Perustelut
Pohjoinen ulottuvuus perustuu Suomen vuonna 1997 tekemään
aloitteeseen, jolla Suomi halusi kiinnittää EU:n
huomiota pohjoisten lähialueiden haasteisiin ja mahdollisuuksiin
korostaen Venäjän, Itämeren alueen ja
Euroopan unionin keskinäistä yhteyttä.
Pohjoisella ulottuvuudella tavoitellaan kestävää kehitystä,
yhteistyötä ja vakautta unionin pohjoisilla alueilla
ja rajojen yli. Lähestyvä Suomen EU-puheenjohtajuus
ja pohjoisen ulottuvuuden nykyisen toimintaohjelman päättyminen
vuoden 2006 lopussa korostavat pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuuden
tarkastelun ajankohtaisuutta. Valiokunta pitää tärkeänä pohjoisen
ulottuvuuden kehittämistä ja vahvistamista, ja
valiokunta tukee Suomen pyrkimyksiä pohjoisen ulottuvuuden
tulevaisuuden linjaamiseksi.
Pohjoisen ulottuvuuden toiminnassa ovat mukana komission ja
jäsenvaltioiden lisäksi kumppanimaat Venäjä,
Norja ja Islanti, tarkkailijamaat Kanada ja USA sekä alueelliset
järjestöt: Itämerenvaltioiden neuvosto,
Barentsin euroarktinen neuvosto, Arktinen neuvosto ja Pohjoismainen
ministerineuvosto. Yhteistyössä on syntynyt mm.
ympäristökumppanuus, sosiaali- ja terveyskumppanuus
sekä e-ulottuvuus, jossa on kyse Itämeren alueen
tietoyhteiskunnan kehittämisestä. Pohjoisen ulottuvuuden
puitteissa pyritään myös pienimuotoisempaan
kehittämistyöhön. Valiokunnan mielestä pohjoinen
ulottuvuus tarjoaa hyvän yhteistyöfoorumin laajapohjaiselle
rajat ylittävälle yhteistyölle. Toiminnan tehostamiseksi
on tarpeen selkeyttää tavoitteita ja suhdetta
EU:n muihin politiikkoihin.
Baltian maiden siirryttyä EU:n sisäisten ohjelmien
piiriin pääosa pohjoisen ulottuvuuden käytännön
yhteistyöstä kohdistuu tällä hetkellä Luoteis-Venäjään.
Valiokunta tähdentää tämän yhteistyön
merkitystä Suomen kannalta, mutta se on tärkeää myös
koko unionin näkökulmasta. Selvityksen mukaan
pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman erityisongelmana on ollut
Venäjän heikko sitoutuminen siihen. Valiokunta
katsookin, että tällaisia ohjelmia ja asiakirjoja
tulee valmistella yhdessä neuvotellen, jotta osapuolet voivat
niihin sitoutua.
Pohjoinen ulottuvuus on ollut omiaan lisäämään
kotimaisten maakunta- ja paikallistason toimijoiden kiinnostusta
EU:n ohjelmiin ja aloitteellisuutta lähialueyhteistyössä,
minkä myötä käytännön
yhteistyösuhteet itänaapuriin ovat lisääntyneet.
Valiokunta korostaa pohjoisen ulottuvuuden merkitystä pohjoisen
Suomen kannalta. Valiokunta viittaa aluepoliittisesta selonteosta
antamaansa mietintöön (HaVM 14/2004 vp — VNS
3/2004 vp), jossa se on pitänyt Suomen kannalta
tavoiteltavana, että Euroopan unioni ottaa pohjoisen ulottuvuuden
ja sen mukanaan tuomat haasteet aiempaa vahvemmin huomioon muotoiltaessa
pohjoisten harvaan asuttujen alueiden alue- ja rakennepolitiikkaa.
Pohjoisella ulottuvuudella ei ole ollut omaa erityisrahoitusta,
vaan sen puitteissa on hyödynnetty olemassa olevia ohjelmia
ja rahoitusvälineitä. Saadun selvityksen perusteella
valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena valtioneuvoston lähtökohta-asettelua,
että pohjoisen ulottuvuuden rahoitus pyritään
turvaamaan EU:n uuden naapuruus- ja kumppanuusinstrumentin, kansainvälisten
rahoituslaitosten ja muiden toimijoiden rahoituksen muodostaman
kokonaisuuden puitteissa niin, ettei Suomi tässä vaiheessa tavoittele
pohjoiselle ulottuvuudelle omaa budjettilinjaa. Valiokunnan mielestä on
tärkeää, että eri rahoitusvälineitä voidaan
hyödyntää joustavasti. Tässä yhteydessä valiokunta
viittaa myös EU:n rahoitusnäkymistä antamassaan
lausunnossa oleviin ulkorajayhteistyötä koskeviin
kannanottoihinsa (HaVL 29/2004 vp — U 56/2004 vp).
Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että mikäli
suunnitteilla olevat uudistukset Agenda 2007 -prosessin ja ulkosuhderahoituksen
uudistamisen yhteydessä eivät käytännössä osoittaudukaan
pohjoisen ulottuvuuden tavoitteiden kannalta tehokkaiksi, rahoituskysymyksiin
on syytä palata myöhemmin.
Valiokunnan mielestä Pohjoisessa ulottuvuudessa on
keskeistä jatkossakin alueen joustava määritelmä,
alueellinen fokus sekä kumppanimaiden ja alueellisten järjestöjen
osallistuminen toiminnan suunnitteluun ja toimeenpanoon. Kumppani-
ja tarkkailijamaiden kiinnostuksen säilyttämiseksi
toiminta-alue tulee määritellä laajasti
kattamaan Luoteis-Venäjän lisäksi Itämeren
ja arktiset alueet. Eräät Pohjois-Euroopan kannalta
tärkeät yhteistyöhankkeet ovat mittasuhteiltaan
ja vaikutuksiltaan niin laajoja, että niitä on
luonteva käsitellä EU—Venäjä-kehyksessä.
Valiokunta kannattaa ajatusta uuden kehysasiakirjan valmistelemisesta
ja tähdentää, että asiakirja
tulee valmistella yhteistyössä EU:n, Venäjän
ja muiden kumppanimaiden kanssa. On tärkeää,
että tässä työssä hyödynnetään
myös alueellisten järjestöjen asiantuntemusta.
Valiokunnan näkemyksen mukaan kehysasiakirjassa tulee kiinnittää huomio
pohjoisen ulottuvuuden alueen kehityksen kannalta keskeisiin yhteistyöaloihin,
erityisesti yhteistyöhön, jolla on suora vaikutus
alueen asukkaiden elämään, ympäristöön
ja yritysten toimintaedellytyksiin.