Keskeisin EU:n tulliliiton kokonaisuudistuksen muodostavasta kolmesta komission ehdotuksesta on ehdotus unionin tullikoodeksin ja Euroopan unionin tulliviranomaisen perustamisesta. Ehdotus unionin tullittomuusasetuksen ja tullitariffiasetuksen muuttamiseksi sekä ehdotus arvonlisäverodirektiivin muuttamiseksi ovat siihen nähden liitännäisiä.
3.1
Komission ehdotus unionin tullikoodeksin ja Euroopan unionin tulliviranomaisen perustamisesta sekä nykyisen tullikoodeksin (EU) 952/2013 kumoamisesta (COM(2023) 258 final)
Ehdotettu asetus unionin uuden tullikoodeksin ja EU:n tulliviranomaisen perustamisesta sisältäisi voimassa olevan tullikoodeksin tapaan unionin tullitoiminnan perussäännökset. Ehdotetulla asetuksella kumottaisiin ja korvattaisiin voimassa oleva unionin tullikoodeksi (EU) 952/2013. Tullikoodeksi sisältää tavaroiden tuontiin ja vientiin sovellettavat tullilainsäädännön perussäännökset. Koodeksissa säädetään mm. unionin tullialueesta, tavaroista tehtävistä ilmoituksista, tullivalvonnasta ja tullitarkastuksista, tuojan ja viejän oikeuksista ja velvollisuuksista, tavaroihin sovellettavista tullimenettelyistä ja niiden edellytyksistä, tullin määräytymisen perusteista, tullivelan syntymisestä ja lakkaamisesta eri tilanteissa, tullin kantamisesta ja sen maksamisesta sekä muutoksenhausta. Unionin tulliliittoa nykyaikaistettaisiin selkeämmäksi, älykkäämmäksi ja turvallisemmaksi perustamalla sen toimintapa vahvasti digitaalisuuden ja tiedon tehokkaaseen hyödyntämiseen, osin toimintoja keskittämällä.
Ehdotus perustuisi suurelta osin voimassa olevaan unionin tullikoodeksiin. Valtaosa nykyisen koodeksin aineellisista säännöksistä on sisällytetty ehdotukseen, mutta niitä on uuden digitaalisen ja keskitetyn toimintatavan vuoksi laajalti tarkistettu ja nykyaikaistettu. Voimassa olevassa koodeksissa on yhteensä 288 artiklaa. Niistä 206 on varsinaisia aineellisia säännöksiä, kun taas 82 koskee täytäntöönpanovallan siirtämistä tai delegoimista komissiolle. Uuden tulli-koodeksin liitteenä olevassa vastaavuustaulukossa ei ole viittauksia 35 nykyisen koodeksin aineelliseen säännökseen. Toisin sanoen valtaosa voimassa olevan koodeksi aineellisista säännöksistä (171) sisältyisi muodossa tai toisessa ehdotettuun uuteen tullikoodeksiin. Lisäksi uudessa tullikoodeksissa olisi 85 nykyiseen tullikoodeksiin verrattuna uutta säännöstä. Digitaalinen toimintatapa mahdollistasi mm. tulliselvitettäviä tavaroita koskevien tietojen ilmoittamistapojen uudistamisen ja tullausmenettelyjen keventämisen sekä tiedon tehokkaamman hyödyntämisen unioniin tuotavien ja täältä vietävien tavaroiden ja niiden toimitusketjujen riskinhallinnassa. Se myös mahdollistaisi tullitoiminnan yhdenmukaisemman ja keskitetymmän järjestämisen koko unionin alueella. Esimerkiksi tuojien, viejien ja muiden toimijoiden roolia ja velvollisuuksia sekä sovellettavia tullimuodollisuuksia ja -menettelyitä selkiytettäisiin ja mukautettaisiin tarpeellisilta osin. Sähköisen kaupan etämyyntiin perustuvan tuonnin tulliselvitysmenettelyä yksinkertaistettaisiin ja yhdenmukaistettaisiin arvonlisäverotuksen menettelyiden kanssa. Talouden toimijoille perustettaisiin uusi Trust and Check trader -kategoria, joka mahdollistaisi pitkälle meneviä helpotuksia tullimenettelyihin, kun toimija täyttää tiukat luotettavuuden ja läpinäkyvyyden ehdot. Voimassa olevan sääntelyn sisältöön vaikuttaa suuresti myös ehdotuksella perustettavat EU:n tullidatakeskus sekä EU:n tulliviranomainen, jotka olisivat merkittäviä tekijöitä tullikapasiteetin lisäämiseksi koko unionissa ja tulliliiton saattamiseksi tavoitteen mukaisesti seuraavalle tasolle.
