Perustelut

Eduskunnan kannanottojen käsittely

Erikoisvaliokuntakäsittelyn tarkoitus

Hallituksen toimenpidekertomus on kolmiosainen. Ensimmäisenä on yleinen osa, jossa on lyhyt selostus hallituksen ohjelman toimeenpanosta ja hallituksen EU-politiikasta sekä yleiskatsaus kunkin ministeriön toimintaan. Toisen osan muodostaa ulko- ja turvallisuuspoliittinen katsaus. Kolmannessa osassa selostetaan ministeriöittäin hallituksen toimenpiteet valtiopäiväpäätösten johdosta.

Vuoden 2000 eduskunnan työjärjestyksessä säilytettiin hallituksen toimenpidekertomuksen erityisasema, jonka mukaan kaksi valiokuntaa, perustuslakivaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta, laativat kumpikin mietinnön täysistunnolle kertomuksen johdosta. Työjärjestyksen 32 §:n 4 momentin perusteella ulkoasiainvaliokunta käsittelee kertomuksen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevilta ja perustuslakivaliokunta muilta osin. Muut pysyvät erikoisvaliokunnat antavat eduskunnan päätöksen perusteella kertomuksesta lausuntonsa perustuslakivaliokunnalle (PNE 1/1999 vp, s. 20/I).

Lausuntomenettelyllä on eri tarkoituksia. Valiokunnat voivat lausuntomenettelyn avulla arvioida hallituksen toimintaa kertomusvuoden aikana valiokunnan toimialalla. Toimenpidekertomuksen käsittelyssä erikoisvaliokunnat voivat lisäksi vakiintuneena pidetyn käytännön perusteella ottaa esille oman toimialansa erityisteemoja, joiden käsittelemistä ne ovat syystä tai toisesta pitäneet tarpeellisena. Kullekin valiokunnalle tarjoutuu myös mahdollisuus ottaa kantaa hallituksen toimenpiteisiin valiokunnan mietinnössään ehdottamien, eduskunnan hyväksymien lausumien johdosta. Toimenpidekertomuksessa esimerkiksi selostetaan niitä toimenpiteitä, joihin asianomaisissa ministeriöissä on ryhdytty lausumien johdosta, tai myös syyt siihen ilmoittaen ehdotetaan, ettei jokin lausuma anna aihetta enää toimenpiteisiin hallituksen taholta. Erikoisvaliokuntien tehtävänä kertomusta käsitellessään on arvioida toimialansa osalta, voidaanko hallituksen kanta hyväksyä. Tämän eduskunnan lausumiin kohdistuvan seurantatehtävän hoitaminen on perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan kullekin valiokunnalle kuuluva vähimmäisvaatimus hallituksen kertomusta käsiteltäessä.

Perustuslakivaliokunnan mietintöihin pohjautuvat lausumat

Lainsäädännön asiakirjajärjestelmän yhteensovittaminen.

Eduskunta hyväksyi vuoden 2008 hallituksen toimenpidekertomuksen johdosta perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaisen kannanoton, jossa edellytettiin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että hallituksen esitysten painetut ja sähköiset versiot ovat samansisältöisiä ja että sähköisiä versioita voidaan käyttää valiokunta-asiakirjoissa sekä eduskunnan vastausten laadinnassa. Lisäksi eduskunta edellytti, että hallitus antaa asiasta selvityksen perustuslakivaliokunnalle vuoden 2010 loppuun mennessä.

Valtioneuvoston kanslia on toimittanut perustuslakivaliokunnalle lausumassa edellytetyn selvityksen 31 päivänä joulukuuta 2010. Sen mukaan valtioneuvoston kanslia asetti esiselvitystyön jälkeen 15 päivänä kesäkuuta 2010 hankkeen, jonka tehtävänä on uudistaa valtioneuvoston päätösasiakirjojen tuotantotapa siten, että asiakirjat laaditaan ja käsitellään työvälineellä, joka tukee asiakirjojen eheää siirtoa organisaatiosta ja tietojärjestelmästä toiseen. Asiakirjat laaditaan työvälineellä ministeriöiden ja eduskunnan yhdessä määrittelemien asiakirjan rakenteiden mukaisiksi. Rakenteinen asiakirjojen valmistelu edistää käytännössä sähköisten työvälineiden yhteentoimivuutta ja asiakirjojen julkaisemista eri muodoissa. Työväline on tarkoitus ottaa käyttöön ministeriöissä vuoden 2012 alkupuolella.

Valiokunta pitää tehtyjä toimenpiteitä myönteisinä. Mainittu lausuma on kuitenkin edelleen tarpeellinen, ja se tulee säilyttää hallituksen toimenpidekertomuksessa.

Muut vuoden 2008 hallituksen toimenpidekertomuksen johdosta hyväksytyt lausumat.

Eduskunta hyväksyi kertomuksen johdosta myös kaksi muuta perustuslakivaliokunnan ehdottamaa lausumaa. Ensimmäisessä lausumassa edellytettiin, että hallitus laatii kokonaissuunnitelman esitutkinnan, syyteharkinnan ja oikeudenkäyntien joutuisuuden parantamiseksi. Toisessa edellytettiin, että hallitus ryhtyy tehostettuihin toimenpiteisiin saamen kielen elvyttämiseksi ja kiinnittää erityistä huomiota uhanalaisten inarinsaamen ja koltansaamen säilymisen turvaamiseen.

Näihin lausumiin hallitus ei ehtinyt aikataulusyistä johtuen vastata vuoden 2009 toimenpidekertomuksen yhteydessä. Vastaukset sisältyvät valiokunnan saaman tiedon mukaan hallituksen toimenpidekertomukseen vuodelta 2010. Lausumat ovat edelleen tarpeellisia.

