Perustelut
Yleistä
Liikenne- ja viestintävaliokunta edellytti edellisen
liikennepoliittisen selonteon valmistelun yhteydessä, että vaalikauden
alussa laadittavasta liikennepoliittisesta selonteosta on tehtävä pysyvä käytäntö.
Nykyisen hallituksen hallitusohjelman mukaan liikennepoliittisella
selonteolla, joka laaditaan laaja-alaisella strategisella ministerityöryhmällä,
linjataan yli vaalikauden ulottuvat strategiset tavoitteet tulevien
hankekokonaisuuksien pohjaksi ja valtakunnan keskeisten liikenneverkkojen
kehittämiseksi.
Valiokunta pitää erinomaisena, että parlamentaarisesti
käsiteltävästä liikennepoliittisesta selonteosta
on muodostunut käytäntö. Valiokunta painottaa
liikennepoliittisten linjausten pitkäjänteisyyden
ja yli hallituskausien ulottuvan näkökulman välttämättömyyttä.
Liikennepolitiikan tulee perustua pitkäjänteiseen
yhteiskuntapoliittiseen valmisteluun, ja myös päätöksiä tehtäessä tulee
kyetä katsomaan riittävän pitkälle tulevaisuuteen.
Tästä huolimatta tulee kuitenkin pyrkiä säilyttämään
myös valmius muuttaa valittuja painopisteitä,
mikäli se toimintaympäristön muutoksista
johtuen muodostuu välttämättömäksi.
Selonteon valmistelussa käytettyä poikkihallinnollista
yhteistyötä valiokunta pitää erittäin
tarkoituksenmukaisena ottaen huomioon liikenteen keskeisen merkityksen
lähes kaikille muille yhteiskunnan sektoreille.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että selonteon
lisäksi on käynnissä tai käynnistymässä useita
selvityksiä, mm. rautatieliikenteen kilpailun avaamisesta,
kaivostoiminnan kuljetustarpeista, liikenteen oikeudenmukaisesta
hinnoittelusta, merenkulun strategiasta, lentoliikenteen strategiasta,
liikenneturvallisuussuunnitelman laatimisesta ja tulevaisuuden polttoaineista.
Tilanne vähentää väistämättä selonteon
konkretian tasoa, kun poliittiset linjaukset ja ratkaisut useista
aivan keskeisistä liikennepoliittisista kysymyksistä tullaan
tekemään vasta selvitysten valmistumisen jälkeen.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että kyseisiä asioita valmistellaan tehokkaasti
eteenpäin, mutta katsoo, että selvityksen alla
olevia kysymyksiä olisi tästä huolimatta
voinut käsitellä selonteossa perusteellisemmin.
Valiokunta toteaa lisäksi, että laajojen selvitysten
laatiminen ei saa tarpeettomasti viivästyttää selvityksen
alla olevissa keskeisissä lähitulevaisuuden kysymyksissä tarvittavien
liikennepoliittisten ratkaisujen tekemistä.
Valtaosa liikennettä koskevasta lainsäädännöstä perustuu
ainakin osittain EU-tason linjauksiin. Selonteon arvioiden mukaan
liikenteen sääntelystä enää vain
10—30 prosenttia on kansallista. Valiokunta korostaa, että tämä tekee kansainvälisen
vaikuttamisen äärimmäisen tärkeäksi.
EU-tasolla ja keskeisillä kansainvälisillä foorumeilla
tulee pystyä yhteistyössä toimialan kanssa
vaikuttamaan sääntelyn ja linjausten sisältöön
jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja tuoda painavasti esille
mm. Suomen maantieteellisestä sijainnista sekä olosuhteista
johtuvat erityispiirteet ja niistä aiheutuvat vaatimukset
liikennettä koskevalle sääntelylle. Valiokunta
pitää kansainvälistä ja EU-tason
vaikuttamista yhtenä tärkeimmistä liikennepolitiikan
painopistealueista, johon tulee jatkossa panostaa ja keskittyä voimakkaasti.
Väestön ja talouden voimakas keskittyminen kasvukeskuksiin
ja niiden ympäristöön muodostaa liikenteen
rahoitukselle kaksoishaasteen. Toisaalta on investoitava liikenneyhteyksien
kehittämiseen kasvukeskuksissa, niiden liepeillä ja niiden
välisessä liikenteessä. Toisaalta maaseudun
tiet on pidettävä kunnossa, vaikka liikennemäärät
vähenisivätkin.
Valiokunnan mielestä on suhtauduttava realistisesti
liikenteen merkitykseen ilmastonsuojelussa. Liikenne aiheuttaa noin
20 % maamme haitallisista kasvihuonepäästöistä.
Liikenteen on omalta osaltaan saavutettava yhteiset ympäristötavoitteet.
Ajoneuvoteknologian kehitys ja vaihtoehtoisten polttoaineiden kehitystyö sekä niiden
käytön lisääminen vaikuttavat
jo suhteellisen lyhyellä tähtäimellä päästöjä vähentävästi. Yhdyskuntarakenteen
eheyttäminen ja siihen liittyvä toimiva joukkoliikenne
voivat vaikuttaa merkittävästi ihmisten liikkumistarpeeseen
ja sitä kautta päästöjen vähenemiseen,
mutta nämä vaikutukset saadaan aikaan vasta pitkällä aikavälillä.
Valiokunta kiinnittää yleisesti huomiota siihen,
että asioita on käsitelty selonteossa keskimäärin
suhteellisen yleisellä tasolla, mikä vaikeuttaa
osin kannanottamista joihinkin selonteossa esille tuotuihin kysymyksiin.
Valiokunta viittaa myös valtiovarainvaliokunnalta,
maa- ja metsätalousvaliokunnalta, talousvaliokunnalta,
tulevaisuusvaliokunnalta sekä ympäristövaliokunnalta
saatuihin asiantunteviin lausuntoihin.
Liikennejärjestelmä kokonaisuutena
Selonteon mukaan liikennejärjestelmäkokonaisuuteen
kuuluu liikenneinfrastruktuurin lisäksi liikennevälineet,
liikennepalvelut, liikenteessä kulkevat ihmiset ja tavarat
sekä näihin liittyvät palvelut, tiedot,
säädökset ja organisaatiot.
Liikennepolitiikka koskee näitä kaikkia osa-alueita.
Liikennejärjestelmällä on ylipäätään
hyvin keskeinen merkitys koko yhteiskunnan toimivuuden ja mm. elinkeinoelämän
kilpailukyvyn ja ympäristön sekä alueiden
kehittämisen ja työllisyyden kannalta. Liikenne
on keskeinen tekijä myös kansalaisten arjen sujuvuuden
näkökulmasta, ja se on asumisen ja energian jälkeen kotitalouksien
suurin menoerä. Liikennepolitiikka kytkeytyy siten tiiviisti
yhteiskunnan eri toimintoihin, mikä korostaa myös
poikkihallinnollisen yhteistyön merkitystä sekä poliittisia
ratkaisuja tehtäessä että politiikan
käytännön toteuttamisessa. Liikennepolitiikan
avulla pyritään mahdollisuuksien mukaan turvaamaan
sujuva, toimintavarma ja turvallinen liikkuminen sekä kuljetukset
eri toimijoiden ja alueiden tarpeiden mukaisesti. Suomessa ihmisten
ja tavarakuljetusten etäisyydet ovat pitkiä, mikä välttämättä korostaa
liikenteen merkitystä moniin muihin maihin verrattuna.
Keskimäärin suomalaiset liikkuvat kotimaassa vuorokauden
aikana 41 kilometriä. Liikenneyhteydet ovat mm. alueiden
kehittymisen yksi perusedellytys ja olennainen yritysten sijaintiin
ja kilpailukykyyn vaikuttava tekijä. Selonteon mukaan liikennepolitiikan
yhtenä keskeisenä tavoitteena on huolehtia Suomen
kilpailukykyä ja kestävää talouskasvua tukevien
kotimaisten ja kansainvälisten yhteyksien toimivuudesta
ja kehittämisestä.
Selonteon mukaan jatkossa liikennejärjestelmän
kehittäminen kytketään osaksi elinkeinoelämän,
talouden, työllisyyden ja alueiden kehittämistä,
toteuttaen sitä tiiviissä yhteistyössä alue-
ja yhdyskuntarakenteen suunnittelun kanssa. Selonteossa on tuotu
esille, että ainakin liikenne- ja viestintäministeriön,
työ- ja elinkeinoministeriön ja ympäristöministeriön
hallinnonalojen tulisi sitoutua yhteistyöhön liikenne-
ja yhteiskuntapolitiikan valmistelussa. Valiokunta pitää tätä kehityssuuntaa
kannatettavana ja ainoana oikeana vaihtoehtona.
Selonteon mukaan maaseudun asukkaiden ja yritysten toimintamahdollisuudet
on turvattava tarjoamalla riittävä liikkumisen
ja kuljetusten peruspalvelutaso. Valiokunta toteaa, että liikennejärjestelmää tulee
tarkastella tässä mielessä myös
koko maan liikennejärjestelmän ja saavutettavuuden
näkökulmasta. Maa- ja metsätalousvaliokunta
kiinnitti lausunnossaan (MmVL 14/2012 vp)
huomiota siihen, että teollisuus ja asutus ovat pitkien
etäisyyksien Suomessa sijoittuneet koko maahan ja mm. paljon
raskasta tavaraa kuljettavan ja Suomen taloudelle tärkeän metsäsektorin
yritysten osuus tuotannon määrästä on
varsin korkea. Lausunnon mukaan valtakunnallisten liikenneyhteyksien
hyvä toimivuus on maan eri osien elinvoiman säilyttämiseksi
ja kehittämiseksi sekä elinkeinoelämän
ja ihmisten arjen tarpeiden vuoksi välttämätöntä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyy näihin
näkemyksiin. Liikenteen toimivuutta koko maassa voidaan
pyrkiä parantamaan mm. kiinnittämällä huomiota
eri liikennemuotojen yhteensovittamiseen ja myös alueellisten
tarpeiden mukaan tehtäviin liikennemuotokohtaisiin priorisointeihin.
Logistiikka ja kilpailukyky
Suomalaisyritysten kokonaiskilpailukyvystä kaupan alalla
noin kolmannes ja teollisuudessa noin viidennes syntyy logistiikan
hallinnasta. Valiokunta näkee liikennejärjestelmän
kokonaisuudessa keskeisenä elinkeinoelämän
tarvitseman logistiikan toiminnan varmuudesta ja kustannustehokkuudesta
huolehtimisen ja sitä kautta saatavien kilpailukykyetujen
hyödyntämisen. Selonteon mukaan seuraavan kymmenvuotiskauden
kehittämiskohteet kohdistetaan keskeisille pääväylille
ja kaupunkiseuduille, joille elinkeinoelämän tarpeetkin
keskeisiltä osin painottuvat. Talousvaliokunta on kiinnittänyt
lausunnossaan (TaVL 25/2012 vp) huomiota
siihen, että eri ratkaisuvaihtoehtojen talous- ja elinkeinopoliittinen
analysointi on jäänyt selonteossa vähäiseksi.
Valiokunta korostaa erityisesti sitä, että kuljetusten
ja muun logistiikan korkeita kustannuksia tulisi saada alennettua
Suomessa ja pyrkiä logistiikan tehokkuuteen esimerkiksi
hyödyntämällä älyliikenteen
mahdollisuuksia siten, että Suomen maantieteellisestä sijainnista
johtuvaa altavastaaja-asemaa suhteessa esimerkiksi Keski-Euroopan
maihin voitaisiin saada kompensoitua. Selonteon esitys siitä,
että hallituskausittain tehtäisiin arviointi elinkeinoelämän
kilpailukyvystä, on erittäin kannatettava, mutta
valiokunta toteaa, että samalla arvioinnin pohjalta tulee
pystyä myös toteuttamaan tarvittavia konkreettisia
toimenpiteitä.
Eräät kehittämistarpeet
Vähäisiä resursseja joudutaan väistämättä priorisoimaan,
jolloin kannattavinta on panostaa sinne, missä tarve on
suurin ja vaikuttavuus suurinta. Valiokunta korostaa liikennejärjestelmäkokonaisuudessa
matka- ja kuljetusketjujen saumattomuuden ja yhteen toimivuuden
merkitystä. Eri liikennemuodot vaativat myös erilaisia
kehittämistoimenpiteitä, mutta liikennejärjestelmää on
syytä tarkastella kokonaisuutena ja siten, että eri
liikennemuodot toimivat keskeisten liikenneväylien ja yhteyksien
osalta sujuvasti yhteen.
Erityisesti tehokkaasti toimiva runkoverkko kasvukeskusten välillä on
tae maamme kilpailukyvyn säilymisestä, mutta samalla
myös maan sisäistä muuttoliikettä hillitsevä ja
alueellista kehitystä tukeva tekijä. Valiokunta
pitää tärkeänä, että maan
poikittaisliikennettä ja pohjois-eteläsuunnan
liikennettä kehitetään ja hankkeita toteutetaan
ja suunnitellaan siten, että hankkeista syntyy hyötyjä maan
eri osille. Valiokunta pitää hyvänä,
että selonteon hankelistaukseen sisältyy useampi
poikittaisliikenteen kannalta keskeinen hanke. Suomen kilpailukyvyn
kannalta keskeistä on varmistaa suurten kaupunkiseutujen
liikennejärjestelmän toimivuus, merkittävimpien
maan sisäisten reittien toimivuus ja mm. toimivat merenkulun
ja lentoliikenteen yhteydet ulkomaille. Valiokunta katsoo, että lähtökohtaisesti
niukkoja resursseja on järkevää käyttää nykyisen
liikenneverkon ja jo tehtyjen investointien tehokasta hyödyntämistä edistäviin
toimenpiteisiin.
Selonteossa tuodaan vahvasti esille, että liikennepolitiikkaa
kehitetään palvelutasoajattelun suuntaan. Tällä tarkoitetaan
sitä, että matkojen ja kuljetusten erilaisten
tekijöiden, kuten kustannustehokkuuden, turvallisuuden,
mukavuuden ja muiden vastaavien palvelutasotekijöiden tavoitetaso
määritellään ottaen huomioon myös
erilaiset yhteiskunnalliset vaikutukset. Valiokunta pitää lähtökohtaa
ja kehityssuuntaa kannatettavana, mutta toteaa, että tavoitetason määrittelyn
ja eri tekijöiden painotusten arviointiin tarvittavan prosessin
tulee olla sellainen, että lopputulos on tasapainoinen
mm. asiakastarpeiden, yhteiskunnallisten tavoitteiden ja käytettävissä olevien
resurssien kannalta sekä mm. alueellisesti tarkasteltuna
tasapuolinen. Valiokunta korostaa, että sekä palvelutason
määrittelyn että sen pohjalta toteutettavien
toimenpiteiden keskiössä tulisi olla yhtenä keskeisenä tekijänä resurssien
käytön tehokkuus sekä kansalaisten ja
elinkeinoelämän tarpeet. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että liikennepolitiikan kehittämisen ja
mm. vaikuttavuuden arvioinnin apuvälineenä on
välttämätöntä pystyä hyödyntämään
myös alan tutkimusta ja näin ollen siihen tulee
panostaa jatkossa riittävästi.
