Perustelut

Yleistä

Euroopan parlamentti esitti lähes 2 000 muutosesitystä komission esityksiin. Näitä ei ole aikaisemmin saatettu valtioneuvoston toimesta eduskunnan tietoon, vaikka muutosesitykset olivat pääosin tiedossa jo tammikuun lopulla ja niistä äänestettiin Euroopan parlamentissa maalis-huhtikuussa. Vaikeimmat avoinna olevat kysymykset ovat lainsäädäntöpaketin sanktioasetuksiin sisällytetty käännetty määräenemmistöpäätöksenteko, kysymys eurobondeista sekä päätöksentekojärjestelmä makrotalouden indikaattoritulostaulujen ja delegoitujen säädösten osalta.

Aikaisempiin lausuntoihinsa (SuVL 9/2010 vp SuVL 11/2010 vp) viitaten suuri valiokunta toistaa myönteisen näkemyksensä ehdotettujen talouspolitiikan koordinaation tehostamisen keinojen tarpeellisuudesta ja yleisistä perusteista. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että on ratkaisevan tärkeätä, että asiassa saavutetaan sellainen lopputulos, joka vahvistaa talouspolitiikan koordinaatiota ja uudelle lainsäädäntöpaketille asetettuja tavoitteita.

Suuri valiokunta arvioi, että oikein toteutettuna säädöspaketti tarjoaa mahdollisuuden palauttaa kansalaisten ja markkinoiden luottamus EU:n toimielinten talouspoliittiseen suorituskykyyn, ja pitää esitysten viivytyksetöntä hyväksymistä tärkeänä. Kaikissa valituissa ratkaisuissa on painotettava EU:n ja euroalueen talouspolitiikan koordinaation uudistamiselle asetettuja keskeisiä tavoitteita, joita ovat vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osan vahvistaminen, velkakriteerien operationalisointi sekä jäsenvaltioiden makrovakautta koskevan uuden seurantamenettelyn vahvistaminen. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että säädöspaketin valmistuminen ei viivästy sellaisten ehdotusten vuoksi, jotka eivät liity suoraan talouspolitiikan koordinaatioon vaan Euroopan parlamentin toiveisiin valta-asemansa vahvistamisesta.

Suuri valiokunta toteaa, että neuvottelut ovat varsin pitkällä ja tässä vaiheessa valiokunta katsoo perustelluksi ottaa jäljempänä kantaa vain kysymyksiin eurobondeista ja delegoiduista säädöksistä. Muilta osin valiokunta viittaa valtioneuvoston jatkokirjelmissä esitettyihin kantoihin niihin yhtyen.

Eurobondit

Suuri valiokunta katsoo, että Euroopan parlamentin ehdotusta eurobondeista ei voida hyväksyä. Valiokunta toteaa, että ehdotus on kaikissa muodoissaan rajattava ulos keskusteluista nyt käsiteltävään kokonaisuuteen kuulumattomana. Ehdotus unionin ja sen jäsenvaltioiden yhteisvastuullisesti liikkeelle laskemista joukkovelkakirjoista — eurobondeista — jäsenvaltioiden luotonsaannin välineenä ei liity millään tavalla komission ehdottaman säädöspaketin sisältöön tai tavoitteisiin. Eurobondeja voidaan pitää jopa komission ehdotusten tavoitteiden vastaisina, koska ne heikentävät yksittäisten jäsenvaltioiden vastuuta omasta rahoitusasemastaan ja laajentavat samalla perussopimuksille tuntemattomalla tavalla jäsenvaltioiden yhteisvastuuta.

Suuri valiokunta arvioi edelleen, että eurobondit edellyttäisivät hyvin vahvaa luottamusta jokaisen unionin jäsenvaltion sitoutumiseen perussopimuksessa sovittuihin terveen talouspolitiikan sääntöihin. Komission ehdotus lienee jo itsessään selkeä osoitus tämän luottamuksen puuttumisesta.

Delegoidut säädökset

Suuri valiokunta suhtautuu valtioneuvoston tavoin erittäin kriittisesti Euroopan parlamentin ehdotuksiin antaa komissiolle toimivaltaa vahvistaa SEUT 290 artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä koskien asetusta makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta. Euroopan parlamentin ehdotukset liittyvät liiallisten tasapainottomuuksien ehkäisemistä koskevaan uuteen menettelyyn ja siihen liittyvästä tulostaulusta ja indikaattorilistasta päättämiseen.

