Ehdotuksen pääasiallinen sisältö

Marraskuussa 2004 hyväksytty Haagin ohjelma määrittelee unionin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen tulevat tavoitteet vuodesta 2005 ainakin uuden perustuslaillisen sopimuksen voimaantuloon asti. Turvallisuuden vahvistamisen osalta puheenjohtaja esittää yhtenä toimenpiteenä, että lainvalvontaviranomaisten välisessä tietojenvaihdossa otetaan vuoden 2008 alusta lukien käyttöön saatavuusperiaate, jonka mukaan jäsenvaltion lainvalvontaviranomainen, joka tarvitsee tietoa tehtäviensä suorittamiseen, saa sen toisesta jäsenvaltiosta ja että toisen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisen on annettava tieto ilmoitettuun tarkoitukseen. Puheenjohtajan esityksen mukaan saatavuusperiaate on kaksivaiheinen. Se edellyttää, että lainvalvontaviranomaisten välisen tiedonvaihdon tulisi tapahtua mahdollisimman nopeasti. Valmistelussa oleva Ruotsin aloite 10215/04 CRIMORG 46 ENFOPOL 69 COMIX 382 (U 48/2004 vp) puitepäätöksestä tiedon- ja tiedustelutiedon vaihdon yksinkertaistamisesta tavoittelee tämän ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa. Tämä edellyttää myös Haagin ohjelmassa painotettavan riittävän tietosuojan huomioimista.

Toinen vaihe saatavuusperiaatteesta muodostuu niiden teknisten keinojen käytöstä, joita käyttäen on helpotettava EU:n lainvalvontaviranomaisten tietoa siitä, onko toisen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisella hallussaan tai pääsyä sellaiseen tietoon, joka liittyy heidän suorittamaansa tutkintaan. Jotta saatavuusperiaate ei jäisi teoreettiseksi, lainvalvontaviranomaisten olisi käyttäjäystävällisellä tavalla tiedettävä, onko etsittyä tietoa toisessa jäsenvaltiossa. Tältä osin Haagin ohjelma toteaa, että tiedonvaihtomenetelmissä olisi hyödynnettävä kaikin puolin uutta teknologiaa ja menetelmät olisi mukautettava kunkin tietolajin mukaisesti tarvittaessa niin, että kansallisiin tietokantoihin olisi vastavuoroinen pääsy tai ne olisivat yhteentoimivia tai että nykyisiin EU:n keskustietokantoihin, kuten SIS-järjestelmään, olisi suora pääsy (verkossa) myös Europolilla.

Valtioneuvoston kanta

Yleistä

Tietojenvaihdon kehittäminen on keskeisessä asemassa lainvalvontaviranomaisten välisen yhteistyön kehittämisessä. Suomi suhtautuu myönteisesti saatavuusperiaatteen käyttöönottoon tietojenvaihdossa. Suomi tukee puheenjohtajan ehdottamaa vaiheittaista etenemistapaa, jossa valitaan ensin joitain rikostutkinnan kannalta tärkeitä tietoja ja tutkitaan, mikä vaihtoehto näiden osalta soveltuu parhaiten saatavuusperiaatteen toteuttamiseen. Artikla 36 -komitean tehtävänä on työryhmien ja komission tiedonannon tukemana tarkastella tietojen saatavuusperiaatteen toteuttamista ja raportoida neuvostolle vuoden 2005 loppuun mennessä.

Ehdotettujen toteuttamisvaihtoehtojen osalta Suomi toteaa, että tarkoituksenmukaisin vaihtoehto saatavuusperiaatteen soveltamiseksi eri tietoryhmien osalta selviää jatkotyössä. Alustavasti voidaan todeta, että vaihtoehdoista suoran pääsyn toteuttamiseen muiden jäsenvaltioiden tietojärjestelmiin liittyy merkittäviä teknisiä, kielellisiä ja tietosuojaan liittyviä kysymyksiä ja ongelmia, jotka on selvitettävä ennen tämän vaihtoehdon harkitsemista. Samoin on pidettävä mielessä se Haagin ohjelmassakin todettu periaate, että uusia keskitettyjä EU-tietokantoja olisi perustettava vain, jos tutkimukset osoittavat niiden lisäarvon.