Selonteon mukaan liikenteen hinnoittelua kehitetään
mm. parantamaan liikenteen turvallisuutta ja vähentämään
ympäristöhaittoja. Arviointia varten on perustettu
työryhmä Kohti oikeudenmukaista ja älykästä liikennettä.
Työn valmistumisen määräaika
on vuoden 2013 loppu, ja työryhmässä arvioidaan
hinnoittelun lisäksi laajemmin myös älykkään
liikenteen hyödyntämistä. Kyseisen työryhmän
on tarkoitus arvioida myös tiemaksujärjestelmän
käyttöönottoon liittyviä kysymyksiä.
Tienkäyttömaksujen kehittämisessä tulee
pyrkiä huomioimaan mm. järjestelmien kustannustehokkuus,
erilaisten teknologioiden hyödyntämisen edut ja
haitat sekä maksujen oikeudenmukainen kohdentuminen eri
toimijoiden ja alueiden kannalta. Valiokunta pitää työryhmän
tehtävää tärkeänä ja
toteaa, että työryhmätyön käynnistäminen
antaa hyvän pohjan tehdä aikanaan asiassa ratkaisuja.
Eräinä painopistealueina myös Pohjois-Suomi
ja erityisesti Venäjä
Liikennejärjestelmän kehittämistarpeen
arvioinnissa tulisi pystyä katsomaan myös ajallisesti riittävästi
eteenpäin, arvioiden eri väylien liikennemäärien
kehittymistä jatkossa. Tältä osin olisi
erittäin tärkeää ottaa huomioon
mm. Pohjois-Suomen elinkeinoelämän kasvunäkymät
ja kaivostoiminnan sekä muun luonnonvarojen käytön
lisääntymisen aiheuttama liikenteen kasvu. Tulevaisuusvaliokunta
on tuonut esille lausunnossaan (TuVL 3/2012 vp),
että logistiikan näkökulmasta yksi merkittävä tekijä jatkossa
on pohjoisten/arktisten alueiden merkityksen kasvu. Erityisesti
mielenkiinto on kohdistunut Koillisväylään
ja koko arktiseen alueeseen mm. ilmastonmuutoksesta johtuen. Suomen
kannalta merkittävä mahdollisuus on pohjoisten
alueiden luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvä teknologia
ja suomalainen talviolosuhteita koskeva osaaminen. Koillisväylästä on
tulossa merkittävä reitti, johon kytkeytyy pohjoisten
luonnonvarojen hyödyntäminen. Mikäli
pohjoisten alueiden merkityksen kasvu ja arktisen teknologian potentiaali
halutaan hyödyntää, se on huomioitava
mm. liikenneinfrastruktuuria koskevissa liikennepoliittisissa ratkaisuissa.
Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyy näihin
tulevaisuusvaliokunnan näkemyksiin. Valiokunta katsoo,
että erityisen tärkeää on ottaa
huomioon ennakoivasti uusien pohjoisten meriyhteyksien avautumisesta
aiheutuvat liikennetarpeiden, kuten mahdollista rautatieyhteyttä koskevat,
muutokset ja reagoida näitä tarpeita vastaavasti.
Valiokunta pitää erittäin kannatettavana
selonteossa esille tuotua Pohjois-Suomen kehittämistä koskevan vision
laatimista.
Valiokunta korostaa, että Venäjän
liikenteen ja kuljetusten liikennetarpeiden kehityssuunnat ovat
keskeinen jatkossa voimakkaasti huomioitava ja seurattava asia,
jonka suhteen Suomella on ehdottomasti oltava valmiudet tehdä tarvittaessa
myös poliittisten ratkaisujen suunnanmuutoksia nopeallakin
aikataululla. Suomen tärkeä gateway-asema Venäjän
transitokuljetuksissa luo osaltaan toimintaedellytyksiä Suomen muulle
kansainväliselle kaupalle ja myöskin kotimaan
kuljetuksille. Venäjän liikenteen tarpeet ja vaikutukset
sekä Venäjän talouskasvun myötä syntyvät
mahdollisuudet tulee ottaa huomioon kaikissa liikennemuodoissa sekä tarkasteltaessa
kehittämistarpeita koko liikennejärjestelmän
näkökulmasta. Olennaista on huolehtia myös
siitä, että yhteydet toimivat myös Keski-
ja Länsi-Suomesta. Hyvät liikenneyhteydet Venäjälle
ovat tärkeitä myös Länsi- ja
Keski-Suomelle, jotta Venäjän talouskasvun myönteinen
vaikutus saadaan ulottumaan koko Suomeen. Venäjän
liikenteen kehittämisessä on välttämätöntä keskittyä myös
raja-asemien kehittämiseen ja resurssien tarpeeseen. Jatkossa
mahdollisesti viisumivapauden myötä avautuva Suomen
ja Venäjän välinen raja asettaa erityisiä vaatimuksia sekä raja-asemien
toimivuudelle että liikenteen toimivuudelle rajanylittäjien
määrän kasvaessa. Valiokunta korostaa
Venäjän merkitystä Suomen rajanaapurina
liikenteen kehittämisen kannalta. Jatkossa on erittäin
tärkeää toimia myös EU-linjausten
ja säädösvalmistelun yhteydessä siten,
että Suomen asemasta Venäjän rajanaapurina
aiheutuvat vaatimukset tulevat otetuiksi huomioon tehtävissä ratkaisuissa.
Liikennejärjestelmä ja älykkään
liikenteen ratkaisut
Liikennejärjestelmäkokonaisuuden toimivuutta, turvallisuutta
ja ympäristötavoitteita voidaan pyrkiä edistämään
uutta tieto- ja viestintäteknologiaa soveltavan älyliikenteen
keinoin. Älyliikennettä voidaan hyödyntää mm.
osana tienkäyttäjille tarjottavia palveluita,
liikenteen ohjausta tai nykyaikaisia liikennevälineitä.
Tulevaisuudessa älyliikenne tulee todennäköisesti
olemaan sisäänrakennettu osa koko liikennejärjestelmän toimintaa.
Valiokunta korostaa, että älyliikenteen osalta lähitulevaisuudessa
on olennaista huolehtia kansallisen älyliikennestrategian
käytännön toteuttamisesta. Valiokunta
uskoo, että harkitulla resurssien kohdistamisella älyliikenteen
tuotekehityksen edistämiseen ja käyttöön
voi olla mahdollista saavuttaa suhteellisen pienilläkin
panostuksilla huomattavaa vaikuttavuutta.
Selonteon mukaan älykkään liikenteen
perusta on tilannekuva, joka sisältää ajantasaisen
kuvan mm. liikennemääristä, olosuhteista,
häiriöistä jne. Esimerkiksi liikenneolosuhteisiin liittyvä tieto
on väline, jolla mm. talviolosuhteiden liikenteelle aiheuttamia
haasteita pystytään jatkossa ratkaisemaan aiempaa
kustannustehokkaammin. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että suomalaista talviolosuhteisiin liittyvää osaamista
ja tähän liittyvää kehittynyttä teknologiaa
voitaisiin pyrkiä hyödyntämään
myös vientituotteina.
Valiokunta korostaa erityisesti liikennettä koskevan
tiedon avaamista yleiseen käyttöön ja mm.
palvelukehittäjien hyödynnettäväksi,
julkista tietoa koskevien periaatteiden mukaisesti. Tietovarantoja
avaamalla myös kaupallisten toimijoiden voisi olla mahdollista
kehittää liikennettä eri tavoin hyödyntäviä palveluja
ja sovelluksia. Valiokunta toteaa, että esimerkiksi erilaisten
kulkuvälineisiin integroitujen tai mobiilien päätelaitteiden
avulla voisi olla jatkossa mahdollista toteuttaa palveluja, joiden
avulla ajantasainen mm. ruuhkia tai häiriöitä koskeva tilannekuva
olisi reaaliaikaisesti kaikkien liikennejärjestelmän
käyttäjien saatavilla ja hyödynnettävissä.
Asiantuntijakuulemisessa on korostettu teknologian ja älyliikenteen
tarjoamia mahdollisuuksia liikenneverkon välityskyvyn ja
turvallisuuden lisäämisessä. Ilmastoa
koskevien muutosten myötä on mahdollista, että erilaisten
liikennejärjestelmän toimivuutta haittaavien sään ääri-ilmiöiden
esiintyminen lisääntyy, mikä lisää tarvetta
uudenlaisten ratkaisujen etsimiseen. Uusi teknologia tarjoaa tähänkin
mahdollisuuksia, mutta toisaalta toimintojen teknistyminen ja riippuvuus
teknisistä järjestelmistä voi tuoda mukanaan
uudenlaisia ongelmia ja tämän lisäksi liikennepalvelujen
tarjoajilta tullaan vaatimaan aivan uudenlaista osaamista.
Julkisella sektorilla voi olla oma keskeinen roolinsa uuden
teknologian ja älyliikenteen käyttöönoton
edistämisessä. Esimerkiksi julkisten hankintojen
arviointikriteerien kehittämisellä voidaan edistää päästöjä vähentävän
ja älykkään teknologian kehittämistä ja
käyttöönottoa. Teknologian laajamittainen
hyödyntäminen esimerkiksi liikennejärjestelmän
välityskyvyn ja turvallisuuden parantamiseksi voisi edistää alan kotimaisen
teollisuuden kehittymistä ja kilpailukykyä.
Selonteon mukaan älyliikenteen strategian toteuttamiseksi
on tarpeen perustaa Suomeen älyliikenteen kansallisia kokeilualueita.
Valiokunta pitää ehdotusta kannatettavana ja toteaa,
että kokeilualueet voivat johtaa sellaisiin innovaatioihin,
joilla on potentiaalia myös viennin kannalta.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että älykkään
liikenteen järjestelmien kehittämisessä tulee
ottaa asianmukaisesti huomioon myös liikenteen käyttäjien
tietosuojaa koskevat säännökset ja periaatteet.
Perusväylänpito
Perusväylänpidolla rahoitetaan maanteiden,
rautateiden ja vesiteiden kunnossapito, peruskorjaus, liikenteen
ohjaus ja niiden järjestelmät sekä jäänmurto
ja maantielauttaliikenne. Lisäksi määrärahalla
pitäisi rahoittaa pienet investoinnit, jotka voivat kohdistua
esimerkiksi liittymäjärjestelyihin, kevyen liikenteen
väyliin, joukkoliikenteen toimivuuteen, liikenneturvallisuuden
parantamiseen, terminaali-, satama- ja kaivosyhteyksiin, ratapihoihin,
kulunvalvontaan ja muuhun liikenteen ohjaukseen sekä pohjavesi- ja
melusuojauksiin.
Perusväylänpidon haasteet
Selonteossa tunnustetaan, että perusväylänpidon
rahoituksen kehitys on ollut valtion budjettitalouden muuta kehitystä niukempaa.
Rahoitus on ostoarvoltaan laskenut 2000-luvulla, kun samalla liikennesuoritteet
ovat kasvaneet. Esimerkiksi selonteossa arvioitu tuleva neljän
prosentin kustannustason vuosinousu merkitsee perusväylänpidossa
vajaata 40 miljoonaa euroa. Valiokunta on jo pitkään
joutunut lausunnoissaan toteamaan, että perusväylänpidon
rahoitus ei ole riittävä liikenneverkon kunnon
ylläpitämiseen. Tilanne on merkinnyt rahoituksen
uudelleen kohdentamista ja pienten investointien määrän supistamista
minimiin. Valiokunta yhtyy selonteossa lausuttuun, että vastaavia
joustoja ei ole enää käytettävissä,
ja kantaa huolta siitä, että valtion suurin omaisuuserä rapistuu
ja sen arvo laskee.
Perusväylänpidon rahoitustilanne on valiokunnan
arvion mukaan pitkällä tähtäimellä huolestuttava.
Vaikka väylänpidon tehokkuus ja tuottavuus ovat
parantuneet, kustannusten nousu johtaa väistämättä palvelutason
alenemiseen. Rahoitusvajeen jatkuessa on uhkana, että ajaudutaan
merkittäviin palvelutaso- ja liikenneturvallisuusongelmiin
sekä suuriin kertainvestointitarpeisiin. Merkittävä osa
perusväylästöstä on jo peruskorjauksen
tarpeessa, ja tie-, rata- ja vesiväyläverkon jatkuva
teknistyminen nostavat omalta osaltaan väylien ylläpidon
ja peruskorjausten kustannuksia. Peruskorjauskuntoon tulee myös
entistä enemmän siltoja ja muitakin rakenteita
sekä ohjausjärjestelmiä ja ratapihoja.
Perusväylänpidon rahoitus
Perusväylänpidon rahoitustaso on vuosille 2013—2016
noin 930 miljoonaa euroa vuodessa. Välttämättömien
valtiontaloudellisten säästöpäätösten
vuoksi rahoitusta vähennetään 11 miljoonalla
eurolla vuonna 2014 ja 22 miljoonalla eurolla vuodesta 2015 lukien.
Käytettävissä olevalla rahoitustasolla
voidaan valiokunnan arvion mukaan turvata pääväylien
kohtuullinen kunto, mutta valiokunta on erityisen huolissaan alemman
asteisen tieverkon tulevaisuudesta. Tähän liittyy
myös yksityisten teiden kunnossapitoon ja parantamiseen
tarkoitetun valtionavustuksen supistaminen vuodesta 2014 alkaen
3 miljoonalla eurolla, mikä osaltaan edelleen vaikeuttaa
paikallisen tieverkon kunnossapitoa.
Edellä lausuttuun viitaten valiokunta pitää erittäin
tärkeänä ja kannatettavana selonteon
linjausta, jonka mukaan liikenneväylärahoituksen painopistettä suunnataan
uudelleen liikenneverkkojen kehittämisinvestoinneista perusväylänpidon
pieniin investointiohjelmiin ja ylläpitoon. Vuodesta 2016
alkaen on selonteon mukaan mahdollista siirtää 100
miljoonaa euroa vuodessa perusväylänpitoon. Valiokunta
korostaa, että perusväylänpidon kasautuneet
peruskorjaustarpeet voidaan rahoittaa ainoastaan todella pitkäjänteisellä sitoutumisella
riittävään perusväylänpidon
lisärahoitustasoon. Selonteossa ja kehysratkaisussa tehty
merkittävä painopisteen muutos perusväylänpidon
eduksi on hyvä ensiaskel ongelman ratkaisemiseksi. Hallituskausien
taitteessa tehtävä perusväylänpidon määrärahojen
indeksitarkistus on myös tärkeä ja kannatettava
asia.
Valiokunta yhtyy valtiovarainvaliokunnan lausunnossaan ilmaisemaan
näkemykseen, että perusväylänpidon
rahoituksen lisäämiseen on selkeää tarvetta
jo ennen edellä mainittua vuoden 2016 määrärahalisäystä.
Lisärahoitusta on pyrittävä etsimään
vuosien 2013—2016 talousarvio- ja lisätalousarvioesityksistä valtiontalouden
niin salliessa. Valiokunta korostaa väylähankkeiden
elvyttävää vaikutusta alueiden elinkeinotoiminnalle.
Valiokunnan suuntaviivat perusväylänpidolle
Valiokunta korostaa, että perusväylänpidon määrärahoilla
toteutettavilla ns. pienillä investoinneilla, osin käytännön
yhteistyössä kuntien kanssa, voidaan merkittävästi
kehittää alueellisen ja paikallisen tieverkoston
toimivuutta sekä liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta.
Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi paikallisia liikenteen
solmukohtia ja pienten taajamien kevyen liikenteen väyliä parantavat
hankkeet, jotka ovat aiempina vuosina toteutuneiden määrärahasäästöjen
seurauksena jääneet toteuttamatta. Valiokunta
viittaa tätä koskevaan hallitusohjelman kirjaukseen
ja kannustaa hallitusta suuntaamaan mahdollisuuksien mukaan tämän
tyyppisiin hankkeisiin lisärahoitusta jo ennen vuotta 2016.
Selonteossa todetaan, että päivittäinen
liikennöitävyys ja hoito varmistetaan koko verkolla, mutta
alemmanasteisen verkon kunto joustaa rahoituksen mukaan. Valiokunta
korostaa, että alempiasteisen tieverkoston kunnolla on
ratkaiseva merkitys haja-asutusalueiden palvelujen tarjonnalle ja
raakapuun, bioenergian, maataloustuotteiden ja tavaroiden kuljetuksille
sekä taajamien ulkopuolella asuvien ihmisten arkiliikkumiselle.
Valiokunta pitää tärkeänä alempiasteisen
tieverkoston kunnossapitoon varattavaa riittävää rahoitusta
siten, että maaseudun infrastruktuuri ei rapaudu suunnitelmakaudella.
Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille laajalti huolenaiheita
alemmanasteisen tieverkon tulevaisuudesta ja liikennöitävyydestä.
Huolena on nähty mm. tieverkon luokittelun uudistamisen
mahdolliset kielteiset vaikutukset alemmanasteisen tieverkon asemaan
kehittämispäätöksiä tehtäessä.
Valiokunta korostaa, että myös alemman asteiset tiet
on pidettävä ajettavassa ja turvallisessa kunnossa
ja niille on varmistettava riittävä talvikunnossapito,
vaikkakin liikennesuoritteet alueellisen keskittymiskehityksen myötä ovat
laskussa. Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa maa- ja
metsätalousvaliokunnan tavoin, että alempiasteisen
tieverkoston kunnossapidon laaja-alaiseen kehittämiseen
tulee jatkossa kiinnittää erityistä huomiota.
Valiokunta korostaa erityisesti, että myös
yksityistiet ovat erittäin tärkeä osa
liikennejärjestelmää. Niiden riittävä kunto
on tärkeää paitsi teiden varsilla asuville
myös monille maaseutuelinkeinoille. Yksityisteiden hoitoon
ja kunnostukseen käytettävät määrärahat
ovat tällä hetkellä pienet, ja valtionavustuksia
yksityisteiden kunnossapitoon ja parantamiseen tullaan vähentämään
nykyisestä. Yksityisteitä on kaikkiaan noin 350 000
kilometriä, joista valtionapuun oikeutettuja on noin 55 000
kilometriä. Kuntien heikon taloustilanteen vuoksi tieosakkaat
joutuvat vastaamaan tien välttämättömistä kunnossapitokustannuksista
melkein täysimääräisesti, vaikka
yksityistieverkosto palvelee esimerkiksi puu-, bioenergia- ja maatilatalouden
kuljetusten muodossa yhteiskuntaa ja elinkeinoelämää sekä vapaa-ajanasukkaita
huomattavasti tieosakkaiden tarpeita laajemmin. Valiokunta pitää erityisenä huolenaiheena
sitä, että yksityisteiden rahoituksen vähenemistrendi
saattaa jatkossa kasvattaa yksityisteiden tienhoitokuntien roolia
selkeästi nykyisestä ja johtaa kasvavaan yksityisteiden
määrään.
Valiokunta pitää kannatettavana selonteon mainintaa,
jonka mukaan jatkossa selvitetään pitkän
aikavälin rahoitusmalleja väylänpidon kustannussäästöjen
löytämiseksi. Esimerkkinä mainitaan maantielauttayhteyksien
poistaminen rakentamalla tilalle kokonaistaloudellisesti edullisempi
siltayhteys. Valiokunnan saaman asiantuntija-arvion mukaan näitä kannattavia sillanrakentamiskohteita
on tällä hetkellä 9 kappaletta odottamassa
hankepäätöksiä. Kohteiden keskimääräinen
toteutuskustannus on noin 10 miljoonaa euroa vastaten uuden lautan
hankintahintaa ja noin 3 vuoden liikennöintikustannuksia.
Saariston yhteyksien kannalta tulee keskeisessä asemassa
kuitenkin edelleen olemaan maantielautta- ja yhteysalusliikenteen
riittävyys ja aikataulujen yhteensopivuus. Valiokunta korostaakin
saaristo- ja sisävesiyhteyksien varassa asuvien ja elinkeinonharjoittajien
tarvetta toimiviin liikenneyhteyksiin.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että vesiväylien kunnossapitoon, väylien
peruskorjauksiin ja turvalaitteiden kuntoon sekä kehittämiseen
kiinnitetään huomiota. Pitkään
jatkunut kunnossapidon määrärahavaje
ei saa heikentää meri- ja sisävesiväylien
palvelu- ja turvallisuustasoa esimerkiksi vilkkaasti liikennöidyllä Suomenlahdella.
Sisävesiväylien
kehittämiseen ja kustannustason nousun hillitsemiseen tulee
panostaa, jotta voidaan nykyistä paremmin hyödyntää myös
sisävesiväylien tarjoamia ympäristöystävällisiä kuljetusmahdollisuuksia
mm. lisääntyvissä bioenergiaraaka-aineen
kuljetuksissa.
Investointiohjelma
Selonteon investointiohjelma perustuu hallituksen kehyspäätökseen,
jonka mukaan kehyskaudella käynnistetään
20 liikennehanketta, joiden kustannusarvio on yhteensä noin
1 miljardi euroa. Lisäksi päätettiin
käynnistää yksi elinkaarihanke, jonka
investointikustannus on 240 miljoonaa euroa.
Tehtyjen päätösten mukaisesti uusien
kehittämishankkeiden volyymi on alenemassa. Uusia hankkeita
aloitetaan vuosina 2012—2015 noin 1 mrd. euron
edestä ja 10-vuotiskaudella korkeintaan 3—4 mrd.
eurolla. Vuodesta 2016 lukien uusien hankkeiden volyymi on 370 miljoonaa
vuositasolla, mikä on noin kolmannes nykyistä vähemmän.
Osaltaan tätä vähentää selonteon
sinänsä kannatettava periaatelinjaus siirtää 100
miljoonaa euroa vuosittain perusväylänpitoon vuodesta
2016 alkaen.
Valiokunta yhtyy valtiovarainvaliokunnan lausunnossaan esittämään
kantaan, jonka mukaan tarve uusiin investointihankkeisiin on nykyisiä menokehyksiä
huomattavasti
suurempi, sillä kiireellisiä kehittämiskohteita
arvioidaan olevan noin 8 mrd. euron edestä. Valiokunta
pitää kuitenkin ehdotettua investointitasoa, ottaen huomioon
rahoituksen ennakoitavuus ja pitkäjänteisyys,
riittävänä tukemaan osaltaan investointien
tasaista toteuttamista sekä alan vakaata työllisyyttä.
Valtiovarainvaliokunnan tavoin liikenne- ja viestintävaliokunta
katsoo, että esimerkiksi taloudellisen kehityksen vauhdittamiseksi
on tarvittaessa arvioitava kehykseen sisältyvän
lisäbudjetti- tai jakamattoman varauksen käyttämistä liikenneinvestointeihin
ja liikenneverkon parantamiseen. Liikenne- ja viestintävaliokunta
katsoo, että erityisesti tulisi keskittyä perusväylänpitoon
sekä pieniin liikenteen sujuvuutta ja liikenteen turvallisuutta
edistäviin hankkeisiin.
Valiokunta yhtyy valtiovarainvaliokunnan kantaan, että hankeohjelma
vastaa hallitusohjelman linjauksia ja siinä on otettu huomioon
elinkeinoelämän kilpailukyky, liikennemäärät,
kasvukeskusten tarpeet sekä alueellinen tasapuolisuus.
Merkittävä muutos on painopisteen siirto tiehankkeista
ratahankkeisiin. Uusien hankkeiden investointikustannuksista ratahankkeita
on 49 prosenttia, tiehankkeita 47 prosenttia ja vesiväylähankkeita
4 prosenttia. Selonteon mukaan vähäliikenteisiä ratoja
ei perusparanneta, mutta liikennöintiedellytykset selvitetään
tapauskohtaisesti.
Valiokunta kannattaa nyt tehtyä painopisteen siirtoa
raideliikenteen kehittämiseen. Valiokunta pitää tärkeänä myös
rataverkon edelleen sähköistämistä.
Mainittujen painotusten rinnalla on kuitenkin painokkaasti huolehdittava
myös kuljetusketjujen muodostaman kokonaisuuden toimivuudesta.
Erityistä huomiota on tällöin kiinnitettävä mm.
sellaisiin logistisesti tärkeisiin tieyhteyksiin, joita
raideliikenne ei ole tukemassa.
Edellisen liikennepoliittisen selonteon (VNS 3/2008
vp) käsittelyn yhteydessä eduskunta
on kannanotossaan edellyttänyt (EK 13/2008
vp), että liikenneinvestoinneista ja niiden rahoituksesta
on päätettävä parlamentaarisesti
yhtä vaalikautta pidempinä kokonaisuuksina ja
siten, että rakentamisen volyymi on tasainen myös
hallituskausien taitteessa. Valiokunta painottaa, että ylipäätään
päärataa ja siihen liittyviä raideyhteyksiä tulee
kehittää osana TEN-T-ydinverkkoa, mikä edellyttää jatkossa
myös sujuvampien ja nopeampien henkilö- ja tavaraliikenneyhteyksien
kehittämistä pääradan yhteyteen.
Valiokunta kannattaa selonteon periaatelinjausta, jolla hallitus
ilmoittaa sitoutuvansa toteuttamaan kolme raideliikennehanketta
vuosina 2016—2022. (Pisara-rata, Helsinki—Riihimäki-rataosan
kapasiteetin lisäämisen 2. vaihe sekä Luumäki—Imatra-kaksoisraide
ja yhteyden parantaminen Imatralta Venäjän rajalle).
Näillä hankkeilla on poikkeuksellisen suurta valtakunnallista
merkitystä niin raideliikenteen toimivuuden kuin myös
kilpailukyvyn näkökulmasta. Selkeä sitoutuminen
yli kehyskauden näihin hankkeisiin luo perustan järjestää hankkeiden
suunnittelu, rahoitus ja toteutus mahdollisimman tehokkaaksi ja tarkoituksenmukaiseksi.
Tämä takaa myös rakentamiseen osallistuville
yrityksille mahdollisuuden oman toiminnan pitkäaikaiseen
suunnitteluun ja tehokkuuden optimointiin.
Edellä mainitulla sitoutumisella voidaan toivottavasti
välttää esimerkiksi viimevuosien liikennerahoituksen
kannalta keskeisen raidehankkeen, Seinäjoki—Oulu-radan
perusparannuksen, kokemat vakavat rahoitusvaikeudet. Valiokunta
toteaa, että tätä edelleen käynnissä olevaa hyvin
keskeistä raidehanketta ei selonteossa mainita lainkaan.
Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää tärkeänä,
että muutkin tämän vaalikauden alussa
kesken olevat, edellisen liikennepoliittisen selonteon ykköskorin
hankkeet saatetaan loppuun.
Selonteon kehittämisohjelma on muilta osin vuosia 2016—2022
koskeva suunnittelua ohjaava ohjelma, johon ei sitouduta, mutta
jossa kuvataan liikenneverkon kehittämistä edellyttäviä tärkeitä kohteita
liikenteen kehittämisen pitkäjänteisyyden
lisäämiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä,
että seuraava hallitus ja eduskunta voivat budjettivaltansa
perusteella päättää haluamistaan
liikennehankkeista. Samalla jää myös enemmän
mahdollisuuksia reagoida nopeasti esimerkiksi uusiin elinkeinopoliittisesti
tärkeisiin hankkeisiin ja arvioida tarvittaessa uudelleen
yhteysvälihankkeiden kehittämisratkaisut kustannustehokkaamman,
käyttäjälähtöisen ratkaisun
löytämiseksi.
Valiokunta kannattaa sitä, että liikenneväylien
kehittämisinvestointien ja muiden kehittämisratkaisujen
hyöty-kustannusarviointia kehitetään
ja laajennetaan hyöty-kustannusanalyysiä laaja-alaisemmaksi.
Tällöin arvioinnissa tulisi ottaa huomioon erityisesti
toimien vaikutukset liikennejärjestelmäkokonaisuuteen
sekä myöskin välilliset yhteiskuntavaikutukset.
Valiokunta korostaa erityisesti kilpailukyvyn ja ympäristövaikutusten
huomioonottamisen tärkeyttä.
Koko liikennejärjestelmää koskee
myös esteettömyyden vaatimus. Esteettömyyttä on
tarpeen edistää kaikissa liikennemuodoissa mm. kansalaisten
tasa-arvoisuuden edistämiseksi. Esteettömyyden
tulisi olla yhtenä tekijänä mukana kaikissa
liikennettä koskevissa suunnitelmissa, hankkeissa ja ratkaisuissa.
Investointien rahoitus ja budjetointi
Liikenne- ja viestintävaliokunnan saaman selvityksen
ja valtiovarainvaliokunnan lausunnon (VaVL 13/2012
vp) mukaan liikenneinvestointien erilaisia budjetointi-
ja rahoitusmalleja on selvitetty hallitusohjelman lausuman mukaisesti.
Selvityksessä on päädytty toimenpiteisiin, jotka
joustavoittavat ja selkeyttävät talousarviomenettelyä,
mutta eivät kuitenkaan vaaranna valtiontalouden menojen
hallinnan edellytyksiä ja vakautta. Muutokset ovat luonteeltaan
teknisiä, ja ne on tarkoitus ottaa käyttöön
jo ensi vuoden talousarviossa. Jatkossa mm. väyläverkon kehittämismomentin
(31.10.77) osalta luovutaan valtuusmenettelystä ja otetaan
käyttöön 5-vuotinen siirtomääräraha.
Talousarvion läpinäkyvyyttä parannetaan
osoittamalla erillinen rahoitus kehittämishankkeiden suunnitteluun
ja TEN-tukia sekä ulkopuolisia rahoitusosuuksia käsitellään
jatkossa kehysten rakennekorjauksina. Valiokunta kannattaa ehdotettuja
budjetointimuutoksia.
Työryhmä arvioi myös Infra Oy -tyyppisen valtionyhtiön
ja valtion sisäisen lainamallikonseptin soveltamista. Malliin
todettiin liittyvän vielä paljon epävarmuustekijöitä,
mistä johtuen pysyvän instituution perustamiseen
ei katsottu olevan tässä vaiheessa mahdollisuuksia.
Valtiovarainvaliokunta on lausunnossaan pitänyt mallin
kokeilua mahdollisena, mikäli mallin käyttöön
liittyvät epävarmuustekijät voidaan ratkaista.
Valtiovarainvaliokunnan lausunnossa pidetään
pääsääntönä sitä,
että hankkeet rahoitetaan normaalilla talousarviorahoituksella.
