Yleisperustelut

Ympäristönsuojelulain ja hajajätevesiasetuksen tavoitteet

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Valiokunta toteaa, että ns. hajajätevesiasetuksenValtioneuvoston asetus 542/2003 talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. tavoitteena on vähentää ympäristökuormitusta kiinteistöiltä, joita ei ole liitetty yleiseen viemäriin. Tavoitteena on ollut parantaa edellytyksiä ehkäistä kiinteistökohtaisista jätevesistä aiheutuvaa asuin- ja vesiympäristön pilaantumista ja toteuttaa vesien suojelun valtakunnallisia tavoitteita. Haja-asutusalueiden jätevesiä koskeva sääntely on aikaisemmin sisältynyt vesilakiin ja sittemmin myös terveydensuojelulakiin terveydensuojelun näkökulmasta. Vuonna 2000 tuli voimaan ympäristönsuojelulaki, jossa säädettiin yleinen puhdistusvelvollisuus viemäröinnin ulkopuolella sijaitseville kiinteistöille. Hajajätevesiasetuksella, joka tuli voimaan 1.1.2004, täsmennettiin tätä velvollisuutta. Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslakiin sisältyy säännöksiä jätevesijärjestelmän lupamenettelystä.

Valtioneuvoston periaatepäätös valtakunnallisista vesiensuojelun tavoitteista vuoteen 2015 koskee eri lähteistä peräisin olevan jätevesikuormituksen yleisiä vähentämistavoitteita. Periaatepäätöksessä linjataan keskeiset kuormituksen vähentämiseksi tarpeelliset toimet laajasti paitsi haja-asutuksen jätevesien myös esimerkiksi maatalouden, metsätalouden, teollisuuden, yhdyskuntajätevesien, vesirakentamisen ja turvetuotannon jätevesien osalta. Periaatepäätöksessä korostetaan, että vesien hyvän tilan tavoitteen saavuttaminen edellyttää ravinnekuormituksen vähentämistoimia kaikilla sektoreilla. Rehevöitymistilanne ja siihen vaikuttavat tekijät vaihtelevat paljon eri alueilla, mikä tulee ottaa huomioon vesiensuojelutoimien kohdentamisessa.Vesiensuojeluperiaatepäätöksen mukaan haja-asutuksen jätevesistä aiheutuvia haittoja vähennetään panemalla toimeen jätevesien käsittelystä annetun valtioneuvoston asetuksen vaatimukset. Keskitettyä viemäröintiä ja jätevesien käsittelyä edistetään silloin, kun se on vesihuollollisesti ja ympäristöllisesti järkevää, ja kehitetään ja otetaan käyttöön kiinteistökohtaisesti sovellettavissa olevia kustannustehokkaita ja ympäristöllisesti kestäviä teknologioita jätevesien käsittelyä varten. Lisäksi kehitetään ja edistetään kiinteistökohtaisia jätevesien käsittelyn hoito- ja huoltopalveluja. Haja-asutuksen fosforikuormituksen osuus ihmistoiminnoista aiheutuvasta vesien kokonaisravinnekuormituksesta oli vuonna 2004 noin 8 % ja vuonna 2008 noin 9 % sekä typpikuormituksen vuonna 2004 noin 3 % ja vuonna 2009 noin 3,5 %.

HELCOMin Itämeren suojeluohjelman haja-asutuksen jätevesien käsittelyä koskevan suosituksenSuosituksen 28E/6 mukaan tulee edistää lievempää kuormitustasoa vastaavia toimenpiteitä haja-asutusalueella vuonna 2017. mukainen puhdistustaso vastaa voimassa olevan hajajätevesiasetuksen mukaista kunnan ympäristönsuojelumääräyksillä säädettävää lievempää puhdistustasoa.

Valiokunta pitää edellä viitattuja vesiensuojelutavoitteita tärkeinä vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Olennaista on ehkäistä kiinteistön lähiympäristössä ilmeneviä haittoja, kuten kaivovesien ja uimarantojen pilaantumista sekä hajuhaittoja. Välillisesti kysymys on laajemmin yleisistä vesiensuojelutavoitteista. Ympäristökuormitusta on vähennettävä kaikilla sektoreilla ottaen huomioon saavutettavissa oleva hyöty ja toimenpiteiden kustannukset. Vesiensuojelutavoitteita koskee myös vuonna 2004 voimaan tullut ns. vesienhoitolaki (Laki vesienhoidon järjestämisestä 2004/1299), jolla on pantu täytäntöön EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi. Vesienhoitolaissa säädetään vesien hoidon suunnittelusta, ja sen yleisenä tavoitteena on vesien hyvä tila. Vesien hoidon suunnittelu tapahtuu vesienhoitoalueittain, jolloin tavoitteita ja tarvittavia toimenpiteitä voidaan tarkastella kokonaisvaltaisesti kustannustehokkuus huomioon ottaen. Lakiin perustuvat vesienhoitosuunnitelmat on hyväksytty valtioneuvoston päätöksellä 10.12.2009, ja niiden mukaisten toimien toteuttamista tulee edistää myös haja-asutuksen jätevesikuormituksen osaltaDirektiiviin perustuvassa vesienhoitolaissa katsotaan ns. perustoimenpiteeksi myös kansalliseen lainsäädäntöön pohjautuvien säädösten mukaisia toimia, kuten haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen. Ns. täydentävät toimenpiteet nojautuvat usein taloudellisten ohjauskeinojen käyttöön ja ovat pääsääntöisesti vapaaehtoisia. Tällaisia ovat esimerkiksi maatalouden ja metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteet. Toimenpideohjelmissa esitettyjä toimenpiteitä vesien hyvän tilan saavuttamiseksi toteutetaan monilla eri keinoilla, jotka eivät ole vesienhoitolain nojalla suoraan julkishallintoa tai yksittäisiä toiminnanharjoittajia velvoittavia. . Valiokunta on myös mietinnössään hallituksen Itämeri-selonteostaYmVM 2/2010 vp — VNS 6/2009 vp, Valtioneuvoston selonteko Itämeren haasteista ja Itämeri-politiikasta edellyttänyt, että haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyyn liittyvää joustoa lisätään siten, että asetuksen toimeenpanoa voidaan selventää vesiensuojelutavoitteista kuitenkaan tinkimättä.

