Yksityiskohtaiset perustelut

Valiokunta esittää seuraavia muutoksia hallituksen esitykseen:

Metsätalous liikevaihdossa

Hallituksen esityksen mukaan metsätalous ei oikeuta huojennukseen. Metsätalouden tulot lasketaan kuitenkin mukaan huojennuksen laskentaperusteena olevaan liikevaihtoon. Metsätaloudesta saatavat tulot pienentävät siten huojennuksen määrää, kuten muutkin verolliset myynnit. Samaa periaatetta on sovellettu myös huojennuksen ulkopuolelle rajatuista kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksista saatuihin tuloihin.

Hallituksen ratkaisua on perusteltu sillä, että yrityksen koko mitataan liikevaihdolla sekä verovelvollisuusalarajaa että huojennusta sovellettaessa. Jos vain osa verollisista myynneistä luettaisiin liikevaihtoon, myös suuri yritys voisi periaatteessa päästä osalliseksi veronhuojennuksesta. Liikevaihdon määrittely vastaa myös arvonlisäverodirektiivin säännöksiä, joiden mukaan liikevaihtoon luetaan kaikki verolliset myynnit. Ratkaisulla on merkitystä myös verotuottojen kannalta.

Hallituksen esitystä on arvosteltu valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Asiantuntijat ovat pitäneet perusteettomana sitä, että metsätalous ei kuulu huojennuksen piirin ja että se luetaan kuitenkin liikevaihtoon. Lisäksi hallituksen esittämää arviota alkutuotantoon kohdistuvan huojennuksen kustannusvaikutuksista on pidetty ylimitoitettuna. Valiokunnassa esitettyjen arvioiden mukaan alkutuotannon saama huojennus on 1,5—2,2 miljoonaa euroa, kun se on arvioitu hallituksen esityksessä 14,1 miljoonaksi euroksi.

Tausta-arvioiden uudelleen tarkastelussa on päädytty siihen, että metsätalouden osuus voidaan poistaa huojennuksen perusteena olevasta liikevaihdosta. Valiokunta ehdottaa, että esityksen 149 a §:ään lisätään uusi 3 momentti, jonka mukaan liikevaihtoon ei lueta metsätaloudesta saatua vastiketta. Samaa periaatetta sovellettaisiin myös kiinteistöjen käyttöoikeuden luovutuksista saatuihin vastikkeisiin. Säännöksen 1 ja 2 momenttia tarkistettaisiin uuden 3 momentin vuoksi.

Eräät erityistilanteet

Arvonlisäverolain mukaan eräissä erityistilanteissa ostaja on myyjän asemesta verovelvollinen (käännetty verovelvollisuus). Tämä koskee 2 a §:n mukaan tavaroiden yhteisömyyntiin liittyviä niin sanottuja kolmikantakauppatilanteita, 8 a §:n mukaan tiettyjä kultatoimituksia sekä 9 §:n 1 momentin mukaan tiettyjä ulkomaalaisen myymiä tavaroita ja palveluja. Lisäksi 2 b §:n mukaan verovelvollinen tavaran yhteisöhankinnasta on se, joka on tehnyt hankinnan.

Verovelvollisuuden alaraja koskee vain tavaran tai palvelun myyjiä, eikä sitä sovelleta käännetyn verovelvollisuuden tilanteissa. Myös alarajaan liittyvän veronhuojennuksen tarkoituksena on koskea vain myyjiä. Sekä verovelvollisuuden alarajan että siihen liittyvän huojennuksen soveltamisedellytykset määräytyvät nimenomaan myyjän liikevaihdon perusteella.

Jos huojennus myönnettäisiin käännetyn verovelvollisuuden tilanteissa ostajalle tämän suorittaessa veron myyjän puolesta, huojennuksen soveltamisedellytykset määräytyisivät ostajan eivätkä myyjän olosuhteiden perusteella. Huojennus voisi tällöin koskea suuriakin hankintoja. Lisäksi huojennuksen voisivat saada myös sellaiset oikeushenkilöt ja elinkeinonharjoittajat, joiden harjoittama toiminta muilta osin jää kokonaan verotuksen ulkopuolelle. Ulkomaisten hankintojen verokohtelu poikkeaisi tällöin kotimaisten hankintojen verokohtelusta kotimaisia hankintoja syrjivällä tavalla.

Jos esimerkiksi yksityinen sairaala hankkisi verottomien terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen tuottamista varten kalliin laitteen Suomesta, olisi laitteen myyjän suoritettava vero myynnistä. Sairaalalla ei olisi oikeutta vähentää verotonta toimintaa varten hankitun laitteen ostohintaan sisältyvää veroa tai saada siitä huojennusta. Jos vastaava laite hankittaisiin toisesta jäsenvaltiosta, olisi sairaalan suoritettava veroa yhteisöhankinnasta. Jos sairaalalla kuitenkin olisi oikeus saada huojennus tästä verosta, jäisi hankinta kokonaan verottamatta. Laitteen hankinta Suomen ulkopuolelta olisi tällöin edullisempaa kuin sen hankinta Suomesta. Sama koskisi muita hankintoja, joissa sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta.

