Perustelut

Suomessa on järjestetty esiopetusta jo pitkään joko kokeiluina tai kerhomuotoisena. Jo 1960-luvun lopulla lainsäädäntöön sisällytettiin säännös, jonka mukaan kunnan koululaitokseen voi kuulua esiluokkia. Hyväksyessään koulutusta koskevan lainsäädännön uudistuksen kesäkuussa 1998 eduskunta edellytti lausumassaan hallituksen valmistelevan perusopetuslain muutokset siten, että lapsen oikeus oppivelvollisuutta edeltävään vuoden mittaiseen esiopetukseen voidaan saattaa voimaan elokuusta 2000 lukien. Lainsäädäntö tuli lopulta voimaan siten, että ensin vuoden 2000 elokuun alusta esiopetuksen järjestäminen oli kunnille vapaaehtoista ja kuntien yleinen velvollisuus esiopetuksen järjestämiseen sekä lapsen subjektiivinen oikeus esiopetukseen tuli voimaan elokuun alusta 2001 lukien.

Valiokunta katsoo, että esiopetuslainsäädäntö on merkittävä uudistus suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Hyvin toimivien käytäntöjen rakentaminen on antanut vanhemmille mahdollisuuden arvioida tilannetta ja kunnille mahdollisuuden kehittää toimintaa lasten tarpeita vastaavaksi. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen sisältöä määrittävät ohjausasiakirjat on maassamme uudistettu viime vuosina.

Valiokunta yhtyy selonteossa todettuun siitä, että yhteiskunnan järjestämä ja valvoma varhaiskasvatus rakentuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Ensisijainen lasten kasvatusvastuu on lasten vanhemmilla, mutta yhteiskunnan tehtävä on tukea lasten vanhempia heidän kasvatustehtävässään. Tavoitteena on, että lapsiperheiden palveluissa omaksutaan lapsi- ja perhelähtöiset varhaiskasvatuksen tavoitteet, toimintatavat ja yhteistyökäytännöt. Esiopetus on kuusivuotiaille järjestettynä palveluna tärkeä nivelvaihe lapsen elämässä. Tämä asettaa palvelun järjestämiselle, henkilöstölle ja vanhemmille uusia haasteita ennen kaikkea yhteistyössä, joustavuudessa ja avoimuudessa.

Esiopetuksella on laajoja yhteiskuntapoliittisia vaikutuksia lasten varhaiskasvatuksen kokonaisuuteen ja lapsiperheiden asemaan yhteiskunnassa. Se on osa koulutuksen perusturvaa, joka takaa sivistyksellisten perusoikeuksien yhdenvertaisen toteutumisen kaikille koulutusjärjestelmän eri tasoilla.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että selontekoa varten on kerätty laaja aineisto, jota toistaiseksi ei ole tieteellisesti hyödynnetty. Valiokunnan mielestä aineistoa tulisikin jatkotyöskentelyssä hyödyntää muun muassa siten, että siitä saadaan myös kansainvälisesti vertailukelpoisia tuloksia ja aineiston analyysissä painottuisi nykyistä enemmän laadullinen tarkastelu.

Esiopetuksen tavoitteiden toteutuminen

Valiokunnan mielestä esiopetusuudistuksen tavoitteet ovat kokonaisuutena onnistuneet hyvin ja uudistus on vaikutuksiltaan myönteinen. Esiopetuksen saavutettavuus on ollut erittäin hyvä. Noin 96 prosenttia kuusivuotiaista lapsista osallistui vuonna 2003 perusopetuslain mukaiseen maksuttomaan esiopetukseen. Järjestely, jossa osallistuminen esiopetukseen on vapaaehtoista, antaa viime kädessä lapsen vanhemmille mahdollisuuden ratkaista osallistumisesta perheen omista lähtökohdista. Lähes koko ikäluokan osallistuminen esiopetukseen osoittaa, että järjestely on toimiva eikä muutokseen tältä osin ole tarvetta. Eräiden erityisryhmien vähäistä esiopetukseen osallistumista valiokunta käsittelee tässä mietinnössä jäljempänä.