Asetuksen toimeenpanon ongelmat

Hajajätevesiasetus tuli voimaan 1.1.2004, mutta asetuksen voimaantullessa olemassa oleviin kiinteistöihin sovelletaan 10 vuoden siirtymäaikaa, eli velvoitteet tulee täyttää viimeistään 1.1.2014 alkaen lukuunottamatta uudisrakentamista, jonka osalta asetusta noudatettiin heti. Asetuksen toimeenpano on kuitenkin edennyt hitaasti, ja toimijoiden arvion mukaan vain noin 10—15 % kiinteistöistä on tähän mennessä tehostanut jätevesien käsittelyä asetuksen edellyttämällä tavalla. Osaltaan hitaaseen toimeenpanoon ovat vaikuttaneet epätietoisuus edellytetystä käsittelyjärjestelmästä tai kunnan vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen laajentamisesta, pienpuhdistamojen korkea hinta ja avustusjärjestelmän puutteet sekä julkisuudessa esillä olleet tutkimustulokset eräiden pienpuhdistamojen toimivuuden teknisistä ongelmista. Jätevesiasetuksen kumoamisesta on tehty jopa välikysymys (VK 3/2010 vp).

Jätevesiasetuksen perustelumuistiossa (6.6.2003) todettiin, että talousjätevesien käsittelyn tehostamisesta voi eräissä tapauksissa aiheutua kiinteistön haltijalle kohtuuttomia kustannuksia, minkä vuoksi asetuksen toimeenpanon seurannassa tuli kiinnittää erityistä huomiota siihen, että taloudellisesti heikossa asemassa oleville kiinteistön haltijoille ei aiheutuisi kohtuuttomia toimia. Lisäksi muistiossa todettiin, että ympäristönsuojelulain 18 §:ää oli tarkoitus muuttaa siten, että kohtuuttomissa tilanteissa ympäristönsuojeluviranomainen voisi antaa tapauskohtaisesti lykkäystä tämän asetuksen vaatimusten täyttämiselle. Tämä lainmuutos toteutettiin vuonna 2005. Edelleen muistiossa kiinnitettiin huomiota avustusmahdollisuuksiin kiinteistökohtaisiin tarpeisiin todeten, että avustuksia varten osoitetut määrärahat ovat olleet riittämättömiä ja niiden riittävyys ja kohdentaminen tulisi selvittää.

Valiokunta toteaa edelliseen viitaten, että keskeiset ongelmakohdat asetuksen toimeenpanossa on tunnistettu jo asetuksen valmisteluvaiheessa. Toimeenpano on kuitenkin osoittautunut osin ennakoitua vaikeammaksi. Valiokunta korostaa, että kiinteistökohtainen neuvonta ja jokaiselle kiinteistökohtaisen sopivuuden perusteella harkittu jätevesiratkaisu ovat välttämättömiä edellytyksiä sääntelyn onnistuneelle toimeenpanolle. Kiinteistökohtaisesti sovellettavissa oleva kustannustehokas jätevesien käsittelyjärjestelmä voi olla erilainen kiinteistön käytöstä ja ympäristöolosuhteista johtuen. Lisäksi kunnat ovat voineet kunnallisin ympäristönsuojelumääräyksin poiketa asetuksen mukaisesta puhdistustasosta lievempään tai ankarampaan suuntaan, mistä myös aiheutuu eroja käytännössä vaadittavista ratkaisuista.

Hallituksen esityksen tavoitteena ei ole puuttua laajemmin jätevesien käsittelyä koskeviin vaatimuksiin, vaan selkiyttää erityisesti tilanteita, joissa vaatimuksista on mahdollista poiketa (ns. sosiaalinen suorituseste). Lisäksi asetuksella säädettyjä, yleisiä käsittelyvaatimuksia puhdistustasosta ei esityksen mukaan sovelleta, jos kiinteistön haltija, joka asuu vakinaisesti kiinteistöllä, on lain voimaan tullessa täyttänyt 68 vuotta ja kiinteistöllä on käyttökuntoinen jätevesijärjestelmä (ns. automaattilykkäys). Kiinteistön vaihtaessa omistajaa ja vakinaisesti asuvaa lykkäys raukeaa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi puuttua tilanteeseen myös, jos jätevesien käsittely aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa, joten automaattilykkäys koskee ainoastaan puhdistustasoa koskevia tarkempia vaatimuksia eikä yleisesti jätevesien käsittelyvelvollisuutta.

Sääntelyn toimivuuden ja kohtuullisuuden arviointi

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut hallituksen esitystä perustuslain kannalta pitäen välttämättömänä, että ympäristövaliokunta arvioi sitä, miltä osin asetus sisältää sellaista yksilön velvollisuuksien kannalta olennaista normiainesta, joka perustuslain 80 § huomioon ottaen kuuluisi lain tasolle. Lisäksi perustuslakivaliokunta edellyttää ympäristöministeriön vielä tämän eduskunnan aikana saattavan asiaintilan perustuslain mukaiselle kannalle. Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan edelleen, että samassa yhteydessä olisi syytä varmistua laissa säädettävien talousjätevesien käsittelyä koskevien vaatimusten asettuvan sellaiselle tasolle, että ne on kohtuullisella investoinnilla ja toimivalla tekniikalla myös mahdollista moitteettomasti täyttää. Voimaantulosäännökseen ehdotetulle 68 vuoden ikärajalle eli ns. automaattilykkäykselle perustuslakivaliokunta katsoo olevan perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuja hyväksyttäviä perusteita.

