Perustelut

Aiemmat käsittelyvaiheet

Valiokunta on antanut vuokratyödirektiiviehdotuksesta lausunnon vuonna 2002 (TyVL 12/2002 vp). Tämän jälkeen direktiiviehdotuksen käsittely on ollut pitkään pysähdyksissä EU:ssa.

Viime marraskuussa silloinen puheenjohtajamaa valmisteli esityksen, jossa vuokratyödirektiivi oli liitetty yhteen työaikadirektiivin käsittelyn kanssa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sai asiasta kirjelmän 29.11.2007. Valiokunta ehti kuulla asiasta vain ministeriön selvityksen 30.11.2007 ja joutui antamaan saman tien asian kiireellisyyden johdosta pöytäkirjan otteella asiaa koskevan kannanottonsa suurelle valiokunnalle.

Pöytäkirjanotteen mukaan valiokunta päätti työministeriön antaman informaation perusteella äänestyksen jälkeen hyväksyä seuraavan kannanoton: "Valiokunta toteaa, että vuokratyödirektiivi ja työaikadirektiivi ovat valiokunnan toimialan kannalta hyvin tärkeitä EU-tason lainsäädäntöhankkeita ja valiokunta olisi mielellään halunnut paneutua niihin ehdotettuihin muutoksiin paremmin kuin valiokunnalle annetussa aikataulussa on ollut mahdollista. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että molemmat direktiivit saataisiin EU:ssa hyväksyttyä. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, mutta korostaa, että vuokratyödirektiiviä koskevissa neuvotteluissa joustetaan mahdollisimman vähän 6 viikon kynnysajasta ja huolehditaan siitä, että Suomen ei tarvitse muuttaa nykyisiä vuokratyötä koskevia työehtosopimusjärjestelmiään ja että kansallisella tasolla voidaan poiketa direktiivistä työntekijöiden kannalta parempaan suuntaan."

Vuokratyödirektiivin tärkeys

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston myönteiseen suhtautumiseen vuokratyöntekijöiden suojaa edistävän ja tasoltaan kattavan direktiivin säätämisestä.

Valiokunta on tänä keväänä Lissabonin tiedonantopaketista antamassaan lausunnossa (TyVL 4/2008 vp — E 132/2007 vp) todennut, että työelämään liittyvien merkittävien hankkeiden eteneminen on viime aikoina ollut vaikeaa ja epäjohdonmukaista, mitä kuvaa viime joulukuinen yritys pikavauhtia kytkeä yhteen ehdotukset vuokratyödirektiiviksi ja työaikadirektiivin uudistamiseksi. Valiokunta piti tärkeänä, että Suomi korostaa komission vastuuta jo vireillä olevien hankkeiden johdonmukaisessa loppuun viemisessä. Valiokunta piti erityisesti vuokratyödirektiiviä tärkeänä, mikäli se luo yhteiset harmonisoidut pelisäännöt työvoiman vuokraustoiminnalle, turvaa yrityksille nykyistä tasapuolisemmat kilpailuedellytykset, antaa riittävän suojan työntekijöille ja edistää rajojen yli tapahtuvaa palvelujen liikkuvuutta.

Valiokunta on vuokratyödirektiiviehdotusta koskeneessa lausunnossaan TyVL 12/2002 vp katsonut, että vuokratyödirektiivin säätäminen on välttämätön osa epätyypillisiä töitä koskevaa säännöstöä Euroopan unionin tasolla. Se täydentää epätyypillisissä työnteon muodoissa työskentelevien asemaa turvaavaa yhteistä eurooppalaista pohjaa ja tasapainottaa joustavuuden lisäämiseksi hyväksyttyjä osa-aikatyötä ja määräaikaista työtä koskevia direktiivejä. Valiokunta piti oikeina lähtökohtina direktiiville syrjimättömyyden periaatetta ja käyttäjäyrityksen vastaavaa työtä tekevän työntekijän käyttämistä vertailukohtana.