Uusi tullikoodeksi sisältäisi 265 artiklaa 15 lukuun jaoteltuina. Uusia sääntelykokonaisuuksia voimassa olevaan koodeksiin verrattuina olisivat uutta EU:n tullidatakeskusta koskeva luku (III), rajoittavia toimenpiteitä ja kriisinhallintamekanismia koskeva luku (XI), säännökset EU:n uudesta tulliviranomaisesta sisältävä luku (XII), tulliyhteistyötä käsittelevä luku (XIII) sekä tullirikkomuksia ja muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia koskeva luku (XIV).
Asetuksessa olisi yksi liite. Se sisältäisi voimassa olevan unionin tullikoodeksin ja ehdotuksen säännösten vastaavuustaulukon.
3.1.1
Uusi EU:n tulliviranomainen
Ehdotuksella perustettaisiin EU:n tulliviranomainen. Se olisi uusi unionin elin, joka ohjaisi, koordinoisi ja tukisi kansallisia tulliviranomaisia. EU:n tulliviranomainen perustettaisiin vuonna 2026, mutta se aloittaisi toimintansa täysimääräisesti vuoden 2028 alusta lukien. Siihen sovellettaisiin vastaavia muun muassa oikeushenkilöllisyyttä, henkilöstöä, erioikeuksia ja vapauksia, vahingonkorvausvastuuta, asiakirjajulkisuutta, tietosuojaa, varainhoidon valvontaa ja petostentorjuntaa koskevia unionin säädöksiä ja määräyksiä kuin unionin muihinkin elimiin, virastoihin ja laitoksiin.
EU:n tulliviranomaisen keskeinen tehtävä olisi vastata EU:n tason riskinhallinnasta. Se voisi unionitasoisen riskianalyysin perusteella antaa kansallisille tulliviranomaisille valvontasuosituksia. Kansalliset tulliviranomaiset päättäisivät kuitenkin edelleen tullitarkastusten tekemisestä. Jollei kansallinen tulliviranomainen tekisi suositeltua valvontatoimenpidettä, sen olisi perusteltava suosituksen noudattamatta jättäminen. EU-tason riskinhallinta olisi vuorovaikutuksessa jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tekemän, kansallisen riskiprofiilin mukaan räätälöidyn, kansallisen riskinhallinnan kanssa ja ne tukisivat toisiaan. Yhteinen riskinhallinta ja tullitarkastusten yhdenmukaisempi soveltaminen tehostaisivat tavaraliikenteen valvontaa ja tasapuolisia kilpailunedellytyksiä koko unionissa.
EU:n tulliviranomaisella olisi myös merkittävä rooli rajoittavia toimenpiteitä ja tulliunionin kriisinhallintaa koskevien, ehdotuksen XI lukuun sisältyvien, uusien säännösten täytäntöönpanossa. Se laatisi toimintasääntöjä ja menettelyjä eri kriisiskenaarioita varten ja varmistaisi niiden soveltamista koordinoimalla muun muassa operatiivista toimintaa.
EU:n tulliviranomaisella olisi lisäksi useita muita tehtäviä tullitoiminnan yhdenmukaisuuden ja tullikapasiteetin lisäämiseksi koko unionissa. Se tekisi EU-tason yhteistyötä muiden virastojen, toimielinten ja verkostojen, kuten Europolin, Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex), Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tai Euroopan kemikaaliviraston kanssa. Se voisi myös edistää jäsenvaltioiden tullihallintojen välistä yhteistyötä sekä antaa niille operatiivista tukea monin eri tavoin, esimerkiksi kehittämällä koulutusta ja yhteisiä standardeja, laatimalla toimintakäsikirjoja ja antamalla suosituksia parhaista käytänteistä, koordinoimalla tutkimusta ja tukemalla erityisten osaamiskeskusten perustamista ja tullihallintojen välistä henkilöstövaihtoa. EU:n tulliviranomainen voisi suorittaa tulliliiton suorituskyvyn mittauksen ja tukea komissiota tulliliiton suorituskyvyn arvioinnissa. Komissio voisi antaa sen tehtäväksi myös EU:n tullidatakeskuksen kehittämisen ja ylläpitämisen.
EU:n tulliviranomaista johtaisi toimitusjohtaja (Executive Director). Hänet nimittäisi viranomaisen hallintoneuvosto (Management Board), jossa olisivat edustettuina kaikki jäsenvaltiot sekä komissio. Hallintoneuvoston tukena toimisi johtokunta (Executive Board).
EU:n tulliviranomaiselle olisi itsenäinen budjetti, joka koostuisi unionin yleisestä talousarviosta saatavista tuloista ja jäsenvaltioiden vapaaehtoisista rahoitusosuuksista. EU:n tulliviranomaisen olisi mahdollista saada tuloja myös unionin varainhoidon puiteasetuksen (EU) 2019/715 mukaisista rahoitusosuus- tai avustussopimuksista sekä EU:n tulliviranomaisen julkaisuista ja muista palveluista perittävistä maksuista. EU:n tulliviranomaisen kotipaikan määrittäminen on ehdotuksessa jätetty unionin lainsäätäjien, eli tässä tapauksessa neuvoston ja parlamentin yhdessä päätettäväksi. Unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-59/18 ja 743/19 antaman ratkaisun mukaisesti toimivalta päättää uusien elinten sijaintipaikoista ei neuvoston aiemmasta käytännöstä poiketen kuulu jäsenvaltioille, vaan unionin lainsäätäjälle, jonka tulee toimia saman oikeusperustan nojalla ja samassa menettelyssä, missä itse elimen perustamisestakin päätetään.
