Perustelut

Perustuslain 80 §:n 1 momentin takia yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista tulee säätää lailla. Tämä säännös kattaa perustuslain esitöiden mukaan myös virkamiesten oikeusaseman perusteet (HE 1/1998 vp, s. 131/II; ks. myös PeVL 3/2000 vp ja PeVL 7/2001 vp). Uusi sääntely oli tarkoitettu kattamaan hallitusmuodon 91 §:n 3 momentin säännöksen, jonka mukaan virkamiesten oikeudesta pysyä virassaan sekä heidän virkasuhteensa (myös tuomareiden) perusteista säädetään muutoin erikseen lailla.

Perustuslain 103 §:ään sisältyvät erityissäännökset tuomareista. Pykälä koskee tuomareiden virassapysymisoikeutta, eroamisvelvollisuutta iän tai työkyvyn menetyksen perusteella sekä tuomarien virkasuhteen perusteita. Pykälän 3 momentin mukaan "tuomareiden virkasuhteen perusteista muutoin säädetään erikseen lailla". Valiokunnan käsityksen mukaan on — perustuslain esityötkin huomioon ottaen (HE 1/1998 vp, s. 160/II) — selvää, että "virkasuhteen perusteilla" tässä perustuslainkohdassa tarkoitetaan esimerkiksi tuomareiden palkkausta ja muita palvelussuhteen ehtojen keskeisiä seikkoja.

Esitykseen sisältyvä 1. lakiehdotus tarkoittaa sen lain kumoamista, jossa nykyisin säädetään korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttien sekä jäsenten palkkauksen määräytymisestä sekä muista palvelussuhteen ehdoista. Esitykseen sisältyvän 2. lakiehdotuksen mukaan valtion työnantaja- ja henkilöstöpolitiikasta vastaava ministeriö päättää talousarvion rajoissa näiden tuomareiden palkkauksista ja muista palvelussuhteen ehdoista.

2. lakiehdotukseen ei sisälly aineellisia säännöksiä korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttien sekä jäsenten palkkauksesta tai muista palvelussuhteen ehdoista. Ministeriölle niiden määräämiseksi ehdotettua toimivaltaa ei ole lakitekstissä rajattu lainkaan. Lakiehdotuksessa käytetään tältä osin tosin sanontaa, joka tavanomaisesti viittaa valtion talousarvioon harkinnanvaraisesti otettavaan määrärahaan. Näin ymmärrettynä ministeriön valta päättää kyseisten tuomareiden palkkauksista ja muista palvelussuhteen ehdoista riippuisi vain siitä, millainen määräraha talousarvioon on otettu. Ehdotettu sääntely ei selvästikään vastaa perustuslain 103 §:n 3 momentista johtuvaa lailla säätämisen vaatimusta. Esitykseen sisältyvä 2. lakiehdotus on näiltä osin vastoin perustuslakia.

Hallituksen esitys perustuu valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön sekä korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden kesken tehtyyn aiesopimukseen. Sen liitteenä olevan valtiovarainministeriön päätösluonnoksen 2 kappale koskee esityksessä tarkoitettujen tuomareiden palkan määrän täsmällistä vahvistamista, mikä nykyisin perustuu 1. lakiehdotuksella kumottavaksi ehdotetun lain 1 §:n 1 momenttiin. Luonnoksen 3 kappaleella on asiallinen yhteys kyseisen lain 1 §:n 2 momenttiin, 4 ja 5 kappaleella lain 2 §:n 1 ja 2 momenttiin sekä 6 kappaleella lain 5 §:ään. Päätösluonnoksen nämä kohdat ovat asiasisällöltään ongelmattomia perustuslain kannalta, mutta niissä tarkoitetuista asioista pitää säätää lailla.

Valiokunta kiinnittää edellä esitetyn johdosta huomiota siihen, että esityksessä tarkoitettujen tuomareiden palkkausjärjestelyt on mahdollista toteuttaa perustuslain kannalta moitteettomasti esimerkiksi muuttamalla 1. lakiehdotuksella kumottavaksi tarkoitetun lain 1 §:n 1 momenttia. Tähän päästään säätämällä esityksessä tarkoitetun mukaisesti ylimpien tuomioistuinten presidenttien palkka vastaamaan valtioneuvoston oikeuskanslerin palkkausta ja jäsenten palkka vastaamaan A 34 -palkkausluokkaa siinä maksettavine ikä- ja henkilökohtaisine lisineen.

2. lakiehdotuksen 1 a §:n 2 momenttiin sisältyy korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttejä ja jäseniä koskeva kielto ryhtyä työtaistelutoimenpiteeseen. Tämä ehdotus, joka vastaa 1. lakiehdotuksella kumottavaksi ehdotetun lain 4 §:ää, on ongelmaton perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvatun ammatillisen yhdistymisvapauden kannalta, jos tähän ryhmään kuuluvien tuomareiden palkkaus ja muut palvelussuhteen ehdot järjestetään lailla.