Johdanto
Komission tiedonannosta ilmenee, että vuonna 2014 vain alle 40 prosenttia poistumismääräyksen saaneista laittomista maahanmuuttajista on poistunut EU:n ulkopuolelle. Toisin sanoen yli 60 prosenttia poistumismääräyksen saaneista on jäänyt laittomasti unionin alueelle. Tämä esimerkki kuvaa EU:n palauttamisjärjestelmän vaatimatonta toimivuutta. Kuluvana vuonna turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut Euroopassa yli 1,2 miljoonaan. Laittomasti Eurooppaan jäävien määrä uhkaakin nousta merkittävästi entisestään, kun tiedetään, että turvapaikanhakijoista vain osa saa pakolaisaseman tai toissijaiseen suojeluun perustuvaa kansainvälistä suojelua. Turvapaikanhakijoissa on kuitenkin myös ihmisiä, jotka tulevat esimerkiksi köyhyyttä pakoon tai muutoin paremman elämän toivossa ilman, että he täyttävät turvapaikkajärjestelmän mukaisia kansainvälisen suojelun saamisen edellytyksiä.
Valiokunta pitää välttämättömänä, että EU:n alueella laittomasti oleskelevien palauttamista tehostetaan niin, että luottamus unionin turvapaikkajärjestelmään voidaan palauttaa. Se ei tule olemaan helppoa, eivätkä lähtökohdat luottamuksen palauttamiseksi ole syntymään päässeessä tilanteessa hyvät. Yhteinen turvapaikkapolitiikka on sisältynyt EU:n tavoitteisiin jo ainakin vuodesta 1999 lähtien, jolloin Suomen puheenjohtajuuskaudella on Tampereen huippukokouksessa päätetty, että EU:lla tulee olla yhteinen turvapaikka-ja maahanmuuttopolitiikka sekä yhteinen turvapaikkajärjestelmä. Tavoitteen toteutumisen määräaikaa on sittemmin jouduttu siirtämään kerta toisensa jälkeen, vaikka tavoite on kirjattu monivuotisiin EU:n oikeus- ja sisäasioiden toimintaohjelmiin. Kaikkiaan eteneminen on ollut liian hidasta. Retoriikka on tavanomaiseen tapaan ollut etäällä saavutetuista konkreettisista tuloksista. Puheenvuoroja on ollut paljonkin ja osin toimenpiteitäkin, mutta toimeenpano ja toimeenpanon valvonta on ollut riittämätöntä seurauksin, että kokonaiskuvassa todellisia tuloksia on saavutettu aivan liian vähän. Valitettavasti tehottomuus on ollut vallitseva tila vuodesta toiseen ja osaksi siitä syystä painetta syntyneisiin maahanmuuttovirtoihin ei ole kyetty vähentämään.
Palauttamista koskevan toimintaohjelman komissio ilmoittaa olevan vastaus Eurooppa-neuvoston pyyntöön eurooppalaisen palauttamisjärjestelmän laatimiseksi. Toimintaohjelma sisältää komission näkemykset välittömistä ja keskipitkän aikavälin toimista EU:n palauttamisjärjestelmän tehostamiseksi. Komission mukaan ohjelmalla pyritään maksimoimaan jo toteutettavien toimien vaikutuksia ja se sisältää myös uusia erikseen toteutettavia toimenpide-ehdotuksia. Tavoitteena on luoda yhtenäinen toimintakehys, jonka tukena on jäsenvaltioiden, EU:n virastojen ja maahanmuuttajien alkuperämäiden toimiva yhteistyö. Toimintasuunnitelmassa tunnustetaan jäsenvaltioiden keskeinen rooli ja vastuu EU:n palauttamispolitiikan toteuttamisessa. Syntynyt tilanne huomioon ottaen valiokunta ei pidä, toisin kuin valtioneuvoston kannassa, komission toimintasuunnitelmaa kunnianhimoisena. Se on joka tapauksessa välttämätön ja saattaa osoittautua vielä riittämättömäksi. Olennaisia ovat viivytyksettä aikaan saatavat käytännön konkreettiset tulokset, mikä tarkoittaa sitä, että laittomasti oleskelevat saadaan palautettua nopeasti ja tehokkaasti EU:n ulkopuolelle.