Talousarviorahoituksen ohella on kuitenkin voitava käyttää myös
muita rahoitustapoja, jos ne ovat valtion kannalta edullisempia
kuin normaali talousarviorahoitus. Esimerkiksi elinkaarimallin käytöstä aiheutuu
pitkälle ulottuvia vastuusitoumuksia valtion talousarvioon,
mutta mallin käyttäminen voi olla joissakin erityistapauksissa
perusteltua. Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa
valtiovarainvaliokunnan tavoin, että liikennehankkeita
koskevien päätösten tulee perustua aina
yhteiskuntataloudelliselle kannattavuudelle ja liikennepoliittiselle
vaikuttavuudelle. Valiokunta pitää tärkeänä,
että kehyskaudella toteutetaan yksi uusi elinkaarihanke,
jotta tästä hankemuodosta saadaan lisäkokemuksia
tulevaisuutta ajatellen. Lisäksi valiokunta toteaa, että tarvittaessa
tulee voida arvioida myös sellaisen kumppanuusmallin käyttöä,
jossa liikennehankkeen toteutumisesta merkittäviä maankäytöllisiä tai
muita hyötyjä saava kunta tai esimerkiksi jokin
hankkeesta selkeästi hyötyvä elinkeinoelämän
toimija osallistuu omalla osuudellaan hankkeen rahoitukseen.
Valtiovarainvaliokunta on lausunnossaan myös pitänyt
perusteltuna, että määrärahat
tulisi osoittaa talousarviossa kustannusperusteisesti, jolloin voitaisiin
erottaa toisistaan juoksevat menot ja investoinnit.
TEN-T-verkkoon sisältyy tiettyjen kriteerien mukaan
määritetyt EU:n rautatieliikenteen, sisävesiliikenteen,
tieliikenteen, meriliikenteen ja lentoliikenteen keskeiset yhteydet.
TEN-T-verkon toteuttaminen vaatii pitkäjänteistä kansallista
suunnittelua ja toimenpiteiden rahoitusta. Mitä laajemmaksi
verkko määritetään, sitä mittavampia
kansallisia investointeja tarvitaan. Valiokunta kiinnittää huomiota
erityisesti TEN-T-tieverkon rahoituksen huomattavaan tarpeeseen tulevaisuudessa.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan TEN-T-tieverkolle ei ole luvassa jatkossakaan
EU-rahoituksen lisääntymistä, joten kustannukset
jäävät käytännössä kansallisesti
kannettaviksi. Joidenkin arvioiden mukaan TEN-T-tieverkkoa koskevien
vaatimusten täyttämisestä aiheutuvat
kustannukset tulevat todennäköisesti rajoittamaan
jatkossa huomattavasti muiden väylien kehittämistä ja
ylläpitoa. TEN-T-verkon vaatimusten täyttämistä ja
toteuttamista koskevaan pitkäjänteiseen suunnitteluun
ja arviointiin tulee panostaa riittävän aikaisessa
vaiheessa kustannusten minimoimiseksi. Valiokunta korostaa, että TEN-T-verkon
toteutuksessa tulee jatkossa pyrkiä hyödyntämään
tehokkaasti käytettävissä olevat EU:n
rahoitusmekanismit.
Tieliikenne
Suomi on maa, jossa liikennevirrat ovat ohuita ja etäisyydet
pitkiä. Tieliikenne on kuitenkin ollut maassamme jatkuvassa
kasvussa. Valiokunta on edellisen kehysselonteon käsittelyn
yhteydessä korostanut, että tavaraliikenteen kuljetussuoritteesta
kaksi kolmasosaa kulkee maanteitse. Kotimaan henkilöliikenteessä tieliikenteellä on
keskeinen
asema, noin 89 prosenttia henkilöliikennesuoritteista.
Valiokunta korostaa, että maantieliikenteen keskeinen merkitys
tulee huomioida riittävästi investointipäätösten
sekä perusväylänpidon rahoituksen kohdentamisessa. Tieliikenteen
pääväylien toimivuus ja turvallisuus
sekä alueiden saavutettavuus ovat tärkeitä tavoitteita,
joihin tulee pyrkiä. Tiet vaativat riittäviä ylläpitopanostuksia
myös siksi, että suuri osa liikenneonnettomuuksista
tapahtuu tieliikenteessä.
Selonteon mukaan tavoitteena erityisesti suurilla ja kasvavilla
kaupunkiseuduilla on liikennetarpeen ja henkilöautoriippuvuuden
vähentäminen. Valiokunta toteaa, että sen
sijaan maaseudulla, missä etäisyydet ovat usein
pitkiä ja joukkoliikenteen tarjoamia vaihtoehtoja ei samassa
mittakaavassa ole, henkilöauto tulee säilymään
jatkossakin keskeisenä kulkuvälineenä. Asiantuntijakuulemisessa
on tuotu esille, että henkilöautoliikenteen tosiasiallinen
merkitys ja tarve kulkumuotona ei tule riittävästi
esille selonteosta. Päinvastoin henkilöautoliikenne
tuodaan esille enemmänkin ongelmana, vaikka Suomen kaltaisessa
maassa liikkumistarvetta ei pystytä muilla liikkumismuodoilla
korvaamaan kuin osittain.
Selonteon eräänä kantavana ajatuksena
on lisäpanostus raideliikenteeseen. Valiokunta painottaa,
että teillä kulkevan tavaraliikenteen osalta on
kuitenkin vain rajallisesti mahdollisuuksia siirtää liikennettä rautatieliikenteeseen.
Selonteon painotuksessa on valiokunnan arvion mukaan kyse siitä,
että tällä kertaa rajalliset resurssit
kohdistetaan perustellusti enemmän raideliikenteen suurten
ongelmien ratkaisemiseen. Valiokunta korostaa, että pitkällä tähtäimellä tulee huolehtia
myös tieliikenteen väyläinvestointien riittävästä tasosta.
Tieliikenteen kilpailukyky ja kuljetuselinkeinon tarpeet
Ammattiliikenteen kustannuksia on nostanut viime vuosina mm.
dieselpolttoaineen veronkorotus ynnä muut vastaavat tekijät.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille tarve hillitä kustannuksia
luomalla ammattiliikenteelle dieselveron palautusjärjestelmä.
Valiokunta korostaa, että mahdollisuus ottaa käyttöön
dieselveron palautusjärjestelmä tulee selvittää.
Valiokunta kiinnittää myös yleisesti
huomiota liikenteen verotuksen ohjaavuuteen ja sen arviointitarpeeseen
ja erityisesti vero- ym. ratkaisujen vaikutuksiin maamme elintärkeälle
kuljetuselinkeinolle. Valiokunnan mielestä on aiheellista
pohtia suomalaisen kuljetuselinkeinon ja elinkeinoelämän
kilpailukyvyn kannalta, olisiko yksityinen liikenne ja ammattiliikenne
syytä erottaa sääntelyn osalta laajemminkin
toisistaan. Talousvaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan
huomiota kuljetusalan toimintaympäristön ongelmiin,
kuten kustannustason nousuun ja harmaaseen talouteen sekä siihen,
että koti- ja ulkomainen kuljetusala ovat epätasa-arvoisessa asemassa.
Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyy näihin
talousvaliokunnan näkemyksiin.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille mm. Ruotsissa toteutetut
kokeilut suurempiin kuljetusajoneuvoihin liittyen. Valiokunta toteaa,
että esimerkiksi puuhuollon välttämättömät
tiekuljetukset suuremmilla rekoilla voisivat säästää polttoainetta
ja vähentää kokonaispäästöjä. Mahdollisissa
kokeiluissa tulisi kuitenkin varmistua myös väyläverkon
fyysisen kestävyyden riittävyydestä.
Valiokunta pitää muutoinkin tärkeänä,
että Suomi säilyttää jatkossa
riittävän joustonvaran tieliikenteen painojen
ja mittojen suhteen. Suuremmat mitat voivat pienentää kotimaan
kuljetusten kustannuksia. Valiokunta toteaa, että asian
suhteen on pyrittävä vaikuttamaan EU:n suuntaan.
Tieliikenteen osalta jo tämän päivän
ongelmana, mutta tulevaisuudessa mahdollisesti vielä lisääntyvänä ilmiönä on
harmaa talous, jonka ehkäisemiseksi tarvitaan valiokunnan
arvion mukaan lisätoimenpiteitä. Ongelmaa korostaa ulkomaisten
kuljetusyritysten tuleminen lisääntyvästi
Suomen kuljetusmarkkinoille. Arvioiden mukaan tieliikenteen tavarakuljetusten
kokonaismyynnistä noin kymmenen prosenttia on harmaata taloutta. Valiokunta katsoo,
että asiaan puuttumiseksi tulisi pyrkiä varmistamaan mm.
valvonnan ja viranomaisresurssien riittävyys sekä esimerkiksi
tietojen vaihdon kehittäminen muiden maiden viranomaisten
kanssa.
Liikenteen ja erityisesti kuljetussektorin sekä vastaavasti
joukkoliikenteen tulevaisuuden haasteena tulee olemaan osaavan työvoiman
saatavuus. Valiokunta on kiinnittänyt jo aiemmin huomiota
tarpeeseen kehittää ja lisätä mm.
ammattiliikenteen harjoittajien koulutusta. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että liikennesektorin houkuttelevuutta tulee pyrkiä kehittämään
siten, että erityisesti nuoret kokisivat sen varteenotettavana
alana. Samoin on välttämätöntä pyrkiä kehittämään
alan koulutusta siten, että koulutuksessa pystytään
vastaamaan myös alan älyliikenteen yms. tekniikan
kehittymisestä työntekijöille syntyviin
lisääntyviin haasteisiin. Tämä tulee
ottaa huomioon laadittaessa selonteossa mainittua toimialan osaamisen
kehittämisstrategiaa. Valiokunta yhtyy selonteossa esille
tuotuun ajatukseen, että myös tutkimus- ja kehittämistoiminnalla
voi olla merkittävä rooli osaamisen kehittämisessä.
Raideliikenne
Selonteon mukaan rataverkolla lisätään
ratojen välityskykyä, toimintavarmuutta ja täsmällisyyttä sekä mm.
turvallisuustasoa. Tähän pyritään mm.
rautateiden ohjausjärjestelmiä uusimalla ja tehostamalla
kunnossapitoa. Valiokunta korostaa, että rautatieliikenteen
kapasiteetin riittävyys on selkeä kilpailukykyedellytys.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että monien
rataosuuksien välityskyky on jo nykyisin käytännössä täysin
käytössä. Maan keskeisin solmukohta on
Helsingin ratapiha, jonka ongelmat vaikuttavat koko maan liikenteeseen.
Selonteossa esille tuodun kyseisen ratapihan toiminnallisuuden parantaminen
tarkoittaa käytännössä ohjaus-
ja turvalaitejärjestelmän uusimista. Valiokunta
pitää hanketta erittäin tärkeänä mm.
junaliikenteen täsmällisyyden varmistamiseksi.
Erityisen tärkeä hanke tästä näkökulmasta on
myös ns. Pisara-rata. Valiokunta korostaa, että rautatieliikenteen
nykyiseen ratakapasiteetin puutteeseen ja rataverkon solmukohtien
erityisiin ongelmiin on tarpeen etsiä kehyskaudella myös
muita kestävällä rahoituspohjalla olevia pitkän
tähtäimen ratkaisuja.
Valiokunta pitää hankelistan raidepainotteisuutta
tässä vaiheessa hyvänä ja kannatettavana, sillä raideliikenteen
ruuhkapaikkoja avaamalla parannetaan junaliikenteen toimivuutta
ja täsmällisyyttä koko maan rataverkolla.
Ympäristötavoitteiden kannalta tarve painottaa
raideliikenteen kehittämistä tulee tulevaisuudessa
todennäköisesti edelleen kasvamaan. Raideliikenteeseen
investoimalla on mahdollista myös pyrkiä hillitsemään
tieliikenteen kokonaismäärän kasvua.
Valiokunta katsoo, että raideliikenteen kehittämisessä tulisi
pyrkiä käyttämään kokonaisuutena
laajaa keinovalikoimaa. Kaksoisraide voidaan rakentaa sinne, missä pullonkaulat
ovat vakavimpia ja missä se on kokonaistaloudellisesti
kannattavaa ja ylipäätään mahdollista. Muualle
voidaan pyrkiä lisäämään
ratojen välityskykyä esim. rakentamalla kohtauspaikkoja. Raideliikenteen
käytön edistämiseksi tulee ennakkoluulottomasti
lisätä seisakkeita tai uusia asemia nykyisten
rinnalle, ottaen huomioon alueiden liikenteelliset tarpeet. Keskeistä on myös
hyödyntää tehokkaasti nykyisiä asemia
ja mahdollisuuksien mukaan ottaa käyttöön
sellaisia olemassa olevia asemia, jotka ovat tällä hetkellä poissa
käytöstä. Valiokunta korostaa myös älyliikenteen
hyödyntämisen potentiaalia raideliikenteen sujuvuuden,
välityskyvyn ja turvallisuuden kehittämisessä.
Raideliikenteen turvallisuutta voidaan edistää vähentämällä tasoristeysten
määrää. Raideliikenteen sujuvuuden
ja täsmällisyyden kannalta on olennaisen tärkeää myös
suunnitella ja varautua ankarampien talvien talvikunnossapidon asettamiin
haasteisiin.
Selonteon linjauksen mukaan valtio on valmis osallistumaan suurten
kaupunkiseutujen, Helsingin, Tampereen ja Turun, raideliikenneinvestointien
rahoittamiseen. Tarkoituksena on, että kaupunkiratahankkeiden
kustannukset jakautuisivat puoliksi kaupunkien ja valtion välillä.
Selonteon mukaan valtio avustaa lisäksi metron ja kaupunkiraitioteiden
rakentamista 30 prosentin osuudella. Valiokunta kannattaa näitä hankkeita.
Valiokunta katsoo, että raideliikenteen houkuttelevuuden
kannalta on keskeistä painottaa liityntäpysäköinnin
ja sen toimivuuden kehittämistä. Valiokunta korostaa,
että liityntäpysäköintiä kehittämällä pystytään
aiempaa tehokkaammin yhdistämään eri
liikennemuodot keskenään.
Kilpailu raideliikenteessä
EU:n liikennemarkkinoita on avattu kilpailulle vaiheittain alkaen
1990-luvulta, ja 2000-luvulla tämä on koskenut
myös raideliikennettä. Suomessa rautateiden tavaraliikenne
avattiin kilpailulle EU-säännöksiin perustuen
vuoden 2007 alusta. Rautatieliikenteen harjoittamiselle ei ole lainsäädännöstä johtuvia
esteitä, ja kilpailu on periaatteessa vapaata, kunhan ilman
tarveharkintaa myönnettävät luvat ovat
kunnossa. VR-yhtymä on kuitenkin edelleen ainoa toimija markkinoilla.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kaksi muuta toimijaa on aikeissa
aloittaa tavaraliikenteen, toinen valtakunnallisesti ja toinen alueellisesti.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että selonteossa
ei tavaraliikenteen kilpailun avautumisesta huolimatta ole erityisesti
kiinnitetty huomiota tavaraliikenteen kilpailun kehittämiseen.
