Yleistä
Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle ehdotetaan määrärahoja yhteensä 2,55 miljardia euroa, mikä merkitsee 74 miljoonaa euroa vähennystä verrattuna vuoden 2025 varsinaiseen talousarvioon. Hallinnonalan määrärahoista käytetään maa- ja elintarviketalouteen 68 prosenttia ja maaseudun kehittämiseen 17 prosenttia. Maaseudun kehittämisen sekä maa- ja elintarviketalouden määrärahoista pääosa liittyy Suomen CAP -suunnitelman 2023—2027 toimeenpanoon Manner-Suomessa. Julkisen talouden tasapainottamistarve koskee myös maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaa. Verrattuna vuoden 2025 talousarvioon maa- ja elintarviketalouden määrärahat vähenevät 17,9 miljoonalla eurolla 1 724,5 miljoonaan euroon. Varsinaisiin maatalouden viljelijätukiin ei kuitenkaan kohdistu leikkauksia. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että talousarvioehdotus on laadittu ruoantuotannon haasteita ymmärtäen, eikä viljelijätukiin kohdistu leikkauksia.
Maaseudun kehittämisen määrärahat vähenevät 43,0 miljoonalla eurolla 440,0 miljoonaan euroon vuoden 2025 varsinaiseen talousarvioon verrattuna. Muutos johtuu tuki- ja korvausjärjestelmien määrärahojen vaihtelusta vuosien välillä, kertaluonteisten määrärahojen poistumisesta ja hallituksen keväällä 2025 päättämistä lisäsäästötoimista. Hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti rahoitusta kohdennetaan ruokaviennin edistämiseen ja ravinnekierrätyksen tukemiseen. Valiokunta kiinnittää huomiota myös kasvu- ja kuivikemateriaalien saatavuuden turvaamisen rahoitukseen osana huoltovarmuuden turvaamista.
Maatalous ja elintarvikemarkkinat
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan maatalouden kannattavuuden ennakoidaan kohentuvan selvästi vuoteen 2024 verrattuna. Maatalouden kannattavuuskerroin kuvaa yrittäjätulon suhdetta maatalousyrittäjän palkkavaatimukseen ja omalle pääomalle laskettavaan tuottovaatimukseen. Kannattavuuskerroin on alle 1, jos yrittäjätulo ei riitä kattamaan palkkavaatimusta ja oman pääoman korkovaatimusta. Keskimääräisen kannattavuuskertoimen ennustetaan nousevan tänä vuonna arvoon 0,58, kun vuonna 2024 se oli ennusteen mukaan 0,32. Maatalousyrittäjän tuntipalkka on näin ollen vuonna 2025 noin 10,2 euroa ja oman pääoman korkotuotto 3,6 prosenttia.
Maatalouden kannattavuus vaihtelee tuotantosuunnittain. Viljakasvien tuottajahintojen ennustetaan jäävän tällä satokaudella edellisvuotta alhaisemmiksi. Samalla tuotantokustannukset pysyvät edellisvuoden tasolla. Näin ollen keskimääräinen viljatila ei tuota vuonna 2025 yrittäjätuloa lainkaan. Kannattavuuskerroin jää -0,23:een. Muilla kasvinviljelytiloilla kannattavuus paranee, ja kannattavuuskerroin nousee arvoon 0,37. Myös sikatilojen kannattavuuden ennustetaan pysyvän yhtä heikkona kuin vuonna 2024. Lypsykarjatilojen kannattavuuskerroin nousee 0,97:ään. Myös muiden nautakarjatilojen kannattavuus kohoaa lähelle arvoa 1.