EU:n palauttamispolitiikan tehostaminen edellyttää komission mukaan myös asianmukaisten resurssien varaamista tarkoitukseen. Jäsenmaiden palautustoimien toteuttamiseksi Euroopan paluurahaston lisäksi turvapaikka‑, maahanmuutto‑ ja kotouttamisrahastosta (AMIF) on tarkoitus tukea palauttamistoimia sekä käyttää kansallisissa ohjelmissa yhteensä yli 800 miljoonaa euroa vuosina 2014—2020. Kyseessä oleva suuri rahamäärä on kuitenkin valitettavasti vain osa niistä eri kustannuksista, jotka kaikkinensa ja väistämättä näyttävät unionille ja sen jäsenmaille aiheutuvan syntyneestä maahanmuuttokriisistä. Valiokunnassa on käsiteltävänä myös asia E 54/2015 vp, joka koskee laajemmin EU:n taloudellisia toimia maahanmuuttokriisin hallitsemiseksi ja josta valiokunta tulee erikseen antamaan lausuntonsa suurelle valiokunnalle.
Laittomien maahanmuuttajien palauttamisen tehostaminen
Vapaaehtoinen paluu ja sen edistäminen ovat merkittäviä elementtejä laittomasti unionin alueella oleskelevien poistamiseksi kustannustehokkaasti EU:n ulkopuolelle. Rahastojen hyödyntäminen, yhteistyö kansainvälisten järjestöjen ja palautettavia vastaanottavien maiden kanssa sekä vapaaehtoisen paluun seuranta ovat palauttamisten toimeenpanon tärkeitä osia. Unionin maahanmuuttopolitiikan ja vapaaehtoisen paluun toimivuuden parantamiseksi sekä paluiden toteutumisen varmistamiseksi tarvitaan myös viranomaisten pakkokeinoin tapahtuvia entistä tehokkaampia palautuksia.
EU:n palauttamisdirektiivissä asetetaan jäsenvaltioille oikeudellinen velvoite tehdä palauttamispäätös jäsenmaan alueella laittomasti oleskelevista kolmannen maan kansalaisista ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin päätösten täytäntöön panemiseksi. Täyttääkseen velvoitteensa jäsenmaan on käytettävä myös säilöönottoa, jos se on tarpeen laittomien maahanmuuttajien pakenemisen välttämiseksi ja toiseen jäsenvaltioon siirtymisen estämiseksi. Laittomasti oleskelevan tavoittamisen varmistamiseksi tulisi valiokunnan mielestä olla jo turvapaikkaprosessin aikana käytettävissä riittävän tehokas mekanismi, jonka avulla tiedettäisiin turvapaikanhakijan olinpaikka.
Valiokunta katsoo, että komission tulee käynnistää rikkomusmenettelyt niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät täysimääräisesti noudata kaikkia palautusdirektiivin velvoitteita mukaan luettuna velvollisuutta tehdä ja panna täytäntöön palauttamispäätökset. Komission tiedonannosta ilmenee, etteivät tietyt jäsenvaltiot tee järjestelmällisesti palauttamispäätöksiä alueellaan kiinniotetuista laittomista maahanmuuttajista tai henkilöistä, joiden turvapaikkahakemukset on hylätty.
Valiokunta yhtyy komission näkemykseen siitä, että vaikuttava palauttamispolitiikka edellyttää toimivaa turvapaikkajärjestelmää, jotta voidaan varmistaa, että perusteettomat ja hylätyt turvapaikkahakemukset johtavat kyseisten hakijoiden nopeaan poistamiseen EU:n alueelta. Tosiasia kuitenkin on, ettei tällaista toimivaa turvapaikkajärjestelmää ole olemassa kattavasti jäsenmaissa. Vakavia puutteita löytyy myös niiden ulkorajamaiden joukosta, joihin on kohdistunut pidempään maahanmuuttopainetta. Vaikka kehittämistoimenpiteille on ollut aikaa vuosikausia, toimenpiteet turvapaikkajärjestelmien asianmukaiseksi toteuttamiseksi ovat olleet osassa jäsenmaita kovin vaatimattomia.
