Perustelut
Yleistä
Valmisteltavana oleva Tukholman ohjelma luo puitteet oikeus-
ja sisäasioiden yhteistyölle Euroopan
unionissa vuosille 2010—2014. Kyseessä on EU:n
lainsäädäntötyötä ohjaava
korkean tason strategia-asiakirja, joka on jatkoa Tampereen
ja Haagin ohjelmille. Tukholman ohjelmaa tulee täydentämään
myöhemmin laadittava yksityiskohtaisempi toimintaohjelma.
Suomi on osallistunut aktiivisesti Tukholman ohjelmaa ennakoivaan
valmisteluun. Lakivaliokunta on aiemmin antanut lausunnon valtioneuvoston
selvityksestä Haagin ohjelman jälkeiselle ajalle
(LaVL 9/2009 vp — E 115/2007 vp). Lisäksi
valiokunta on antanut lausunnon EU-politiikkaa koskevasta
valtioneuvoston selonteosta (LaVL 6/2009
vp — VNS 4/2009 vp),
jossa määritellään Suomen EU-politiikan
peruslinjauksia ja keskeisiä tavoitteita muun
muassa oikeus- ja sisäasioissa. Nyt käsiteltävänä oleva unionin
puheenjohtajavaltion laatima luonnos Tukholman ohjelmaksi vastaa
pitkälti niitä tavoitteita, joita valiokunta on
edellä mainituissa lausunnoissaan toimialansa kannalta
korostanut. Siten valiokunta toistaa mainituissa lausunnoissaan esittämänsä ja
toteaa lisäksi seuraavaa.
Tavoitteet ja prioriteetit
Tukholman ohjelman tavoitteena on asettaa kansalaiset ja heidän
tarpeensa etusijalle. Lakivaliokunta pitää tavoitetta
erittäin tärkeänä ja kannattaa
sitä, että ohjelmassa korostetaan erityisesti perus-
ja ihmisoikeuksia, oikeussuojan saatavuutta ja kansalaisten suojelua.
Unionin tuomiseksi lähemmäs kansalaisia on tarpeen
panostaa erityisesti sellaisiin hankkeisiin, joista on kansalaisille
konkreettisia hyötyjä, sekä toimiin,
joilla unionia ja sen lainsäädäntöä voidaan
tehdä ymmärrettävämmäksi.
Valiokunta on tyytyväinen myös lasten oikeuksien
esiin ottamisesta. Erityisesti valiokunta painottaa lapsen oikeutta tulla
asianmukaisesti kuulluksi ja osallistua häntä itseään
koskevaan päätöksentekoon.
Tukholman ohjelmassa tulee ottaa asianmukaisesti huomioon Lissabonin
sopimuksen voimaantulo, sillä kyseinen sopimus tuo merkittäviä muutoksia
unionin toimintaan muun muassa yksinkertaistamalla lainsäädäntömenettelyä ja
tehostamalla päätöksentekoa. Voidaan
arvioida, että Lissabonin sopimuksen aiheuttamat muutokset
lisäävät jäsenvaltioiden poliittisen
sitoutumisen astetta ohjelman toteuttamiseen.
Tampereen ja Haagin ohjelmat ovat merkittävästi
edistäneet vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen
kehittämistä. Haagin ohjelman toimia ja päätöksiä ei
kuitenkaan ole kaikilta osin saatettu päätökseen,
minkä vuoksi valiokunta katsoo, että Tukholman
ohjelmassa on tarpeen priorisoida kyseisen ohjelman loppuun saattamista
ja tehokasta täytäntöönpanoa.
Rikosoikeudellinen yhteistyö
Lakivaliokunta pitää erittäin tärkeänä,
että Tukholman ohjelmassa korostetaan vastavuoroisen tunnustamisen
periaatteen ensisijaista asemaa rikosoikeuden alan yhteistyössä,
sillä kyseinen periaate vähentää tarvetta
jäsenvaltioiden lainsäädännön
harmonisointiin. Tällä on merkitystä erityisesti
rikosoikeuden alalla, jossa jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien
ja -perinteiden erot ovat suuret. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen
ja jäsenvaltioiden luottamuksen lujittamiseksi
lakivaliokunta korostaa muun muassa epäiltyjen ja syytettyjen
prosessuaalisia oikeuksia koskevien vähimmäisvaatimusten
aikaansaamista sekä erityisesti uhrin aseman parantamista.