Valiokunta on toistuvasti todennut, ettei maatilojen kannattavuusongelmista selviäminen voi perustua yksinomaan julkisen vallan tukitoimenpiteisiin. Ratkaisun tulee löytyä markkinoilta ja elintarvikeketjun markkinoiden toimivuuden parantaminen on keskeinen tekijä ratkaisun löytämisessä. (MmVL 19/2024 vp — HE 109/2024 vp, MmVL 11/2023 vp — HE 41/2023 vp ja MmVL 25/2022 vp — HE 154/2022 vp). Valiokunta korostaa edelleen elintarvikemarkkinalain uudistuksen toisen vaiheen tärkeyttä ja korostaa tehokkaita keinoja tasapainottaa viljelijöiden asemaa suhteessa Suomessa erittäin keskittyneeseen vähittäiskauppaan.
Pitkäjänteinen kannattavuuden turvaaminen edellyttää sitä, että markkinatuottojen osuus viljelijöiden kokonaistuloista on nykyistä suurempi. Ruoantuottajien asemaa elintarvikeketjussa vahvistetaan myös viennin avulla. Valiokunta pitää tärkeänä hallituksen panostuksia ruokaviennin edistämiseen. Kysymys ei ole pelkästään panostuksista TKI-toimintaan, vaan panostuksia esimerkiksi liikenteen infrastruktuuriin ja koulutukseen tarvitaan. Ennen kaikkea on tärkeää, että esteet viennin edistämiselle poistetaan. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota yritysten vientiselvitysten ja maalupa-asioiden käsittelyn hidastumiseen. Syynä tähän ovat olleet Ruokaviraston resursseihin kohdistuneet säästöt.
Hallitusohjelmaan on kirjattu kunnianhimoiset tavoitteet suomalaisen ruokaviennin tulevaisuudelle. Valiokunnan näkemyksen mukaan vientilupien käsittelyn viranomaistehtävät ovat avainasemassa sen suhteen, saavutetaanko Petteri Orpon hallitusohjelman visio, jonka mukaan ruoantuotanto on Suomessa kannattavaa ja elintarvikevienti on kaksinkertaistunut. Tämä tulee ottaa huomioon Ruokavirastoon kohdistuvien säästöjen kohdentamisessa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Ruokavirastoon ei ole kohdistunut uusia toimintamenosäästöjä samassa määrin kuin muihin hallinnonalan virastoihin. Ruokaviraston resurssien kohdentamiseen ja niiden käytön tehostamiseen on kuitenkin perusteltua kohdistaa ulkopuolinen arviointi, jossa selvitetään paitsi resurssien tilaa myös mahdollisuuksia toimintatapojen kehittämiseen. Valiokunta korostaa myös ruokaviennin edistämiseen osallistuvien ministeriöiden ja muiden viranomaisten yhteistyön merkitystä.
Maataloustukien osuus kokonaistuotoista vaihtelee tuotantosuunnan mukaan. Valiokunta pitää erittäin merkittävänä edistyksenä, että maataloustukien tavoitteellista maksuaikataulua on kyetty aikaistamaan joidenkin tukien osalta. Tätä hyvää kehitystä on valiokunnan näkemyksen mukaan hyvä pyrkiä edistämään käytettävissä olevin keinoin kaikkien tukien maksuaikataulun osalta niin, että tuet ovat, kuten aikaisemman maksuaikataulun mukaan, maatilojen käytettävissä oikea-aikaisesti muun muassa lainojen ja luottojen maksuaikataulun kannalta.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan maatilayritysten suhteellinen velkaantuneisuus eli velkojen suhde liikevaihtoon ei ole viime vuosina keskimäärin kasvanut. Päinvastoin se on laskenut selvästi. Suhteellinen velkaantuneisuus on laskenut vuodesta 2017 lähtien. Velat ovat kasaantuneet toimintaansa investoineille tiloille. Kuitenkin vaikeasti velkaantuneita maatiloja on Suomessa edelleen suhteellisen vähän. Maatalouden rakennekehityksen kannalta haasteeksi muodostuvat maatilojen lainansaannin vaikeutuminen sekä kohonneet investointi- ja luottokustannukset.
