Perustelut

Ehdotus ehdollisten ja vaihtoehtoisten rangaistusten tunnustamista ja valvontaa koskevaksi neuvoston puitepäätökseksi rakentuu vastavuoroisen tunnustamisen periaatteelle, joka on yksi jäsenvaltioiden Euroopan unionissa harjoittaman oikeudellisen yhteistyön keskeisimmistä lähtökohdista. Nyt esillä oleva ehdotus täydentää muita vastavuoroiseen tunnustamiseen perustuvia hankkeita, etenkin neuvostossa äskettäin hyväksyttyä puitepäätöstä kyseisen periaatteen ulottamisesta vapausrangaistuksiin ja vapaudenmenetyksen käsittäviin toimenpiteisiin (ns. vankiensiirtopuitepäätös).

Puitepäätöksen soveltamisala kattaa ensinnäkin ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomittujen sekä ehdonalaisesti vapautettujen valvonnan. Suomen ja muiden pohjoismaiden välisestä yhteistoiminnasta rikosasioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanossa annettu laki (326/1963, jäljempänä pohjoismainen yhteistyölaki) mahdollistaa jo nykyisin pohjoismaiden välisen yhteistyön näissä tapauksissa. Muiden maiden kanssa tällainen yhteistyö ei ole mahdollista. Toisaalta pohjoismainen yhteistyölakikaan ei mahdollista yhdyskuntapalvelun tai muiden vaihtoehtoisten seuraamusten täytäntöönpanon siirtämistä. Nämä kuuluvat kuitenkin puitepäätösehdotuksen soveltamisalaan, joten ehdotuksen hyväksyminen johtaisi yhteistyön laajenemiseen myös pohjoismaiden välillä.

Puitepäätösehdotuksen keskeisenä tarkoituksena on luoda mahdollisuus siihen, että edellä mainittujen valvontatoimien ja vaihtoehtoisten seuraamusten täytäntöönpano tapahtuu tuomitun henkilön asuinvaltiossa. Ehdotuksessa tällaisen mahdollisuuden katsotaan edistävän tuomittujen kuntoutumista ja sopeutumista yhteiskuntaan, koska he myös täytäntöönpanon kestäessä voivat säilyttää kyseiseen valtioon liittyvät perhe-, kieli- ja kulttuurisiteensä. Toisaalta tarkoituksena on samalla parantaa ehdollisten ja vaihtoehtoisten rangaistusten noudattamisen valvontaa. Kuten valtioneuvosto myös lakivaliokunta pitää näitä puitepäätösehdotuksen yleistavoitteita kannatettavina. Tämän vuoksi valiokunta tukee ehdotuksen jatkovalmistelua huolimatta siitä, että sen saaman selvityksen mukaan ehdotuksen käytännön merkitys jäänee Suomen kannalta — pohjoismaista yhteistyötä lukuun ottamatta — vähäiseksi.

Lakivaliokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä ehdotetun sääntelyn riittävän joustavuuden turvaamista niin, että eri jäsenvaltioiden rikosoikeudellisiin seuraamusjärjestelmiin ja niiden täytäntöönpanoon liittyvät eroavuudet voidaan ottaa riittävästi huomioon. Tämän vuoksi valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että täytäntöönpanon toteuttavalla valtiolla on asianmukaiset mahdollisuudet muuntaa pyydetty valvontatoimi tai muu toimenpide omaan järjestelmäänsä soveltuvaksi. Muutoinkin on syytä turvata se, että täytäntöönpantavan toimenpiteen yksityiskohdista päättäminen jää täytäntöönpanovaltion asiaksi.

Ehdotuksen jatkovalmistelussa on myös kiinnitettävä erityistä huomiota eri jäsenvaltioiden päätöksentekojärjestelmien välisiin eroihin. Siksi valmistelussa tulee pyrkiä torjumaan sääntelyvaihtoehdot, jotka johtaisivat siihen, että jäsenvaltion tulisi vain nyt käsiteltävänä olevan puitepäätöksen täytäntöönpanon vuoksi luopua muutoin hyviksi havaituista, sille sopivista viranomaisten välisistä toimivaltajärjestelyistä.

Valtioneuvosto on kirjelmässään kiinnittänyt huomiota myös ehdotuksiin sisältyviin määräaikasäännöksiin. Lakivaliokunta yhtyy valtioneuvoston huoleen ehdotettujen määräaikojen lyhyydestä ja tähdentää, että säädettävien määräaikojen tulee olla realistisia myös käytännön toiminnan näkökulmasta. Tämä on tärkeää paitsi toimeenpantavien järjestelyjen yleisen uskottavuuden kannalta myös siksi, että jäsenvaltioilla tulee olla mahdollisuus toteuttaa kulloisenkin toimenpiteen kohteena olevan henkilön oikeusturvan kannalta tarpeelliset järjestelyt.

Ehdotuksen johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen mukaan puitepäätös jättää kaikille jäsenvaltioille vapauden soveltaa perustuslaillisia säännöksiään, jotka koskevat mm. oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Lisäksi ehdotuksen 3 artiklassa on yleisluontoinen viittaus velvollisuuteen noudattaa perusoikeuksia. Lakivaliokunta pitää selvänä, että jäsenvaltio voi kieltäytyä sille esitetyn täytäntöönpanopyynnön toimeenpanosta silloin, kun sillä on perusteltua syytä epäillä täytäntöönpanon kohteena olevan henkilön oikeusturvaa olennaisesti loukatun kyseisen toimenpiteen tai seuraamuksen määräämiseen johtaneessa menettelyssä. Valiokunnan mielestä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ja perustuslain 21 §:n 2 momentissa taatulla oikeudella oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on kuitenkin niin huomattava periaatteellinen ja käytännöllinen merkitys, että jatkovalmistelussa olisi vakavasti harkittava sen turvaamista tarkoittavan nimenomaisen kieltäytymisperusteen ottamista puitepäätökseen (ks. myös LaVM 28/2006 vp ja LaVL 25/2006 vp).