Lausunnossaan SuVL 11/2010 vp suuri valiokunta totesi, että "asetusehdotukseen makrota- louden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta liittyy edelleen epävarmuutta komission toimesta valittavien talousindikaattoreiden sisällöstä. Asetusehdotuksen mukaan poikkeaminen komission asettamista tunnusluvuista johtaisi puoliautomaattisiin sanktioihin. Asian jatkovalmistelussa olisi valiokunnan mielestä välttämätöntä, että komissiolle annettavan, talousindikaattoreiden valintaa koskevan toimivallan tarkkarajaisuutta lisättäisiin esimerkiksi ottamalla asetukseen esimerkkejä kysymykseen tulevista indikaattoreista tai edellyttämällä konsultaatioita ennen uusien indikaattoreiden käyttöönottoa."

Suuri valiokunta ei ole saanut lopullista selvitystä tästä kysymyksestä. Valiokunta toteaa kuitenkin, että maakohtaisien tulostaulujen ja niihin liittyvien ei-sitovien indikaattorien vahvistamisen on katsottava olevan täytäntöönpanonluonteista, jolloin siitä tulisi päättää komitologiamenettelyssä. Valiokunta painottaa, että SEUT 290 artiklan mukaisia delegoituja säännöksiä tulisi käyttää vain silloin, kun komissio valtuutetaan antamaan lainsäädännön luonteisia perussäännöstä täsmentäviä säännöksiä. Niiden käyttöä ei tule laajentaa ohi perussopimusten tarkoituksen ja kirjaimen.

Suuri valiokunta arvioi, että suhtautumista delegoituihin säädöksiin ei voida arvioida pelkkänä toimielimien välisenä toimivaltakysymyksenä, vaikka delegoitujen säädösten ehdottaminen johtuneekin Euroopan parlamentin pyrkimyksistä kasvattaa valtaansa perussopimuksia muuttamatta. Valiokunta toteaa, että kaikissa ratkaisuissa on pyrittävä säilyttämään toimielinten välinen tasapaino. Toimivaltaa ei tule myöskään suoraan tai epäsuorasti siirtää jäsenvaltioilta unionille ja Euroopan parlamentille.

On muistettava, että SEUT 290 artiklan mukaiset delegoidut säädökset ovat uusi Lissabonin sopimuksella luotu asiaryhmä. Delegoitujen säännösten osalta päätöksentekomenettelyt ovat vasta muotoutumassa, joten käytännön kokemuksia jäsenvaltioiden mahdollisuuksista osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon ei juuri ole. Delegoitujen säädösten säätämismenettely poikkeaa täytäntöönpanoa koskevasta komitologiamenettelystä, jossa komissiolla on oikeudellinen velvollisuus kuulla jäsenvaltioiden asiantuntijoita asian valmisteluvaiheessa.

Suuri valiokunta toteaa, että asian arvioinnissa on otettava huomioon myös ehdotuksen vaikutukset unionin jäsenvaltioiden ja unionin välisiin sekä unionin toimielinten keskinäisiin valtasuhteisiin, joihin valiokunta kiinnitti huomiota jo lausunnossaan SuVL 9/2010 vp. Delegoitujen säännösten osalta Euroopan parlamentilla on huomattavasti enemmän valtaa kuin esimerkiksi komitologiamenettelyssä: sillä on mahdollisuus hylätä tai hyväksyä perusteluitta komission esitykset. Käytännössä sillä on siten varsin merkittävä neuvotteluasema suhteessa komissioon. Mikäli Euroopan parlamentin esitykset delegoiduista säädöksistä hyväksyttäisiin, merkitsisi tämä käytännössä sitä, että Euroopan parlamentti voisi yhdessä komission kanssa — ohi jäsenvaltioiden vaikutusmahdollisuuksien — sopia niistä talouden tunnusluvuista ja ei-sitovista indikaattoreista, joilla ohjataan jäsenvaltioiden talouspolitiikkaa.

Suuri valiokunta muistuttaa, että säädösehdotukset jo itsessään mahdollistavat puuttumisen jäsenvaltioiden suvereenisuuden ytimeen kuuluvaan talouspolitiikkaan. Tämän vuoksi kaikkiin toimivaltakysymyksiin tulee suhtautua erityisen suurella varovaisuudella. Euroopan parlamentin aktiiviselle osallistumiselle yksittäisten jäsenvaltioiden talouspolitiikan ohjaukseen on kaikissa olosuhteissa saatava kansalaisten hyväksyminen.