EU:n tulliviranomaisesta säädettäisiin ehdotetun uuden tullikoodeksin XII luvussa (art. 205–238).
3.1.2
Uusi EU:n tullidatakeskus
Uudella tullikoodeksilla perustettava EU:n tullidatakeskus olisi nykyaikainen, unionin laajuinen, kyberturvallinen sähköisten tullijärjestelmien ja -palvelujen keskitetty kokonaisuus, joka voisi hyödyntää tekoälyä ja koneoppimista. EU:n tullidatakeskukseen integroitaisiin ja sillä korvattaisiin ajan myötä nykyinen tietotekniikkainfrastruktuuri, joka muodostuu yhteensä 111 jäsenvaltioissa käytössä olevasta erillisestä tietojärjestelmästä. EU:n tullidatakeskus olisi tullimenettelyiden yksinkertaistamisen ja tullivalvonnan vahvistamisen keskeinen mahdollistaja.
EU:n tullidatakeskuksen avulla uudistettaisiin tapa kerätä, käyttää ja jakaa tulliselvityksessä ja -valvonnassa tarvittavia tietoja. Tavaroita ja niiden toimitusketjuja koskevat tullitiedot tarvitsisi toimittaa vain EU:n tullidatakeskukseen. Tiedot voisi toimittaa yhden yhteisen rajapinnan kautta kytkeytymällä suoraan EU:n tullidatakeskukseen. Muuttumattomat (perus)tiedot voisi toimittaa kerran, minkä jälkeen niitä voisi käyttää uudelleen myöhemmässä tuonnissa tai viennissä. Tullidatakeskus mahdollistaisi myös samaa tavaraerää koskevien tarvittavien tietojen ilmoittamisen useammasta eri lähteestä toimitusketjun eri vaiheissa.
EU:n tullidatakeskus keräisi, käsittelisi, yhdistäisi ja tallettaisi kaikki asiaankuuluvat tarvittavat tiedot. Tullidatakeskus tekisi unionintasoisen riskianalyysin. Jäsenvaltioiden tulliviranomaiset tekisivät kuitenkin edelleen tavaroiden tulliselvitykseen ja -tarkastukseen liittyvät päätökset. Päätöksenteossaan ne hyödyntäisivät EU:n tullidatakeskuksen käsittelemiä ja analysoimia tietoja.
EU:n tullidatakeskus helpottaisi ja parantaisi tiedonvaihtoa merkittävästi nykytilaan verrattuna. Tietojen laadun parantamiseksi keskus voisi vaihtaa tietoja muiden viranomaisten sekä muiden tietojärjestelmien, tietoympäristöjen ja alustojen kanssa. EU:n tulliviranomaisen lisäksi kansallisilla viranomaisilla, kuten veroviranomaisilla sekä komissiolla, OLAFilla, Euroopan syyttäjänvirastolla (EPPO) ja tietyin edellytyksin Europolilla ja Frontexilla olisi pääsy EU:n tullidatakeskukseen.
Henkilötietoja käsiteltäisiin unionin tietosuojalainsäädännön mukaisesti, toisin sanoen yleisen tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679, henkilötietojen käsittelyä unionin toimielimissä koskevan asetuksen (EU) 2018/1725 tai poliisi- ja rikosoikeusviranomaisia koskevan tietosuoja direktiivin (EU) 2016/680 säännösten mukaisesti kunkin soveltamisalalla.
EU:n tullidatakeskus otettaisiin vaiheittain käyttöön vuoden 2028 alusta lukien. Se olisi sovellettavissa sähköisen kaupan etämyynnin yksinkertaistetussa menettelyssä maaliskuusta 2028 alkaen. Muun tuonnin ja viennin osalta toimijat voisivat niin halutessaan käyttää EU:n tullidatakeskusta maaliskuun 2032 alusta alkaen. EU:n tullidatakeskuksen käyttö tulisi kaikille toimijoille pakolliseksi vuoden 2038 alusta lukien, jolloin viimeistään nykyisen lain mukaisten ilmoitusmenettelyiden käyttäminen päättyisi. Komissio voisi päättää, että EU:n tulliviranomainen hallinnoisi ja ylläpitäisi EU:n tullidatakeskusta.
EU:n tullidatakeskuksen perustamisesta säädettäisiin unionin uuden tullikoodeksin III luvussa (art. 29–40). EU:n tullidatakeskuksen soveltamisen aloittamisaikataulusta säädettäisiin asetuksen viimeisessä artiklassa luvussa XV.