Ympäristövaliokunta toteaa, että edellä mainituista lähtökohdista johtuen tarve asian nopeaan käsittelyyn on ollut ilmeinen. Myös rakennuslupaviranomaiset ovat joutuneet vaikeaan tilanteeseen, kun jätevesijärjestelmiä koskeva nykyinen asetus on todettu perustuslain vastaiseksi, eikä sitä siten tulisi soveltaa. Valiokunta on yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa pyrkinyt täyttämään esitetyt vaatimukset selvittäen asiaan liittyvät näkökohdat mahdollisimman laajasti ja perusteellisesti. Kokonaisarvioinnin lähtökohtana on ensin näkemys siitä, mikä osa asetukseen sisältyvästä sääntelystä on perustuslain 80 § huomioon ottaen syytä säätää lain tasolla. Valiokunta katsoo ministeriön kanssa suorittamaansa arviointiin viitaten, että asetuksesta on tarpeen nostaa lain tasolle jätevesien yleisten käsittelyvaatimusten määräytymisen perusteiden lisäksi jonkin verran muuta sääntelyä.

Suorittamansa kokonaisarvioinnin perusteella valiokunta pitää välttämättömänä myös kohtuullistaa ja selventää sääntelyn tavoitteita kokonaisuudessaan sekä täsmentää poikkeusmahdollisuuksia sosiaalisten suoritusesteiden perusteella tarkoituksenmukaisella tavalla ympäristönäkökohdat huomioon ottaen. Tämä kokonaisuus muodostaa niin laajan muutostarpeen verrattuna hallituksen esityksen muutosehdotuksiin, että valiokunta on harkinnut tarpeelliseksi ehdottaa ympäristönsuojelulakiin uutta 3 a lukua, joka sisältää säännöskokonaisuuden talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Valiokunta esittää edempänä tähän perustuvat muutosehdotuksensa.

Keskeiset muutosehdotukset

Valiokunnan keskeiset muutosehdotukset yhdistettynä hallituksen esityksen sisältämiin ehdotuksiin muodostavat seuraavan kokonaisuuden:

1. Perusvaatimustason kohtuullistaminen;

2. Puhdistustasovaatimuksen säätäminen jätevesijärjestelmän suunnittelun ja rakentamisen lähtökohdaksi eikä valvontaperusteeksi;

3. Kiinteistökohtaisen neuvonnan varmistaminen valtakunnallisesti;

4. Poikkeuksen myöntämisen selventäminen sosiaalisin perustein kiinteistön haltijalle viideksi vuodeksi kerrallaan;

5. Yli 68-vuotiaiden vakinaisesti asuttamien kiinteistöjen osalta ei edellytetä parantamistoimia, ellei kiinteistön jätevesijärjestelmää muutoin saneerata;

6. Vaatimus avustusjärjestelmän parantamisesta pienituloisille kotitalouksille myönnettävien avustusten käyttömahdollisuuden lisäämiseksi jätevesijärjestelmien uusimiseksi;

7. Siirtymäajan pidentäminen noin kahdella vuodella, vuoden 2016 alkuun saakka; ja

8. Varmistuminen siitä, että kaivoveden pilaantuminen ja hygieniahaittojen syntyminen ehkäistään, herkillä alueilla vesiensuojelusta huolehditaan ja muutoin vesiensuojelun taso kokonaisuutena nousee pitkällä aikavälillä myös haja-asutusalueiden jätevesien osalta.

Valiokunta on päätynyt näihin muutosehdotuksiin kiinnittäen erityistä huomiota perustuslakivaliokunnan esittämään vaatimukseen varmistua vaatimusten asettamisesta sellaiselle tasolle, että ne on kohtuullisella investoinnilla ja toimivalla tekniikalla mahdollista moitteettomasti täyttää. Säännöksillä selvennetään, että kiinteistöllä tulee olla sille soveltuva jätevesien käsittelyjärjestelmä, jolla normaalikäytössä oletetaan saavutettavan lain vaatima puhdistustaso, eikä kyse lähtökohtaisesti ole puhdistustason saavuttamisen valvontaa koskevasta sääntelystä.

Perusvaatimustason kohtuullistaminen

Valiokunta ehdottaa siis nykyisen lievempää vaatimustasoaLievempi taso orgaanisen aineen osalta 80 %, kokonaisfosforin 70 % ja kokonaistypen osalta 30 %. Ankarampi taso orgaanisen aineen osalta 90 %, kokonaisfosforin 85 % ja kokonaistypen osalta 40 %. vastaavan tason säätämistä pääsääntöisesti noudatettavaksi lähtökohdaksi, koska mittava osa kiinteistöistä sijaitsee kaukana ranta-alueilta, tärkeiltä pohjavesialueilta tai muuten pilaantumisvaaraltaan herkiltä alueilta. Valiokunta korostaa, että normaalitilanteessa edellytettävän vaatimustason voi täyttää esimerkiksi kolmiosaisen saostussäiliön (eli saostuskaivon/sakokaivon) ja maaperäkäsittelyn muodostamalla käsittelyjärjestelmällä. Maaperäkäsittely tarkoittaa joko maahanimeyttämöä tai maasuodattamoa, jos maaperä ei ole soveltuva imeyttämölle. Valiokunta toteaa, että tämä ei merkitse olennaista tinkimistä ympäristönsuojelun tasosta, koska kunnat voivat kuitenkin määrätä alueista, joilla tulee noudattaa tiukempia vaatimuksia ympäristön pilaantumisvaaran perusteella eli erityisen herkillä alueilla, kuten rannoilla, pohjavesialueilla tai hyvin pienialaisilla kiinteistöillä. Ruotsissa on tässä suhteessa sama sääntelyrakenne eli pääsääntönä lievemmät vaatimukset ja erityisestä syystä noudatettava ankarampi vaatimustaso. Valiokunta pitää myös luontevana ympäristölainsäädännössä yleisesti lähtokohtana olevaa rakennetta vähimmäisvaatimusten asettamisesta ja erityisvaatimusten soveltamisesta silloin, kun siihen on erityiset, ympäristölliset perusteet. Lainsäädännön muuttaminen sanotulla tavoin on siten myös rakenteellisista lähtökohdista perusteltua.