Lainsäädännöstä on
poistettu myös henkilöliikenteen osalta aiempi
VR:n oikeudellinen yksinoikeus henkilöliikenteeseen. Liikenne-
ja viestintäministeriö on kuitenkin vuonna 2009 tehnyt
VR-Yhtymä Oy:n kanssa palvelusopimusasetuksen mukaisen
yksinoikeussopimuksen, jonka nojalla VR-Yhtymä Oy voi harjoittaa sopimuksessa
määritellyillä rataosilla henkilöliikennettä yksinoikeudella.
Sopimus kattaa ne rataosat, joilla VR-Yhtymä Oy:llä on
henkilöliikennettä, eli pääosan
rataverkosta lukuun ottamatta pääkaupunkiseutua,
jonka osalta Helsingin Seudun Liikennekuntayhtymä (HSL)
on tehnyt VR-Yhtymä Oy:n kanssa oman yksinoikeussopimuksen.
Liikenne- ja viestintäministeriön ja VR-Yhtymä Oy:n
välinen sopimus on voimassa vuoden 2019 loppuun saakka
ja vastaavasti HSL:n ja VR-Yhtymä Oy:n välinen
sopimus vuoden 2017 loppuun saakka.
Selonteon mukaan parhaillaan on hallitusohjelman linjauksen
mukaisesti käynnissä selvitys henkilöliikenteen
kilpailulle avaamisen kokonaisvaikutuksista. Valiokunta pitää mahdollista henkilöliikenteen
kilpailun avaamista sekä mahdollisuutena että haasteena.
Selkeitä selvitettäviä ongelmia ja tämän
hetkisiä käytännön esteitä ovat
mm. ratojen välityskykyyn, turvallisuuteen sekä kelpoisuusvaatimukset
täyttävien veturinkuljettajien, kaluston ja mm.
huolto- ja varikkopalveluiden saatavuuteen liittyvät kysymykset.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että nämä kysymykset ja mahdollisen kilpailun
avaamisen hyödyt ja haitat selvitetään
perusteellisesti, jotta mahdolliset päätökset
voivat perustua riittävän kattavaan ja monipuoliseen
tietoon. Valiokunta katsoo, että arvioinnissa olisi hyvä pohtia
myös sitä, voisiko kilpailua käynnistää ja hankkia
alkuun kokemuksia sellaisilla rataverkon osilla, joilla ei tällä hetkellä liikennöidä.
Mahdollisesta
kilpailun avaamisesta voidaan kuitenkin päättää vasta
tehdyn kokonaisarvion pohjalta hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti.
Merenkulku ja sisävesiliikenne
Meriliikenteen kehittyminen on hyvin olennaisesti riippuvainen
taloudellisesta tilanteesta ja sen vaikutuksista Suomen vientiin.
Ulkomaan liikenteen kuljetuksista vuonna 2011 oli merikuljetuksia
98,5 miljoonaa tonnia, maantiekuljetuksia 6,9 miljoonaa tonnia (vuoden
2010 tieto) ja rautatiekuljetuksia 11,3 miljoonaa tonnia. Meriliikenne
on siten Suomen ulkomaan kuljetuksissa hyvin hallitseva kuljetusmuoto.
Valiokunta kannattaa selonteon linjausta siitä, että merenkulun
toimintaedellytykset tulee varmistaa kokonaisvaltaisesti ja linjata
tarkemmin mm. talvimerenkulun, alusten talvikestävyyden,
meriturvallisuuden ja väylämaksujen kysymyksiä.
Valiokunta pitää kokonaisvaltaisen meristrategian
laatimista erittäin hyvänä. Tulevassa
meristrategiassa olisi hyvä pohtia niitä keinoja,
joilla logistisia kustannuksia saataisiin laskettua. Saadun selvityksen
mukaan strategia tulee kattamaan mm. ympäristöä koskevat määräykset,
väylämaksut, jäänmurron sekä satama-
ja telakka-asiat. Valiokunta toteaa, että strategiassa
on tarpeen ottaa huomioon myös huoltovarmuuteen sekä suomalaisten
merimiesten opiskeluun ja työharjoitteluun liittyvät
kysymykset.
Valiokunta pitää välttämättömänä korostaa merikuljetusten
ratkaisevaa merkitystä maamme elinkeinoelämälle
ja kilpailukyvylle. Suomi on maantieteellisestä sijainnista
johtuen ulkomaankaupan osalta täysin riippuvainen toimivista
merikuljetuksista ja satamien sekä merenkulun logistiikan
toimivuudesta. Merikuljetusten kustannukset ovat olleet selkeässä nousussa. Suomen
sijainnista johtuen maamme vientiteollisuudella on jo nyt kilpailijoita
suuremmat kuljetuskustannukset keskeisille markkina-alueille Euroopassa
ja muualla maailmassa.
Merikuljetuksiin kohdistuu ja tulee jatkossa yhä enemmän
kohdistumaan kustannusrasitteita, jotka vaikuttavat elinkeinoelämän
kuljetusten kannalta välttämättömän
liikennemuodon kokonaiskustannuksiin olennaisesti. Valiokunta viittaa
merenkulun kustannusten lisääntymisen osalta vakavimpana
esimerkkinä valmisteilla olevaan rikkidirektiiviin ja toteaa,
että suomalaisen elinkeinoelämän kannalta
on erittäin tärkeää, että tulossa
olevan sääntelyn käytännön
toteuttamiseksi etsitään aktiivisesti ja riittävän ajoissa
sekä kansallisesti että yhteistyössä EU:n ja
muiden jäsenvaltioiden kanssa monipuolisia keinoja ja mahdollisia
tukimuotoja, joilla kyseisen sääntelyn kustannuksia
lisääviä ja kilpailuasemaa heikentäviä vaikutuksia
pystytään mahdollisimman pitkälle minimoimaan.
EU-tason rahoitusmahdollisuudet tulee hyödyntää täysimääräisesti.
Selonteossa tuodaan esille myös julkisen sektorin keskeinen
rooli markkinoiden kannustamisessa uusien meriliikenteen teknisten
ja logististen ratkaisujen kehittämiseen ja käyttöönottoon.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että laivat ovat
eräs sellainen tuoteryhmä, jossa Suomessa on sekä tuotantoa
että julkista kysyntää (mm. yhteysalukset
ja alukset öljyntorjuntaan sekä jäänmurtoon),
ja tästä syystä Suomen kannattaisi olla
aktiivinen mm. laivojen kilpailutusten ympäristökriteerien
kehittämisessä.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että arktisen
meriliikenteen määrä todennäköisesti kasvaa
huomattavastikin pohjoisten merireittien avautumisen myötä.
Kehityksen myötä liikenneinfrastruktuurin kehittämisen
alueellisia painotuksia voi olla välttämätöntä tarkastella
osin uudelleen. Valiokunta korostaa, että tämä saattaa
myös avata kokonaan uusia mahdollisuuksia hyödyntää suomalaista
osaamista ja teknologiaa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että tämä mahdollisuus myös
käytetään hyväksi.
Valiokunta kiinnittää huomiota sisävesiliikenteen
tavarakuljetusten kehittämismahdollisuuksiin. Erityisesti
tulisi arvioida sisävesiväylien konkreettiset
hyödyntämismahdollisuudet ja tarpeet. Sisävesien
tukkiterminaalit ja uitto ovat tehokas keino puun kuljetuksille,
ja esimerkiksi lisääntyvä bioenergian
käyttö ja siihen liittyvät kuljetukset
voivat lisätä energiatehokkaiden ja vähäpäästöisten
sisävesikuljetusten tarvetta lähitulevaisuudessa.
Sisävesiväylien hyödyntäminen
lisääntyviin kuljetustarpeisiin vaatisi riittävien
resurssien kohdistamista nykyisen vesitieverkon kehittämiseen
ja ylläpitoon. Sisävesiliikenteessä talvikuljetusten
järjestämismahdollisuus on valiokunnan arvion
mukaan ensiarvoisen tärkeä harkittaessa sisävesien
tavarakuljetusten kokonaistaloudellisuutta.
Merenkulun pysyvänä ongelmana on talvimerenkulun
varmistaminen. Väylien on välttämätöntä olla
sujuvasti liikennöitävässä kunnossa ympärivuotisesti,
mikä on tärkeää erityisesti vientikuljetusten
kannalta. Valiokunta korostaa jäänmurron toimintaedellytysten
turvaamisen merkitystä meriliikenteen määrän
kasvaessa. Jäänmurtajien tullessa lähivuosina
käyttöikänsä päähän
on erittäin tärkeää varmistaa,
että jäänmurtajakapasiteetin riittävyydestä huolehditaan kustannustehokkaalla
tavalla myös jatkossa.
Valiokunta pitää satamaverkostokokonaisuuden
ja satamien välisen yhteistyön kehittämistä sekä satamaverkoston
toiminnan kokonaisnäkemykseen perustuvaa koordinointia
erittäin tärkeänä. Satamien
osalta tulisi arvioida keskeisten väylien syventämistarpeet
ja huolehtia erityisesti ulkomaankaupan kannalta keskeisiin satamiin
johtavien tie- sekä raideliikenneyhteyksien ja niihin liittyvän
logistiikan toimivuudesta. Valiokunta katsoo, että satamaverkoston osalta
olisi hyvä arvioida myös satamien erikoistumismahdollisuuksia
osana yhteistyön kehittämistä.
Lentoliikenne
Ulkomaan henkilöliikenteessä lentoliikenteellä on
huomattava asema. Ulkomaan lentoliikenteessä oli 13,6 miljoonaa
matkustajaa vuonna 2011, kun meriliikenteessä matkustajia
oli samaan aikaan 17,7 miljoonaa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lentoliikennettä on
käsitelty selonteossa varsin ohuesti, mihin on epäilemättä vaikuttanut
jatkossa valmisteltava lentoliikenteen strategia. Valiokunta pitää strategian
valmistelua hyvänä kasvavan, mutta osin heikosti
kannattavan sektorin toimintamahdollisuuksien ja toimintatapojen
arvioimiseksi ja kehittämiseksi.
Lentoasemaverkosto on Suomessa maantieteellisesti riittävän
kattava, mutta lentoasemakohtaisesti tarkasteltuina huomattava osa
lentoasemaverkosta on tällä hetkellä tappiollista
ja myös monien reittien kannattavuus on heikko. Suomalaisille
lentoyhtiöille on tuonut lisähaasteita useiden
halpalentoyhtiöiden tuleminen markkinoille.
Pitkillä välimatkoilla lentoliikenne on ylivoimaisen
nopea liikennemuoto. Lentoliikenteellä on merkitystä myös
Suomen kansainväliselle kilpailukyvylle, ja se on omiaan
lisäämään maan sisällä alueellista
vetovoimaa. Lentoliikenteellä on usein hyvinkin tärkeä merkitys
myös paikalliselle yritystoiminnalle. Monilla maakuntakentillä on
tehty myös paikallista kehittämistyötä alueen
eri toimijoiden kesken. Tätä kautta on saatu mm.
järjestettyä kansainvälisiä lentoyhteyksiä maakuntakentille.
Erityisesti Helsinki-Vantaan lentoaseman ulkomaan lentoyhteydet
tuovat Suomeen huomattavasti kauttakulkumatkustajia, mutta myös
turisteja. Valiokunta kuitenkin korostaa, että myös muiden
lentoasemien ja erityisesti suurempien kaupunkien roolia suorien
ulkomaanlentojen osalta tulisi selvittää ja pyrkiä kehittämään
lentoasemia resurssien puitteissa mahdollisimman tasapuolisesti
myös alueelliset tarpeet ja saavutettavuus huomioon ottaen.
Valiokunta katsoo, että lentoasemaverkkoa tulee arvioida
osana liikennejärjestelmän kokonaisuutta ja pyrkiä yhdistämään
lentoliikenne mahdollisimman hyvin yhteentoimivaksi myös
muiden liikennemuotojen ja liikennepalveluiden kanssa.
Valiokunta toteaa, että Oulun lentoasema on Pohjois-Suomen
merkittävin lentoliikenteen solmukohta, jonka menestymismahdollisuuksia pohjoisen
kalotin vahvana lentoliikenteen solmukohtana on tarpeen edistää.
Valiokunta pitää tärkeänä myös
turvata erityisesti niiden lentoasemien itsenäiset toimintamahdollisuudet,
joista liikenne suuntautuu pääasiassa ulkomaille. Tällaisia
lentoasemia ovat tällä hetkellä Helsinki-Vantaan
lisäksi Tampereen, Turun ja Lappeenrannan lentoasemat.
Selonteon mukaan jatkossa laaditaan lentoliikenteen strategia,
jossa arvioidaan tulevaisuuden näkymiä ja mm.
nykyisen lentoasemaverkoston tarkoituksenmukaisuutta sekä valtion asemaa
lentoliikennepalvelujen järjestämisessä. Lisäksi
arvioidaan lentoliikenteen tavoitteita ottaen huomioon mm. liikennejärjestelmän
kokonaisuus. Valiokunta katsoo, että lentoliikenteen strategiassa
on keskeistä huomioida lentoliikenteen alueellinen merkitys
ja erilaisten tukien asema lentoasemaverkon kannalta. Lisäksi
on tarpeen arvioida liikennemuotojen painotuksia ja palvelujen saatavuutta
valtakunnan eri alueilla varmistaen, että liikkumiseen
löytyy eri yhteyksille jokin tarkoituksenmukainen vaihtoehto. Strategiassa
tulee välttämättömäksi
arvioida eri näkökulmista mm. raideliikenteen
ja lentoliikenteen tarkoituksenmukaisia painotuksia tulevaisuudessa.
Alueiden liikennetarpeiden arvioinnissa tulee ottaa huomioon koko
liikennejärjestelmän kokonaisuus ja muiden liikennemuotojen
sekä palvelujen saatavuus valtakunnan eri alueilla. Keskeistä on
arvioida myös kenttien yhteyteen tarvittavien eri joukkoliikennemuotojen järjestämistä.
Valiokunta korostaa, että lentoliikenteen kannalta
Suomella on erinomainen sijainti Euroopan ja Aasian ja toisaalta
Aasian ja Amerikan mantereen välisten lentojen kannalta.
Strategiassa on välttämätöntä pyrkiä arvioimaan,
millä keinoilla tämä asema voitaisiin
säilyttää ja hyödyntää täysimääräisesti.
Joukkoliikenne ja kävely ja pyöräily
Joukkoliikenteen osuus liikenteen matkasuoritteista oli vuonna
2010—2011 noin 19 prosenttia. Kaikista kotimaan matkoista
julkisella liikenteellä tehdään noin
8 prosenttia. Kustannustason nousu on vähentänyt
joukkoliikenteen rahoituksen määrää viime
vuosina. Esimerkiksi linja-autoliikenteen kustannukset ovat nousseet selonteon
mukaan viimeisen kolmen vuoden aikana 15 prosenttia.
Selonteon mukaan valtion rahoitus joukkoliikenteeseen uusitaan
vastaamaan palvelutasomäärittelyjä ja
uusia liikennekokonaisuuksia kulkutapakohtaisen rahoituksen sijasta.
Niille kaupunkiseuduille, joissa myös kunnat itse lisäävät
panostustaan joukkoliikenteeseen, pyrittäisiin lisäämään
rahoitusta. Muilla seuduilla turvattaisiin joukkoliikenteen peruspalvelutaso. Selonteon
mukaan kaukoliikenteessä on olennaista, että liikenne
suunnitellaan ja järjestetään toimimaan
yhdellä parhaiten kyseistä yhteyttä ja alueiden
saavutettavuutta palvelevalla liikennemuodolla. Liikenne- ja viestintävaliokunta
yhtyy maa- ja metsätalousvaliokunnan näkemykseen
siitä, että haja-asutusalueilla on vaikeaa järjestää kohtuullisia
asiointiyhteydet turvaavia joukkoliikenteen palveluja ja että väestön
ikääntyminen on myös liikennejärjestelmän
kehittämiseen vaikuttava haaste erityisesti maaseudulla.
