Perustelut

Pohjoinen ulottuvuus perustuu Suomen vuonna 1997 tekemään aloitteeseen, jolla Suomi halusi kiinnittää EU:n huomiota pohjoisten lähialueiden haasteisiin ja mahdollisuuksiin korostaen Venäjän, Itämeren alueen ja Euroopan unionin keskinäistä yhteyttä. Pohjoisella ulottuvuudella tavoitellaan kestävää kehitystä, yhteistyötä ja vakautta unionin pohjoisilla alueilla ja rajojen yli. Lähestyvä Suomen EU-puheenjohtajuus ja pohjoisen ulottuvuuden nykyisen toimintaohjelman päättyminen vuoden 2006 lopussa korostavat pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuuden tarkastelun ajankohtaisuutta. Valiokunta pitää tärkeänä pohjoisen ulottuvuuden kehittämistä ja vahvistamista, ja valiokunta tukee Suomen pyrkimyksiä pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuuden linjaamiseksi.

Pohjoisen ulottuvuuden toiminnassa ovat mukana komission ja jäsenvaltioiden lisäksi kumppanimaat Venäjä, Norja ja Islanti, tarkkailijamaat Kanada ja USA sekä alueelliset järjestöt: Itämerenvaltioiden neuvosto, Barentsin euroarktinen neuvosto, Arktinen neuvosto ja Pohjoismainen ministerineuvosto. Yhteistyössä on syntynyt mm. ympäristökumppanuus, sosiaali- ja terveyskumppanuus sekä e-ulottuvuus, jossa on kyse Itämeren alueen tietoyhteiskunnan kehittämisestä. Pohjoisen ulottuvuuden puitteissa pyritään myös pienimuotoisempaan kehittämistyöhön. Valiokunnan mielestä pohjoinen ulottuvuus tarjoaa hyvän yhteistyöfoorumin laajapohjaiselle rajat ylittävälle yhteistyölle. Toiminnan tehostamiseksi on tarpeen selkeyttää tavoitteita ja suhdetta EU:n muihin politiikkoihin.

Baltian maiden siirryttyä EU:n sisäisten ohjelmien piiriin pääosa pohjoisen ulottuvuuden käytännön yhteistyöstä kohdistuu tällä hetkellä Luoteis-Venäjään. Valiokunta tähdentää tämän yhteistyön merkitystä Suomen kannalta, mutta se on tärkeää myös koko unionin näkökulmasta. Selvityksen mukaan pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman erityisongelmana on ollut Venäjän heikko sitoutuminen siihen. Valiokunta katsookin, että tällaisia ohjelmia ja asiakirjoja tulee valmistella yhdessä neuvotellen, jotta osapuolet voivat niihin sitoutua.

Pohjoinen ulottuvuus on ollut omiaan lisäämään kotimaisten maakunta- ja paikallistason toimijoiden kiinnostusta EU:n ohjelmiin ja aloitteellisuutta lähialueyhteistyössä, minkä myötä käytännön yhteistyösuhteet itänaapuriin ovat lisääntyneet. Valiokunta korostaa pohjoisen ulottuvuuden merkitystä pohjoisen Suomen kannalta. Valiokunta viittaa aluepoliittisesta selonteosta antamaansa mietintöön (HaVM 14/2004 vp — VNS 3/2004 vp), jossa se on pitänyt Suomen kannalta tavoiteltavana, että Euroopan unioni ottaa pohjoisen ulottuvuuden ja sen mukanaan tuomat haasteet aiempaa vahvemmin huomioon muotoiltaessa pohjoisten harvaan asuttujen alueiden alue- ja rakennepolitiikkaa.

Pohjoisella ulottuvuudella ei ole ollut omaa erityisrahoitusta, vaan sen puitteissa on hyödynnetty olemassa olevia ohjelmia ja rahoitusvälineitä. Saadun selvityksen perusteella valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena valtioneuvoston lähtökohta-asettelua, että pohjoisen ulottuvuuden rahoitus pyritään turvaamaan EU:n uuden naapuruus- ja kumppanuusinstrumentin, kansainvälisten rahoituslaitosten ja muiden toimijoiden rahoituksen muodostaman kokonaisuuden puitteissa niin, ettei Suomi tässä vaiheessa tavoittele pohjoiselle ulottuvuudelle omaa budjettilinjaa. Valiokunnan mielestä on tärkeää, että eri rahoitusvälineitä voidaan hyödyntää joustavasti. Tässä yhteydessä valiokunta viittaa myös EU:n rahoitusnäkymistä antamassaan lausunnossa oleviin ulkorajayhteistyötä koskeviin kannanottoihinsa (HaVL 29/2004 vp — U 56/2004 vp). Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että mikäli suunnitteilla olevat uudistukset Agenda 2007 -prosessin ja ulkosuhderahoituksen uudistamisen yhteydessä eivät käytännössä osoittaudukaan pohjoisen ulottuvuuden tavoitteiden kannalta tehokkaiksi, rahoituskysymyksiin on syytä palata myöhemmin.

Valiokunnan mielestä Pohjoisessa ulottuvuudessa on keskeistä jatkossakin alueen joustava määritelmä, alueellinen fokus sekä kumppanimaiden ja alueellisten järjestöjen osallistuminen toiminnan suunnitteluun ja toimeenpanoon. Kumppani- ja tarkkailijamaiden kiinnostuksen säilyttämiseksi toiminta-alue tulee määritellä laajasti kattamaan Luoteis-Venäjän lisäksi Itämeren ja arktiset alueet. Eräät Pohjois-Euroopan kannalta tärkeät yhteistyöhankkeet ovat mittasuhteiltaan ja vaikutuksiltaan niin laajoja, että niitä on luonteva käsitellä EU—Venäjä-kehyksessä. Valiokunta kannattaa ajatusta uuden kehysasiakirjan valmistelemisesta ja tähdentää, että asiakirja tulee valmistella yhteistyössä EU:n, Venäjän ja muiden kumppanimaiden kanssa. On tärkeää, että tässä työssä hyödynnetään myös alueellisten järjestöjen asiantuntemusta. Valiokunnan näkemyksen mukaan kehysasiakirjassa tulee kiinnittää huomio pohjoisen ulottuvuuden alueen kehityksen kannalta keskeisiin yhteistyöaloihin, erityisesti yhteistyöhön, jolla on suora vaikutus alueen asukkaiden elämään, ympäristöön ja yritysten toimintaedellytyksiin.