3.1.3
Sähköisen kaupan etämyyntiä koskeva yksinkertaistus
Uudistuksella luotaisiin erityinen sähköisen kaupan etämyynnin tulliselvitysmenettely nykyisen järjestelmän yksinkertaistamiseksi ja sen yhdenmukaistamiseksi sähköisen kaupankäynnin alv-sääntöjen kanssa.
Uudessa unionin tullikoodeksissa säädettäisiin sähköisen kaupan digitaaliset alustat kuluttajien sijasta tuojiksi (ns. etämyynnin oletettu tuoja), jotka olisivat vastuussa tavaroiden säännöstenmukaisuudesta, kaikista tullimuodollisuuksista ja maksuista. Ne kantaisivat tullit tavaroiden myyntihetkellä ja maksaisivat ne asianomaisille jäsenvaltioille samalla tavoin kuin ne jo tekevät arvonlisäveron osalta. Menettelyn käyttäminen edellyttäisi EU:n tullidatakeskuksen käyttämistä. Yksityiskohtaisia säännöksiä järjestelyn toiminnasta sisältyisi uuden tullikoodeksin I–V ja IX–X lukuihin Artiklan 5 (13) kohdassa määriteltäisiin etämyynnin oletettu tuoja ja muun muassa artikloissa 20, 21, 42, 59, 67, 156, 159, 169, 181 ja 186 olisi yksinkertaistuksen toimintaa koskevia erityissäännöksiä esimerkiksi etämyynnin oletetun tuojan velvollisuuksista, menettelyä valvovasta tullitoimipaikasta, tullivelan syntymisestä, tullivelkavastuusta, tullin määräytymisen perusteista ja määrittämisestä sekä tullin maksamisen määräajasta..
Uudessa tullikoodeksissa säädettyä yksinkertaistusta täydennettäisiin yhteisen tullitariffin muutoksella, jossa mahdollistettaisiin yksinkertaistettu menetelmä tavaroihin sovellettavien tuontitullien laskemiseksi. Tullitariffissa etämyynnissä tuodut tavarat jaoteltaisiin viiteen eri ’koriin’, joihin kuhunkin sovellettaisiin erimääräistä kiinteää tullia. Yleisen tullitariffin mukaan tullittomat tavarat säilyisivät edelleen tullittomina. Tämän yksinkertaistetun tullinmäärittämismenetelmän käyttäminen olisi kuitenkin vapaaehtoista. Kuten arvonlisäverotuksessa, sitä ei sovellettaisi kuitenkaan valmisteveron alaisiin tavaroihin. Lisäksi sähköiseen kauppaan liittyvien väärinkäytösten torjumiseksi neuvoston tullittomuusasetuksessa säädetty, enintään 150 euron arvoisten tavaroiden erityinen tullittomuus, poistettaisiin.
EU:n tullidatakeskusta hyödyntävän yksinkertaistetun menettelyn käytön odotetaan hyvittävän erityisesti etämyynnin oletetulle tuojalle järjestelmästä mahdollisesti aiheutuvaa hallinnollisen taakan kasvua. Koska tulliviranomaiset saisivat ehdotetun järjestelmän myötä alustalta merkitykselliset tiedot kaikesta myynnistä, uudet säännöt antaisivat tulliviranomaisille mahdollisuuden paremmin valvoa tavaroiden tuontiin liittyvien säännösten noudattamista. Lisäksi ehdotettu menettely selkeyttäsi tuontiin liittyviä vastuita ja lisäisi sähköisen kaupankäynnin avoimuutta. Tämä suojaisi EU:n kansalaisia ikäviltä yllätyksiltä, kuten odottamattomilta kustannuksilta ja raskailta tullimuodollisuuksilta. Kuluttajat saisivat avoimesti tietoonsa kaikki verkko-ostokseen liittyvät kustannukset ja maksaisivat ne yhdellä kertaa, kuten he jo tekevät arvonlisäveron osalta.
Sähköisen kaupan etämyynnin yksinkertaistettu tuontimenettely otettaisiin käyttöön 1.3.2028.
3.1.4
Rajoittavat toimenpiteet ja kriisihallintamekanismi
Ehdotuksen XI luvussa (artiklat 201–204) säädettäisiin tulliviranomaisten tehtävistä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 215 artiklassa tarkoitettujen rajoittavien toimenpiteiden toimeenpanossa sekä tulliunionin kriisien hallintamekanismista.
Unionin tullilainsäädännössä ei ole nykyisiä näitä asioita koskevia säännöksiä. Erityisesti koronaviruspandemia sekä Venäjän oikeudettoman hyökkäyssodan johdosta asetetut pakotteet ovat osoittaneet tulliviranomaisten tärkeän roolin kriisinhallinta- ja rajoitustoimien täytäntöönpanossa sekä tarpeen unionitason koordinaatiolle.