Esimerkiksi kutsujoukkoliikenteen, kimppakyydin ja kyytitakuun hyödyntämismahdollisuuksia
on kehitettävä haja-asutusalueiden ja maaseudun
liikennetarpeisiin.
Joukkoliikenteen suosiota voidaan pyrkiä kasvattamaan
mm. nopeuttamalla yhteyksiä, lisäämällä tarjontaa,
alentamalla lippujen hintoja ja parantamalla palvelun laatua. Nykyisessä taloudellisessa
tilanteessa näiden toimenpiteiden toteuttaminen on kuitenkin
varsin haasteellista. Työsuhdematkalipun tekeminen nykyistä houkuttelevammaksi
voisi lisätä joukkoliikenteen käyttöä työmatkoilla.
Joukkoliikenteen palvelutaso on keskeinen joukkoliikenteen houkuttelevuutta
edistävä tekijä. Valiokunta pitää joukkoliikennelain
(869/2009) tehokasta toimeenpanoa erittäin
tärkeänä lähivuosien tavoitteena
linja-autoliikenteen palvelutason turvaamiseksi maan eri alueilla.
Tavoite edellyttää yhteistä tahtotilaa
sekä tiivistä ja toimivaa yhteistyötä yrittäjien,
kuntien sekä toimivaltaisten viranomaisten ja muiden liikenteen
viranomaisten välillä.
Valiokunta pitää erittäin myönteisenä,
että joukkoliikenteen rahoituksen ostovoima turvataan selonteon
mukaan hallituskauden taitteessa tehtävällä kustannustason
nousua vastaavalla tasokorotuksella. Valiokunta pitää tätä selkeänä parannuksena
aiempaan tilanteeseen, jossa joukkoliikenteen rahoituksen ostovoima
on laskenut olennaisesti kustannusten noustessa. Kuten edellä jo
todettiin, asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille dieselöljyn
veron korotuksesta johtuvien kustannusten korvaamisen tarve esimerkiksi
verotilimenettelyllä linja-autoille ja muulle ammattiliikenteelle
veron korotuksesta ammattiliikenteen toimintamahdollisuuksiin kohdistuvien
vaikutusten lieventämiseksi. Valiokunta pitää asiaa
erittäin tärkeänä ja korostaa,
että mahdollisuus ottaa palautusjärjestelmä käyttöön
tulee selvittää.
Selonteon linjauksen mukaan joukkoliikenteestä luodaan
helppokäyttöinen ja yhtenäinen palvelukokonaisuus,
johon sisältyy myös yhtenäinen maksu-
ja informaatiojärjestelmä. Valiokunta pitää yhtenäisen
lippujärjestelmän aikaansaamista erittäin
tärkeänä ja keskeisenä tekijänä nykyisten
joukkoliikenteen kulkutapaosuuden kasvattamista koskevien esteiden
karsimisessa. Julkishallinnon tulee toimia aktiivisesti yhteistyössä muiden
toimijoiden kanssa tavoitteen saavuttamiseksi.
Kaupunkiseutujen kasvukehitys ja taajamien yhdyskuntarakenteen
hajautuminen on pidentänyt työ- ja asiointimatkoja,
mikä on johtanut edelleen henkilöautoliikenteen
lisääntymiseen. Toimivan ja henkilöautoliikenteen
kanssa kilpailukykyisen joukkoliikenteen järjestäminen
pirstoutuneessa yhdyskuntarakenteessa on haasteellista. Jos etäisyydet
palveluihin ovat pitkiä, myöskään
kävelyä ja pyöräilyä ei
koeta houkuttelevaksi kulkumuodoksi.
Valiokunta painottaa valtion ja suurten kaupunkiseutujen välisen
MAL-yhteistyön merkitystä alueiden pitkäjänteiselle,
toimivalle ja tehokkaalle liikennesuunnittelulle ja -rakentamiselle.
Menettelyn avulla voidaan mm. pyrkiä varmistamaan, että niukkenevat
maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämis-
ja kunnossapitovarat käytetään optimaalisella
ja kaikkia alueiden kuntia hyödyttävällä tavalla.
Myös ympäristönäkökulma
ja mm. lähipalvelujen kehittäminen ovat mukana
hankkeissa. Saatujen kokemusten jälkeen voitaneen arvioida
myös aiesopimuskäytäntöjen laajentamismahdollisuuksia
muille kaupunkiseuduille. Valiokunta viittaa kuitenkin talousvaliokunnan
lausuntoon ja toteaa, että MAL-sopimuksia koskevassa päätöksenteossa
tulisi huomioida myös sopimusten maakunnallinen, reuna-alueetkin
huomioiva ulottuvuus. Selonteon mukaan MAL-aiesopimusten näkökulmaa
on jatkossa tarpeen laajentaa integroimalla mukaan myös
palvelurakenteiden ja elinkeinoelämän suunnittelu
kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti (MALPE).
Tavoitteena on syventää kunnan, valtion ja yksityisen
sektorin yhteistyötä kaupunkialueiden suunnittelussa,
toteuttamisessa ja rahoituksessa. Selonteon mukaan suurten kaupunkien
joukkoliikennetuki kytketään jatkossa MAL-aiesopimuksissa
sovittaviin joukkoliikennettä edistäviin toimenpiteisiin.
Valiokunta pitää tätä johdonmukaisena
ja tarkoituksenmukaisena sekä rahoituksen vaikuttavuuden
että matkustajien kannalta. Valiokunta toteaa, että aiesopimuksissa
on tärkeää huomioida myös kevyen
liikenteen väylien kehittämistarpeet.
Valiokunta pitää selonteossa esille tuotua opetus-
ja kulttuuritoimen koululaiskuljetusten, sosiaali- ja terveystoimen
kuljetusten, Kelan korvaamien kuljetusten sekä liikennehallinnon tukeman
avoimen joukkoliikenteen yhdistämistä erittäin
järkevänä. Valiokunta katsoo, että yhdistämisen
käytännön toteutustavan kannalta on tärkeää selvittää riittävästi
erilaisten käytännön toteutusvaihtoehtojen
vaikutuksia. Oikein toteutettuna yhdistämisellä voidaan
valiokunnan käsityksen mukaan parantaa palvelujen saatavuutta
ja vähentää kokonaiskustannuksia.
Joukkoliikenteen edistämiseksi tulee panostaa myös
liityntäpysäköintien toteuttamiseen ja toimivuuteen.
Ympäristövaliokunta toi lausunnossaan esille,
että puutteet liityntäpysäköintipaikoissa
ovat jo suoranaisena esteenä joukkoliikenteen käytölle
ja että puutteita on sekä autojen että polkupyörien
turvallisessa liityntäpysäköinnissä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyy täysin
näihin näkemyksiin.
Joukkoliikenteen edistämiseksi on keskeistä huolehtia
myös joukkoliikenteen matkustajien turvallisuuden tunteesta.
Ennen kaikkea tämä koskee päihtyneiden
henkilöiden käyttäytymistä joukkoliikennevälineissä.
Turvallisuuden tarve ei koske vain asiakkaan ajonaikaista turvallisuutta
vaan myös laiturien ja asemien sekä kuljettajan
turvallisuutta. Valiokunta korostaa, että turvattomuuden
tunne voi olla monilla sellainen tekijä, joka estää joukkoliikenteen
valinnan käytettäväksi liikennemuodoksi.
Valiokunta painottaa myöskin taksiliikenteen merkitystä keskeisenä osana
liikennejärjestelmää ja erityisesti sen
roolia harvaanasutumpien seutujen liikkumismahdollisuuksien turvaamisen
kannalta tärkeänä täydentävänä kulkumuotona.
Joukkoliikenteen kehittämistä voisi edistää myös
selkeä kannanotto siitä, mikä tulee olemaan
pidemmällä aikavälillä valtion
ja kuntien rooli joukkoliikenteen kehittämisessä ja
rahoituksessa.
Kävely ja pyöräily
Kävely ja pyöräily ovat kulkumuotoja,
joiden yleistymistä tulisi valiokunnan näkemyksen
mukaan pyrkiä huomattavasti lisäämään.
Lähes kaikkien ikäryhmien jalankulku ja pyöräily
on ollut tilastojen mukaan laskussa. Näitä kulkumuotoja
edistämällä voidaan pyrkiä osaltaan
vähentämään henkilöautoilun
määrää. Valiokunta kannattaa
pyöräilyn ja kävelyn kulkumuoto-osuuden
lisäämistavoitteita, mutta toteaa samalla, että selonteossa
tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavia keinoja
on tuotu esille varsin vähän.
Selonteon mukaan noin 30 prosenttia kaikista matkoista tehdään
kävellen tai pyöräillen, kun henkilöautomatkoja
on 58 prosenttia kaikista matkoista. Kävelyllä ja
pyöräilyllä voidaan pyrkiä korvaamaan
erityisesti lyhyitä henkilöautomatkoja, joita
kaikista henkilöautomatkoista on tilastojen mukaan hyvin
huomattava osa. Ympäristövaliokunta kiinnitti
lausunnossaan huomiota siihen, että turvallisten ja esteettömien
kevyen liikenteen väylien merkitys on erityisen suuri ikääntyvän
väestön ja lapsiperheiden sujuvan arjen näkökulmasta.
Kevyen liikenteen väylien sekä kesä-
että talvikunnossapitoa tulisi pyrkiä tehostamaan
nykyisestä ja arvioida muutoinkin resurssien lisäämisen
mahdollisuuksia kevyen liikenteen väylien kehittämiseen.
Kevyen liikenteen väyliä ja niiden kuntoa voidaan
pyrkiä kehittämään perusväylänpidon
pienillä investointiohjelmilla vuodesta 2016 alkaen. Koko
liikennejärjestelmän kestävyyden kannalta
on tärkeää, että erityisesti kaupunkiseuduilla
pystytään lisäämään
joukkoliikenteen lisäksi kävelyn ja pyöräilyn
kulkutapaosuutta. Kävely ja pyöräily
ovat edullisia kulkumuotoja, ja niillä on sekä ympäristöä että liikkujien
terveyttä palvelevia vaikutuksia.
Jalankulun ja pyöräilyn edellytyksiä voidaan parantaa
luomalla kattava, turvallinen ja viihtyisä kevyen liikenteen
reittiverkosto.
Ympäristö
Liikenne aiheuttaa noin 20 prosenttia kaikista Suomen kasvihuonepäästöistä,
ja liikenteestä aiheutuu kasvihuonepäästöjen
lisäksi myös muita myöskin terveydelle
haitallisia päästöjä, kuten pienhiukkaspäästöjä.
Suomi on sitoutunut päästöjen vähentämiseen.
Selonteon mukaan Suomen on vähennettävä liikenteen
päästöjä 16 prosentilla vuoteen
2020 mennessä verrattuna vuoteen 2005. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä, että asetetut tavoitteet
pyritään saavuttamaan, mutta toteaa samalla, että tavoitteiden
saavuttaminen on erittäin haasteellista ja vaatii välttämättä laajan
keinovalikoiman käyttöä. Toteutetuista
toimenpiteistä huolimatta liikenteen päästöt
ovat olleet liikennemäärien kasvusta johtuen pikemminkin
kasvussa.
Liikenteen päästöjä voidaan
vähentää parantamalla energiatehokkuutta
uuden ajoneuvoteknologian avulla, siirtymällä vähäpäästöisempiin energianlähteisiin,
vähentämällä liikkumistarvetta,
edistämällä joukkoliikenteen sekä kävelyn
ja pyöräilyn osuutta tai käyttämällä taloudellisia
ohjauskeinoja. Jo pelkästään liikenteen sujuvuus
on olennainen liikenteen ympäristövaikutuksiin
vaikuttava tekijä. Liikennejärjestelmän
toimivuuden ja sujuvuuden kehittäminen on siten järkevää myös
ympäristönäkökulmasta, sillä se
vähentää samalla myös liikenteen
päästöjä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nykyiset toimenpiteet
eivät riitä asetettujen ympäristötavoitteiden
saavuttamiseen. Valiokunta kuitenkin katsoo, että hyötykustannusindeksin pohjalta
myös toteutettavien ympäristötoimenpiteiden
positiiviset ja negatiiviset vaikutukset pitää pystyä arvioimaan
siten, että toimenpiteet ovat perusteltuja ja että niillä ei
ole kohtuuttomia vaikutuksia esimerkiksi liikennesektorin tai elinkeinoelämän
kilpailukykyyn.
Valiokunta katsoo, että ympäristötavoitteiden
kannalta rajallisia resursseja tulisi kohdentaa sinne, missä vaikuttavuuspotentiaali
on kaikkein suurin. Tässä mielessä on
merkittävää, että noin 73 % liikenteen
hiilidioksidipäästöistä tulee
tieliikenteestä, mistä valtaosa henkilöautoilusta.
Suurten kaupunkiseutujen liikennemäärät ja
toisaalta kaupunkiseuduilla tarjolla olevien vaihtoehtoisten liikennemuotojen
määrä antaa mahdollisuuksia saada aikaan
panostuksen määrään nähden
huomattavia vaikutuksia. Yhtenä keskeisenä tavoitteena
tulee siten olla henkilöautoilun määrän
vähentäminen suurilla kaupunkiseuduilla. Henkilöautoilun
vähentämistavoite voi ylipäätään
koskea vain rajallisessa määrin sellaisia alueita,
joilla ei ole henkilöautoilun kanssa kilpailukykyistä joukkoliikennettä.
Valiokunta kiinnittää ympäristövaliokunnan
tavoin huomiota siihen, että henkilöautoilua ei tule
vaikeuttaa sellaisilla alueilla, joilla se on käytännössä ainoa
vaihtoehto.
Autokanta on Suomessa yksi EU:n vanhimpia, keskimäärin
noin 12 vuotta, ja autojen romutusikä taas noin 20 vuotta.
Uudistamalla autokantaa vähäpäästöisempiin
uudempiin autoihin voitaisiin vaikuttaa huomattavasti tieliikenteen
päästöihin. Uudistamisella on arvioitu
olevan mahdollista saavuttaa vaikutuksia jo lyhyellä aikavälillä.
Vaihtoehtoiset polttoaineet
Tällä hetkellä liikenne on käyttövoiman
osalta lähes täysin riippuvainen päästöjä huomattavasti
aiheuttavasta öljystä. Valiokunta korostaa, että liikenteen
energiatehokkuutta tulee pyrkiä lisäämään.
Ympäristötavoitteiden saavuttaminen edellyttää välttämättä uusien
kestävien polttoaineteknologioiden ja muiden uusien käyttövoimien
kehittämistä sekä niiden käytön
edistämistä. Tämän kehityssuunnan
edistäminen vaatii myös julkiselta sektorilta
laajan keinovalikoiman käyttämistä. Parhaillaan
on käynnissä työryhmätyö,
jossa pohditaan liikenteen vaihtoehtoisiin käyttövoimiin
liittyviä kysymyksiä.