Maatilojen rahoitustarpeiden kattaminen on kriittinen tekijä niin investointien kuin sukupolvenvaihdosten toteutumisen kannalta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan investointien määrä maataloussektorilla on vuosina 2021—2023 ollut varsin vähäinen takavuosiin verrattuna. Nykyisellä tasolla se ei riitä kattamaan rakennekehityksen myötä lopettavilta tiloilta poistuvaa tuotantokapasiteettia maito-, naudanliha- ja sianlihasektoreilla, minkä vuoksi eläinmäärät ja siten myös tuotantovolyymit alenevat maltillisesti lähitulevaisuudessa. Toistaiseksi kysynnän maltillisen alenemisen arvioidaan kompensoivan tuotantovolyymin laskua, mutta aliomavaraisissa tuotteissa, kuten naudanlihassa, tuonnin merkitys voi kasvaa.
Valiokunta pitää äärimmäisen tärkeänä, että toimintaansa jatkavien ja kehittävien tilojen mahdollisuus saada rahoitusta investointeihin turvataan. Erityisenä huolenaiheena on mahdollisuus toteuttaa maatilan sukupolvenvaihdos oikeaan aikaan. Valiokunta on käsitellyt sukupolvenvaihdoksia koskevia erityisiä haasteita muun muassa julkisen talouden suunnitelmaa vuosille 2026—2029 koskeneessa lausunnossaan (MmVL 14/2025 vp — VNS 2/2025 vp). Tiukentunut maatilarahoitus vaikeuttaa entisestään huolestuttavaa tilannetta, jossa kotimaisen ruoantuotannon jatkuvuuden elinehto on uusien maatalousyrittäjien saaminen alalle.
Edellä mainitussa lausunnossaan (MmVL 14/2024 vp) valiokunta kannatti peltojen korvauskelpoisuuden kohdentamista erityisesti nuorille viljelijöille. Hallitusohjelman mukaisesti korvauskelpoisuutta kohdennetaan aktiiviseen ruoantuotantoon juuri tilanpidon aloittaneille nuorille viljelijöille sekä itäiseen Suomeen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuonna 2025 nuorilla viljelijöillä on 5805 hehtaaria korvauskelvottomia lohkoja, joista alustavan arvion mukaan noin 4000 hehtaaria oli viljelijän omistuksessa. Lisäksi vuonna 2026 korvauskelpoisuutta vapautetaan erillinen 10 000 hehtaarin kiintiö, joka kohdennetaan itäiseen Suomeen siten, että korvauskelvottomia lohkoja hyväksyttäisiin korvauskelpoisuuden piiriin vanhimmasta uusimpaan. Edellytyksiä jatkaa korvauskelpoisuuden kohdentamista aktiivisessa ruoantuotannossa oleville peltolohkoille on valiokunnan näkemyksen mukaan hyvä tarkastella koko maan kattavasti.
Valiokunta kiinnittää huomiota hallinnon sujuvoittamiseen. Tällä on olennainen merkitys maatalouden toimintaedellytysten turvaamisen kannalta. Valiokunnan saaman lausuntopalautteen mukaan Turvallisuus- ja kemikaaliviraston käsittelyaika uusien kasvinsuojeluaineiden hyväksymisessä voi olla jopa viisi vuotta. Valiokunta katsoo, että prosessia on välttämätöntä tehostaa. Toinen keskeinen tuotannontekijöiden hintaan ja saatavuuteen vaikuttava tekijä on kansalliseen lannoitelainsäädäntöön perustuva kadmium-raskasmetallin raja-arvo, jota valiokunta tarkastelee myöhemmin erikseen. Maataloushallinnon osalta valiokunta pitää tärkeänä jatkaa sähköisen asioinnin kehittämistä. Tiukkojen määräaikojen vuoksi on välttämätöntä, että viljelijätukihallinnon VIPU-mobiilin käytön yhteydessä turvataan viivytyksetön asiakaspalvelu.