Valiokunta vastusti direktiiviehdotukseen sisältynyttä säännöstä, jonka mukaan syrjimättömyys- ja käyttäjäyritysperiaatteita ei olisi tarvinnut noudattaa alle 6 viikon pituisissa toimeksiannoissa (ns. kynnysaika). Valiokunta katsoi tällaisten poikkeussäännösten olevan ongelmallisia, koska ne mahdollistavat syrjimättömyysperiaatteen kiertämisen ja heikentävät näin direktiivin tarkoituksen toteutumista. Valiokunta piti tärkeänä, että valtioneuvosto pyrkii direktiivin jatkovalmistelussa siihen, että laajat poikkeamismahdollisuudet syrjimättömyysperiaatteen soveltamisalasta poistetaan.

Valiokunta toistaa aiemmissa lausunnoissaan esittämänsä näkemykset vuokratyödirektiivin merkityksestä, syrjimättömyys- ja käyttäjäyritysperiaatteiden tärkeydestä sekä laajojen poikkeamismahdollisuuksien vaaroista.

Vuokratyö- ja työaikadirektiivien yhteenkytkentä

Puheenjohtajamaa Slovenian kompromissiesitys rakentuu sille, että vuokratyödirektiivin säätäminen ja työaikadirektiivin muuttaminen kytketään yhteen ja niitä käsitellään kokonaispakettina, vaikka ne ovat muodollisesti erillisiä.

Valtioneuvoston kannan mukaan Suomen prioriteettina on löytää työaikadirektiiviin sellainen ratkaisu, jolla voidaan joustavoittaa lääkäreiden päivystysaikoja koskevia Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkintoja. Valtioneuvosto tukee työaikaa ja vuokratyötä koskevien direktiiviehdotusten käsittelemistä yhdessä, mutta voi hyväksyä viime kädessä vuokratyödirektiivin yksinäänkin, mikäli ratkaisun saaminen työaikadirektiivin muutokseen osoittautuu mahdottomaksi.

Valiokunta toteaa, että vuokratyödirektiiviehdotus ja työaikadirektiivin muutosehdotus eivät sisällöltään liity yhteen. Niiden käsittely on ollut EU:ssa ja kansallisella tasolla täysin itsenäistä aina viime syksyyn saakka, jolloin puheenjohtajavaltio yritti saada niitä koskevat kompromissiehdotuksensa läpi kytkemällä ne yhteen. Esimerkiksi Suomen puheenjohtajuuskaudella tehty työaikadirektiivin muuttamista koskenut kompromissiehdotus oli täysin itsenäinen eikä liittynyt mitenkään vuokratyödirektiivin etenemiseen.

Kompromissiehdotuksen sisältö

Puheenjohtajan kompromissiehdotuksen tärkeimmät elementit ovat vuokratyödirektiivin 4 artikla (vuokratyön kiellot ja rajoitukset) ja 5 artiklan 1 kohta (yhdenvertaisen kohtelun periaate) ja siitä poikkeamismahdollisuus 5 artiklan 3 kohdan perusteella työehtosopimuksin tai 4 ja 5 kohtien poikkeamismahdollisuus työmarkkinaosapuolten sopimuksin.

Artikla 4 sisältää markkinoiden vapauttamista edistäviä säännöksiä siitä, millaisia vuokratyön kieltoja ja rajoituksia jäsenmaissa voi olla ja mitä jäsenmaiden tulee tehdä tällaisten rajoitusten lieventämiseksi ja poistamiseksi. Vuokratyödirektiiviehdotuksessa esitettiin alun perin jäsenmaille erittäin tiukkoja vuokratyön kieltojen ja rajoitusten tarkasteluvelvoitteita, jotka kuitenkin valmistelun aikana todettiin ongelmallisiksi, koska ehdotuksen oikeusperusta liittyy työntekijöiden suojeluun. Ehdotusta on tältä osin lievennetty ja pyritty huomioimaan jäsenmaiden kannanotot asiaan vaarantamatta kuitenkaan ehdotuksen tasapainoista kokonaisuutta. Työvoiman vuokrausala on vapautunut voimakkaasti alkuperäisen direktiiviehdotuksen antamisen jälkeen. Puheenjohtajan kompromissiehdotuksen yksi tärkeä kohta on kuitenkin edelleen 4 artikla.