Esiopetuksen keskeisenä tehtävänä on edistää lapsen suotuisia kasvu-, kehitys- ja oppimisedellytyksiä. Selonteko painottaa arvioinnin ensisijaisesti lasten kouluvalmiuksiin ja suoriutumisen arviointiin. Valiokunta kuitenkin korostaa sitä, että esiopetuksessa niin yleiset kasvatustavoitteet kuin eri sisältöalueidenkin tavoitteet määrittyvät tehtäviksi kasvattajille. Kasvattajien tulee laajentaa lapsen kokemusmaailmaa, antaa aineksia lapsen ajattelun kehittymiselle, suunnitella työskentelyä yhdessä lasten kanssa sekä luoda avoin, rohkaiseva ja kiireetön ilmapiiri. Tärkeää on tarkastella myös sitä, rakentuuko esiopetus lapselle mielekkääseen merkitykselliseen leikin, toiminnan ja tiedollisen aineksen yhdistelyyn, joka luo kehitystä ja oppimista.

Selonteon mukaan kaikkien arvioitujen valmiuksien perusteella voidaan lasten kehitystasoa koulunkäynnin aloittamiseen luonnehtia keskimäärin hyviksi. Suurin osa lapsista on saavuttanut esiopetusvuoden päättövaiheessa vähintäänkin hyvät valmiudet ja erittäin hyvään tasoon yltää noin neljännes lapsista. Suurimmat muutokset lapsen valmiuksissa esiopetusvuoden aikana tapahtuvat suulliseen ilmaisuun, kielen havainnointiin ja kirjallisuuteen sekä matemaattisiin taitoihin liittyvien valmiuksien harjaantumisessa. Vähäisimmät muutokset tapahtuvat sosiaalisissa ja eettisissä taidoissa sekä katsomuksellisessa yleissivistyksessä. Selonteon mukaan kuitenkin kaikkien arvioitujen valmiuksien muutosten perusteella esiopetusvuoden aikana tapahtunutta kokonaismuutosta voidaan luonnehtia muutokseksi keskimäärin hieman parempaan. Esiopetusvuoden aikana tapahtuneissa valmiuksien muutoksissa ei ole selonteon mukaan sukupuolten välillä eroa. Myöskään alueellisesti ei havaittu lasten välillä merkittäviä eroja valmiuksissa eikä valmiuksissa tapahtuneissa muutoksissa.

Ryhmäkoko

Perusopetuslain 26 a §:n 3 momentin mukaan asetuksella säädetään tarvittaessa esiopetuksen opetusryhmien muodostamisesta. Perusopetusasetuksessa säädetään vain erityisopetuksen ryhmistä. Opetusministeriö on antanut suosituksen, jonka mukaan esiopetuksen opetusryhmään saa kuulua pääsääntöisesti enintään 13 oppilasta. Jos esiopetusta antavan opettajan ohella ryhmän työskentelyyn osallistuu enimmän aikaa koulunkäyntiavustaja, lastenhoitaja tai muu tehtävään soveltuvan ammatillisen koulutuksen suorittanut henkilö, opetusryhmän enimmäiskoko voi olla enintään 20 oppilasta. Opetusryhmän enimmäiskoko voidaan väliaikaisesti ylittää, jos se on opetuksen luonteen, opetuksessa käytettävän työskentelytavan tai jonkin pakottavan syyn takia perusteltua eikä järjestely vaaranna opetuksen tavoitteiden saavuttamista.

Lapsiryhmien muodostaminen esiopetuksessa ei ole toteutunut opetusministeriön suositusten mukaisesti. Selonteon mukaan 20 lapsen ryhmäkokosuositus ylitetään noin 30 prosentissa esiopetusryhmistä ja ylityksiä tapahtuu etenkin päiväkodeissa sekä yhdistetyissä ryhmissä. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että päiväkotien ryhmien muodostamista sääntelee sekä edellä mainittu opetusministeriön suositus että päivähoitoasetus. Tämä johtaa siihen, että ryhmien muodostamista ja henkilöstön mitoitusta koskeva sääntely on hankala ja aiheuttaa kunnissa ongelmia ja osin epätarkoituksenmukaisia käytäntöjä. Ikäkausiin perustuvat ryhmäkoot purettiin hallinnollisesti jo 15 vuotta sitten. Suomessa ei kuitenkaan ole kattavaa tilastollista tai tutkimustietoa siitä, kuinka toiminta on sen jälkeen organisoitu ja kuinka paljon toimintaa toteutetaan edelleen tiukan ryhmäkohtaisesti. Riittävästi ei ole myöskään tietoa esimerkiksi monimuotoisista ja joustavista järjestämismalleista niin lasten kuin henkilöstön osalta.