EU:n tulliviranomainen seuraisi neuvoston SEUT-sopimuksen 215 artiklan nojalla asettamien rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja se voisi antaa tulliviranomaisille ohjeita täytäntöönpanon tehostamiseksi ja rajoitusten kiertämisen torjumiseksi. Kansallisten tulliviranomaisten olisi toteutettava toimivaltaansa kuuluvat tarvittavat toimet rajoittavien toimenpiteiden täytäntöön panemiksi, ja otettava EU:n tulliviranomaisen ohjeet huomioon. Niiden tulisi myös ilmoittaa EU:n tulliviranomaiselle ja komissiolle, jos ne epäilevät tai havaitsevat toimia, joilla kierretään rajoituksia.
Ehdotetussa tulliunionin kriisien hallintamekanismissa EU:n tulliviranomainen olisi myös keskeinen rooli. Se kehittäisi ja valmistelisi erilaisia kriisiskenaarioita varten käytännön toimenpiteitä ja järjestelyjä, jotka komissio voisi päättää ottaa käyttöön kriisitilanteessa. Kansalliset tulliviranomaiset panisivat täytäntöön tarvittavat toimenpiteet. EU:n tulliviranomainen varmistaisi ja koordinoisi täytäntöönpanoa sekä ylläpitäisi kriisivalmiutta perustamansa, koko kriisin ajan käytettävissä olevan, kriisivalmiusyksikön avulla.
3.1.5
Tulliyhteistyö
Ehdotuksen XII luvussa (artiklat 239–244) säädettäisiin yhteinen puitteisto kansallisesti, unionin tasolla ja kansainvälisesti tehtävälle tulliyhteistyölle. Luvun säännökset olisivat uusia unionin tullilainsäädännössä.
Luvussa säädettäisiin jäsenvaltioiden tulliviranomaisten, komission ja EU:n tulliviranomaisen keskinäisestä yhteistyöstä. Säännöksissä todettaisiin selventävästi muun muassa, että jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat sallia virkailijoiden työskennellä väliaikaisesti toisen jäsenvaltion tulliviranomaisen tehtävissä. EU:n tulliviranomaisen voisi koordinoida jäsenvaltioiden tulliviranomaisten välistä yhteistyötä. Lisäksi säädettäisiin, että komissio, OLAF ja EU:n tulliviranomainen voisivat vaihtaa yhteistyön edellyttämiä tietoja, kuten vaikkapa riskitietoja.
Luvussa säädettäisiin myös puitteisto tulliviranomaisten järjestelmälliselle yhteistyölle muiden viranomaisten kanssa. Valvoessaan muussa kuin tullilainsäädännössä säädettyjen rajoitusten, kieltojen ja vaatimusten noudattamista, tulliviranomaisten on tarpeen tehdä yhteistyötä eri viranomaisten, kuten markkinavalvontaviranomaisten, terveys- ja kasvinsuojeluviranomaisten, lainvalvontaviranomaisten tai veroviranomaisten kanssa. Ehdotettu yhteistyön puitteisto jäsentäisi ja vahvistaisi tätä yhteistyötä kansallisella ja unionin tasolla. Tavoitteena olisi edistää sovellettavan säännöstön kehitystä, tietojen vaihtoa, valvontastrategioita sekä operatiivista yhteistyötä, kuten yhteisiä tarkastuksia. Samalla määritettäisiin myös EU:n tulliviranomaisen rooli tässä yhteistyössä. Se muun muassa suunnittelisi ja koordinoisi unionitasolla tehtävät yhteiset valvontaoperaatiot.
Tulliviranomaisten ja muiden viranomaisten välisen yhteistyön selkeyttämiseksi, luvussa säädettäisiin kymmenkohtainen luettelo toimenpiteistä, joita tulliviranomaisen voisi tehdä muun kuin unionin tullilainsäädännön täytäntöön panemiseksi. Lisäksi komissio velvoitettaisiin laatimaan säännöllisesti päivitettävä luettelo niistä unionisäädöksistä, joissa tulliviranomaisella asetettaisiin tavaroiden valvontatehtäviä.
Lisäksi luvussa säädettäisiin kolmansien maiden kanssa tehtävän tiedonvaihdon oikeusperustasta. Komissio, jäsenvaltioiden tulliviranomaiset ja EU:n tulliviranomainen voisivat tulliyhteistyön puitteissa vaihtaa tietoja kolmansien maiden tulliviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa, jos tiedonvaihdosta säädetään unionin kansainvälisessä sopimuksessa tai unionin lainsäädännössä, edellyttäen, että luottamuksellisia tietoja kunnioitetaan ja henkilötietoja suojataan. Lisäksi uudessa tullikoodeksissa sallittaisiin EU:n tulliviranomaisen sopia, komissiolta etukäteen luvan saatuaan, kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tulliyhteistyötä koskevia oikeudellisesti sitomattomia työjärjestelyjä (working arrangements).