Valiokunta katsoo, että vaatimustasoa tarkoittavia, voimassa olevassa asetuksessa prosentteina ilmaistuja puhdistustavoitteita ei ole tarpeen nostaa lain tasolle, vaan tarkoituksenmukaisempaa on säätää laissa tavoitteiden määräytymisen perusteista ja täsmentää tätä asetuksen tasolla. Valiokunta katsoo, että hyvin tekninen, esimerkiksi raja-arvoihin perustuva sääntely on tarkoituksenmukaista sijoittaa jatkossakin asetuksen tasolle, mikä edellyttää riittävän täsmällisen ja tarkkarajaisen asetuksenantovaltuutuksen sisällyttämistä lain tasolle.

Valiokunta korostaa, että nykyisen lievemmän tason säätämisen pääsäännöksi ei arvioida käytännössä merkitsevän ympäristönsuojelutavoitteiden heikentymistä. Valiokunta toteaa, että ranta-alueilla ja tärkeillä pohjavesialueilla tulisi jatkossakin olla ankarampi vaatimustaso. Tästä kuitenkin säädetään kunnan ympäristönsuojelumääräyksillä ja valtioneuvoston asetuksella annetaan ankarampaa tasoa koskevat tarkemmat määräykset vain ohjeellisesti, koska sitovien tasovaatimuksien ei ole katsottu soveltuvan yhteen määräysten vapaaehtoisuuden kanssa. Ankarampaa tasoa tarkoittavien vaatimusten sisältyminen kunnan ympäristönsuojelumääräyksiin merkitsee kunnan roolin merkittävää vahvistumista. Valiokunta pitää tätä perusteltuna, koska sääntelyn tavoitteena on erityisesti kiinteistön lähiympäristössä ilmenevien haittojen ehkäiseminen ja siitäkin syystä paikallisilla olosuhteilla on erityisen suuri merkitys.

Ympäristönsuojelulain 19 §:n 2 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojelumääräykset voivat koskea muun muassa vesien tilan parantamista koskevia toimia, jotka ovat vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisen vesienhoitosuunnitelman mukaan tarpeellisia. Valtioneuvoston joulukuussa 2009 hyväksymissä vesienhoitosuunnitelmissa on vesistöalueittain tietoja haja-asutuksen jätevesikuormituksen suhteesta muihin kuormituslähteisiin sekä toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen kuormituksen vähentämiseksi. Valiokunta katsoo, että vesienhoitosuunnitelmien tavoitteiden sitovuus velvoittaa välillisesti toimiin niiden vesistöalueiden osien osalta, joilla haja-asutuksen jätevesien aiheuttama kuormitus on arvioitu merkittäväksi tekijäksi vesienhoitolain ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta.

Arvion mukaan lievemmän vaatimustason eli uuden perusvaatimustason noudattaminen kattavasti koko maassa alentaa hajajätevesien fosforikuormitusta nykyisestä noin 350—400 tonnista vuodessa noin 150 tonniin vuodessa, joten ihmisperäinen fosforikuormitus vesiin alenee kokonaisuudessaan noin 5—6 prosenttiyksikköä. Ihmisperäinen typpikuormitus vesiin on yhteensä noin 77 000 tonnia vuodessa, josta hajajätevesien osuus on noin 3 %. Typen 30 %:n poistoteholla päästöjen ympäristöön arvioidaan vähentyvän nykyisestä noin 3 700 tonnista noin 2 700 tonniin vuodessa eli noin 1 000 tonnia. Kun otetaan huomioon typen poistuminen maaperässä ennen pintavesiä, vuosittaisen typpikuormituksen vesiin arvioidaan alenevan noin 700 tonnia. Typpikuormituksen vähentyminen ei ole merkittävä koko ihmisperäiseen kuormitukseen verrattuna, mutta tarpeen silti tavoitteiden saavuttamiseksi. Käytännössä 40 %:nkin poisto voidaan saavuttaa nykyisin käytössä olevilla yleisimmillä puhdistusratkaisuilla käytännössä ilman merkittäviä rakentamiseen kohdistuvia lisäkustannuksia.

Jos kunnallisia ympäristönsuojelumääräyksiä ankarammasta vaatimustasosta ei lainkaan annettaisi, puhdistustasovaatimuksen lieventäminen valiokunnan ehdottamalla tavalla johtaisi käytännössä siihen, että ankarampaan vaatimustasoon verrattuna päästöt ympäristöön orgaanisen aineen ja fosforin osalta sallitaan kaksinkertaisina. Näin arvioiden fosforikuormituksen on arvioitu lisääntyvän noin 50 tonnia vuodessa verrattuna nykyisen lainsäädännön toteuttamiseen.

Jos kunnallisia ympäristönsuojelumääräyksiä ankarammasta vaatimustasosta ei annettaisi, typpikuormituksen on arvioitu valiokunnan ehdottamalla muutoksella laskennallisesti lisääntyvän noin 400 tonnia vuodessa verrattuna ankarampaan vaatimustasoon. Typpikuormituksen osalta lievempi vaatimustaso sopii yleensä ympäristöolosuhteiden vuoksi harvaan haja-asutukseen, jossa tilan väljyys sallii parhaaseen käyttökelpoisen tekniikan tasoon verrattuna suuremman jätevesikuormituksen ilman, että haitat ympäristöön lisääntyvät vastaavalla määrällä. Typpikuormituksen vähentyminen ei ole merkittävä koko ihmisperäiseen kuormitukseen verrattuna, sillä kuormituksen osuus on noin 3 %.

