Perustelut
EU:n vakausjärjestelyt ja Suomen taloudelliset vastuut
Lausunnon pääkohdat
Eduskunnalla on perustuslain takaama oikeus saada oikea ja riittävä kuva
valtion taloudellisesta asemasta, kuten tuloista ja menoista, omaisuudesta
ja sitoumuksista sekä talousarvion toteutumisesta ja hallituksen
toiminnan tuloksista. Tämä koskee niin eduskunnan
ennakollista valtiontaloudellista päätöksentekoa
kuin jälkikäteistä raportointia ja eduskunnan
perustuslain mukaan suorittamaa valtiontalouden valvontaa.
Lisäksi on tärkeää ottaa
huomioon, että perustuslakivaliokunta on lausunnossaan
(PeVL 5/2011 vp) katsonut, että Euroopan
vakausjärjestelyitä tulee arvioida myös
siitä näkökulmasta, etteivät
ne vaaranna Suomen valtion mahdollisuuksia vastata niistä velvoitteistaan,
jotka sillä Suomen perustuslain mukaan on.
Euroopan ja erityisesti euroalueen vakausjärjestelyt
muuttavat Suomen valtion vastuuasemaa monien eri mekanismien välityksellä (ERVV,
EVM, Suomen Pankki, Euroopan keskuspankki, IMF). Kokonaisuus on
monimutkainen, ja valiokunnan mielestä eduskunnan on virallisasiakirjojen
perusteella ollut vaikeaa hahmottaa tätä kokonaisuutta.
Virallisasiakirjoista ei ole saatavissa riittävän
selkeällä tavalla kokonaiskuvaa Euroopan talouden
vakautusjärjestelyistä.
Sekä Valtiontalouden tarkastusvirasto että tarkastusvaliokunta
omalta osaltaan varmentavat päätöksenteon
tietoperustaa. Tämä tapahtuu tarkastamalla valtion
tilipäätöstä ja arvioimalla valtion
talousarvioesityksen ja hallituksen esitysten perusteluiden sekä muiden
keskeisten eduskunnan ja hallituksen päätösten
tietoperustaa ja sen luotettavuutta.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on finanssipolitiikkaa koskeneen
tarkastuksen perusteella todennut, ettei eduskunnalla ole ollut
päätöksentekoa varten saatavilla oikeita
ja riittäviä tietoja valtion vastuuasemasta ja
sen kehityksestä valtiosääntöisen
päätöksenteon virallisasiakirjoissa (hallituksen
esitykset, talousarvioesitys ja valtion tilinpäätöskertomus).
Osassa virallisasiakirjoja on myös selkeitä puutteita.
Esimerkiksi hallituksen esitys HE 31/2011
vp ei täytä eduskunnan finanssivallan
turvaamisen näkökulmasta asetettavia vaatimuksia
ja kansainvälisesti hyväksytyissä standardeissa
(riskit ja taloudelliset vaikutukset) ja hyvissä käytännöissä ilmenevää yleistä käsitystä
siitä,
mikä on päätöksenteon kannalta
olennaista tietoa.
Valtion tilinpäätöskertomuksesta
2010 käy ilmi, että sen liitteessä esitetyt
valtiontakaukset, -takuut sekä muut
vastuusitoumukset ovat kasvaneet merkittävästi.
Etenkin Euroopan kriisimaiden vakautusjärjestelyistä johtuvat
sitoumukset ovat lisänneet olennaisesti Suomen valtion
taloudellisia vastuita ja riskejä. Velkakriisin
pitkittyminen ja syveneminen on lisännyt paineita ottaa
käyttöön uusia tukitoimia. Kriisi on
samalla paljastanut eri maiden väliset talouden kytkennät
ja riippuvuudet. Tämä näkyy rahoitusmarkkinoilla
suurena epävarmuutena ja luottamuksen puutteena.
Tilinpäätöshetken (huhtikuu 2011)
jälkeisten tapahtumien johdosta valtion vastuuasema ja
vakautusjärjestelyihin liittyvien finanssisijoitusten arvostus
on muuttunut nopeasti, erityisesti Kreikan kohdalla. Valtion lainasaamiset
voidaan kirjata taseeseen enintään todennäköiseen arvoonsa.