3.1.6
Yhteiset säännökset tullirikkomuksista ja muista kuin rikosoikeudellisista seuraamuksista
Tullirikkomuksista ja niiden seuraamuksista säädetään voimassa olevassa koodeksissa ainoastaan, että kunkin jäsenvaltion on säädettävä tullilainsäädännön noudattamatta jättämisestä johtuvat tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset. Sen nojalla tullirikkomuksista ja niiden seuraamuksista säädetään kansallisesti, erityisesti tullilain (304/1996) 14 luvussa.
Ehdotuksen XIV luvussa (artiklat 245–254) säädettäisiin tullirikkomuksista ja niiden hallinnollisista seuraamuksista huomattavasti nykyistä yksityiskohtaisemmin. Luvussa vahvistettaisiin ensinnäkin luettelo tullirikkomuksista ja niistä määrättävistä muista kuin rikosoikeudellisista seuraamuksista. Tullirikkomuksiksi katsottaisiin erilaiset unionin tullilainsäädännössä säädettyjen velvoitteiden vastaiset teot tai velvoitteiden laiminlyönnit. Seuraamusten osalta määritettäisiin vähimmäissäännöt niiden lajista ja määrästä. Kyse olisi vähimmäissääntelystä, joka ei estäisi jäsenvaltioita sanktioimasta tullirikkomuksia laajemmin tai ankarammin. Kansallisista säännöksistä olisi ilmoitettava komissiolle.
Luvussa säädettäisiin myös tullirikkomuksia ja niiden seuraamuksia koskevat yhteiset periaatteet, kuten tullirikkomuksena pidettävän teon tai laiminlyönnin arvioinnista (tahallisuus/ilmeinen huolimattomuus) sekä lieventävistä ja raskauttavista olosuhteista. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava vanhentumisaika, jonka olisi oltava vähintään viisi ja enintään 10 vuotta. Ehdotuksen mukaan tullirikkomuksena olisi pidettävä myös avunantoa ja yllytystä tullirikkomukseen sekä yritystä tehdä tullirikkomus. Luvussa olisi myös säännökset jäsenvaltioiden toimivallasta ja yhteistyötä silloin, kun rikkomus on tapahtunut useammassa jäsenvaltiossa. Tullirikkomuksia koskevat säädökset sekä kaikki tullirikkomuksia koskevat päätökset olisi kirjattava EU:n tullidatakeskukseen rikkomuksiin liittyvien tullivalvontatulosten ohella.
3.1.7
Voimaantulo
Ehdotettu unionin uusi tullikoodeksi tulisi voimaan ja sovellettavaksi kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tavaroiden asettamista tullimenettelyyn koskevan V luvussa säädettäisiin tulli-ilmoitusten tekemisen siirtymäajoista. Säännöksellä selvennettäisiin EU:n tullidatakeskuksen soveltamisen aloittamista koskevan sääntelyn merkitystä tulli-ilmoittamiseen. Lähtökohtaisesti voimassa olevan koodeksin mukaisia tulli-ilmoituksia annettaisiin maaliskuuhun 2032 asti. Sen jälkeen tarvittavat tiedot voisi ilmoittaa EU:n tullidatakeskukseen. Voimassa olevan koodeksin mukaisia tulli-ilmoituksia ei voisi antaa enää vuoden 2037 jälkeen, jolloin EU:n tullidatakeskuksen käyttäminen olisi kaikissa tilanteissa pakollista.
Ehdotuksen viimeisessä artiklassa säädettäisiin tiettyjen uuden tullikoodeksin säännösten soveltamisen aloittamisesta erikseen. Sen mukaan muun muassa:
– EU:n tulliviranomainen perustettaisiin vuonna 2026, mutta se aloittaisi toimintansa täysimääräisesti 1.1.2028.
– EU:n tullidatakeskus otettaisiin vaiheittain käyttöön vuoden 2028 alusta lukien.
– Sähköisen tavarakaupan etämyyntiin sovellettava kevennetty tullausmenettely tulisi sovellettavaksi vuoden 2028 maaliskuun alusta lukien. EU:n tullidatakeskus tulisi samasta ajankohdasta lukien sovellettavaksi etämyynnin yksinkertaistetussa tullausmenettelyssä. Muun tuonnin ja viennin osalta toimijat voisivat niin halutessaan käyttää EU:n tullidatakeskusta maaliskuun 2032 alusta alkaen ja sen käyttö tulisi kaikille toimijoille pakolliseksi vuoden 2038 alusta lukien, jolloin viimeistään nykyisen lain mukaisten ilmoitusmenettelyiden käyttäminen päättyisi.
– Kansallisten tulliviranomaisten olisi arvioitava voimassa olevan tullikoodeksin nojalla myöntämänsä luvat uudelleen 1.1.2035 ja 31.12.2037 välisenä aikana.
– Komission olisi vuoden 2035 loppuun mennessä esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle raportti, jossa se arvioi luotettavan ja tarkastetun toimijan (Trust and Check trader) asemaan perustuvan toimintamallin tehokkuutta, erityisesti petosten havaitsemisen ja ehkäisemisen sekä välillisen verotuksen näkökulmasta. Komissiolla olisi ehdotuksen mukaan oikeus päättää delegoidulla asetuksella jatkettaisiinko toimintamallia ja järjestettäisiinkö myös muiden toimijoiden tullivalvonta niiden sijaintipaikan perusteella.