Suomi pitää tärkeänä sitä, että instrumentin tulisi sallia myös tietojen käyttäminen todisteena.

Jatkokeskusteluissa tulisi myös selkeyttää ehdotettavien vaihtoehtojen suhde Ruotsin ehdotukseen, jota käsitellään monialaista järjestäytynyttä rikollisuutta käsittelevässä työryhmässä, jäljempänä MDG, ja jonka kanssa tämä asia on ainakin joltakin osin päällekkäinen. Nykyisessä muodossaan Ruotsin ehdotus kattaa tiedot, jotka on poliisiviranomaisen hallussa ja jotka se voi itsenäisesti luovuttaa.

Tulevaa komission ehdotusta olisi soveliainta käsitellä MDG:ssä, jolloin yhteys Ruotsin ehdotukseen säilyy suorana. MDG:n delegaatiot koostuvat sekä poliisi- että oikeusviranomaisista, joiden rooli tämän ehdotuksen valmistelussa on keskeinen. Jos valitaan joku muu työryhmä, tulee huolehtia siitä, että koordinaatio eri työryhmien työn välillä hoidetaan huolellisesti.

Suomen alustavat kannat esitettyihin vaihtoehtoihin:

1. Epäsuora pääsy tietoihin pyynnön perusteella.

Ei tuone enää lisäarvoa ottaen huomioon, että Ruotsin aloite perustuu tälle periaatteelle.

2. Suora pääsy toisen jäsenvaltion tietojärjestelmiin.

Suoran pääsyn toteuttamiseen muiden jäsenvaltioiden tietojärjestelmiin liittyy merkittäviä teknisiä, kielellisiä ja muita tietosuojaan liittyviä kysymyksiä, jotka on selvitettävä ennen tämän vaihtoehdon harkitsemista.

3. Epäsuora pääsy toisen jäsenvaltion tietoihin hit/no-hit-periaatteella keskushakemiston kautta.

Ehdotetuista vaihtoehdosta tämä näyttäisi alustavasti kehittämiskelpoisimmalta käytännöllisestä näkökulmasta katsoen. Juridisesta näkökulmasta on kuitenkin edellytettävä selkeän oikeudellisen perustan luomista sekä EU:n että kansallisella tasolla. Keskushakemistovaihtoehdon osalta on huomattava, että kaikkien jäsenvaltioiden tulliviranomaisten käyttöön on tulossa tullitietojärjestelmäyleissopimuksen (CIS) muutospöytäkirjalla perustettu tullitutkintatietokanta (FIDE). FIDE on keskushakemisto, jonka avulla voidaan selvittää suorittavatko tai ovatko toisen jäsenvaltion viranomaiset suorittaneet samaa henkilöä tai yritystä koskevaa tutkintaa. FIDE:stä voi hakea tietoa henkilön tai yrityksen tietojen perusteella.

Keskushakemiston käyttö ei kuitenkaan aina tuo lisäarvoa esimerkiksi tilanteissa, joissa vakiintunut yhteistyö maantieteellisesti läheisten valtioiden välillä jo nyt sujuu joustavasti ja nopeasti nykyaikaisia sähköisiä tietojenvälityskeinoja käyttäen. Parhaimmassa tapauksessa keskushakemisto auttaa kohdentamaan pyynnön sille valtiolle, jolla tarvittava tieto on hallussa. Nykyisin pyyntö joudutaan lähettämään useaan, satunnaisesti valittuun valtioon, kun ei ole varmuutta siitä, kenellä on asiaa koskevaa tietoa.

4. Keskitettyjen eurooppalaisten ja kansainvälisten tietokantojen luominen tai laajennettu käyttö.

Tältä osin Haagin ohjelma toteaa, että keskitettyjä EU-tietokantoja olisi perustettava vain, jos tutkimukset osoittavat niiden lisäarvon.

5. Tehostettu pääsy jäsenvaltioiden julkaisemiin poliisitietokantoihin.

Esimerkkinä voidaan mainita takavarikoidut aseet. Myös tämä vaihtoehto vaikuttaa olevan ainakin lainsäädännöllisesti mahdollista toteuttaa, mutta sen antamaa lisäarvoa nykyiselle yhteistyölle tulee selvittää.