Kilpailukykyisen ruoantuotannon elinehtoihin lukeutuu myös osaavan työvoiman saatavuus ruokaketjun kaikissa osissa. Valiokunta kiinnittää huomiota luonnonvara-alan tunnettuuteen nuorten ja koululaisten keskuudessa. Näiden on vaikea valita tulevaisuuden alakseen sektoria, jonka tunnettuus on heikko ja julkisuuskuva kielteinen, alan haasteisiin keskittyvä. Ruoka-alan ja kotimaisen ruoan arvostuksen nostaminen on kansallisen ruokastrategian keskeinen elementti. Ruokaviennin kaksinkertaistamisen tavoitteiden kannalta erityisen tervetullut on kansainvälinen ruokaviennin ja gastronomian maisteriohjelma, joka tuottaa asiantuntijoita, joilla on myös gastronomista ja liiketaloudellista osaamista sekä ymmärrys koko ruokajärjestelmän toiminnasta. Luonnonvara-alan koulutusta, kuten muitakin koulutusaloja, haastavat niukkenevat resurssit ja ikäluokat. Valiokunta pitää selvittämisen arvoisena mahdollisuutena lisätä korkeakoulujen ja oppilaitosten sekä tutkimuslaitosten yhteistyötä koulutuksen järjestämisessä ja tutkimusinfrastruktuurin käytössä.
Maaseudun kehittäminen ja hevostalous
Suomen pinta-alasta 95 prosenttia on maaseutua ja liki 70 prosenttia harvaanasuttua maaseutua. Maaseudulla elää vakituisesti liki 1,5 miljoonaa ja kausiluontoisesti jopa 2,9 miljoonaa suomalaista. Hajautetussa mallissa maaseutu on ympäristö, jossa tuotetaan ruokaa ja luonto- ja virkistyspalveluja koko Suomelle. Valiokunnan saamissa lausunnoissa kiinnitetään huomiota paikallisella tasolla ja yritystasolla tapahtuvaan toimintaan, joka edistää huoltovarmuutta ja ylläpitää maaseudun palveluita myös sellaisilla alueilla, joihin julkisen sektorin palvelut eivät ulotu. Kylätoiminnalla ylläpidetään yhteisöllisiä tiloja ja olosuhteita. Näin mahdollistetaan harrastustoimintaa, liikuntaa, kulttuuritoimintaa ja hyvinvointia lisääviä tapaamisia ja talkoita siellä, minne kuntien ja hyvinvointialueiden toiminta ei ulotu. Hallitusohjelman mukaan koko Suomen mahdollisuuksia, maaseudun elinvoimaisuutta ja huoltovarmuutta edistetään sekä torjutaan alueiden eriarvoistumista. Valiokunta korostaa merkittävään vapaaehtoistoimintaan perustuvan kylätoiminnan roolia tämän tavoitteen saavuttamisessa.
Lisäksi lausuntopalautteessa nostetaan esiin 4 H-toiminnan ja neuvontajärjestöjen rooli maaseudun ja maatalouden tulevaisuuden kannalta. 4 H-toiminnan kautta nuoret tutustuvat luonnonvara-alaan ja voivat hankkia kokemusta alan työstä ja yrittäjyydestä. 4H-nuorisotyö myös ennaltaehkäisee syrjäytymistä ja luo harrastusmahdollisuuksia maaseudulle. Neuvontajärjestöillä on ratkaiseva rooli maaseutuyritysten toimintaedellytysten ja kannattavuuden kehittämisessä. Valiokunta pitää maaseudun järjestötoiminnan roolia merkittävänä ja viittaa erityisesti 4 H-toiminnan osalta aikaisempaan lausuntoonsa (MmVL 14/2025 vp).
Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaan hevostalouden toimintaedellytykset varmistetaan ja suomenhevosen asema kansallisrotuna turvataan. Valiokunta on useaan otteeseen korostanut hevostalouden merkitystä erityisesti maaseudulle ja sen elinvoimalle. Hevosala työllistää lähes 15 000 henkilöä ja rinnastuu siten työllisyysvaikutuksiltaan Lapin matkailuun. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitusohjelman mukaisesti hevostalouden toimintamahdollisuudet turvataan myös tulevaisuudessa rahoituslähteen muutoksesta riippumatta. Valiokunta on aikaisemmissa kannanotoissaan kiinnittänyt huomiota siihen, että hevosurheilu ovat luonteeltaan toimintaa, jota on voitava suunnitella pitkällä aikajänteellä. Hevosalan rahoitusta koskevassa uudistuksessa ei tule luoda epävarmuutta alan tulevaisuuteen, vaan rahoitus tulee turvata pitkälle tuleville vuosille (MmVL 14/2025 vp). Maa- ja metsätalousvaliokunta on pitänyt hevostalouden edistämisen rahoitustason välitarkastelua välttämättömänä, jotta hevosalan toimintaedellytykset turvataan myös siirryttäessä uuteen rahapelijärjestelmään (MmVL 10/2025 vp).
Ravikilpailutoiminta ja kannusteet kasvatukselle ovat tärkeitä suomenhevosen säilymiselle. Suomenhevonen on rotuna uhanalainen. Kriittisenä rajana on pidetty tuhatta syntyvää varsaa. Suomenhevosvarsoja syntyi vuonna 2022 vielä 1093, mutta vuonna 2023 enää 979 ja vuonna 2024 895. Vuonna 2025 arvioidaan syntyvän noin 860 varsaa. Hallitusohjelman mukaisesti valiokunta pitää tärkeänä turvata suomenhevosen asemaa sekä ravikilpailutoiminnalle elintärkeän ravipelijärjestelmän jatkuvuuden että kohdennettujen toimien avulla.
Metsätalous
Talousarvioesityksen mukaan maailmanlaajuiset muutostekijät, kuten ilmastonmuutos, teknologian nopea kehitys, kilpailu ehtyvistä luonnonvaroista ja turvallisuuspoliittisen tilanteen järkkyminen, muuttavat luonnonvarasektorin toimintaympäristöä. Kokonaisuutena tarkasteltuna luonnonvaratalouden ja Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien määrärahat vähenevät pääosin hallitusohjelman mukaisista sopeutustoimista johtuen 10,9 miljoonalla eurolla 182,7 miljoonaan euroon vuoden 2025 varsinaiseen talousarvioon verrattuna. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että tässäkin haastavassa tilanteessa panostetaan metsätalouden ja -sektorin kehittämiseen pitkäjänteisesti hallitusohjelman ja vuoteen 2035 ulottuvan kansallisen metsästrategian mukaisesti. Talousarvioesityksen mukaan biotaloussektorin kasvupaketista osoitetaan 2,5 miljoonaa euroa metsäbiotalouden arvonlisän kasvattamiseen. Tämä on tärkeää, jotta metsäbiotalouden monipuolinen potentiaali voidaan hyödyntää kestävällä tavalla. Kansallisen metsästrategian kannalta on puolestaan keskeistä, että strategian toimeenpanemiseksi laadittavat alueelliset metsäohjelmat 2026—2030 valmistuvat vielä loppuvuodesta 2025.
Talousarvioesityksen mukaan vuodelle 2026 esitetään puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen 36,247 miljoonan euron määrärahaa. Tämä on 1,03 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna. Määrärahaa käytetään kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain (34/2015, kemera-laki) ja vuoden 2024 alusta voimaan tulleen metsätalouden määräaikaisen kannustejärjestelmälain (71/2023, Metka-laki) nojalla myönnettävien tukien maksamiseen. Metka-tukijärjestelmä on korvannut aiemman Kemera-tukijärjestelmän, jonka mukaisia maksatuksia voidaan kuitenkin tehdä vuoden 2026 loppuun asti. Tukijärjestelmällä kannustetaan yksityisiä maanomistajia aktiivisiin ja oikea-aikaisiin toimiin, joilla lisätään metsien kasvua, edistetään metsätalouden vesiensuojelua, hillitään ilmastonmuutosta, edistetään metsien sopeutumista ilmastonmuutokseen sekä pidetään yllä metsätalouden tieverkkoa.