Maissa, joissa ei ole toimivaa turvapaikkajärjestelmää, on ilmennyt puutteita myös muun muassa unionin ulkorajojen valvonnassa. Henkilöitä ei myöskään ole asianmukaisesti ja kattavasti rekisteröity, vaan heitä pääsee kulkemaan suhteellisen vapaasti sisärajojen yli jäsenmaasta toiseen. Tällöin laittomat maahanmuuttajat voivat välttää palauttamisen siirtymällä toiseen jäsenvaltioon Schengenin alueella. Tosiasia on myös, ettei EU:ssa ja sen jäsenmaissa ole puututtu kunnolla EU:n sääntöjen jatkuvaan laiminlyömiseen. Tätä taustaa vasten valiokunta pitää myönteisenä, että tiedonannossa todetaan myös jäsenmaiden oikeudellisten ja hallinnollisten puutteiden olevan keskeisessä asemassa toimivan palautuspolitiikan kannalta. Jäsenvaltioiden on osoitettava riittävää päättäväisyyttä ja kohdennettava asianmukaiset resurssit mukaan lukien rahoitus, henkilöstö ja säilöönottokapasiteetti, jotta voidaan varmistaa, että laittomat maahanmuuttajat tavoitetaan fyysisesti palauttamista varten ja otetaan tarvittaessa säilöön.
Jäsenvaltiot eivät tällä hetkellä jaa maahanmuuttajista tekemiään palauttamispäätöksiä tai maahantulokieltoja koskevia tietojaan. Tästä johtuen laiton maahanmuuttaja, jolla on oikeudellinen velvoite poistua unionin alueelta, voi välttää palauttamisen yksinkertaisesti siirtymällä toiseen jäsenvaltioon Schengen-alueella.
Valiokunta pitää tärkeänä tiedonannosta ilmenevää komission kantaa, että se tulee ehdottamaan kaikkien jäsenvaltioiden velvoittamista sisällyttämään kaikki maahantulokiellot Schengenin tietojärjestelmään, jotta voidaan estää jossakin jäsenvaltiossa maahantulokieltoon asetettujen tulo toisen jäsenvaltion kautta uudelleen Schengenin alueelle. Samoin Schengenin tietojärjestelmään on tarpeen vastaisuudessa sisällyttää kaikki jäsenmaiden tekemät palauttamispäätökset, jotta voidaan jäljittää sellaisia maahanmuuttajia, jotka yrittävät paeta palauttamismääräyksiä siirtymällä toiseen jäsenvaltioon. Lisäksi on perusteltua kehittää Schengenin tietojärjestelmään keskitetty automaattinen sormenjälkien tunnistusjärjestelmä henkilöllisyyden selvittämisen helpottamiseksi niiden osalta, joiden henkilöllisyyttä ei ole voitu varmentaa.
Kaikkiaan valiokunta korostaa, että olemassa olevia eurooppalaisia tietojärjestelmiä on käytettävä nykyistä tehokkaammin EU:n palauttamisjärjestelmän tehostamiseksi. Schengenin tietojärjestelmän ohella tämä koskee erityisesti viisumitietojärjestelmää (VIS) ja Eurodac-järjestelmää.
Edellä lausutun lisäksi valiokunta pitää tärkeänä niin sanottuja älykkäitä rajoja koskevaa tarkistettua ehdotusta, joka mahdollistaisi sallittua oleskeluaikaa pidempään jääneiden jäljittämisen ja helpottaisi henkilöllisyysasiakirjansa tuhonneiden henkilöiden tunnistamista. Komissio on luvannut tehdä asiaa koskevan ehdotuksen vuoden 2016 alussa.
Tällä hetkellä Frontexin tehtäviin kuuluu antaa jäsenmaille apua laittomien maahanmuuttajien palauttamisessa puuttumatta palauttamispäätösten perusteisiin. Erityisesti virasto järjestää yhteisiä palauttamisoperaatioita ja määrittelee parhaita käytäntöjä maahanmuuttajien maasta poistamiseksi.