Ehdotetun lainmuutoksen kuvatut laskennalliset päästölisäykset eivät toteudu täysimääräisesti siksi, että ranta-alueilla ja tärkeillä pohjavesialueilla on kuitenkin lähtökohtana tiukempien määräysten soveltaminen siten kuin kunnallisissa ympäristönsuojelumääräyksissä määrätään. Ehdotetulla lievemmälläkin perusvaatimustasolla on katsottu voitavan täyttää lähiympäristön tilaan liittyvät ympäristönsuojeluvaatimukset. Ympäristönsuojeluvaatimuksia kokonaisuutena tarkastellaan ja toteutetaan vesienhoitosuunnitelmien kautta.

Valiokunta korostaa, että sovellettava perustekniikka on käytännössä hyvin samankaltaista kuin asetuksen nykyisellä vaatimustasolla, vaikka se voidaan toteuttaa usein yksinkertaisempana. Tekniset ratkaisut velvoitteiden toteuttamiseksi säilyvät pääsääntöisesti ennallaan. Tavanomaiseen tilanteeseen sopivia teknisiä ratkaisuja tämän vähimmäisvaatimustason saavuttamiseksi ovat esimerkiksi saostuskaivo yhdistettynä maaimeyttämöön tai maasuodattamoon sekä laitepuhdistamo, jossa on biologinen käsittely ja kemikaaleilla fosforin kemiallinen saostus. Koska sääntely on teknologianeutraalia, monenlaiset vaihtoehdot ovat mahdollisia. Jätevesijärjestelmien tehostamistoimien rakennuskustannusten arvioidaan olevan keskimäärin noin 3 000—4 000 euroa. On kuitenkin syytä korostaa, että keskimääräisten arvioiden esittäminen on hyvin vaikeaa siksi, että kiinteistökohtaiset ratkaisut voivat edellä esitetyin tavoin poiketa hyvin paljon toisistaan. Säästöt kustannuksissa syntyvät lähinnä siitä, että rakenteiden mitoituksessa, laitevarustelussa sekä hoidon ja huollon tasossa voidaan tinkiä, mitä kautta riskit erilaisiin toimintahäiriöihin saattavat tosin lisääntyä. Muutos toteuttaa kuitenkin perustuslakivaliokunnankin edellyttämää varmistumista investointien kohtuullisuudesta. Valiokunta katsoo, että muutosehdotuksin varmistutaan investointien kohtuullisuudesta myös sitä kautta, että turhilta investoinneilta epätarkoituksenmukaisen kalliisiin ratkaisuihin vältytään.

Valiokunta korostaa, että jätevesien käsittelyvaatimusten tason nostaminen on tärkeä tavoite, joka edellyttää pitkäjänteistä työtä ja josta ei sinänsä ole syytä tinkiä. Vaatimustason hyvin huomattavalle muuttamiselle ei ole ympäristönsuojelullisia eikä muitakaan perusteita, kun sääntelyn toimivuutta parannetaan ja sosiaalisiin suoritusesteisiin perustuvat poikkeusmahdollisuudet otetaan käyttöön, neuvontaa lisätään ja avustusjärjestelmiä kehitetään. Valiokunta pitää harkinnassaan tärkeänä myös kansalaisten luottamuksensuojaa julkisen hallinnon toimia ja toimien ennakoitavuutta kohtaan.Valiokunta on ottanut harkinnassaan huomioon myös sen yleisen vahingonkorvausoikeudellisen lähtökohdan, että julkista valtaa käytettäessä tehty päätös, joka on kulloinkin käytettävissä olevan harkintavallan oikeudellisten rajojen puitteissa, ei aikaansaa vahingonkorvausvelvollisuutta (KKO 2006:71). Ehdotettua merkittävämmät muutokset vaatimustasossa voisivat johtaa myös pohdintoihin mahdollisesta valtion vahingonkorvausvastuusta. Valiokunta katsoo, että nyt ehdotettavat muutokset eivät ole tässä suhteessa niin merkittäviä, että tällaiseen pohdintaan syntyisi tarvetta.

Vesien hyvän tilan tavoitteen saavuttaminen edellyttää ravinnekuormituksen vähentämistoimia kaikilla sektoreilla, minkä vuoksi myös haja-asutuksen jätevesikuormitusta kokonaisuutena on alennettava. Miljoona haja-asutusalueella asuvaa kuormittaa ympäristöä hieman enemmän kuin 4,2 miljoonaa viemärin piirissä olevaa asukasta. Rehevöitymistilanne ja siihen vaikuttavat tekijät vaihtelevat kuitenkin paljon eri alueilla, mikä tulee ottaa huomioon yksilöllisten vesiensuojelutoimien määrittämisessä ja kohdentamisessa, mikä todetaan myös vesiensuojelun periaatepäätöksessä. Kiinteistökohtaiset ratkaisut voivat siis olla perustellusti erilaisia, ja joustavuutta sallitaan myös sosiaalisilla perusteilla. Valiokunta toteaa, että jätevesien käsittelyä varten edellytettävällä käsittelyjärjestelmällä on kytkentä myös ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaiseen parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteeseen, jota sovellettaessa otetaan yleisesti huomioon myös toimien kustannustehokkuus ja taloudellinen toteuttamiskelpoisuus.

Valiokunta huomauttaa, että lain vähimmäisvaatimuksista huolimatta saneeraustilanteessa kannattaa milloin mahdollista valita mahdollisimman hyvän puhdistustuloksen saavuttava laite tai menetelmä, sillä jätevesien käsittelyjärjestelmään investoiminen voi nostaa kiinteistön arvoa aivan samalla tavoin kuin muu peruskorjaustoimenpide. Jätevesien käsittelyjärjestelmä parantaa suoraan asukkaan oman lähiympäristön tilaa ja ehkäisee myös hygieenisiä haittoja ja esimerkiksi kaivoveden pilaantumisen vaaraa. Kiinteistön lähiympäristön hygieenisten haittojen ehkäiseminen on sääntelyn hyvin merkittävä tavoite.