Puuntuotannon tukia on haettu vilkkaasti kuluvana vuonna, ja vuoden 2025 määrärahat ennustetaan käytettäväksi kokonaan. Todennäköisesti varat eivät tule riittämän kaikkiin maksatuksiin. Jos maksatuksia siirtyy vuodelle 2026, se vaikuttaa myös vuoden 2026 rahoituksen riittävyyteen. Suurin osa puuntuotannon tuesta ohjautuu taimikonhoitoon ja nuoren metsän hoitoon edistäen puuston järeyskehitystä, mikä on tärkeää teollisuuden puuhuollon ja kotimaisen sahateollisuuden kannalta. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että metsien kasvun vahvistamisella on suuri merkitys kansan- ja aluetalouden kannalta. Hyvin kasvavat metsät sitovat myös hiiltä ja mahdollistavat monimuotoisuuden kannalta tärkeitä toimenpiteitä. Edellä mainittuun rahoitukseen sisältyy myös hallituksen puoliväliriihessä metsien kasvun ja hiilinielujen lisäämiseksi tehty 3,5 miljoonan euron lisäys metsälannoitukseen.
Metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) tavoitteena on parantaa metsäisten luontotyyppien ja metsälajien tilaa sekä suojelutasoa. Ohjelma perustuu maanomistajien vapaaehtoisesti tarjoamiin kohteisiin sekä niiden suojeluun ja luonnonhoitoon erilaisin keinoin. METSO-ohjelman jatkoesitys 2026—2040 on ollut lokakuussa 2025 lausunnolla ja siitä on tarkoitus päättää valtioneuvostossa vielä kuluvan syksyn aikana. Metsäluonnon hoidon edistämiseen, mikä kattaa myös METSO- ja Helmi-ohjelmien toteutuksen, esitetään vuodelle 2026 määrärahaa 11,027 miljoonaa euroa. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että määrärahan taso pysyy samana kuin kuluvana vuonna. Talousarvioesityksen mukaan tavoitteena on turvata monimuotoisuutta ympäristötuella, metsäluonnon elinympäristöjen hoitohankkeilla, maanomistajalähtöisillä hankkeilla ja kulotuksella noin 4 000 hehtaarin alueella. Puun hintojen voimakkaan nousun takia määrärahalla pystytään vuonna 2026 kuitenkin kattamaan pienempi metsäala kuin aikaisempina vuosina. Vallitsevalla tukitasolla voidaan esitetyn 11 miljoonan euron rahoituksella maa- ja metsätalousvaliokunnan saamien arvioiden mukaan saavuttaa näin ollen noin 2 500—3 000 hehtaarin taso.
Talousarvioesityksen yhteydessä on annettu hallituksen esitys (HE 104/2025 vp), jonka mukaan Metka-lakiin lisättäisiin säännökset tulosperusteisten tukien ja ympäristöllisten tarjouskilpailujen kokeilusta. Kokeilun on tarkoitus alkaa heinäkuussa 2026 ja koskea aluksi kahta toimenpidettä eli soiden ennallistamista ja lehtojen luonnonhoitoa. Talousarvioesityksessä siihen on varattu 0,8 miljoonaa euroa. Vuonna 2027 kokeilua on tarkoitus laajentaa kahteen muuhun toimenpiteeseen eli lehtipuuston osuuden lisäämiseen taimikonhoidossa ja nuoren metsän hoidossa sekä suojavyöhykkeiden jättämiseen vesistöjen varsille. Maa- ja metsätalousvaliokunta käsittelee kokeilua koskevaa hallituksen esitystä erikseen. Valiokunta pitää kuitenkin yleisesti metsätalouden valtiontukien tehokkaan ja uudenlaisen kohdentamisen kannalta tärkeänä, että lainsäädännöllä mahdollistetaan ympäristöllisten tarjouskilpailujen ja tulosperusteisten tukien kokeilu.
