Komission esitys alueellisista valtiontuista koskee tukikelpoisten alueiden määrittelyperusteita sekä yritysten investointitukien hanketason enimmäismääriä. Komission esitys tulisi supistamaan merkittävästi Suomen nykyistä aluetukikelpoista aluetta. Tuen suuntaviivoja koskeva uudistus johtaa siihen, että alueellisten tukialueiden väestöpeitto laskee nykyisestä 42,2 prosentista noin 24 prosenttiin. Nykyisiä tukialueita ovat muun muassa Itä-Suomi kokonaisuudessaan, merkittävä osa Pohjois-Suomea, osia Keski- ja Lounais-Suomesta sekä Ahvenanmaa (pl. Maarianhamina). Vuonna 2004 myönnetyn investointituen määrä näille alueille oli noin 70 miljoonaa euroa.

Esitetty uudistus vaikuttaa myös tuki-intensiteetteihin nykyisillä kehitysalue I- ja II -tukialueilla. Eniten tuki-intensiteetit ovat vaarassa laskea suurten ja keskisuurten yritysten tapauksissa lähinnä nykyisestä teoreettisesta maksimitasosta. Lopullinen vaikutus riippuu niistä täsmennyksistä, jotka vielä mahdollisesti ovat saatavissa komission esitykseen.

Komissio esitti aluetuen suuntaviivoista ensimmäisen keskusteluasiakirjan vuoden 2004 keväällä. Nyt käsittelyssä oleva toinen versio aluetukiuudistuksesta on joulukuulta 2004. Jäsenmaiden kirjallisten kommenttien sekä jäsenmaiden ja komission välisten kahdenkeskisten neuvottelujen pohjalta komissio laatii ensimmäisen varsinaisen sääntöluonnoksen. Tämä luonnosasiakirja käynnistää kesäkuussa 2005 seuraavan, oletettavasti viimeisen käsittelykierroksen.

Suomen kanta tämänkertaiseen esitykseen on toimitettava komissiolle 15.3.2005 mennessä.

Valtioneuvoston kanta

EU-ministerivaliokunnassa 18.2.2005 muotoiltu valtioneuvoston kanta sisältää täsmennyksiä viime vuoden kesäkuussa esitettyyn alkuperäiseen kantaan joiltakin osin. Täsmennykset eivät kuitenkaan ratkaisevasti muuta jo aiemmin hyväksyttyä toimintalinjaa. Ne selkiyttävät tukialueen määrittelyä ja maantieteellistä ulottuvuutta sekä "erittäin harvaan asuttujen alueiden toimintatuen" käsitettä.

Valtioneuvosto katsoo, että toteutuessaan komission aluetukiuudistuksen toinen versio saattaa vaikuttaa lisää sekä aluetukikelpoisten alueiden että hanketason tukimäärän pienenemiseen. Suomi pitää tärkeänä, että EU:ssa jo päätettyjen linjausten mukaisesti aluetuki kohdistetaan vähiten kehittyneille alueille.

Komission esittämä aluetuen kohdentamisratkaisu edellyttää Suomen mielestä tiettyä joustoa. Joustolla turvattaisiin se, että kaikkein heikoimmin kehittyneet alueet ml. vanhan tavoite 6 -alueen seutukunnat, jotka eivät sisälly NUTS II -alueisiin sekä saaristoalueet ja Ahvenanmaa (pl. Maarianhamina) voidaan tulevaisuudessakin sisällyttää aluetuen piiriin. Suomi esittää, että nämä bruttokansantuotteeltaan heikommat ja harvaan asutut alueet sisällytetään tukialueeseen laajentamalla komission esitystä. Tarvittavan jouston suuruus on noin 5 prosenttia maan väestöstä.

Mikäli edellä oleva vaihtoehto ei toteudu, Suomi esittää, että po. ongelmalliset alueet sisällytettäisiin tukialueeseen "vaihtamalla" ne kehitystasoltaan maan parhaimpiin, nykyisen tukikartan ulkopuolella oleviin alueisiin.

Mahdollisen jouston käytöstä päätetään erikseen. Suomi kannattaa harvan asutuksen kriteerin määrittelyn soveltamista ensisijaisesti NUTS II -tasolla. Tällöin joustotarve olisi pienempi.