Ympäristöministeriö on valmistellut samanaikaisesti valiokunnan muutosehdotusten valmistelun kanssa kumottavan asetuksen sijaan annettavaa uutta asetusta, johon prosentteina ilmaistut tavoitteet sisältyvät. Edellä esitettyyn viitaten valiokunta edellyttää,

Sääntelyn kohdistaminen suunnittelun lähtökohdaksi

Samalla kun valiokunta ehdottaa kiinteistökohtaista jätevesien käsittelyjärjestelmää koskevista perusvaatimuksista säätämistä lain tasolla, valiokunta selventää sääntelyn kohdistuvan erityisesti järjestelmien suunnitteluun ja rakentamiseen. Tärkeää on turvata myös sääntelyn teknologianeutraalius eli se peruslähtökohta, että vaatimuksena on soveltuvan laitteen tai menetelmän tai niiden yhdistelmän hankkiminen kiinteistölle sitomatta valintaa mihinkään tiettyyn menetelmään tai laitteeseen. Olennaista on, että kiinteistöille valitaan sopiva ja mahdollisimman toimintavarma järjestelmä. Sääntelyn kohteena on nimenomaan käsittelyjärjestelmän puhdistustaso teknologianeutraalisti ja sen kautta jätevesien kuormituksen vähentäminen. Valiokunta ehdottaa lakiin lisättäväksi uuden 27 c §:n siten kuin yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetään sen selventämiseksi, että kokonaiskuormituksen vähentämiseen pyritään ensisijaisesti edellyttämällä käsittelyjärjestelmien suunnittelijoilta ja rakentajiilta vaadittavan puhdistustason huomioon ottamista. Puhdistustulos voi vaihdella esimerkiksi kuormituksen heilahteluista tai sääoloista johtuen, mutta tämä ei merkitse sitä, ettei lain vaatimuksia täytettäisi. Keskeistä on, että haja-asutusalueiden kiinteistöillä on kohtuulliseen puhdistustasoon yltävä, toimintavarma ja asianomaiselle kiinteistölle ja sen käyttötarpeisiin soveltuva järjestelmä, jonka kunnossapidosta kiinteistön omistaja voi saamiensa käyttö- ja huolto-ohjeiden perusteella huolehtia.

Poikkeamisperusteista

Valiokunta pitää tarpeellisena hallituksen esitykseen sisältyviä poikkeamisperusteita, joiden mukaan yleisten käsittelyvelvoitteiden toteuttamisesta voi erityisestä syystä saada määräajaksi oikeuden poiketa edellyttäen, että ympäristökuormitus on vähäinen. Valiokunta korostaa, että ympäristönsuojelulaissa keskeinen käsite on ympäristön pilaantuminen tai sen vaara, kun taas vähäinen ympäristökuormitus asettuu selkeästi pilaantumisen vaaraa alemmalle tasolle. Valiokunta katsoo, että kuormituksen vähäisyyttä tulee arvioida suhteessa käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen, joka määritellään uudessa 27 a §:ssä. Valiokunta katsoo, että lähtökohtaisesti kuormituksen vähäisyyden edellytyksenä on käytännössä, että kiinteistöllä asuvien lukumäärä ei merkittävästi ylitä haja-asutuksen keskimääräistä kiinteistökohtaista asukasmäärää, joka on noin 3 henkeä. Lisäksi vähäisyyttä arvioitaessa otetaan huomioon käytössä olevien vesikalusteiden tyyppi ja tästä johtuva jäteveden määrä. Mustien ja harmaiden jätevesien erottelu voi myös olla yksi peruste kuormituksen vähäisyyden arvioimiseen. Valiokunta pitää tarpeellisena, että ympäristökuormituksen vähäisyyden tulkintaa ohjeistetaan tältä pohjalta, jotta poikkeamiskäytäntö tältä osin muodostuisi mahdollisimman yhdenmukaiseksi.

Valiokunta korostaa, että lain voimaan tullessa 68 vuotta täyttäneitä koskeva automaattilykkäys lain soveltamisesta on myös ympäristölähtökohdista hyväksyttävä, sillä nämä poikkeukset jäävät kokonaisuutena arvioiden tilastojen valossa suhteellisen lyhytaikaisiksi ja ympäristöviranomainen voi poikkeuksesta huolimatta vaatia tarpeellisia toimia, jos ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheutuu. Valiokunta korostaa kokonaisarvioinnin merkitystä tämän harkinnan taustalla. Huomioon on otettava sekin, että jos yli 68-vuotias asuu kiinteistöllä, jonka varustelutaso on huomattavan korkea, myös jätevesien käsittelyjärjestelmästä on yleensä huolehdittu. Lisäksi on huomattava, että jos kiinteistöä tältä osin saneerataan, säännökset tulevat sovellettavaksi ja poikkeus koskee siten vain olemassaolevaa tilannetta. Automaattilykkäyksen sitominen lain tasolla kiinteistöllä vakituisesti asuviin merkitsee sitä, että kesämökin osalta poikkeusta ei voi tällä perusteella saada. Automaattilykkäyksen tarkoituksena ei ole ohjata yli 68-vuotiaita jättämään jätevesijärjestelmän parannustoimet tekemättä. Valiokunta kannustaa jätevesijärjestelmän puhdistustason tarkasteluun kaikkia niitä yli 68-vuotiaita, joilla on siihen taloudellisesti ja muutoin mahdollisuudet, sillä kysymys on aina kiinteistön arvon ja yleisen kunnossapidon kannalta merkittävästä investoinnista.

Lain toimeenpanon seuranta ja muut vaikuttavat toimet

Valiokunta katsoo, että uuden asetuksen siirtymäaikaa on tarpeen pidentää kahdella vuodella siten kuin hallituksen esityksen antamisen yhteydessä on arvioitu. Vanhojen kiinteistöjen velvoite vaatimusten toteuttamisen määräajaksi olisi siten vuoden 2016 alussa.