Valtiolla ei ole välitilinpäätösmenettelyä,
joten lainasaatavien arvostusta arvioidaan seuraavan kerran vuoden
2011 tilinpäätöksen laadinnan ja tarkastuksen
yhteydessä. Kreikan valtion lainat on rahoitusmarkkinoilla
tällä hetkellä arvostettu huomattavasti
alle niiden nimellisarvon. Valiokunnan mielestä järkevässä taloudenhoidossa
on syytä varautua myös huonon kehityksen tilanteisiin
ja arvonalennuksiin.
Tämän lisäksi euroalueen valtioiden
julkisen velan, Euroopan keskuspankin ja jäsenvaltioiden
pankkien taseiden yhteisvaikutuksesta syntyy vaikeasti havaittavia
riskejä. Valiokunta pitääkin tärkeänä,
että hallituksen toimesta tästä kokonaisuudesta
annetaan eduskunnalle jatkossa oikeat ja riittävät
tiedot. Lisäksi on tärkeää, että eduskunta
saa tiedot Suomen Pankilta sen ja sitä kautta Euroopan
keskuspankkijärjestelmään liittyvistä valtion
vastuista ja riskeistä. Tältä osin valiokunta
kiinnittää huomiota valtion tasetietojen kehittämistarpeisiin.
ERVV-puitesopimuksen muutos ja Suomen vastuusitoumukset
Tarkastusvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on ollut keskeisesti
esillä kysymys siitä, onko valtion taloudellisista
vastuista ja sitoumuksista sekä niiden riskeistä annettu
eduskunnalle oikea ja riittävä kuva. Tarkastusviraston
erilliskertomuksessa todetaan, että vastuut ja vastuusitoumukset
ovat huomattavat ja niistä tulisi antaa eduskunnalle selkeämpi
kuva (K 12/2011 vp, s. 20—21).
Tarkastusvirasto kehottaa kiinnittämään
huomiota siihen, millaisia sitoumuksia Suomelle syntyy osana rahoitusvakausjärjestelmää
sekä näiden
sitoumusten oikeaan arvostamiseen ja käytettyihin laskentaperusteisiin.
Valtiolla on varmojen vastuiden (esim. valtionvelka, kertynyt
eläke ja monivuotiset vuokrasopimukset) lisäksi
myös merkittäviä epävarmoja
vastuita (esim. valtion takaukset ja takuut, jatkossa kertyvä eläke
ja tulevat lakisääteiset etuudet), joiden realisoitumisen
todennäköisyydet vaihtelevat. Euroopan unionin
rahoitusvakaustoimenpiteisiin liittyviä Suomen sitoumuksia
koskien on vaikea arvioida, millä todennäköisyydellä vastuut
voisivat realisoitua. Virallisasiakirjoista täytyy löytyä kohteena
olevan taloudellisen ilmiön ja sen erilaisten
vastuumäärien erittelyä esimerkiksi
siltä osin, mikä on mahdollisten suorien vastuiden
enimmäismäärä ja oikeudellisesti
annettujen sitoumusten mukainen vastuumäärä.
Tähän seikkaan on hallituksen esitysten epämääräisen
ilmaisutavan johdosta kiinnittänyt huomiota myös
eduskunnan perustuslakivaliokunta ERVV-puitesopimuksen käsittelyn
yhteydessä (PeVL 5/2011 vp — HE 31/2011
vp). Vastaavaa epävarmuutta liittyy esimerkiksi
korkotasoon ja sen vaikutukseen takausten kokonaismäärään
sekä ns. vivutukseen.
Euroopan rahoitusvakausvälinettä (ERVV) koskevassa
puitesopimuksessa Suomi sitoutuu Euroopan keskuspankin pääoman
merkitsemisosuuteen perustuvalla osallistumisosuudella (1,2539 %)
takaamaan Euroopan rahoitusvakausvälineen varainhankintaa.
Suomen jako-osuus on käytännössä vaihtuva,
koska rahoitustukea saava unionin jäsenvaltio muuttuu väistyväksi
takaajaksi. Tukea saava valtio ei luonnollisestikaan voi taata omaksi
hyödykseen tulevia lainoja. Lisäksi rahoitusvakausvälineen
korkeimman luottoluokituksen mahdollistamiseksi ERVV:n varainhankinnalle
annetaan enintään 65 %:n ylitakaus,
mikä tarkoittaa, että takaussitoumus ylittää sen
kohteena olevan lainan pääoman määrän
enintään 65 %:lla. Valiokunnalle on
jäänyt asiantuntijakuulemisten ristiriitaisuuksien
vuoksi epäselväksi, miten ylitakaus käytännössä toteutuu
erityisesti AAA-luokituksen maille, kuten Suomelle. Hallituksen
on tehtävä tästä mitä pikimmin
selkoa eduskunnalle.