Valiokunta toteaa, että oikeusministeriö ja sisäasiainministeriö asettivat kesäkuussa 2010 työryhmän laatimaan mietintöä eduskunnan edellyttämän kokonaissuunnitelman pohjaksi. Työryhmän mietintö (Oikeusministeriön julkaisu, Mietintöjä ja lausuntoja 87/2010: Oikeusprosessin pitkittymisen estyminen) valmistui 13 päivänä joulukuuta 2010. Työryhmän mietinnössä käsitellään oikeudenkäyntien viivästymisen syitä ja vireillä olevia toimenpiteitä viivästymisen ehkäisemiseksi sekä tehdään uusia ehdotuksia, joilla viivästymisiä voitaisiin ehkäistä. Mietinnön lopussa on suunnitelma, jossa esitetään työryhmän ehdotukset, vastuu toteuttamisesta, aikataulu sekä ehdotuksen merkitys rikosprosessin viivästymisen ehkäisemisessä.

Perustuslakivaliokunta pitää suunnitelman pikaista laatimista erittäin myönteisenä merkkinä siitä, että oikeudenkäyntien viivästymisten aiheuttamiin ongelmiin on hallituksen piirissä suhtauduttu vakavasti ja samalla on pyritty kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan niiden ehkäisemiseksi. Suunnitelman ja myös aikaisemmissa työryhmissä ehdotettujen toimenpiteiden toteutumista on syytä jatkossakin seurata. Valiokunta yhtyy siihen mietinnössä esitettyyn kantaan, että myös siviiliprosessiin ja hallintoprosessiin liittyviä viivästysten syitä selvitetään ja ryhdytään toimenpiteisiin niiden ehkäisemiseksi.

Myönteisenä esimerkkinä asioiden käsittelyaikojen seurannasta valiokunta nostaa esiin syyttäjälaitoksen tilastotietokannan, joka tuottaa ajantasaista tietoa syyteharkinnassa olevien asioiden käsittelyajoista.

Eduskuntavaalien suhteellisuus.

Hallituksen esitykseen HE 1/1998 vp liitetty lausuma koskee suhteellisuuden toteutumisessa eduskuntavaaleissa olevien ongelmien selvittämistä ja vaalilainsäädännön muutosten valmistelua tarvittaessa suhteellisuuden vahvistamiseksi ja poliittisen kentän pirstoutumisen ehkäisemiseksi. Hallituksen vaalilakiesityksen (HE 48/1998 vp) johdosta hyväksyttiin samanlainen lausuma.

Perustuslakivaliokunta totesi mietinnössään hallituksen toimenpidekertomuksesta vuodelta 2007, että hallituksen tekemät toimenpiteet eduskunnan lausumien johdosta ovat lähtökohtaisesti riittäviä ja lausumat voidaan poistaa (PeVM 5/2008 vp, s. 3/I). Valiokunta uudisti kannanottonsa vuoden 2008 toimenpidekertomusta käsitellessään, mutta piti kuitenkin edelleen tarpeellisena, että hallitus selostaa toimenpidekertomuksen I osassa vaalilainsäädännön uudistamiseen liittyviä jatkotoimia (PeVM 1/2010 vp, s. 2/II).

Hallitus antoi 5 päivänä maaliskuuta 2010 eduskunnalle hallituksen esityksen laeiksi Suomen perustuslain 25 §:n, vaalilain ja puoluelain muuttamisesta (HE 7/2010 vp). Esityksen tavoitteena on uudistaa eduskuntavaalijärjestelmää siten, että suhteellinen vaalitapa toteutuu mahdollisimman hyvin ja yhtäläisesti eri puolilla maata. Perustuslakivaliokunta on antanut asiasta mietinnön 23 päivänä helmikuuta 2011 (PeVM 11/2010 vp). Koska lakiehdotusten toteutumisesta ei toistaiseksi ole varmuutta, on jatkotoimia edelleen syytä käsitellä toimenpidekertomuksessa.

Erikoisvaliokuntien lausunnot

Erikoisvaliokunnat ovat perustuslakivaliokunnalle antamissaan lausunnoissa yleensä arvioineet toimialansa osalta eduskunnan aikaisempia lausumia. Joissakin lausunnoissa on lisäksi käsitelty erityisteemoja. Perustuslakivaliokunta ei ole käsitellyt yksityiskohtaisesti erikoisvaliokuntien lausumista esittämiä näkökohtia.

Muita seikkoja

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomea vastaan useita sananvapaustuomioita. Valtioneuvoston on valiokunnan mielestä syytä tehdä kokonaisarvio sananvapauden toteutumisesta Suomessa, mukaan lukien, missä laajuudessa sananvapauden käyttöä koskevia asioita on pidettävä rikosasioina.

Perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä oli tämän vuoden valtiopäivillä valtioneuvoston oikeuskanslerin ilmoituksella vireille tullut ns. ministerivastuuasia. Tässä yhteydessä heräsi keskustelua myös valtakunnanoikeuden asemasta suomalaisessa tuomioistuinjärjestelmässä ja kyseisen erityistuomioistuimen tarkoituksenmukaisuudesta. Valiokunta huomauttaa, että valtakunnanoikeus on kokoontunut lähes sadan vuoden aikana vain neljä kertaa. Perustuslakivaliokunnan mielestä onkin aiheellista sopivassa yhteydessä arvioida, onko tämäntyyppinen erityistuomioistuin jatkossa lainkaan tarpeellinen.