Artikla 5 sisältää työntekijöiden suojelemiseksi tarkoitetut säännökset yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta. Sen 1 kohdan mukaan vuokratyöntekijän olennaisten työolojen ja työehtojen on oltava käyttäjäyrityksessä suoritettavan toimiksiannon ajan vähintään samanlaiset kuin häneen sovellettaisiin, jos käyttäjäyritys olisi palkannut hänet suoraan hoitamaan samaa tehtävää.

Puheenjohtajamaan kompromissiehdotuksessa on aiemmin esillä ollut kynnysaika korvattu mahdollisuudella poiketa työmarkkinaosapuolten sopimuksin yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta. Ehdotuksen mukaan niissä jäsenmaissa, joissa ei ole yleissitovien työehtosopimusten järjestelmää, voidaan kansallisen tason työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen ja näiden tekemän sopimuksen mukaisesti poiketa yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta olennaisten työolojen ja työehtojen osalta. Tämä edellyttää, että vuokratyöntekijöiden suojan riittävä taso taataan. Käyttöön voidaan ottaa myös kynnysaika, eikä direktiivissä säädetä kynnysajan pituudesta. Viime kädessä jäisi Euroopan yhteisön tuomioistuimen arvioitavaksi, milloin järjestely on yhteisöoikeuden mukainen.

Puheenjohtajan ehdotuksen taustalla on mahdollistaa sellaiset järjestelyt kuin Yhdistyneen kuningaskunnan työmarkkinakeskusjärjestöjen toukokuussa 2008 solmima sopimus, jossa on sovittu 12 viikon kynnysajasta vuokratyöntekijöiden yhdenvertaiselle kohtelulle. Koska säännös ei aseta mitään rajaa kynnysajan pituudelle, se voi johtaa vielä tätä pidempiinkin kynnysaikoihin. Säännös voi olla ongelmallinen direktiivin tavoitteiden kannalta ja mahdollistaa vuokratyöntekijöiden kustannuksella käytävän epäterveen kilpailun EU:n markkinoilla.

Suomessa vuokratyöntekijän työsuhteessa sovellettavista vähimmäistyöehdoista säädetään työsopimuslaissa. Jos vuokratyönantaja ei ole sidottu ns. normaalisitovaan työehtosopimukseen eikä ole velvollinen noudattamaan työsuhteissaan yleissitovaa työehtosopimusta, vuokratun työntekijän työsuhteessa sovelletaan vähintään käyttäjäyritystä sitovan työehtosopimuksen määräyksiä. Työsopimuslain sääntelyn tarkoituksena on suojella vuokratyöntekijöitä sekä turvata vähimmäisehdot.

Direktiiviehdotuksen lähtökohdat, joita ovat syrjimättömyyden periaate ja käyttäjäyrityksen vastaavaa työtä tekevän työntekijän käyttäminen vertailukohtana, on omaksuttu myös Suomen työsopimuslaissa, vaikka vuokratyöntekijään voidaan soveltaa myös vuokratyötä varten tehtyä erillistä työehtosopimusta. Tällaisia työehtosopimuksia on tehty lähinnä aloilla, joissa käyttäjäyritystä sitovaa työehtosopimusta ei ole, ja myös näissä sopimuksissa tavoitteena on ollut turvata vuokratyöntekijöille käyttäjäyrityksessä sovellettavan tasoiset työehdot. Direktiiviehdotuksen 5 artiklan 3 kohdan mukainen poikkeus mahdollistaa tällaisten työehtosopimusten tekemisen myös jatkossa. Valiokunta pitää Suomen työehtosopimusjärjestelmän hyväksyvän 3 kohdan sisällyttämistä direktiiviin tärkeänä.

Valiokunta toteaa, että direktiiviehdotus säätelee ainoastaan vuokratyöntekijöiden suojelun minimitason eikä se estä Suomea kehittämästä omaa lainsäädäntöään siten, että vuokratyöntekijöiden asema saadaan vastaamaan muiden työntekijöiden asemaa.