Euroopan rahoitusvakausvälineen puitesopimuksen muutoksella,
joka on allekirjoitettu 8.9.2011, Suomen osuus takauksista eli takausvastuiden
enimmäismäärä nousee velkapääomiltaan
13,974 miljardiin euroon. Koko tästä summasta
ei ole vielä tehty oikeudellisia lainasitoumuksia, joihin
liittyisi Suomen takaus ja ylitakaus, vaan 13,974 miljardia
kuvaa puitesopimuksen mukaista takauksen velkapääoman
maksimimäärää, missä ei
ole mukana korkoja, joiden määrä voi
olla merkittävä jopa suhteessa pääomaan.
Edelleen pysyy voimassa Suomen takuu Euroopan unionin talousarvion
kautta annettavalle ERVM:n tuelle, jolloin yhteenlaskettu takausvastuiden
laskennallinen pääoman määrä on 14,934
miljardia euroa. Suomen vastuu on tässä lainaohjelmassa
enintään 960 miljoonaa euroa, josta on toteutunut
776 miljoonaa euroa.
Euroopan rahoitusvakausvälinettä koskevassa
puitesopimuksen voimaansaattamislaissa (HE 31/2011
vp) ja sen muutoksessa takausvastuun enimmäismäärä esitetään
kuvaamalla sen velkapääoman määrää,
johon takaus liittyy. Sittemmin on käynyt ilmi, että takaus
kattaa ERVV:n puitesopimuksen mukaan asianomaiseen velkakirjaan
liittyvät korot ja kulut, minkä vuoksi annettujen
oikeudellisten sitoumusten mukainen laskennallinen ja tosiasiallinen
vastuumäärä on huomattavasti korkeampi
kuin velan nimellisarvo.
Euroopan rahoitusvakausvälinettä koskevan sopimuksen
muutoksella ei muutettu sitä seikkaa, että takaus
kattaa myös velkakirjassa tarkoitetun velan korot ja kulut.
Samalla tavoin kuvattaessa Suomen mahdollisia vastuusitoumuksia
ja vastuumääriä on korkojen osuus myös
kuvattava.
Euroopan rahoitusvakausvälineeseen liittyvä ns.
ylitakaus on puitesopimuksen muutoksen jälkeen enintään
65 % velan pääomasta. Ylitakaus kattanee
myös edellä kuvatun korko- ja kuluvastuun sen
kattamien velkojen osalta. Tarkoituksena korkean luottokelpoisuusluokituksen
maiden antamalla ylitakauksella on turvata ERVV:n varainhankinnalle
AAA-tason luottoluokitus.
Valiokunnan mielestä ylitakausta koskevaa selostusta
hallituksen esityksessä on pidettävä vaikeaselkoisena
ja puutteellisena. Tähän on eduskunnan perustuslakivaliokunta
kiinnittänyt huomiota lausunnossaan PeVL 5/2011
vp. Tarkastusvaliokunta toteaa lisäksi, että hallituksen esitys
Euroopan rahoitusvakausvälinettä koskevan puitesopimuksen
muuttamisesta (HE 31/2011 vp)
ei sisällä kansainvälisten standardien
perusteella päätöksenteon kannalta olennaisina
pidettäviä tietoja. Tällaisia tietoja
ovat valtion tulot ja menot, kansantaloudelliset hyödyt
ja kustannukset eri tilanteissa ja riskit esim. takausten realisoitumisesta
ja saatavien arvonalentumisesta sekä takausvastuiden piirissä olevat
korot.
Valtiontalouden tarkastusvirastolla on käynnissä finanssipolitiikan
tarkastus, jossa arvioidaan tarkemmin Euroopan rahoitusvakausjärjestelyiden
yhteydessä oikean ja riittävän kuvan täyttymistä.
Tarkastusvirasto tulee tässä yhteydessä raportoimaan
tarkemmin vastuuasemaan ja sitä koskeviin tietoihin liittyvistä seikoista erityisesti
Euroopan unionin rahoitusvakausjärjestelyiden sitoumusten
ja riskien osalta. Tämä finanssipolitiikan tarkastus
valmistuu vuoden 2012 keväällä, ja valiokunta
käsittelee tarkastuksen tuloksia seuraavan valtion tilinpäätöskertomuksen
yhteydessä ensi keväänä.