Valiokunta katsoo, että Frontexin roolia palauttamisissa ja palautuksiin liittyvissä jäsenmaiden operatiivisten valmiuksien tukemisessa tulee vahvistaa. Tiedonannon mukaan komissio tarkastelee ennen lainsäädäntöehdotustensa antamista Frontexin tehtäväkentän laajentamista ulkorajavalvonnan operatiivisen yhteistyön koordinointiin ja laittomien maahanmuuttajien palauttamiseen. Komissio ilmoittaa tulevansa ehdottamaan myös Frontexin palauttamistoimiston perustamista. Komissio aikoo myös arvioida nopean palauttamisen Frontex-toimintaryhmien perustamista. Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä riittävien lisäresurssien osoittamista Frontexille.
Takaisinottoa koskevan yhteistyön tehostaminen alkuperä‑ ja kauttakulkumaiden kanssa
Valiokunta yhtyy tiedonannon näkemykseen siitä, että maahanmuuttajien alkuperä‑ ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävä palauttamista ja takaisinottoa koskeva yhteistyö on olennaisen tärkeää sekä vapaaehtoisten paluun että pakkotoimin tapahtuvien palautusten toteuttamisen ja onnistumisen kannalta. Etusijalla ovat komission mukaan ne Afrikan maat, joista lukuisat EU:ssa laittomasti oleskelevat maahanmuuttajat saapuvat tai joista he ovat peräisin. Afrikan maihin palautetaan vain alle 30 prosenttia EU:n alueella laittomasti oleskelevista. Valiokunta painottaa omalta osaltaan alueellisesti kattavamman lähestymistavan tärkeyttä maahanmuuttokriisin ratkaisemiseksi.
Unionin puitteissa tulee toimia sen varmistamiseksi, että takaisinottoa koskevat sitoumukset pannaan täytäntöön tehokkaasti ja viipymättä. Samalla on saatettava käynnissä olevat takaisinottosopimusneuvottelut mahdollisimman nopeasti päätökseen ja aloitettava neuvottelut uusista takaisinottosopimuksista kattavan takaisinottojärjestelmän toteuttamiseksi. Myös poliittisen vuoropuhelun ylläpitäminen kolmansien maiden kanssa on sopimusten aikaan saamiseksi ja niiden soveltamisen kannalta merkityksellistä. Kolmansien maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyen valiokunta näkee tarpeellisena komission tiedonannosta ilmenevän turvapaikanhakijoiden alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa eri muodoissa tehtävän yhteistyön positiivisen vipuvaikutuksen palauttamisten toimeenpanossa ja myös muuttohalukkuuden vähentämisessä.
Lopuksi
Komission toimintaohjelma laittomasti oleskelevien palauttamiseksi on osa keväällä 2015 annetun Euroopan muuttoliikeagendan toimeenpanoa. Valiokunta on edellä pitänyt komission toimintaohjelman tehokasta toteuttamista välttämättömänä. Myönteistä on, että ohjelmassa tunnistetaan aidosti ilmeneet ongelmat ja kuvataan merkittävässä määrin tarpeellisia toimenpiteitä ja toimenpide-ehdotuksia maahanmuuttokriisin johdosta.
Mainitun agendan toimeenpanemiseen liittyen komissio on lisäksi tehnyt ehdotuksensa myös turvapaikanhakijoiden siirtämisestä turvapaikkahakemusten käsittelemiseksi toiseen jäsenmaahan hätätilamekanismin nojalla (HaVL 8/2015 vp — U 10/2015 vp ja HaVL 19/2015 vp — U 16/2015 vp), EU:n yhteisestä turvallisten maiden luettelosta (HaVL 16/2015 vp — U 15/2015 vp) ja EU:n toimintasuunnitelmaksi ihmissalakuljetuksen torjumiseksi (HaVL 21/2015 vp — E 26/2015 vp). Lisäksi valiokunnassa on käsiteltävänä mainittuun maahanmuuttoagendaan liittyen komission tiedonanto EU:n taloudellisista toimista muuttoliikkeen hallitsemiseksi (E 54/2015 vp).