Valiokunta painottaa sitä, että eri kunnissa on tarvetta ja tarkoituksenmukaista järjestää ryhmien muodostaminen eri tavoin ja joustavasti. Nykytilanne ei kuitenkaan ole tyydyttävä. Valiokunta on huolestunut siitä, että ryhmäkokosuositusta ei noudateta, koska se ylittyy joka kolmannessa esiopetusryhmässä ja suosituksen ylittävien opetusryhmien osuus on myös nousussa. Selonteosta ei esimerkiksi käy ilmi, mistä suuret ryhmäkoot johtuvat. Lisäksi tulisi selvittää muun muassa onko ongelmia päivähoidon säädösten ja esiopetusta koskevien ryhmäkokosuositusten yhteensovittamisessa tai esimerkiksi tiloista tai muista käytännön syistä johtuvasta vaikeudesta järjestää opetus pienryhmissä. Edellä todetuista syistä valiokunta ehdottaa lausumaa, jonka mukaan ryhmäkokoa koskevista ongelmista tulee tehdä selvitys ja sen jälkeen tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin, jotta saadaan toimiva malli ryhmäkokojen muodostamiselle eri tilanteissa (Valiokunnan lausumaehdotus).

Eri kieli- ja kulttuuriryhmistä tulevat lapset

Romanilasten osallistuminen esiopetukseen.

Opetushallituksen vuonna 2002 valmistuneen selvityksen mukaan vain noin 2 prosenttia romanilapsista osallistuu esiopetukseen. Valiokunta pitää tätä huolestuttavana. Syitä romanilasten alhaiseen esiopetukseen osallistumiseen ovat valiokunnan saaman selvityksen mukaan tiedon puute ja perinteinen kasvatuskulttuuri. Romaniasiain neuvottelukunnan mukaan romanien ja kunnan esiopetuksen sekä muun varhaiskasvatuksen välisen vuorovaikutuksen puute on erityisesti syy romanilasten kotihoitoon sen lisäksi, että kotihoito vastaa parhaiten perinteisiä romanien kasvatustavoitteita. Romanivanhemmilla ei myöskään ole välttämättä tietoa lapsen subjektiivisesta oikeudesta esiopetukseen eikä varhaiskasvatuksen tavoitteista. Selonteon tavoite tasoittaa varhaiskasvatuksella lasten elinolosuhteista johtuvia eroja ja tarjota lapsille yhtäläiset mahdollisuudet kehittyä edellytystensä mukaisesti ei siten romanilasten osalta toteudu. Syrjäytymisen ehkäiseminen ja kouluvalmiuksien kehittäminen ovat tärkeitä esiopetuksen tavoitteita. Valiokunnan mielestä tulee ryhtyä tehostettuihin toimenpiteisiin romanilasten osallistumiseksi nykyistä merkittävästi enemmän esiopetukseen.

Valiokunta painottaa, että tulee ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin romanivanhempien informoimiseksi varhaiskasvatuksen tavoitteista ja oikeudesta esiopetukseen. Romanilasten omaa kieltä ja kulttuuria tulee pyrkiä myös tukemaan esiopetuksessa. Näillä toimenpiteillä voidaan konkreettisesti ehkäistä romanilasten syrjäytymistä, tukea integrointikehitystä ja ennen kaikkea helpottaa lasten koulunkäynnin aloittamista.

Valiokunnan mielestä romanilapsille tulee tarvittaessa antaa tukea varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden suositusten mukaisesti suomen tai ruotsin kielen oppimisessa.

Maahanmuuttajalapset.

Selonteon mukaan maahanmuuttajataustaisten lasten huomioimisessa ja oppilashuollon palveluissa on puutteita. Esiopetuksen järjestäjistä 50 prosenttia tarjoaa eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluville lapsille joko suomen tai ruotsin kielen opetusta. Myös eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvien lasten oman äidinkielen opetuksessa on kehittämistarvetta, sillä 84 prosentissa nämä lapset eivät saa lainkaan oman äidinkielen opetusta.

Valiokunta pitää välttämättömänä eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvien lasten omakielisen esiopetuksen lisäämistä sekä riittävää suomen tai ruotsin kielen opetusta. Esiopetuksella voidaan antaa lapselle perusta kaksikielisyydelle ja mahdollisuus kasvaa sekä oman kulttuuriyhteisön että suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi.