Suomen saatavien arvostaminen tilinpäätöksessä
Valtion talousarviosta annetun lain 18 §:n
perusteella hallituksen on valtion tilinpäätöksessä ja valtion
tilinpäätöskertomuksessa annettava oikea
ja riittävä kuva. Valtion talousarviosta annetussa
asetuksessa säädetään oikean
ja riittävän kuvan vaatimuksen toteuttamiseksi
tase-erien arvostamisesta. Saatavien osalta asetuksessa todetaan,
että valtion tilinpäätöksessä valtion
saamiset merkitään nimellisarvoon tai kuitenkin enintään
todennäköiseen arvoon. Rahoitusomaisuuteen kuuluvat
arvopaperit ja muut rahoitusvarat on arvostettava hankintamenon
suuruisina, tai jos niiden tilinpäätöspäivän
todennäköinen luovutushinta on sitä alempi,
tämän määräisinä (talousarvioasetuksen
66 c §). Valtion kirjanpitoa ohjataan
tarkemmin valtiovarainministeriön määräyksillä ja
Valtiokonttorin ohjeilla. Valtion kirjanpidon käsikirjan
mukaan osakkeiden tai muiden vastaavien pitkäaikaisten
sijoitusten pysyväisluonteinen markkinahinnan aleneminen
voi edellyttää kertaluonteisen lisäpoiston
tekemistä. (Valtion kirjanpidon käsikirja 2010).
Saatavat arvioidaan yleensä joko käypään
arvoon tai rajatuissa tapauksissa niiden poistoilla vähennetyn
hankintamenon arvoisina. Alaskirjaus tai arvonalennus
on tehtävä muun muassa, kun sopimusrikkomuksen
perusteella saatavasta ei ole saatu sopimuksen mukaisia vastasuorituksia
tai jos sitoumuksen antajan taloudellinen tilanne on sellainen,
että saatavan perusteella ei enää jatkossa
saada tuloa, tai jos on todennäköistä,
että sitoumuksen antaja joutuu osittaiseen tai kokonaiseen
maksukyvyttömyyteen tai velkojen uudelleen järjestelyyn.
Olennaista ei ole oikeudellinen muoto vaan tosiasiallinen tilanne.
Valiokunta toteaa, että valtiolla ei ole välitilinpäätösmenettelyä,
joten lainasaatavien arvostaminen kirjanpidossa tapahtuu aina valtion
tilinpäätöksen yhteydessä. Suomen
kahdenvälisiin lainasaamisiin liittyen ei vuodelta 2010
tehtävän tilinpäätöksen
laadinnan yhteydessä katsottu olevan tarvetta kirjata arvonalennuksia. Kreikalle
myönnetyn lainapääoman osalta tilanne
arvioidaan seuraavan kerran varainhoitovuotta 2011 koskevan valtion
tilinpäätöksen laadinnan ja tarkastuksen
yhteydessä. Valiokunnalle on saatettu tietoon, että voi
olla ongelmallista, jos vain yksi jäsenmaa tekisi alaskirjauksia.
Valiokunnan mielestä jäsenmaiden yhteisten toimintamallien
tarve on ilmeinen.
Euroopan keskuspankkijärjestelmä ja Suomen Pankin
vastuut
EU:n omien kriisinhallintajärjestelyiden lisäksi Suomi
osallistuu Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n myöntämien
lainojen rahoitukseen. Suomen maakohtainen kiintiö on 0,58 %,
ja siitä vastaa Suomen Pankki. Eduskunta on myöntänyt
voimassa oleville Suomen Pankin IMF:lle myöntämille
lainoille valtion takauksen. Kansainvälistä valuuttarahastoa
koskevaa sopimusta on hallituksen talousarvioesityksen mukaan esitetty
muutettavaksi siten, että jäsenvaltioiden jäsenosuudet
kaksinkertaistetaan. Suomen jäsenosuutta korotetaan 1 263,8
miljoonasta erityisestä nosto-oikeudesta 2 410,6
miljoonaan erityiseen nosto-oikeuteen Suomen Pankin varoilla.
Jäsenosuuksien korottamiseen tarvitaan eduskunnan suostumusta
edellyttämä valtiontakuu jäsenosuuden
käytöstä Suomen Pankille mahdollisesti
aiheutuvien tappioiden varalta (Valtion TAE. Pääluokka
28.92. EU ja kansainväliset järjestöt, HE
62/2011 vp).
Suomen Pankilla on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen
mukainen merkitsemisosuus Euroopan keskuspankin omaan pääomaan.