3.2
Komission ehdotus neuvoston asetukseksi, jolla muutetaan asetusta (ETY) 2658/87 tavaroiden etämyyntiä koskevan yksinkertaistetun tullikohtelun käyttöönottamiseksi ja asetusta (EY) 1186/2009 tullittomuuden arvoraja poistamiseksi (COM(2023) 259 final
Komissio ehdottaa, että neuvoston tullittomuusasetuksesta (EY) 1186/2009 poistettaisiin V luku, jossa säädetään vähäarvoisten tavaroiden tullittomuudesta. Vähäarvoisella tavaralla tarkoitetaan tavaroita, joiden todellinen kokonaisarvo ei ylitä 150 euroa lähetystä kohti. Muutoksella halutaan torjua tullittomuusrajan väärinkäyttö, etenkin sähköiseen kauppaan perustuvassa maahantuonnissa, ja edistää kilpailuedellytysten tasapuolisuutta unionin ja kolmansien maiden yrittäjien kesken. Tullittomuus poistuisi niin sähköisen kaupan etämyyntinä tuoduilta vähäarvoisilta tavaroilta kuin muullakin tavoin unioniin lähetetyiltä enintään 150 euron arvoisilta tavaroilta.
Komissio ehdottaa myös neuvoston tullitariffiasetuksen (ETY) 2658/87 ensimmäisen artiklan sekä asetuksen liitteen I muuttamista. Artiklassa säädetään unionin tavaranimikkeistöstä (yhdistetty nimikkeistö). Nimikkeistö ja muun muassa yhteisen tullitariffin tullien määrät, on vahvistettu asetuksen I liitteessä.
Komission ehdotuksella liitteeseen I lisättäisiin uusi G kohta, jossa säädettäisiin etämyynnin yksinkertaistetusta tullitariffoinnista. Sen mukaan tavarat olisi jaoteltu viiteen ’koriin’, johon kuhunkin sovellettaisiin eri tasoista kiinteää tullia. Kussakin korissa yksilöitäisiin siihen kuuluvat tavarat viittauksella liitteen II osan mukaisiin tavararyhmiin sekä koriin kuuluvista tavaroista kannettava tulli. Ehdotetut korit olisivat pääpiirteissään seuraavat: arvotulli 0 prosenttia (esim. kirjat, painotuotteet, taideteokset), 5 prosenttia (esim. lelut, soittimet, ruokailuvälineet), 8 prosenttia (esim. silkki- ja puuvillatuotteet, keramiikkatuotteet, valokuvaustuotteet), 12 prosenttia (esim. nahkatavarat, matkakassit) ja 17 prosenttia (esim. jalkineet, lasitavarat). Tavarat, jotka olisivat yleisen tullitariffin mukaan tullittomia, säilyisivät etämyynnin yksinkertaistusta sovellettaessakin edelleen tullittomina.
Kiinteä tulli voisi yksittäisen tavaran kohdalla olla hieman korkeampi kuin siihen tavanomaisessa menettelyssä sovellettava tulli. Korijärjestelmä ei ottaisi huomioon tavaroiden alkuperäasemaa. Jos tuojat kuitenkin haluaisivat soveltaa tavanomaisia tai alempia sovellettavia autonomisia tulleja tai soveltaa etuustulleja osoittamalla tavaroiden alkuperäaseman, ne voisivat soveltaa tavanomaisia menettelyjä. Yksinkertaistetun tullitariffoinnin käyttäminen olisi vapaaehtoista.
Ehdotuksella tullitariffiasetuksen 1 artiklaan lisättäisiin uudet 4 ja 5 kohdat. Ensimmäisessä säädettäisiin mahdollisuudesta käyttää liitteen G kohdassa säädettyä yksinkertaistettua tullitariffointia. Uuden 4 kohdan mukaan silloin, kun kyse on arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetun etämyynnin perusteella tuoduista tavaroista, tuontitulli kannetaan tuojan pyynnöstä liitteessä I olevassa uudessa G kohdassa vahvistetun etämyyntiä koskevan yksinkertaistetun tullikohtelun mukaisesti. Artiklan uudessa 5 kohdassa puolestaan säädettäisiin niistä tilanteista, joissa sanottua etämyynnin yksinkertaistettua tullitariffointia ei voida soveltaa. Sen mukaan valmisteveron alaiset tavarat jäisivät yksinkertaistuksen ulkopuolelle, samoin tavarat joihin sovelletaan polkumyynti- tai tasoitustulleja tai muita vastaavia suojatoimenpiteitä. Viimein menettelyn ulkopuolelle suljetaan yhdistetyn nimikkeistön 73, 98 ja 99 ryhmään kuuluvat tavarat (rauta- ja terästuotteet, täydelliset teollisuuslaitokset ja erityisolosuhteissa tuodut tai viedyt tavarat). Komission mukaan niiden tuontia ei tavaroiden luonteen vuoksi pitäisi yksinkertaistaa.