Valiokunta kiinnittää tulevaisuusvaliokunnan
tavoin huomiota biopolttoaineiden, kuten biodieselin, bioetanolin
ja biokaasun, merkitykseen öljyriippuvuuden ja liikenteen
päästöjen vähentämisessä.
Valiokunta katsoo, että bioenergian tutkimukseen, kehittämiseen,
tuottamiseen ja käytön edistämiseen tulee
kiinnittää jatkossa selkeästi nykyistä enemmän
huomiota. Lyhyemmällä aikavälillä myös
ladattavien hybridiautojen yleistymistä on syytä pyrkiä edistämään.
Pidemmällä aikavälillä myös
vety saattaa olla yleistyvä käyttövoima.
Biokaasun käyttö voisi olla tarkoituksenmukaisinta
erityisesti niillä alueilla, joilla on omaa biokaasun tuotantoa.
Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen,
että biopolttoaineiden ilmastotaseissa on huomattavia eroja:
parhaat biopolttoaineet leikkaavat päästöt
murto-osaan, kun taas osa vaihtoehdoista tuottaa elinkaaren aikana
jopa enemmän päästöjä kuin
maaöljypohjaiset polttoaineet.
Valiokunta katsoo, että bioenergiaan ja ajoneuvotekniikkaan
sekä niiden tuotekehitykseen panostaminen saattaa luoda
myös suomalaisille yrityksille uusia menestymismahdollisuuksia. Myöskin
kaupungeilla voisi olla mahdollisuus toimia asian edistämisessä edelläkävijöinä.
Tulevaisuusvaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota
myös Suomen mahdollisuuksiin profiloitua uusiutuvan ja
lähienergian tuottajana.
Sähköautojen käytön edistäminen
Valiokunta kiinnittää biopolttoaineiden käytön edistämisen
ohella huomiota myös ajoneuvotekniikan ja mm. sähköautojen
tarjoamiin mahdollisuuksiin liikenteen päästöjen
vähentämisessä. Tulevaisuusvaliokunta
on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota erityisesti energiatehokkaiden
ja päästöttömien sähköautojen
käytön edistämiseen. Suurimpina sähköautojen
yleistymisen esteinä lausunnossa nähtiin pikalatauspisteiden
riittävyys sekä autojen hinta ja saatavuus. Liikenne-
ja viestintävaliokunta näkee sähköautojen
nykyisellä akku- ym. teknologian kehitystasolla sähköautot
potentiaalisina liikkumisvälineinä erityisesti
kaupunkiseuduilla. Valiokunta korostaa myös sähköautojen
ja biopolttoaineiden hyödyntämismahdollisuuksia
jatkossa mm. joukkoliikenteen toteuttamisessa.
Valiokunta katsoo, että sähköautojen
osalta olisi hyvä arvioida sellaisia lisätoimenpiteitä, joilla
niiden yleistymistä voitaisiin edistää.
Keinot voisivat olla tarvittaessa määräaikaisia
välivaiheen ratkaisuja, joilla pystyttäisiin luomaan alkuvaiheessa
sellainen kriittinen massa, jonka myötä yleistyminen
lähtisi käyntiin. Selvitettäviä keinoja
voisivat olla jonkinlaiset taloudelliset ohjauskeinot, tuotekehitykseen
panostaminen tai esimerkiksi latausinfrastruktuurin kehittäminen.
Valiokunnan mielestä asia vaatisi pikaista selvittämistä.
Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen,
että autokannan päästötavoitteiden
saavuttamiseen vaikuttaa olennaisesti ajoneuvoteknologian kehittymisen
vauhti globaalilla tasolla.
Muita ympäristönäkökohtia
Liikenteen ympäristövaikutusten määrä on
sidoksissa myös liikkumisen tarpeeseen. Energian kulutuksesta
huomattava osa aiheutuu asumisesta ja liikkumisesta. Erilaisten
sähköisten palvelujen ja sähköisen
kaupankäynnin yleistyminen on jo tällä hetkellä jossain
määrin vähentänyt ihmisten liikkumistarvetta.
Hyödykkeiden tilaaminen sähköisistä palveluista
vähentää ihmisten tarvetta liikkua, mutta
verkkokaupan kautta selkeästi lisääntyvä erilaisten
hyödykkeiden tarjonnan monipuolistuminen vaatii tehokkaiden
jakelu- ja kuljetusjärjestelmien toimivuutta. Jatkossa
keskeinen ihmisten arjen liikkumistarvetta vähentävä tekijä voi
olla etätyöskentelyn yleistyminen. Sähköisten
palvelujen ja etätyön lisääntyminen
edellyttää toimivia viestintäyhteyksiä.
Selonteon mukaan väestön hajautuminen kaupunkiseutujen
seutukuntiin on jatkunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Ihmisten
muuttaminen kaupunkikeskusten seutukuntiin on luonnollinen seuraus
mm. asumisen kustannustason noususta. Hajautuminen vaikeuttaa kuitenkin ympäristöystävällisen
joukkoliikenteen järjestämistä, ja kodin,
työpaikan ja palvelujen etäisyyksien lisääntymisestä johtuen
kävelyn ja pyöräilyn houkuttelevuus vähenee.
Hajanaisessa yhteiskuntarakenteessa liikenteen määrä on suuri
ja henkilöautoilu on keskeinen liikennemuoto, minkä myötä päästöjen
määrä on korkea. Ympäristönäkökulmasta
on selvää, että yhdyskuntarakenteen eheyttäminen
ja siihen liittyvä joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen
edistäminen ovat keskeisiä tavoitteita. Muutokset
yhdyskuntarakenteessa tapahtuvat kuitenkin hyvin hitaasti.
Valiokunta kiinnittää ympäristövaliokunnan tavoin
huomiota myös muihin liikenteen ympäristöhaittoihin,
kuten meluun ja pohjavesiin kohdistuviin vaikutuksiin. Valiokunta
pitää tärkeänä, että maankäytön
ja liikenteen investointien suunnittelun yhteistyössä otetaan
huomioon myös liikenteen melun vähentäminen
ja pohjavesiin kohdistuvien vaikutusten minimoiminen. Uusia väyliä ei
valiokunnan mielestä lähtökohtaisesti
tulisi rakentaa pohjavesialueille, jollei niiden negatiivisia vaikutuksia
pohjavesiin pystytä luotettavasti ehkäisemään.
Liikenteen melulla taas on selkeä vaikutus elinympäristön viihtyisyyteen,
ja sillä on todettu olevan myös negatiivisia terveysvaikutuksia.
Valiokunta katsoo myös, että oikeansuuntaisten
taloudellisten ohjauskeinojen käytöllä voisi olla
keskeinen rooli ympäristötavoitteiden tavoittamisessa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että nykyinen
liikenteen maksu- ja verojärjestelmä ei kaikilta
osin ohjaa ajoneuvokannan uudistumiseen tai ympäristön
kannalta edullisten kulkumuotovalintojen tekemiseen. Sama koskee
kestävien polttoaineiden ja vähäpäästöisten
ajoneuvojen kehittämistä ja käyttöä.
Valiokunta korostaa, että tältä osin
olisi tarpeen arvioida tarvittavia muutoksia, jotta valintoja ja toimintaa
ohjattaisiin oikeaan suuntaan.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että selonteossa
ei ole viitattu lainkaan eduskunnan hyväksymässä valtioneuvoston
tulevaisuusselonteossa ilmasto- ja energiapolitiikasta: kohti vähäpäästöistä Suomea
(VNS 8/2009 vp) linjattuihin tavoitteisiin,
joiden mukaan pitkällä aikavälillä,
käytännössä vuoteen 2050 mennessä, päästöjen
tulee laskea vaiheittain siten, että siirrytään
lähes päästöttömään
tieliikenteeseen. Selonteossa asetettiin suuntaa-antavaksi tavoitteeksi,
että henkilöautokannan suorat ominaispäästöt
ovat vuonna 2030 enintään 80—90 g CO2/km.
Tästä päästöjen tulee
edelleen laskea siten, että ne ovat enintään
50—60 g vuonna 2040 ja 20—30 g vuonna 2050. Tulevaisuusselonteon
mukaan tärkeimmät tekijät autojen ominaispäästöjen
vähentämisessä ovat moottoriteknologia,
sähköautot ja biopolttoaineet.
Valiokunta korostaa sitä, että EU-tason tai kansainvälisiä liikenteen
päästöjä koskevia vaatimuksia
laadittaessa on erittäin tärkeää vaikuttaa
siihen, että ratkaisuissa otetaan huomioon myös
Suomen liikennejärjestelmän erityispiirteet ja
liikenneolosuhteet.
Liikenneturvallisuus
Liikenteen turvallisuus tai turvattomuus riippuu liikennevälineiden
ja liikenteen infrastruktuurin toimivuudesta sekä liikenteessä toimivista
ihmisistä ja heidän toimistaan eri tilanteissa.
Liikennetapaturmat ja vakavat loukkaantumiset ovat merkittävä kansanterveydellinen
ongelma, jolla on laajoja inhimillisiä vaikutuksia, mutta
myös huomattavia taloudellisia vaikutuksia yksittäisille
henkilöille, valtiolle, kunnille, työnantajille
ja vakuutusyhtiöille. Valiokunta korostaa, että selonteossa
mainittu liikenteen turvallisuusvisio, jonka mukaan kenenkään
ei tarvitse kuolla eikä loukkaantua vakavasti liikenteessä,
koskettaa koko yhteiskuntaa.
Liikenneonnettomuudet ovat erityisesti tieliikenteen ongelma.
Kaupallisessa lentoliikenteessä, merenkulussa ja rautatieliikenteessä liikennekuolemat
ja vakavat loukkaantumiset ovat harvinaisia. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota
siihen, että saadun selvityksen mukaan rautateiden tasoristeysten
onnettomuudet tilastoidaan tieliikenteen onnettomuuksiksi. Selonteon
mukaan lento-, meri- ja rautatieliikenteessä tavoitteena
on varmistaa saavutettu turvallisuustaso. Toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset
tuovat kuitenkin lisähaasteita turvallisuustason ylläpitämiselle.
Valiokunta korostaa erityisesti tarvetta varautua mahdolliseen suuronnettomuuteen
Itämerellä, kun laivaliikenne ja mm. suurten öljykuljetusten
määrä alueella kasvaa jatkuvasti.
Valiokunta pitää selonteon liikenneturvallisuuden
parantamiseen tähtääviä linjauksia
ja keskeisiä toimenpide-ehdotuksia erittäin hyvinä ja
kannatettavina. Valiokunta pitää myös
tärkeänä, että hallitus aikoo
antaa valtioneuvoston periaatepäätöksen
tieliikenteen turvallisuudesta, joka perustuu helmikuussa 2012 valmistuneeseen
vuoteen 2014 ulottuvaan "Tavoitteet todeksi" -valtakunnalliseen
tieliikenteen turvallisuussuunnitelmaan.
Valiokunta toteaa, että liikenneturvallisuus kaikissa
liikennemuodoissa on myös merkittävä osa
kansainvälistä ja EU-työtä ja
Suomen tulee olla näiden asioiden valmistelussa tiiviisti
mukana.
Liikenneväylien kunto ja tekninen liikenneturvallisuus
Valiokunta painottaa, että sujuvan ja turvallisen liikenteen
perusedellytys kaikilla liikenneväylillä on väylien
asiantunteva ja riittävä ylläpito. Perusväylänpidon
taso on mitä suurimmassa määrin liikenneturvallisuuskysymys.
Resurssien niukkuus uhkaa erityisesti alemman asteisen tieverkon
ylläpitoa ja liikenneturvallisuutta. Liikenneverkon kehittämisohjelmalla
uusitaan selonteon mukaan ohjausjärjestelmiä tie-,
meri- ja rautatieliikenteessä, mikä parantaa etenkin merenkulun
turvallisuutta. Hankkeiden arvioidaan parantavan myös tieverkon
turvallisuutta monin paikoin.
Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että liikennekuolemien
vähentämistavoite edellyttää erityisesti
teiden osalta liikenneturvallisuusnäkökohdista
suunniteltuja väyläinvestointeja. Esimerkkeinä on
mainittu suuret moottoritiehankkeet yhteysväleillä Helsinki—Turku
ja Helsinki—Tampere, jotka ovat nostaneet turvallisuustasoa
merkittävästi, kun ajosuunnat on erotettu koko
yhteysvälillä.
Valiokunta korostaa, että liikenneturvallisuusnäkökohdat
on otettava riittävän aikaisessa vaiheessa huomioon
kaikissa maankäyttöä ja tieliikennettä koskevissa
suunnitteluhankkeissa. Valiokunta pitää kannatettavana,
että esimerkiksi päätieverkolla lisätään
tiejaksoja, joissa ajosuunnat on erotettu toisistaan. Valiokunta
korostaa myös risteysten riittävän pitkien
kiihdytyskaistojen ja erkanemiskaistojen merkitystä sujuvalle
liikenteelle ja liikenneturvallisuudelle.
Rautateiden tasoristeyksissä on vuonna 2011 kuollut
2 henkilöä ja viimeisellä kymmenvuotiskaudella
noin keskimäärin 7 henkilöä vuodessa.
Tasoristeysten turvallisuuden lisäämiseen ja niiden
poistamiseen on jatkossakin kiinnitettävä erityistä huomiota.
Valiokunta toteaa, että ratapihoja ylläpitämällä ja
kunnostamalla mahdollistetaan myös junien turvallinen kohtaaminen pääosin
yksiraiteisella rataverkollamme.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että selonteossa
kevyen liikenteen rooli on jäänyt suhteellisen
vähäiseksi, vaikka sen merkitys kulkumuotona on
merkittävä. Saadun selvityksen mukaan kevyen liikenteen
hankkeet liittyvät useimmiten suurempiin ympäristön
suunnitteluhankkeisiin, eikä niitä voida irrottaa
samantapaisiksi hankkeiksi kuin tie- ja ratahankkeet. Tämä hankaloittaa
niiden erillistä toteuttamista. Valiokunta huomauttaa,
että turvallisten ja esteettömien kevyen liikenteen
väylien merkitys on erityisen suuri ikääntyneen
väestön ja lapsiperheiden sujuvan arjen näkökulmasta.
Valiokunta painottaa, että kävely- ja pyöräilyolosuhteiden
parantamisen tulee olla painopisteenä myös hyvinvoinnin
ja terveyden edistämiseksi. Kevyen liikenteen turvallisuuden
parantamiseen on kiinnitettävä huomiota sekä rakenteellisin
ratkaisuin että valistuksen keinoin. Erityisesti on huolehdittava
kevyen liikenteen väylien talvikunnossapidosta.
Tieliikenteen erityiskysymykset
Tieliikenteen turvallisuus on selonteon mukaan Suomessa pitkällä aikavälillä parantunut.
Vuonna 2011 suotuisa kehitys kääntyi, kun tieliikenteen
kuolemat lisääntyivät kahdellakymmenellä edelliseen
vuoteen verrattuna. Epäsuotuisa kehitys on jatkunut alkuvuonna
2012, mikä tekee tieliikenteen tavoitteen kuolemien puolittamisesta entistä haasteellisemmaksi.
Vuonna 2011 tieliikenteessä kuoli 292 ja loukkaantui 7 919
henkilöä.
