Perustelut

Yleistä

Hallituksen esityksen sisältämien lakiehdotusten tavoitteena on luoda keinoja, joilla oikeudenkäynnin viivästyminen voidaan välttää tai — jos oikeudenkäynti kaikesta huolimatta viivästyy — tästä viipymisestä aiheutuneet haitat voidaan hyvittää. Ennalta estävänä keinona ehdotetaan oikeudenkäymiskaareen lisättäviksi säännökset, joiden nojalla käräjäoikeus voisi asianosaisen vaatimuksesta määrätä asian kiireelliseksi. Jälkikäteisenä keinona esityksessä ehdotetaan säädettäväksi erityinen laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä. Tämän ohella hallintolainkäyttölakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka perusteella hallintotuomioistuin tai muu hallintolainkäyttöelin voi viivästyksen hyvittämiseksi alentaa hallinnollisen taloudellisen seurauksen määrää tai poistaa sen kokonaan.

Suomi on saanut Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimesta yli 30 langettavaa tuomiota oikeudenkäynnin viivästymisen vuoksi. Kuvaavaa on, että yksinomaan tämän vuoden tammi- ja helmikuussa annettiin Suomea vastaan kuusi tällaista tuomiota. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltävänä on saadun tiedon mukaan parhaillaan 36 Suomea koskevaa, oikeudenkäynnin pituuteen liittyvää valitusta. Valiokunnan mielestä tilanne on vakava. Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisen ja oikeusvaltioperiaatteen vaalimisen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että pikaisesti saadaan aikaan nyt ehdotettu lainsäädäntö, joka osaltaan edistää näitä tavoitteita.

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Hallituksen esitykseen sisältyvällä 2. lakiehdotuksella pyritään tämän tavoitteen toteuttamiseen. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevaa 1. lakiehdotusta valiokunta pitää taas onnistuneena muun muassa siksi, että sen 4 §:n 2 momentissa nimenomaisesti säädetään oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa otettavaksi huomioon myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Tämä säännös tukee osaltaan pyrkimystä ihmisoikeusmääräysten toteutumista edistävään eli ihmisoikeusmyönteiseen laintulkintaan (ks. PeVL 2/1990 vp, s. 3/I). Valiokunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että saman lain 6 §:ssä säädetään hyvitykselle kiinteät enimmäismäärät, jotka tosin voidaan tietyin edellytyksin ylittää. Valiokunta pitää tärkeänä, että näiden enimmäismäärien suhdetta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön seurataan ja että niitä tarvittaessa korotetaan.

Tuomioistuinten riippumattomuus

Tuomiovaltaa käyttävät perustuslain 3 §:n 3 momentin mukaan riippumattomat tuomioistuimet. Tuomioistuinten riippumattomuudella tarkoitetaan sitä, että niiden tulee lainkäyttötoiminnassaan olla riippumattomia muiden tahojen vaikutuksesta. Tämä koskee niin lainsäätäjää, hallitusvallan käyttäjää ja viranomaisia kuin esimerkiksi oikeusriidan osapuoliakin. Tuomioistuin on riippumaton myös oikeuslaitoksen sisällä. Tuomioistuinten riippumattomuutta turvataan muun muassa tuomarin perustuslain 103 §:ssä taatulla erityisen vahvalla virassapysymisoikeudella (ks. HE 1/1998 vp, s. 76).

Riippumattomuuden kannalta merkityksellinen on oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta annettu lakiehdotus, jonka mukaan käräjäoikeus voi asianosaisen kirjallisesta hakemuksesta julistaa asian kiireelliseksi. Esityksen perustelujen mukaan tarkoituksena on, että hakemuksen ratkaisee pääsääntöisesti laamanni eli käräjäoikeuden päällikkötuomari. Pääasiaa käsittelevä tuomari saa ehdotetun 19 luvun 3 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan tehdä itse tällaisen ratkaisun vain poikkeuksellisesti eli silloin, jos toista tuomaria ei ole ilman viivytystä saatavissa ratkaisemaan asiaa tai jos vaatimus on selvästi perusteeton.

Kuten hallituksen esityksen perusteluissakin todetaan, tällainen asioiden käsittelyjärjestystä koskeva ratkaisu ei millään tavoin vaikuta käsiteltävänä olevan asian sisällölliseen ratkaisuun eikä sillä myöskään aseteta asian ratkaisemiselle mitään tarkkaa aikarajaa (vrt. PeVL 4/2004 vp, s. 6/II). Tämä uusi oikeussuojakeino ei valiokunnan mielestä ole ongelmallinen tuomioistuimen ja tuomarin riippumattomuuden kannalta.

Muutoksenhakukielto

Asian kiireelliseksi määräämistä koskevaan päätökseen ei oikeudenkäymiskaaren 19 lukuun ehdotetun uuden 5 §:n mukaan saa erikseen hakea muutosta. Tällainen säännös on merkityksellinen oikeusturvaa koskevan perustuslain sääntelyn kannalta.

Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan muun muassa oikeus hakea muutosta kuuluu niihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin, jotka turvataan lailla. Säännöksellä ei ole kuitenkaan tarkoitettu estää säätämästä näihin oikeuksiin vähäisiä poikkeuksia, kunhan ne eivät muodostu pääsäännöksi eivätkä vaaranna yksilön oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (ks. HE 309/1993 vp, s. 74/II).

Esillä olevassa tilanteessa on valiokunnan mielestä tyypillisesti kyse juuri tällaisesta vähäisestä poikkeuksesta, kun otetaan huomioon myös se, että asianosainen voi aina tehdä uuden hakemuksen asiansa käsittelemisestä kiireellisenä. Ehdotettu säännös on valtiosääntöoikeudellisesti ongelmaton.

Muuta

Hyvitysmenettelyn soveltamisala.

Ehdotettua uutta lakia oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä sovelletaan yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävässä riita-, hakemus- ja rikosasiassa. Laki ei siis koske hallintotuomioistuimia, erityistuomioistuimia eikä muita viranomaisia. Näin ollen lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät muun muassa vakuutusoikeus ja markkinaoikeus, joissa asioiden käsittely kuitenkin tunnetusti on nykyisellään ruuhkautunut ja joissa näin ollen voi syntyä sellaisia viivästyksiä, jotka muutoin kuuluisivat lain piiriin. Valiokunta pitää sen vuoksi erityisen tärkeänä, että lain soveltamisalaa mahdollisimman pian erillisellä muutoksella laajennetaan. Perustuslakivaliokunnan mielestä lakivaliokunnan on syytä harkita tätä tarkoittavan lausumaehdotuksen sisällyttämistä mietintöönsä.

Määräykset.

Oikeusministeriön päätöksellä voidaan esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen 13 §:n mukaan antaa tarkempia määräyksiä tuomioistuimen ratkaisusta ilmoittamisessa ja hyvityksen maksamisessa noudatettavasta menettelystä. Kyseiset seikat ovat sellaisia, että niiden tarkempi sääntely voidaan osoittaa ministeriön toimivaltaan. Ottaen kuitenkin huomioon erityisesti se, että näiden yleisesti sovellettaviksi tulevien sääntöjen kohteena ovat riippumattomat tuomioistuimet, valiokunta pitää asianmukaisempana, että tarvittavat säännökset annetaan oikeusministeriön asetuksella.