Lissabonin sopimuksen myötä rikosoikeudellista
yhteistyötä tulevat koskemaan myös unionin
oikeuden yleiset periaatteet, kuten suhteellisuus- ja
toissijaisuusperiaate. Tukholman ohjelmaan on kirjattu myös
rikosoikeudellisen sääntelyn viimesijaisuuden
periaate, jonka mukaan rikosoikeudellista sääntelyä tulee
käyttää vain silloin, kun se on välttämätöntä suhteessa suojeltaviin
intresseihin ja kun kaikki muut keinot ovat osoittautuneet riittämättömiksi.
Lakivaliokunta pitää viimesijaisuuden
periaatetta hyvin merkittävänä ja tervetulleena.
On myös kannatettavaa, että EU:n rikosoikeudellista
sääntelyä pyritään
yhtenäistämään ja ohjaamaan. Tässä suhteessa
valiokunta tukee ohjelmassa mainittujen mallisäännösten
ja yleisten kriminalisointiperiaatteiden aikaansaamista.
Ohjelmassa lähdetään siitä,
että tietyissä vakavissa, rajat ylittävissä rikoksissa,
kuten terrorismissa ja ihmiskaupassa, tulisi tarkastella sitä,
onko jo toteutettu lainsäädännön
lähentäminen riittävää.
Lisäksi tulisi arvioida, olisiko tarpeen lähentää lainsäädäntöä eräissä vastavuoroisen
tunnustamisen instrumenteissa listatuissa rikoksissa,
joissa on luovuttu kaksoisrangaistavuuden vaatimuksesta. Lakivaliokunta
painottaa, että arvioitaessa jatkossa rikosoikeuden lähentämisen
tarvetta on tärkeää ottaa asiamukaisesti
huomioon edellä mainitut unionin toimintaa rajoittavat
periaatteet. Rikosten yhteisessä määrittelyssä ja
rangaistusten porrastamisessa tulee kiinnittää huomiota
myös siihen, ettei jäsenvaltion rikosoikeusjärjestelmän
sisäistä johdonmukaisuutta vaarannetta.
Kansalaisten suojelemiseksi on tärkeää parantaa
unionin sisäistä tuvallisuutta. Rikosvastuun toteuttaminen
vakavissa, rajat ylittävissä rikoksissa
edellyttää erityisesti lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten
välistä tiivistä, rajat ylittävää yhteistyötä.
Sisäisen turvallisuuden parantamiseksi tulisi entistä enemmän
painottaa myös rikosten ennaltaehkäisyä.
Siviilioikeudellinen yhteistyö
Lakivaliokunta korostaa vastavuoroisen tunnustamisen
periaatetta myös siviilioikeudellisessa yhteistyössä.
Oikeussuojan saatavuutta ja oikeusvarmuutta voidaan tarvittaessa
parantaa tuomioistuimen toimivaltaa ja sovellettavaa lakia
koskevien säännösten yhtenäistämisellä ilman,
että on tarpeen harmonisoida jäsenvaltioiden
aineellista lainsäädäntöä.
Tällä on merkitystä erityisesti perheoikeudessa,
jossa jäsenvaltioiden välillä vallitsee
merkittäviä arvoeroja.
Tukholman ohjelmassa pyrkimyksenä mainitaan niin kutsutun
eksekvatuurin poistaminen. Eksekvatuurilla tarkoitetaan erillistä välivaiheen
menettelyä, jolla vieraassa valtiossa annettu tuomio tai
päätös julistetaan täytäntöönpanokelpoiseksi.