Oppilashuolto

Esiopetukseen osallistuvilla lapsilla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämä tarvittava oppilashuolto. Esiopetuksen tavoitteiden toteutuminen edellyttää lapsen terveydestä sekä fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtimista.

Selonteon mukaan esiopetuksen oppilashuollollisten palveluiden saatavuus vaihtelee palvelusta riippuen. Heikoin tilanne on erityislastentarhanopettajien palvelujen riittävyydessä. Eroja on myös maan eri alueiden välillä, ja maaseutumaisissa kunnissa tukipalveluiden saatavuus on taajaan asuttuihin ja kaupunkimaisiin kuntiin nähden ongelmallisempaa.

Valiokunta painottaa oppilashuollon merkitystä oppimisvaikeuksien varhaisessa tunnistamisessa viimeistään esiopetusaikana. Valiokunta yhtyy selonteon johtopäätökseen siitä, että oppilashuolto tulee turvata koko maassa kaikille sitä tarvitseville lapsille lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Erityisopetukseen siirretyille tai otetuille lapsille tulee laatia henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS).

Valiokunta viittaa myös Opetushallituksen esiopetuksen opetussuunnitelman perusteita koskeviin täsmennyksiin oppilashuollosta ja kodin kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Valiokunta korostaa velvoitetta opetustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen väliseen yhteistyöhön paikallisten opetussuunnitelmien laadinnassa koko esiopetuksen, oppilashuollon ja kodin kanssa tehtävän yhteistyön osalta.

Henkilöstö

Selonteon mukaan opetushenkilöstön kelpoisuustilanne on hyvä riippumatta esiopetuksen järjestämispaikasta. Opettajista 94 prosenttia on kelpoisia tehtäväänsä. Siirtymävaiheessa opetustoimen henkilöstökoulutuksella on edistetty osaamista, ja siirtymävaiheen pätevöittämiskoulutus on antanut hyviä tuloksia niin laadullisesti kuin määrällisestikin.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että myös opiskelijavalinnoin edistetään opettajiston kehittymistä näkemyksiltään, kokemuksiltaan ja lahjakkuudeltaan monipuolisena ammattikuntana. Valiokunta kannattaa opetusministeriön laatimassa Opettajakoulutuksen kehittämisohjelmassa (2001) olevaa ehdotusta siitä, että opettajankoulutuksen valinnoissa olisi keskeistä soveltuvuuden ja motivaation arviointi. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että esiopetuksessa toimii, kuten muutenkin opettajina, liian vähän miehiä. Valiokunta painottaa sitä, että opettajankoulutuksen pääsykokeita edelleenkin kehitetään niin, että nykyistä enemmän miehiä valikoituisi koulutukseen.

Valiokunta yhtyy selonteon johtopäätöksissä todettuun siitä, että opetuksen järjestäjän tulee jatkossa suunnata voimavaroja esiopetusta antavan henkilöstön täydennyskoulutukseen riippumatta siitä, onko henkilöstö opetustoimen tai päivähoidon alaista henkilöstöä.

Hallinto

Kunnan päätösvallassa on, minkä hallintokunnan alaisuuteen se esiopetuksen sijoittaa. Selonteon mukaan esiopetuksen hallinnosta vastaa 37 prosentissa kunnista sosiaali- ja opetustoimi yhdessä. Kunnista 35 prosenttia on sijoittanut hallinnon opetustoimen ja 27 prosenttia sosiaalitoimen yhteyteen.

Valiokunta yhtyy selonteon johtopäätöksissä todettuun siitä, että esiopetuksen hallinto on murrosvaiheessa. Hallinnon ja opetuksen järjestämispaikan kuuluminen eri toimielimen alaisuuteen voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Valiokunta korostaa hallinnon järjestämisen osalta sitä, että turvataan lasten ja perheiden sekä henkilöstön yhdenvertaisuus.

Valiokunta pitää välttämättömänä jatkossa selvittää, onko sillä vaikutusta esiopetuksen sisältöön, minkä hallintokunnan alaisuudessa esiopetusta annetaan. Valiokunta pitää tärkeänä kuitenkin pyrkiä siihen, että esiopetus järjestetään mahdollisimman lähellä lapsen kotia ja ratkaisuja tehtäessä otetaan huomioon erityisesti perheiden näkökulma.