Edellä esitetyin perustein lakiehdotusta ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että huojennusta ei myönnettäisi käännetyn verovelvollisuuden tilanteissa. Lakiehdotuksen 149 a §:n 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi 4 ja 5 kohdat, joiden mukaan huojennusta ei saataisi ostajana 2 a, 8 a ja 9 §:n perusteella suoritettavasta verosta eikä 2 b §:ssä tarkoitetusta yhteisöhankinnasta suoritettavasta verosta.

Lakiehdotuksen 5 momentin mukaisesti edellä mainittuja ostoista suoritettavia veroja ei myöskään luettaisi huojennusta laskettaessa tilikaudelta tilitettävään veroon tilanteissa, joissa verovelvollinen harjoittaisi jotain verollista huojennukseen oikeuttavaa toimintaa. Mainittujen hankintojen arvoa ei myöskään luettaisi huojennuksen perusteena olevaan liikevaihtoon. Jos hankinta oikeuttaa vähennykseen, tehty vähennys otettaisiin huomioon vähennettävänä verona huojennukseen oikeuttavaa tilikauden tilitettävää veroa laskettaessa

Lakialoitteet

Lakialoitteessa LA 155/2003 vp ehdotetaan, että vaikeavammaisille yrittäjille myönnettävistä veronhuojennuksista annettua erityislakia jatkettaisiin vielä vuodella. Esitystä on perusteltu sillä, ettei hallituksen esityksessä ole otettu huomioon erikseen vaikeavammaisten yrittäjien asemaa, vaan kaikkia yrittäjiä kohdellaan samalla tavalla. Tämä heikentää niiden vaikeavammaisten yrittäjien asemaa, joiden toiminta on ollut kokonaan verotonta liikevaihdon suuruudesta riippumatta. Aloitteessa on pidetty tärkeänä sitä, että vaikeavammaisilla yrittäjillä säilyy jonkinlainen positiivinen erityiskohtelu.

Erityistukea on pidetty tärkeänä ja vaikeavammaisten yrittäjien yritystoiminnan jatkamisen kannalta välttämättömänä myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Perusteluina on vedottu myös työsyrjintädirektiiviin, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat pitää voimassa erityistoimenpiteitä, jotka ehkäisevät tai hyvittävät mm. vammaisuudesta aiheutuvia haittoja.

Valiokunta on käsitellyt vuosittain vuodesta 1995 alkaen annettua lakia vaikeavammaisille yrittäjille myönnettävistä veronhuojennuksista. Valiokunta on tukenut vammaisille myönnettävää positiivista erityiskohtelua johdonmukaisesti (VaVM 17/2001 vp — HE 119/2001 vp ja VaVM 14/2002 vp — HE 126/2002 vp). Valiokunta on todennyt myös sen, että verotuki koskee melko pientä yrittäjäjoukkoa, käytännössä noin 500 vaikeavammaista yrittäjää sokeiden yrittäjien lisäksi. Heidän saamansa vuosittaisen tuen määrä on vajaat puoli miljoonaa euroa.

Valiokunta pitää vuosittaiseen erityislakiin perustuvaa tilapäisratkaisua sinänsä epätyydyttävänä. Valiokunta on myös tietoinen niistä ongelmista, jotka liittyvät pysyvään verotukeen. Valiokunta pitää kuitenkin edelleen tarpeellisena etsiä uudenlaista ratkaisua tilanteeseen mm. siitä syystä, että nykymuotoisen verotuen ulkopuolelle jäävät kokonaan ne vaikeavammaiset yrittäjät, jotka myyvät muita kuin valmistamaansa tavaraan kohdistuvia palveluita. Tähän joukkoon kuuluu esimerkiksi tietoteknisen alan yrittäjiä.

Jotta vaikeavammaisten yrittäjien asemaa voidaan tarkastella esimerkiksi vammaispoliittisen selonteon yhteydessä, valiokunta ehdottaa, että lakialoite hyväksyttäisiin ja että vaikeavammaisia yrittäjiä koskevaa erityislakia jatkettaisiin vielä vuodella.

Lakialoitteessa LA 12/2003 vp ehdotetaan, että verovelvollisuuden alarajaan liittyvä huojennus laskettaisiin tilitettävän veron perusteella. Huojennus perustuisi 3 360 euron suuruiseen perusvähennykseen, joka pienenisi verollisten myyntien perusteella laskettavan veron ja hankintoihin sisältyvän vähennyskelpoisen määrän erotuksen perusteella.

Hallituksen esityksessä on todettu tällaisesta tilitettävään veroon perustuvasta mallista mm., että täysimääräisen huojennuksen voisivat saada myös sellaiset yritykset, joiden vuosiliikevaihto ylittää 10 000 euroa. Suomi on saanut kuitenkin liittymissopimuksessaan oikeuden vapauttaa verosta sellaiset vähäisen liiketoiminnan harjoittajat, joiden vuosiliikevaihto on vähemmän kuin 10 000 Euroopan laskentayksikköä eli euroa. Valiokunta ei pidä ehdotusta tästä syystä hyväksyttävänä ja on päätynyt sen suhteen kielteiselle kannalle.