Perustelut
Tarkastusvaliokunta on kiinnittänyt aiemmin huomiota
finanssipolitiikan tietoperustaan lausunnossaan (TrVL 2/2009
vp — VNS 3/2009 vp),
jossa todetaan, että finanssipoliittisen päätöksenteon
tulee perustua oikeille ja riittäville tiedoille. Valtiontalouden
kehysten osalta valiokunta katsoi mietinnössään
(TrVM 10/2010 vp — K
21/2010 vp), että valtiontalouden tietoperustaa,
avoimuutta ja läpinäkyvyyttä selkeytetään
ja parannetaan, ja esitti, että tietoperustan on annettava
eduskunnalle nykyistä paremmat edellytykset päätöksenteolle
ja tavoitteiden toteutumista koskevalle seurannalle. Valiokunnan aiemmat
kannanotot ovat lähtökohtina nyt käsiteltävänä olevalle
talousarvioesityksen tietoperustan kehittämiselle.
Talousarvioesityksen tietoperusta
Tarkastusvaliokunta kiinnittää huomiota Valtiontalouden
tarkastusvirastonkin esille nostamaan huomioon, että valtion
talousarvio on historiallisen kehityksen tulos, sen rakennetta ja tietosisältöä on
mahdollista ja tuleekin kehittää. Valtiovarainministeriön
johdolla on toteutettu talousarvion rakenteen ja sisällön
kehittämistä, jonka pilotteina olivat vuosina
2006 sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetus-
ja kulttuuriministeriön pääluokat. Sen
jälkeen uudistettu tavoitteellinen rakenne on kirjattu
talousarvioehdotusten laadinnasta annettuihin valtiovarainministeriön
määräyksiin. Käytännössä rakenteen
ja sisällön jäntevöittämisen
uudistus on jäänyt toteutukseltaan vielä kesken.
Eduskunnan päätöksenteon kannalta on
olennaista saada nykyistä selkeämmin esille, mitä talousarvioon
otettavilla määrärahoilla ja niiden kohdentamisella
tavoitellaan ja on tarkoitus saada aikaan.
Tarkastusvaliokunnan mielestä talousarvion informatiivisuutta
tulee parantaa ja aloittaa se yksilöimällä jatkossa
investoinnit. Valtion investointimenojen esittäminen talousarviossa
on perusteltua tietoperustan oikeellisuuden ja riittävyyden
näkökulmasta, mutta erityisesti tarpeen, jotta
eduskunta kykenee tekemään finanssipoliittisia
päätöksiä kokonaistaloudellisesti,
kestävästi ja pitkäjänteisesti.
Pääoma- ja käyttötalousmenojen
erittely on tarpeen entistä laadukkaamman päätöksenteon
perusteeksi. Pääoma- ja käyttötalousmenojen
erillään pitämistä puoltaa myös
se, että toimintatapa on julkishallinnossa yleisesti käytössä.
Valiokunta katsoo, että talousarvion sisältöä on
mahdollista selkiyttää myös teknisesti.
Vuodesta toiseen tai talousarvion eri kohdissa samankaltaisina toistuvia
osuuksia ajantasaistamalla ja karsimalla voidaan parantaa talousarvion
luettavuutta ja olennaisen informaation löytymistä helpommin.
Valiokunta ehdottaa, että valtiovarainministeriö huolehtii,
että talousarvion sisällön tekninen tiivistäminen
alkaa jo seuraavassa talousarviossa.
Valiokunta kiinnittää huomiota laskentatoimen
ja liikekirjanpidon tietojen liian vähäiseen hyödyntämiseen
virastojen johtamisessa. Valiokunnan mielestä talousarviota
koskevan raportoinnin ja tulosohjauksen kehittämisessä tulee laskentatoimen
osaaminen ottaa nykyistä paremmin huomioon ja liittää se
osaksi johdon kannustinjärjestelmiä. Lisäksi
valiokunta pitää tärkeänä yhtenäisen
tilikartan ja laskentajärjestelmän aikaansaamista.
Menokartoitukset
Tarkastusvaliokunta pitää nykyisessä taloustilanteessa
perusteltuna, että menojen seurantaa edelleen tehostetaan
esimerkiksi menokartoitusten avulla. Näin on tehty muun
muassa Alankomaissa ja Kanadassa. Kanadassa menokartoitusten käyttö on
alkanut vuodesta 1994, ja menettelyä uudistettiin vuonna
2007. Siellä valtionhallinnon organisaatiot joutuvat arvioimaan
menonsa uudelleen neljän vuoden välein ja joko leikkaamaan
tai kohdentamaan uudelleen 5 % menoistaan. Tavoitteena
on, että jokainen valtion hallinnon alaisuudessa oleva
dollari tuottaa niin paljon hyötyä Kanadan kansalaisille
kuin mahdollista. Myös Suomessa menokartoituksia on selvitetty
nykyisen hallitusohjelman valmistelun yhteydessä. Tarkastusvaliokunta
pitää tarpeellisena menokartoitusta ja tulee jatkamaan asian
selvittämistä.