Perustelut

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä voimaantulosäännöstä koskevin teknisluonteisin tarkennuksin.

Hallituksen esityksen tarkoituksena on selventää oikeustilaa Euroopan rahoitusvakausvälinettä (ERVV) koskevista Suomen takausvastuista perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 14/2011 vp) edellyttämällä tavalla.

Varsinainen lainsäädäntökysymys kohdistuu Euroopan rahoitusvakausvälineelle annettavista valtiontakauksista annetun lain (ERVV-takauslaki) 2 §:ään. Säännös koskee myönnettävien valtiontakausten alaa ja enimmäismäärää.

Esityksellä pyritään selventämään sitä, missä määrin Suomen antamat takaukset koskevat myös taattavista sitoumuksista koituvia korkoja ja muita kuluja. Lakiesityksen muutetusta tekstistä käy nyt selvästi ilmi, että nämä kuuluvat kaikissa tapauksissa takauksen piiriin, vaikka tästä seuraisi Suomen kokonaisvastuiden kasvu yli laissa takauksille määrätyn 13 974,03 miljoonan euron enimmäismäärän.

Esityksessä kuvataan varsinaisen lainmuutoksen lisäksi laajasti ERVV-puitesopimusta siihen tehtyine muutoksineen, ERVV:n päätöksentekoprosesseja ja toimintaohjeita (Guidelines) sekä menettelytapoja, joilla varmistetaan eduskunnan myötävaikutus päätöksenteossa (SuVL 9/2011 vp).

Lisäksi esitetään kootusti Suomen ERVV:n varainhankinnalle antamien sitoumusten määrä sekä arvioidaan niihin liittyviä riskejä ja riskien hallintaa kokonaiskuvan saamiseksi. Lopuksi käsitellään ERVV:n varainhankintaan liittyvien sitoumusten vaikutusta valtion kykyyn vastata velvoitteistaan.

Esitys pyrkii vastaamaan näin siihen selvitystarpeeseen, jota valtiovarainvaliokunta on edellyttänyt kirjeessään valtiovarainministeriölle 22.11.2011. Kehotus perustuu valiokunnan oman arvion lisäksi edellä mainittuun perustuslakivaliokunnan lausuntoon sekä tarkastusvaliokunnan asiassa antamaan lausuntoon (TrVL 5/2011 vp).

Perustuslakivaliokunnan lausunto

ERVV-takauslain 2 §:n muutos.

Perustuslakivaliokunnan mielestä nyt ehdotetut säännökset ovat selkeitä ja täsmällisiä. Ne selventävät oikeustilan siten kuin valiokunta on edellyttänyt lausunnossaan PeVL 14/2011 vp.

Lakiehdotuksen 2 §:n 2 momentissa on nyt erotettu selvästi ERVV-puitesopimuksen mukainen takaussitoumus (13 974,03 miljoonaa euroa), joka määritellään takauksina ERVV:n "velkojen ja muiden sitoumusten pääomalle ja sille annettavana 65 prosentin ylitakauksena" sekä Suomen mahdollisen takausvastuun enimmäismäärä, joka kattaa myös "takauksen piiriin kuuluvista sitoumuksista aiheutuvat korot ja kulut sekä niille annettavan 65 prosentin ylitakauksen".

Valtiontakauksen enimmäismäärän kuvaus.

Esitys täyttää myös ne vaatimukset, jotka kohdistuvat valtiontakausten enimmäismäärän kuvaukseen, kun eduskunta käsittelee suostumuksenantoa valtiontakaukselle.

Valiokunta piti mahdollisena lausunnossaan PeVL 14/2011 vp, että enimmäismäärän esittämisvaatimus voidaan pääomaan liittyvien erien, kuten korkojen, osalta täyttää myös kuvaamalla säännöksessä sanallisesti riittävän selvästi, mitä tällaiset liitännäiserät ovat, sekä arvioimalla esityksen perusteluissa niiden todennäköinen suuruus.

Takausvastuun piiriin kuuluvat liitännäiserät on kuvattu lakiehdotuksen 2 §:n 2 momentissa selvästi, ja esityksen perusteluissa on arvioitu seikkaperäisesti niiden todennäköistä suuruutta. Esityksessä on myös asianmukaisesti selostettu jo annettuja, voimassa olevia takauksia sekä arvioitu takausvastuiden mahdollista kasvua ja vastuisiin liittyviä riskejä samoin kuin riskien hallintaa.

Kokonaisarvio Suomen vastuista.

Valiokunta on todennut lisäksi, ettei Euroopan rahoitusvakauden turvaamiseen liittyvistä Suomen taloudellisista vastuista ole vielä tehtävissä kokonaisarviointia avoinna olevien kysymysten vuoksi. Tällainen arviointi on kuitenkin tarpeen eduskunnan budjettivallan rajoituksen selvittämiseksi. Tähän liittyy myös kysymys siitä, voidaanko vastuilla vaarantaa Suomen valtion mahdollisuudet vastata niistä velvoitteistaan, jotka sillä Suomen perustuslain mukaan on.

Voimaantulosäännös.

Valiokunta on pitänyt lopuksi tarpeellisena tarkentaa lakiehdotuksen voimaantulosäännöstäLain on tarkoitus tulla voimaan ensi tilassa, ja sitä on tarkoitus soveltaa esityksen mukaan takautuvasti viime vuoden lokakuun 21 päivästä. Ajankohta on sama, jona ERVV-takauslain muutos (1060/2011) tuli voimaan. .

Silloin, kun lakia on tarkoitus soveltaa takautuvasti, kuten tässä, takautuvuus tulisi rajata asianmukaisella ja asiakohtaisesti tarpeellisella tavalla. Tässä tapauksessa lain takautuva soveltaminen tulisi rajata ennen lain voimaantuloa ERVV:lle annettuihin valtiontakauksiin tai vaihtoehtoisesti muulla vastaavalla ja asianmukaisella tavalla.

Lausunto.

Perustuslakivaliokunta katsoo, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Valtiovarainvaliokunnan kanta

2 §:n muutos.

Valiokunta pitää nyt ehdotettua ERVV-takauslain 2 §:n muutosta perustuslakivaliokunnan tavoin oikeustilaa selventävänä ja täsmällisenä.

Muutos on tarkoituksenmukainen, vaikka se on luonteeltaan vain tekninen täsmennys. Se ei siis muuta takauksen alaa siitä, millaiseksi se alun perin kaavailtiin ja säädettiin nyt muutoksen kohteena olevalla lailla 1060/2011. Muutos selkeyttää kuitenkin lain tulkintaa ja aikaisemman HE:n perusteluita ja on siten perusteltu.

Eduskunnan pyytämät selvitykset.

Valiokunta pitää kuvausta Suomen vastuista kattavana ja eduskunnan edellyttämän selvityspyynnön mukaisena. Eduskunnan osallisuus asioiden käsittelyyn on kuvattu niin ikään asianmukaisesti eduskunnan budjettivallan edellyttämät näkökohdat huomioon ottaen.

Voimaantulosäännös.

Lainmuutosta on tarkoitus soveltaa takautuvasti samasta ajankohdasta, jolloin ERVV-takauslain muutos (1060/2011) tuli voimaan eli lokakuun 21 päivästä 2011 lukien.

Valiokunta ehdottaa, että säännöstä täsmennetään perustuslakivaliokunnan esittämin tavoin. Säännöstä sovellettaisiin siten 21 lokakuuta 2011 tai sen jälkeen annettuihin ERVV:n järjestelmän valtiontakauksiin.