Metsähallituksen hakkuutavoitteisiin liittyen hallitusohjelmassa todetaan, että kestävät hakkuumahdollisuudet hyödynnetään optimaalisesti. Maa- ja metsätalousministeriö on alustavasti asettanut Metsähallituksen liiketoiminnan vuoden 2026 tulostavoitteeksi 169,1 miljoonaa euroa ja tuloutustavoitteeksi 138 miljoonaa euroa vuoden 2025 tuloksesta. Tuloutus sisältää 8 miljoonan euron kertaluonteisen lisäyksen omistajapoliittisissa linjauksissa määritettyyn tuloutustasoon nähden. Tulostavoitteen saavuttaminen edellyttää, että liiketoiminnan kannattavuus säilyy hyvällä tasolla. Valiokunta korostaa, että tulostavoitteen kasvattaminen ei edellytä Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelmissa asetettujen hakkuutavoitteiden nostamista. Vaikka puun hinta ennusteiden mukaan on ensi vuonna laskemassa kuluvan vuoden tasosta, on puun hinta viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut erittäin paljon ja on siten edelleen varsin korkealla tasolla.
Kalatalous
Kuten edellä on todettu, vähenevät luonnonvaratalouden ja Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien määrärahat 10,9 miljoonalla eurolla 182,7 miljoonaan euroon vuoden 2025 varsinaiseen talousarvioon verrattuna. Vähennykset johtuvat pääosin hallitusohjelman mukaisista sopeutustoimista sekä Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston 2021-2027 ohjelman mukaisesta muutoksesta. Kalastuksen ja vesiviljelyn alkuinvestoinnit ovat kalliita, mutta niiden vakuusarvo on alhainen, mistä johtuen alalla tarvitaan tukea rahaston mahdollistamien rahoitusvälineiden kautta. Maa- ja metsätalousvaliokunta on kuluvana syksynä käsitellyt tällaisen tuen mahdollistavaa hallituksen esitystä laiksi Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta annetun lain muuttamisesta, ja korostanut mietinnössään kalatalouden merkittävää roolia huoltovarmuuden ja ruokaturvan takaamisessa (MmVM 3/2025 vp — HE 49/2025 vp).
Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa on sitouduttu jatkamaan kesällä 2021 hyväksytyn kotimaisen kalan edistämisohjelman toimeenpanoa. Ohjelma on hyvin kunnianhimoinen ja tavoitteena on kotimaisen kalan kulutuksen tuplaaminen vuoteen 2035 mennessä. Hallitusohjelman mukaan kotimaisen kalan kulutusta, saatavuutta ja vientiä lisätään keventämällä kalankasvatukseen liittyvää luvitusta ja sääntelyä, parantamalla vapaa-ajankalastuksen mahdollisuuksia ja ammattikalastajien toimintaedellytyksiä. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että ammattikalastusta koskevia päätöksiä ja niiden vaikutuksia arvioidaan Kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoitteiden näkökulmasta ja ammattikalastajien toiminnan perusedellytyksistä huolehditaan.
Harmaahylkeen ja merimetson kasvaneet kannat heikentävät ammattikalastuksen toimintaedellytyksiä ja ammattikalastajien näkemyksen mukaan hylje on suurin yksittäinen ammattikalastuksen toimintaan rannikolla vaikuttava tekijä. Hallitusohjelman mukaan tarpeettomat metsästysrajoitukset elinvoimaisten lajien, kuten merimetson ja valkoposkihanhen osalta poistetaan, ja lajit siirretään metsästyslain piiriin. Samalla huolehditaan vahinkojen oikeudenmukaisesta korvaamisesta elinkeinonharjoittajille. Hallituksen syyskuussa 2025 julkaistun lainsäädäntösuunnitelman mukaan edellä mainittuja hallitusohjelman kirjauksia toteuttava hallituksen esitys annetaan eduskunnalle tammikuussa 2026. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää hallitusohjelman kirjausten toteuttamista ammattikalastuksen edellytysten turvaamisen kannalta erittäin tärkeänä ja tarpeellisena.