Lukumääräisesti eniten kuolemia tapahtuu
ei-kaupallisessa ja ei-ammattimaisessa liikenteessä. Keski-ikäisiin
autoilijoihin verrattuna nuorilla autoilijoilla (18—20-vuotiailla)
on kolminkertainen riski kuolla liikenteessä, ja vastaavasti iäkkäillä autoilijoilla
(yli 75-vuotiailla) riski on kaksinkertainen.
Tieliikenteen erityisenä haasteena ovat rattijuoppous,
ylinopeus, punaista päin ajaminen sekä turvalaitteiden
käytön laiminlyönti, jotka viestivät
asiantuntijoiden mukaan vastuuttomasta liikennekulttuurista. Liikkuvan
poliisin seurannan mukaan törkeät liikenneturvallisuuden vaarantamiset
ovat vuoden 2012 alussa lisääntyneet merkittävästi
viime vuoteen verrattuna. Valiokunta toteaa, että turvallisuustavoitteiden
saavuttaminen edellyttää vastuullisten toimintatapojen
edistämistä sekä turvallisuusasioiden
arvostuksen lisäämistä tieliikenteessä.
Tieliikenteen turvallisuustavoitteiden saavuttaminen edellyttää kaikkien
liikennejärjestelmän eri toimijoiden hyvää yhteistyötä.
Valiokunta korostaa tienhoidon ja talvikunnossapidon tehokkuuden
merkitystä. Vaaralliset tieosuudet on merkittävä selvästi,
ja teiden talvikunnossapidon tulee taata mahdollisuus turvalliseen
liikennöintiin myös talviolosuhteissa, ottaen
huomioon myös mahdolliset talvikunnossapidon tarvetta koskevat
alueelliset erot. Tiestön hoito sille asetettujen laatuvaatimusten
edellyttämällä tavalla on tienpitäjän
vastuulla. Tämä edellyttää tienpitäjältä riittävää valvontaa
ja tarvittaessa korjaavia toimenpiteitä, jos tienpidon laatuvaatimukset
eivät täyty.
Valiokunta korostaa nopeusrajoitusten oikean porrastuksen merkitystä.
Nopeusrajoitus toimii käytännössä parhaiten
silloin, kun tiellä liikkujat voivat selvästi
mieltää, että nopeusrajoitus vastaa tien
kuntoa ja vaarallisuutta sekä liikennemäärää.
Asian käsittelyn yhteydessä on tullut esille,
että nopeusrajoitusten porrastuksia olisi hyvä harkita
uudelleen painottaen liikenteen joustavuutta sekä tien
kunnon ja sääolojen huomioimista nopeuksien porrastamisessa.
Toisaalta on esitetty, että nykyiseen nopeusrajoitusjärjestelmään
ollaan selvitysten mukaan yleisesti hyvin tyytyväisiä ja
että liikennevirasto ja alueelliset elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskukset voivat jo nykyisen järjestelmän
mukaan vaikuttaa turvallisten rajoitusten valintaan tien ominaisuudet
ja liikennemäärät huomioon ottaen. Valiokunta
pitää tärkeänä nykyisen
järjestelmän tehokasta soveltamista liikenneolosuhteiden
mukaan, mutta ehdottaa myös vaihtoehtoisten ajonopeuden
porrastusjärjestelmien harkitsemista.
Ajoterveys ja päihtyneenä ajo
Valiokunta toteaa, että ajoterveyden arvioinnin parantaminen
on ollut esillä jo monen vuoden ajan erilaisissa suunnitelmissa
ja työryhmäselvityksissä. Konkreettisia
toimia ei liikennelääketieteen osaamisen lisäämiseksi
ole valiokunnan arvion mukaan juuri saatu aikaan. Asiantuntijalausunnoissa
on toivottu nopeampaa etenemistä asiassa ja ehdotettu,
että eri kulkumuotojen liikennelääketieteen
osaamista ja asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää yhteisissä ajoterveyden
arviointikeskuksissa. Valiokunnan saaman tiedon mukaan viime vuosina
on saatu positiivisia kokemuksia ja tuloksia liikenneopettajien
toiminnasta ajokyvyn käytännön arvioinnista
yhdessä lääkäreiden, neurologien
ja neuropsykologien ja alan tutkijoiden kanssa.
Valiokunta muistuttaa, että eduskunta edellytti 10.12.2009,
että hallitus ryhtyy välittömästi
toimenpiteisiin riittävän monipuolisen ja luotettavan
ajokyvyn arviointijärjestelmän luomiseksi, liikennelääketieteen
tutkimuksen ja opetuksen lisäämiseksi, tarvittavan
ohjeistuksen antamiseksi tutkimuksia tekeville lääkäreille
sekä ammattikuljettajien ja kuljetusalan yrittäjien työterveyshuollon
kattavaksi järjestämiseksi.
Valiokunnan saaman asiantuntijalausunnon mukaan sairauksien
ja itsemurhien osuus on merkittävästi oletettua
suurempi kuolemaan johtaneiden liikenneonnettomuuksien ensisijaisena syynä.
Liikenneonnettomuuksien virallinen tilasto ei vastaa onnettomuustutkintaa
johtavan Liikennevakuutuskeskuksen tilastoja, sillä virallisista
tilastoista on poistettu ns. ajonaikaiset luonnolliset kuolemat,
jotka on voitu jälkeenpäin varmentaa. Erään
arvion mukaan luonnollisten ajonaikaisten kuolemien määrä on
ainakin kolmannes liikenteessä kuolleista.
Suomessa ei poisteta tilastoista itsemurhaonnettomuuksia, kuten
eräissä muissa Euroopan maissa. Näiden
osuus arvioidaan Suomessa olevan erityisen suuri, noin 22 henkilöä vuosittain. Valiokunta
pitää erittäin tärkeänä,
että sairauksien, mukaan lukien mielenterveydellisten ongelmien,
ja itsemurhien osuutta liikenteessä kuolleiden määrässä pyritään
selvittämään edelleen ja että liikennekuolemien
tilastointia kehitetään siten, että tilastot
antavat nykyistä paremmat edellytykset liikenteen uhkien
arviointiin ja ennaltaehkäisyyn.
Liikennevirrassa oli viime vuonna 12 rattijuoppoa 10 000
kuljettajaa kohti. Joka 800. kuljettaja oli rattijuoppo ja joka
180. kuljettaja ajoi alkoholia veressään. Rattijuopumukseen
liittyy kasvavana ongelmana myös huumaantuneena ajaminen
muun kuin alkoholin vaikutuksen alaisena. Rattijuopumusonnettomuuksissa
kuolee ja loukkaantuu suhteellisesti eniten nuoria 15—24-vuotiaita.
Valiokunta toteaa, että rattijuopumuksen vähentäminen
vaatii laajan toimenpidevalikoiman. Huomattavassa osassa rattijuopumustapauksista
kyseessä on alkoholin suurkuluttaja tai päihdeongelmainen,
jolla on myös yhteiskunnasta syrjäytymiseen viittaavia
ongelmia. Valiokunta pitää välttämättömänä jatkuvaa
rattijuopumusvalvontaa ja viestinnän tehostamista, alkolukon
käytön lisäämistä sekä päihdeongelmaiselle tarkoitettujen
hoito- ja tukitoimien kehittämistä. Varhainen
puuttuminen päihtyneenä ajamiseen on erityisen
tärkeää nuorten liikenteessä selviytymisen
kannalta. Valiokunta kannattaa alkolukon käytön
laajentamista koskemaan kaikkia rattijuopumuksesta tuomittuja. Jatkossa
on mahdollista harkita, tulisiko käyttö ulottaa
koskemaan jopa kaikkia uusia autoja.
Liikennevalvonta
Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa, että vastuullisen
liikenteen toteutuminen vaatii tuekseen poliisin monipuolista liikennevalvontaa. Valiokunta
pitää välttämättömänä,
että tieliikenteen valvontaan osoitetaan turvallisuuden
kannalta riittävät resurssit säilyttäen
nykyinen laatutaso ja tieliikenteen erityisasiantuntemus. Perinteinen
valvonta kohdistuu saadun selvityksen mukaan laajasti ajovirheisiin
ja -käyttäytymiseen, esimerkiksi turvavyön
käyttöön ja suojatiesääntöjen
noudattamiseen. Samalla poliisi voi tarkistaa ajoneuvojen säännösten
mukaisen kunnon. Automaattivalvonnalla voidaan täydentää hyvin
tiettyjä valvontakohteita, mutta niillä ei voida
korvata poliisien suorittamaa valvontaa.
Valtakunnalliseen liikenneturvallisuussuunnitelmaan ja selontekoon
on kirjattu tavoitteeksi sellaisten yhteistyömallien löytäminen,
jotka mahdollistavat mm. kuntien osallistumisen valvontatyöhön.
Valiokunta kannattaa valvontayhteistyötä ja sellaista
valvonnan kehittämistä, joka toteutetaan poliisin
ohjauksessa.
Poliisilaitosten liikennevalvonta tapahtuu pääosin
taajamissa, kun Liikkuvan poliisin painopisteenä taas on
taajamien ulkopuolinen tieverkko. Poliisi tekee esimerkiksi tiestöllä vuosittain
yli kaksi miljoonaa puhalluskoetta, joista Liikkuvan poliisin osuus
oli viime vuonna yli 1,1 miljoonaa puhallutusta. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä, että puhalluskokeiden
määrä pysyy korkealla tasolla. Rattijuoppojen
kiinnijäämisriskiä on pyrittävä mahdollisuuksien
mukaan nostamaan entisestään. Valiokunta pitää myös
tärkeänä, että huumeiden käytön
seulontaan ja tulevaisuudessa myös ajovireyden arviointiin
on saatavissa luotettavaa välineistöä.
Liikkuvan poliisin valvontaa on viime vuodesta lähtien
monipuolistettu ns. Road Policing -ajattelulla, minkä seurauksena
myös muuta kuin liikennerikollisuutta paljastetaan aikaisempaa
systemaattisemmin. Tällaisia muita rikoksia ovat vuoden
2012 painopisteenä olevat kuljetusalaan liittyvät
harmaan talouden rikokset. Raskaan liikenteen kuljettajien vireystilaa
seurataan ajo- ja lepoaikojen valvonnalla. Tämä tapahtuu
kuljettajakohtaisia ajopiirturitietoja valvomalla. Digitaalisen
ajopiirturin tietojen valvonnalla on yhteys myös muuhun
rikostorjuntaan. Valiokunta pitää riskiarviointiin
perustuvaa kotimaisen ja ulkomaisen raskaan liikenteen valvontaa
erittäin tärkeänä.
Valiokunta pitää erittäin hyvänä sitä,
että poliisi tekee tämän vuoden aikana
selvityksen vakaviin liikennerikoksiin syyllistyneiden muusta rikostaustasta,
sillä havaintojen mukaan liikennekäyttäytymisellä on
yhteys myös kuljettajan muuhun käyttäytymiseen.
Valiokunta kannattaa myös koko maan kattavia, johdettuja
poliisin valvontaiskuja, joita on toteutettu mm. juhannus- ja hiihtolomaliikenteessä.
Liikkuva poliisi kehittää aktiivisesti valvontatekniikkaa
yhteistyössä mm. poliisin tekniikkakeskuksen kanssa.
Valiokunnan saamissa selvityksissä mainitaan mm. automaattinen
rekisterikilpien lukulaite, kokeiltavana oleva raskaan liikenteen
jarrujen valvontaa helpottava lämpökamera sekä moottoripyörien
ja mopojen meluvalvontaan käytettävät
mittarit. Valiokunta korostaa liikenteen valvontatekniikan kehittämistä osana
liikennevalvonnan tehostamista.
Liikennekasvatus ja liikennesäännöt
Valiokunta painottaa liikennekasvatuksen merkitystä liikenneosaamisen
ja liikenteeseen liittyvien asenteiden muokkaamisessa. Liikennekasvatuksella
luodaan tienkäyttäjille valmiuksia liikkua turvallisesti
ja ottaa vastuuta omasta ja muiden turvallisuudesta. Näitä taitoja
tarvitaan tieliikenteessä kaikissa kulkumuodoissa. Valiokunta
korostaa Liikenneturvan roolia valtakunnallisena ja myös
alueellisesti toimivana liikennekasvatuksen asiantuntijaorganisaationa.
Kouluissa opettajien ja poliisin merkitys on keskeinen lasten ja
nuorten liikennekasvatuksessa. Tämän tulee näkyä myös
opettajien koulutuksessa. Aiheen riittävää käsittelyä kouluissa
tulee tehostaa muun muassa opetushallinnon ohjauksella.
Autokoulut tarjoavat yhä kehittyneempää kuljettajien
peruskoulutusta, mutta autokouluilla on kokemusta myös
jo ajokortin omaavien kuljettajien kouluttamisesta muun muassa ennakoivaan ja
taloudelliseen ajamiseen. Valiokunta korostaa, että liikennekasvatuksessa
ja kehittyneen ajoneuvotekniikan käytössä on
pyrittävä elinikäiseen oppimiseen. On
esimerkiksi tärkeää, että kuljettaja
saisi riittävän opastuksen uuden ajoneuvon käyttöön
sen ostotapahtuman yhteydessä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kansalaiset kokevat liikennesäännöt
asianmukaisiksi ja perustelluiksi. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille,
että mm. suuri osa tiellä liikkujista ei tunne
riittävästi väistämissääntöjä autojen
ja polkupyörien välillä. Nykyinen ajokorttiseuraamusjärjestelmä on
toinen esimerkki säännöskokonaisuudesta,
jota ei erityisesti ammattiautoilijoiden taholta pidetä perusteltuna.
Eduskunta onkin edellyttänyt käsitellessään
hallituksen esitystä ajokorttilaiksi ja eräiksi
siihen liittyviksi laeiksi (HE 212/2010 vp),
että hallitus toteuttaa pisteytysjärjestelmään
pohjautuvan ajokorttiseuraamusjärjestelmän. Valiokunta
painottaa tarvetta liikennesääntöjen
jatkuvaan kehittämiseen ja ajanmukaistamiseen.
Muut näkökohdat
Selonteossa nojaudutaan älyliikennestrategiaan ja tavoitteeksi
esitetään ajantasaisen tilannekuvan tuottamista
tieliikenteestä. Saadun selvityksen mukaan nykyisin kuitenkin
jopa liikenneonnettomuuksia koskeva tietopohja on puutteellinen.
Vakaviakin liikenneonnettomuuksia jää pois tilastoinneista,
ja loukkaantumisten vakavuudesta ei ole riittävää tietoa.
Lisäksi aineistojen käyttöön
saamisessa on hallinnollisia rajoitteita ja pitkiä viiveitä.
Valiokunta toteaa, että saatavilla olevaa liikenneturvallisuuden
tilannekuvaa tulee parantaa ja kehittää nykyisestä.
Selonteossa todetaan myös, että ajoneuvokannan
uudistumisella ja älyliikenteen kehittämisellä saavutetaan
parhaat tulokset niin liikenneturvallisuudessa kuin päästötavoitteissakin.
Valiokunta korostaa, että kuljettajan kyky käyttää ajoneuvon
uusia teknisiä turva- ja muita ratkaisuja sekä myös
ajoneuvon ulkopuolisia, uuden älyteknologian sovelluksia
on tulevaisuudessa turvallisen liikennekäyttäytymisen
perustaito.