Valiokunta pitää tarpeellisena, että lain toimeenpanoa seurataan tarkasti. Koska lain tehokas toimeenpano edellyttää kiinteistökohtaisen neuvonnan järjestämistä valtakunnallisessa ohjauksessa ja tuella, saadaan tästä samanaikaisesti tehokkaasti seurantatietoa. Koska tiukempien määräysten antaminen tapahtuu kunnan ympäristönsuojelumääräyksin, edellyttää valtakunnallisen toimeenpanokehityksen seuranta tietojen kokoamista eri kunnista. Valiokunta katsoo, että ministeriön tulisi ohjata kuntia selvittämään ympäristönsuojelumääräysten tarkistamistarve ja antamaan määräykset tiukemmista puhdistustavoitteista alueille, joilla tähän on ympäristönsuojelulliset perusteet. Valiokunta huomauttaa, että sekä pinta- että pohjavesien suojelu ja hyvän tason saavuttaminen on joka tapauksessa vesienhoitolaista seuraava tavoite.

Myös lukuisten poikkeusmahdollisuuksien olemassaolo edellyttää, että niiden käytöstä saadaan selkeä näkemys ja voidaan arvioida niiden vaikutusta kokonaistavoitteiden saavuttamiseen. Myöhemmin tullee tarpeelliseksi selvittää jätevesijärjestelmien teknistä käyttöikää ja toimivuutta ja harkita tarvetta toimenpiteisiin puhdistustulosten pysyttämiseksi kohtuullisella tasolla vanhenevissa järjestelmissä. Edellä esitettyyn viitaten valiokunta edellyttää,

Vuonna 2001 on tullut voimaan vesihuoltolaki, jonka mukaan kunnan tulee määritellä toiminta-alueet, joilla kiinteistöt saatetaan vesijohtoverkoston piiriin, ja alueet, jotka on saatettava viemäriverkoston piiriin. Viemäriverkostojen lähialueilla on runsaasti alueita, jotka olisi ympäristönsuojelullisista syistä perusteltua saattaa viemäriverkoston piiriin. Myös siirtoviemärihankkeiden yhteydessä voidaan usein liittää niiden piiriin linjan varrella olevia haja-asutusalueita. Kuntien työ vesihuollon toiminta-alueiden määräämiseksi on monin paikoin hidasta lähinnä taloudellisista syistä. Vesihuoltolainsäädäntö avustusjärjestelmineen on edistänyt viemärien ja siirtoviemärien rakentamista, mutta tämä on ollut tarpeisiin nähden liian hidasta. Valiokunta korostaa, että valtionavustus vesihuollon kehittämiseen on välttämätöntä viemäröintihankkeiden edistämiseksi. Valiokunta viittaa aiemmissa budjettilausunnoissaan esittämiinsä arvioihin siitä, että valtakunnallisesti viemäriverkostoja koskeva määrärahatarve on noin 20 miljoonaa euroa. Edellä esitettyyn viitaten valiokunta esittää,

Valiokunta toteaa vielä, että talousjätevesien käsittelytavoitteet on helpompi saavuttaa, jos vaatimusten täyttymistä voidaan edistää esimerkiksi fosfaatittomien pesuaineiden käytöllä. Vähentämistavoitteitahan arvioidaan suhteessa kuormituslukuihin, jolloin kiinteistöllä syntyviin jätevesiin vaikuttamalla voidaan vaikuttaa suoraan aiheutuvaan kuormitukseen. Käymäläjätteet muodostavat kuitenkin jätevesissä suurimman osan kuormituksesta. Jätevesien kokonaistypestä virtsa ja ulosteet muodostavat noin 90 %, kokonaisfosforista noin 80 % ja ulosteperäisistä bakteereista noin 98 %. Valiokunta viittaa tässä yhteydessä myös HELCOMin puitteissa käynnissä olevaan työhön fosfaatteja sisältävien pesuaineiden ja tiskiaineiden käytön vähentämiseksi ja lopettamiseksi. Fosfaatittomien pesuaineiden käytöstä on eniten hyötyä viemäriverkoston ulkopuolella olevissa talouksissa. Valiokunta viitaten valtioneuvoston Itämeri-selonteosta antamaansa mietintöön toistaa vaatimuksen kiirehtiä päätöstä fosfaatteja sisältävien pesuaineiden ja tiskiaineiden käytön kieltämiseksi.

Neuvonta

Valiokunta korostaa, että tärkeimpänä tekijänä lain ja asetuksen toimeenpanon onnistumisessa on pidetty asianmukaista, kiinteistökohtaista neuvontaa. Jätevesijärjestelmien valinta edellyttää kiinteistön olosuhteiden huomioon ottamista ja kiinteistökohtaista suunnittelua, minkä vuoksi ei ole mahdollista säätää talousjätevesien käsittelystä siten, että käsittelyvaatimukset voitaisiin täyttää kaikilla kiinteistöillä säännöksissä täsmällisesti yksilöidyillä teknisillä ratkaisuilla. Neuvontatarpeeseen on kiinnitetty huomiota jo voimassa olevaa asetusta annettaessa. Lisäksi esimerkiksi selvitysmies Lauri Tarasti esitti, että valtion talousarvioon tulisi ottaa vuosiksi 2011 ja 2014 valtionavustusta 5 miljoonaa euroa ja vuosiksi 2012 ja 2013 6 miljoonaa euroa vuodessa järjestöjen suorittamaan neuvontaan kiinteistöjen jätevesijärjestelmän parantamiseksi hajajätevesiasetuksen vaatimukset täyttävällä tavalla.

