Perustelut
Valiokunta katsoo, että puheenjohtajamaan kompromissiehdotusten
perusteella arvioituna asetusluonnos on merkittävästi
kehittynyt Suomen tavoitteiden mukaiseen suuntaan. Asetuksen soveltamisala
on kirjoitettu aiempaa selkeämmin, suhde muuhun EU-lainsäädäntöön
on täsmentynyt ja asetuksen toimivuuteen sekä taloudellisiin
vaikutuksiin on kiinnitetty huomiota. Mikäli
puheenjohtajamaa Ison-Britannian 2. kompromissiluonnos
tulee poliittista yhteisymmärrystä koskevan päätöksenteon
pohjaksi, kohdistuvat valiokunnan suurimmat huolenaiheet siinä oleviin
"yksi aine — yksi rekisteröinti" -menettelyn (One
Substance One Registration, OSOR) joustoihin.
Aiemmin asiasta antamassaan lausunnossa (TaVL 14/2004
vp) talousvaliokunta kiinnitti erityistä huomiota
hankkeen mahdollisiin negatiivisiin kilpailukykyvaikutuksiin koko
yhteisöteollisuuden kannalta sekä varsinkin pk-teollisuudelle
koituviin taloudellisiin vaikutuksiin. Samoin valiokunta on kiinnittänyt
huomiota tarpeeseen varmistaa, ettei asetuksen soveltamisesta tule
aiheutumaan ongelmia yhteisön kauppasuhteisiin kolmansien
maiden kanssa. Yleisempänä lähtökohtana
lausunnossa todettiin, että globaaleihin ongelmiin tulisi
löytää globaalit ratkaisut. Nämä hyvin
periaatteelliset huolet ovat osin edelleen olemassa.
Komission esityksen sekä positiivisia että negatiivisia
taloudellisia vaikutuksia on arvioitu useiden tutkimusten avulla.
Tulokset eroavat osin merkittävästikin toisistaan,
mutta antavat kuitenkin selviä viitteitä taloudellisten
vaikutusten kohdentumisesta. Suhteellisesti suurin kustannusvaikutus
tulee kohdistumaan pk-teollisuuteen, jonka mahdollisuudet
siirtää kohonneita kustannuksia edelleen tuotteidensa
hintoihin ovat rajalliset. Sen sijaan asetuksen laajemmista kilpailukykyvaikutuksista,
kuten vaikutuksista tutkimus- ja kehitystyöhön,
ei ole saatu muita kuin hyvin yleisellä tasolla olevia
viitteitä.
Suomen kannalta erityisen tärkeän pk-teollisuuden
osalta puheenjohtajamaan kompromissiesitys sisältää merkittäviä parannuksia,
joiden voi arvioida vähentävän taloudellista
taakkaa. Tältä osin paljon kuitenkin riippuu siitä,
kuinka laajasti saman aineen yhteistä rekisteröintimenettelyä,
OSOR-menettelyä, voidaan käytännössä soveltaa.
Puheenjohtajamaan 2. kompromissiesitykseen kirjatut poikkeukset
ovat siinä määrin yleisiä (tietojen
sisällöstä on erimielisyyttä; yhteisestä rekisteröinnistä aiheutuvat
kustannukset ovat suhteettomat verrattuna omaan rekisteröintiin;
tai yritys pitää tietoa kaupallisesti arkaluonteisena
ja tiedon paljastuminen aiheuttaisi todennäköisesti
yritykselle merkittävää kaupallista vahinkoa),
että ne voivat pahimmillaan vesittää artiklan
tarkoituksen. OSOR-menettelyn alkuperäisenä ajatuksena
on ollut, että pk-yritykset voisivat muodostaa yhteenliittymiä samaa
ainetta valmistavan tai maahantuovan suuremman yrityksen kanssa
ja saada näin apua rekisteröintiprosessissa. Yllä mainittujen
joustojen myötä vaarana on, että suuret
yritykset voivat kieltäytyä yhteenliittymistä ja
hoitaa rekisteröinnin osaltaan yksin. Tämä lisäisi
pk-yrityksille rekisteröintiprosessista aiheutuvia kustannuksia
ja hallinnollista taakkaa. Valiokunta toteaa, että OSOR-periaatteen
mahdollisimman laajan soveltamisen tulee olla Suomen keskeinen tavoite
jatkoneuvotteluissa.
Sama säännösten yleinen kirjoitustapa
vaivaa asetusluonnosta muutoinkin. Esimerkiksi aineet tuotteissa
-säännöksissä on rekisteröintivelvollisuuden
syntyminen kirjattu siinä määrin yleisluonteisesti,
ettei sen (art. 6.2) tulevasta soveltamiskäytännöstä voi
tehdä varmoja päätelmiä. Asiantuntijakuulemisessa
säännöksestä on arvioitu
koituvan turhaa tuotteiden testausta ja byrokratiaa. Vaarana myös
on, että komitologiamenettelyyn tulee siirtymään
asetuksen soveltamisen kannalta hyvin merkittäviä asiakokonaisuuksia.
Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota myös
vähäiseen tonnimäärään
(1—10 tn/a) sovellettavaan kohdennettuun rekisteröintiin.
Riskiperusteisen toimintamallin sisällyttämistä säädökseen
on pidetty hyvänä, mutta todettu, että säännöksellä olisi
todellista merkitystä pk-teollisuuden kannalta, jos sen
soveltamisrajana olisi 10 tonnin sijasta 100 tn/a. Myös
lupien määräaikaisuuteen on suhtauduttu
kielteisesti.
Valiokunta pitää tärkeänä kemikaaliviraston roolin
vahvistumista. Tasapuolisten kilpailuedellytysten takaaminen yhteisöteollisuudelle
edellyttää,
että sääntöjä ryhdytään
soveltamaan samanaikaisesti koko yhteisön alueella ja että niitä sovelletaan
samalla tavalla. Mitä enemmän tukinnanvaraa säännöksiin
jää, sitä tärkeämpää on,
että niiden yhdenmukaista soveltamista ohjaa ja valvoo
yksi taho. Valiokunta painottaa, että kemikaalivirastolla
tulee olla tässä merkittävä rooli.
Edellä on tuotu esille ne pääongelmat,
joita valiokunta katsoo esitykseen kompromisseineenkin edelleen
sisältyvän. Huomattavaa positiivista kehitystä on
kuitenkin tapahtunut, ja vaikka parannettavaa edelleen on, antaa
puheenjohtajamaan 2. kompromissiesitys kohtuullisen pohjan poliittisen
yhteisymmärryksen löytymiselle.