Suomen osuus on 1,2539 %. On periaatteessa mahdollista,
että jäsenvaltiot voivat joutua pääomittamaan
Euroopan keskuspankkia. Euroopan keskuspankin perussäännössä on
erityiset määräykset keskuspankin tappioiden
kattamisesta ensiksi pankin yleisrahastosta ja tämän
jälkeen osakkaina olevien kansallisten keskuspankkien velvollisuudesta
tiettyyn enimmäismäärään
asti merkitä pääomaosuuden mukaisessa
suhteessa lisää pääomaa tappioiden
kattamiseksi.
Vielä merkittävämpi on valtioiden
tosiasiallinen piilevä vastuu pankki- ja rahoitusjärjestelmän
toiminnasta.
Tämän lisäksi kansallisilla keskuspankeilla
ja niiden jälkeen jäsenvaltioilla on tosiasiallinen velvoite
huolehtia keskuspankkijärjestelmän toiminnasta.
Tämä vastuu ei perustu mihinkään voimassa
olevaan oikeudelliseen takaukseen vaan tosiasialliseen tarpeeseen,
joka voi syntyä tietyissä tilanteissa. Tällä hetkellä Euroopan keskuspankki
on erittäin merkittävä toimija eurooppalaisen
finanssi- ja velkakriisin hoidossa, ja Euroopan keskuspankin ja
kansallisten keskuspankkien taseissa näkyvät kriisinhallinnassa tehdyt
toimenpiteet.
Euroopan keskuspankki ja kansalliset keskuspankit ovat viimeisimmän
julkistetun tasetiedon mukaisesti ostaneet joukkolainoja arvopaperimarkkinoihin
liittyvän ohjelman puitteissa 183 miljardin euron edestä.
Suomen Pankin suorittamien ostojen osuus tästä määrästä on
viimeisimmän Suomen Pankin julkistetun taseen (lokakuun
loppu) mukaisesti 3 019 miljoonaa euroa.
Keskuspankkitoiminnassa riskejä ja tappioita ei voida
aina välttää, mutta tappioita vastaan
varaudutaan taseen varauksilla. Meneillään olevan velkakriisin
aikana myös Suomen Pankki on ryhtynyt, osana Euroopan keskuspankkijärjestelmää,
ostamaan kriisimaiden valtioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta.
Suomen Pankki ei raportoi maakohtaisesti velkakirjaostojen suuruutta.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että Suomen
Pankin pääomat ja varaukset riittävät
kattamaan nykyiset riskit. On tärkeää, että eduskunta
saa tiedot Suomen Pankilta sen ja sitä kautta Euroopan
keskuspankkijärjestelmään liittyvistä valtion
vastuista ja riskeistä. Suomen Pankin toiminnasta aiheutuvat
takausvastuut eivät ilmene valtion tilinpäätöstiedoista.
Valiokunnan mielestä yksi keino selventää asiaa
olisi näiden tietojen kirjaaminen jatkossa osaksi parhaillaan
rakennettavaa valtion konsernitasetta.
Luottoluokitus, eläkevastuut ja konsernitase
Hallituksen vuoden 2012 talousarvioesityksen konkreettinen finanssipolitiikan
tavoite on säilyttää valtion luottoluokitus
nykyisellä parhaimmalla mahdollisella tasolla. Merkittävää välillistä ja
epävarmaa taloudellista vaikutusta liittyy siihen, voivatko
tosiasialliset ja oikeudelliset sitoumukset johtaa Suomen luottokelpoisuuden
ja luottoluokituksen alenemiseen. Euroopan unionin rahoitusvakaustoimissa
on tuotu esille, että eräiden maiden osalta takuut
ja muut vastuusitoumukset saattavat johtaa luottoluokituksen alenemiseen.
Valtioiden välillisten ja piilevien vastuiden suuruudesta
ei ole esitettävissä yhtä lukua. On kuitenkin
laskettavissa Suomen valtion luottokelpoisuuden mahdollisen alenemisen
hintaa. Esimerkiksi yhden luottoluokitustason putoaminen Suomen
valtion noin 77 miljardin euron lainamäärällä lisäisi
valtion korkomenoja noin 300—350 miljoonalla eurolla vuodessa.
Valiokunta kiinnittää huomiota luottoluokittajien
toimintaan ja sen kasvaneeseen merkitykseen osana Euroopan talous-
ja velkakriisiä. Luottoluokittajat arvioivat valtioiden
luottokelpoisuutta monilla eri kriteereillä, joihin sisältyy myös
ns. poliittinen arvio (esim. Standard & Poor"s).