Valiokunta korostaa, että neuvonnan tarve ei poistu, vaikka lakia täsmennetään ja säädetään vastaavasti uusi asetus kuvatusta kiinteistökohtaisesta tarkastelutarpeesta johtuen. Luonnollisesti myös lain muutoksesta aiheutuu osaltaan lisäneuvontatarvetta. Valiokunta korostaa, että neuvonnan tulee olla puolueetonta sekä laitevalmistajista, materiaalien tuottajista ja muista kaupallisista intresseistä vapaata. Suomen ympäristökeskus vastaa neuvontatyön koulutusohjelman ja -aineiston valmistelusta ja sen pitämisestä ajan tasalla. Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukset vastaavat valtionavun käytön valvonnasta sekä ohjaavat alueensa kuntia ja asukkaita käyttämään alueellaan toimivien neuvojien palveluja. Kunnat ovat haja-asutuksen jätevesihuollon valvontaviranomaisia ja osallistuvat neuvonnan järjestämiseen alueillaan yhteistoimin järjestöjen ja neuvojien kanssa. Valiokunta korostaa kuntien neuvontatyön merkitystä siinä suhteessa, että kunnan ympäristönsuojelumääräyksiin perustuvista vaatimuksista sekä vesihuollon toiminta-alueiden määrittämistä koskevista asioista tiedottaminen ja neuvonta ovat kuntakohtaista työtä. Valiokunta painottaa kuntien tärkeää roolia lain toimeenpanossa ja on huolissaan kuntien ympäristönsuojeluresurssien riittävyydestä. Valiokunta korostaa, että ministeriön tulee yhteistyössä kuntien kanssa varmistaa riittävä ohjeistus kuntien viranomaisille lain tehokkaaksi toimeenpanemiseksi ja neuvonnan järjestämiseksi.

Vuoden 2010 kolmannessa lisätalousarviossa osoitetulla miljoonan euron pilottihankkeita varten tarkoitetulla määrärahalla on aloitettu yleisen kiinteistökohtaisen neuvonnan järjestämisen valmistelu. Valiokunta korostaa tarvetta turvata riittävä rahoitus pilottihankkeen laajentamiseen valtakunnalliseksi neuvonnaksi momentin 35.10.61 määrärahalla. Neuvonnan tarve on osoittautunut nyt ennakoituakin laajemmaksi. Valiokunta pitääkin välttämättömänä tarvittavien lisäresurssien turvaamista kunnille. Edellä esitettyyn viitaten valiokunta esittää,

Avustukset ja tuet jätevesien käsittelyjärjestelmien hankkimiseen

Kotitalousvähennystä on voinut saada oman asunnon ja vapaa-ajan asunnon jätevesijärjestelmän asennus- ja korjaustöiden työkustannuksiin vuodesta 2005 alkaenKotitalousvähennyksen piiriin koneella tehdyssä työssä on työpalkan lisäksi hyväksytty myös käytetyn konetyön laskennallinen osuus, millä on merkitystä jätevesijärjestelmän asentamisen kustannuksiin (KHO:n päätös 12.8.2009).. Valiokunta pitää tätä verotukea yhtenä lisätekijänä, joka vaikuttaa myös tavoitetason kohtuullisuusharkintaan. Kotitalousvähennystä tulisi kehittää siten, että se tukee mahdollisimman hyvin ympäristönsuojelun kannalta perusteltuja toimia, kuten jätevesien käsittelyä tehostavat ja energiatehokkuutta edistävät saneeraustyöt.

Valiokunta korostaa, että kotitalousvähennyksen kautta saatava tuki ei kuitenkaan auta pienituloisimpia talouksia, koska ne eivät maksa siinä määrin veroja, että kotitalousvähennyksestä voisi hyötyä tehokkaasti. Pienituloisille on voitu maksaa Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ARA:n ns. talousjätevesiavustusta korjaus- ja energia-avustusmäärärahasta. Avustusta voi saada 35 % hyväksyttävistä kustannuksista lainsäädännön vaatimukset täyttävän jätevesijärjestelmän rakentamiseen. Avustuksen myöntää asuinkunta. Vuonna 2009 tätä avustusta sai noin 350 hakijaa ja keskimääräinen avustus oli noin 3 000 euroa. Määräraha on riittänyt kaikille hakijoille, koska myöntämisen edellytyksenä olevat tulorajat ovat suhteellisen alhaiset. Valiokunta katsoo, että korjaus- ja energia-avustusmäärärahaa ja avustuksen myöntämisen edellytyksenä olevia tulorajoja tulisi edelleen nostaa avustuksen käytettävyyden lisäämiseksi. Edellä esitettyyn viitaten valiokunta esittää,

Laitteiden valvonta ja kuluttajainformaatio

Valiokunta toteaa, että ehdotettu lainsäädäntö on teknologianeutraalia, eli laki ei määrää tiettyä laitetta tai menetelmää käsittelyjärjestelmäksi, vaan suunnittelijan tehtävänä on esittää kiinteistön omistajalle valittavaksi tekninen ratkaisu, jolla lain ja asetuksen vaatimukset voidaan täyttää. Olennaista on, että keskimääräinen puhdistustulos on riittävä. Tätä lähtökohtaa selventää valiokunnan ehdottama uusi 27 c §.

Pienpuhdistamo voidaan merkitä CE-merkinnällä, mutta puhdistusmenetelmiä ei, koska ne eivät ole tuotteita. Tuotteen valmistaja voi kiinnittää tuotteeseen CE-merkinnän, jos puhdistamo täyttää kaikki eurooppalaisen tuotestandardin (EN 12566-3) vaatimukset. Suomessa ei ole mahdollista asettaa standardille omia vaatimuksia, esimerkiksi edellyttää testiä tehtäväksi viiden hengen kuormalla, koska se olisi vastoin tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta. Tästä johtuen CE-merkintä ei ratkaise käsittelyjärjestelmän soveltuvuutta kiinteistölle. Koska CE-merkinnän luonteesta on epäselvyyttä, tulee asiaan kiinnittää kansalaisten informoinnissa erityistä huomiota. Rakennustuotteiden CE-merkintä on tulossa EU:ssa pakolliseksi vuonna 2013, minkä jälkeen myös kaikkien edellä mainitun standardin piiriin kuuluvien pienpuhdistamojen tulee olla testattuja standardin mukaisesti. Valiokunta korostaa tarvetta kohdentaa neuvontaa siten, että standardin pakollisuudesta ei kuitenkaan aiheudu virheellisiä käsityksiä pienpuhdistamon välittömästä kiinteistökohtaisesta soveltuvuudesta yksinomaan merkinnän perusteella.