Ehdotetut muutokset tulisivat voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä säädöksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja niitä alettaisiin soveltaa maaliskuun 2028 alusta alkaen.
3.3
Komission ehdotus arvonlisäverodirektiivin muuttamiseksi maahantuotujen tavaroiden etämyynnin mahdollistavia verovelvollisia koskevien arvonlisäverosääntöjen sekä kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyyntiä koskevan erityisjärjestelmän ja tuonnin arvonlisäveron ilmoittamista ja maksamista koskevien erityisjärjestelyjen soveltamisen osalta (COM(2023) 262 final)
Komissio ehdottaa, että sähköisen kaupan alv-paketin yhteydessä käyttöön otettujen arvonlisäverotusta yksinkertaistavien menettelyjen soveltamisalaa laajennettaisiin osana nyt ehdotettavaa tullireformia. Komission mukaan tullijärjestelmää koskevien muutosehdotusten myötä olisi perusteltua luopua maahantuotavia tavaralähetyksiä koskevasta 150 euron rajasta, joka on rajoittanut tuontijärjestelmän ja tuonnin erityisjärjestelyn käyttöä sekä sähköisiin rajapintoihin sovellettavan erityisen verovelvollisuuden soveltamisalaa.
Sähköisen kaupan alv-paketilla vuonna 2021 uudistettiin arvonlisäverotusta siten, että elinkeinonharjoittajat, jotka mahdollistavat toisen elinkeinonharjoittajan tavaroiden myynnin sähköistä rajapintaa, kuten markkinapaikkaa, alustaa, portaalia tai vastaavaa välinettä käyttämällä, ovat mukana arvonlisäveron kantamisessa. Sähköisen rajapinnan ylläpitäjän katsotaan tietyin ehdoin ostavan tavaran myyjältä ja myyvän sen edelleen ostajalle. Tätä sähköisen rajapinnan ylläpitäjän erityistä verovelvollisuutta sovelletaan tällä hetkellä muun muassa silloin, kun kyseessä on maahantuotavien tavaroiden etämyynti ja tavarat sisältyvät todelliselta arvoltaan enintään 150 euron lähetyksiin. Sähköisen rajapinnan ylläpitäjä voi näissä tilanteissa nykyisin halutessaan rekisteröityä tuontijärjestelmän käyttäjäksi. Komissio ehdottaa, että sähköisen rajapinnan ylläpitäjän erityistä verovelvollisuutta sovellettaisiin maahantuotavien tavaroiden etämyyntiin riippumatta lähetykseen sisältyvien tavaroiden arvosta. Komissio on lisäksi ehdottanut digiajan alv-ehdotuksessaan (8.12.2022), että tuontijärjestelmän käyttö olisi jatkossa pakollista sähköisen rajapinnan ylläpitäjälle, joka mahdollistaa tavaroiden tuonnin kuluttajille Yhteisön alueelle.
Komission ehdotuksen mukaan arvonlisäverotuksen tuontijärjestelmää voitaisiin jatkossa soveltaa maahantuotavien tavaroiden etämyyntiin riippumatta lähetykseen sisältyvien tavaroiden arvosta. Maahantuotavien tavaroiden etämyynnillä tarkoitetaan tavaran myyntiä kuljetettuna yhteisön ulkopuolelta yksityishenkilöille tai heihin rinnastettaville ostajille johonkin jäsenvaltioon. Tuontijärjestelmä mahdollistaa arvonlisäveron ilmoittamisen ja maksamisen yhden yhteyspisteen kautta siten, että verovelvollisen ei tarvitse alv-rekisteröityä kaikissa EU-maissa, joissa se suorittaa tavaran etämyyntejä kuluttajille. Tuontijärjestelmää käytettäessä tavaran maahantuonti on arvonlisäveroton ja myyjä tilittää arvonlisäveron myynneistä tuontijärjestelmän kautta.
Vastaavasti tuonnin erityisjärjestelyä, jota voidaan soveltaa silloin, kun etämyyjä ei käytä tuontijärjestelmää, voitaisiin komission ehdotuksen mukaan soveltaa riippumatta lähetykseen sisältyvien tavaroiden arvosta. Tuonnin erityisjärjestely mahdollistaa sen, että tavaroiden vastaanottajan puolesta tavarat tulliviranomaiselle esittävä taho, kuten kuljetusliike, voisi ilmoittaa ja maksaa arvonlisäverot vastaanottajan puolesta yksinkertaistetun menettelyn mukaisesti.
Valmisteveron alaiset tavarat jäisivät edelleen edellä kuvattujen menettelyjen ulkopuolelle.
Ehdotettu arvonlisäverodirektiivin muutos tulisi voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä säädöksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja sitä alettaisiin soveltaa maaliskuun 2028 alusta alkaen.