Poliittinen arvio tarkoittaa ensisijaisesti valtion poliittisen
järjestelmän tehokkuuden, vakauden ja politiikan
sekä poliittisten instituutioiden ennustettavuuden arviointia.
Toissijaisesti tarkastellaan kattavasti instituutioiden välisiä vastuu-
ja valtasuhteiden tasapainoa ja rajoitteita, sopimusten vinoutumatonta
toimeenpanoa ja lain kunnioitusta, informaation vapaata kulkua,
avointa keskustelua poliittisista päätöksistä ja
ajankohtaista ja luotettavaa julkissektorin rahoitusasemaan liittyvää aineistoa
ja tilastointia.
Valiokunnan mielestä eduskunnan on budjettivaltansa
tueksi saatava tietoja luottoluokitustoiminnan perusteista ja vaikutuksista,
jotta eduskunta voi vastuusitoumuksia tehdessään hahmottaa
päätöstensä seuraamuksia luottoluokitukseen
ja siten myös valtionvelan korkomenoihin. Valiokunnan mielestä monet
seikat puoltavat valtion tasetietojen ja tasehallinnan kehittämistarvetta,
jotta eduskunta saisi budjettikäsittelyssään
ja päätöksenteossaan tarvitsemansa oikeat
ja riittävät tiedot. Yhtenäisin ja yleisesti
hyväksytyin menetelmin laadittu valtion konsernitase olisi
omiaan lisäämään rahoittajien
luottamusta julkisen talouden hoitoon.
Valtion vuoden 2010 tilinpäätöskertomuksen kuvaa
täydentävinä tietoina Valtiontalouden
tarkastusvirasto on todennut, että valtion taseen ulkopuolinen
valtion eläkevastuu on 90,6 miljardia euroa ja että valtion
tilinpäätöksen mukaiset valtiontakaukset
ja -takuut olivat vuoden 2010 lopussa 17,2 miljardia euroa. Tarkastusvirasto samalla
kuitenkin toteaa, että Tilastokeskuksen ylläpitämien
tilastojen mukaan takauskanta oli 19,5 miljardia euroa. Ero johtuu
siitä, etteivät valtion talousarviotalouden ulkopuoliset
valtion takaukset sisälly valtion tilinpäätökseen (K 12/2011
vp, s. 27—28).
Valiokunta kiinnittää huomiota valtion tasetietojen
ilmeiseen kehittämistarpeeseen. Valiokunnan mielestä valtion
taseen ja sen liitetietojen on oltava riittävän
kehittyneet ja perusteiltaan selkeät, jotta eduskunnalla
olisi budjettipäätöksenteon edellyttämät
asianmukaiset ja ajantasaiset tiedot valtion taloudellisesta asemasta
ja kokonaisvastuista. Valtion talousraportoinnissa on kiinnitettävä nykyistä enemmän
huomiota
riskeihin ja taloudenhoidossa myös varauduttava niihin.
Vakausmekanismin ulkoinen valvonta ja tarkastus
Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomuksessa eduskunnalle
tuodaan esille, etteivät Euroopan unionin pysyvän
vakausmekanismin ulkoisen tarkastuksen ja valvonnan järjestelyt vastaa
kaikin osin kansainvälisiä tarkastusstandardeja
(ISSAI). Taustana on, ettei EVM:n nykyinen tarkastusjärjestely
vastaa kansainvälisten järjestöjen ulkoisen
tarkastuksen periaatteet asettavaa ISSAI 5000 -standardia.
Kansallisilla tarkastusvirastoilla tai unionin tilintarkastustuomioistuimella
ei ole merkittävistä kansallisista vastuista huolimatta
roolia valvonnassa. EVM:n toimintaan ei kohdistu myöskään
tuloksellisuustarkastusta, vaikka EVM ryhtyy harjoittamaan satojen
miljardien arvoilla toimintaa rahoitusmarkkinoilla. Toiminnan valvonta
on suppeammin ja ohuemmin järjestetty kuin esimerkiksi IMF:n
toiminnan ja talouden ulkoinen valvonta.
Valiokunnan mielestä EU:n pysyvän vakausmekanismin
tehokkaan ulkoisen valvonnan ja tarkastuksen, mukaan lukien toiminnan
tuloksellisuuden tarkastus, sekä avoimuuden ja hyvän hallinnon
periaatteiden toteuttamiseen on kiinnitettävä vakavaa
huomiota ja hallituksen tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin
asiassa.