Lakivaliokunta kannattaa pyrkimystä, mutta kiinnittää huomiota
siihen, että eksekvatuurin poistaminen voi edellyttää tiettyjä turvatakeita,
kuten varmistumista siitä, että tuomiovaltiossa
on noudatettu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita.
Asioissa, joissa jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien
erot ovat suuret, voi myös olla tarpeen, että jäsenvaltiolla on
mahdollisuus kieltäytyä vieraan valtion tuomion
tai päätöksen täytäntöönpanosta
esimerkiksi silloin, jos se on vastoin kyseisen valtion oikeusjärjestyksen
perusteita. Yleisesti ottaen turvatakeissa onkin hyvä kiinnittää huomiota mahdollisiin
oikeudenala- ja asiakohtaisiin eroihin. Voidaan arvioida, että perheoikeudellisissa
asioissa
eksekvatuurin poistaminen edellyttää yleensä tiukempia
turvatakeita kuin sen poistaminen sellaisista siviili- ja kauppaoikeudellisista
asioista, jotka koskevat viime kädessä varallisuuskysymyksiä.
Harkittavaksi ehdotetaan myös asiakirjojen laillistamisvaatimusten
poistamista samoin kuin sitä, että tarvittaessa
luodaan virallisia eurooppalaisia asiakirjoja. Lakivaliokunta suhtautuu periaatteessa
myönteisesti asiakirjojen vapaan liikkuvuuden edistämiseen
ja katsoo, että liikkuvuuden esteitä on hyvä selvittää.
On kuitenkin otettava huomioon, että useassa jäsenvaltiossa asiakirjojen
voimaantulo edellyttää notaarin vahvistusta. Notaarijärjestelmä ei
ole käytössä Suomessa eikä muissa
Pohjoismaissa. Valiokunnan näkemyksen mukaan notaarijärjestelmä hidastaisi
oikeustoimien tekemistä ja toisi siihen tarpeettomia lisäkustannuksia.
Tämän vuoksi valiokunta katsoo, että on
syytä suhtautua hyvin varauksellisesti sellaisiin
ehdotuksiin, jotka merkitsisivät notaarijärjestelmän
käyttöönottoa Suomessa.
Ulkosuhteet
Lakivaliokunta kannattaa sitä, että Tukholman ohjelmassa
kiinnitetään huomiota ulkosuhteisiin ja niiden
kasvavaan merkitykseen. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä,
että myös ulkosuhteissa pyrittäisiin
edistämään unionin perusarvoja.
Ohjelman mukaan unioni tukee jäsenvaltioiden,
kolmansien maiden ja kansainvälisten tuomioistuinten välistä yhteistyötä vakavien,
kansainvälisten
rikosten vastaisessa toiminnassa. Lakivaliokunta katsoo, että lisäksi
olisi tarpeellista tukea niitä jäsenvaltioita,
jotka ottavat vastuun kyseisten rikosten syyte- ja tuomitsemistoimista,
mahdollisuuksien mukaan myös taloudellisesti.
Koulutus
Oikeusalan toimijoiden eurooppalaista koulutusta on tarpeen
jatkaa ja kehittää. Koulutus on yksi keskeisistä keinoista
vahvistaa sitä luottamusta, jolle vastavuoroisen
tunnustamisen periaate siviili- ja rikosoikeudellisessa yhteistyössä perustuu.
Tuomareiden ja syyttäjien lisäksi koulutusta tulisi
järjestää myös asianajajille
ja muille oikeusavustajille, sillä käytännössä kansalaisten
ensimmäinen kosketus oikeudenhoitoon tapahtuu asiamiehen
välityksellä.
Lopuksi
Jäsenvaltion näkökulmasta oikeus-
ja sisäasioiden yhteistyöhön
tulee sisältymään haasteita, mutta myös
mahdollisuuksia. Suomen EU-linjaa ja vaikuttamista ajatellen lakivaliokunta toistaa
aikaisemmin esittämänsä näkemyksen siitä,
että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevalle
kansalliselle EU-politiikalle olisi tarpeen suunnitella oma strategia.