Perustelut
Pidämme Euroopan komission lainsäädäntöehdotuksia
Euroopan unionin ja euroalueen talouspolitiikan koordinaation tehostamiseksi
pää- asiassa kannatettavina linjauksina,
mutta ei kaikilta osin riittävinä.
Rahoituskriisin laajentuminen ja syventyminen ovat
kääntäneet sekä EU-maiden että Suomen
hallituksen päätöksiä kohti
sosialidemokraattien toukokuussa 2010 Kreikan lainajärjestelyn
yhteydessä esittämiä näkemyksiä (VaVM
19/2010 vp). Nyt nämä tavoitteet
saavat laajaa kannatusta ja niitä viedään
eteenpäin lainsäädäntötoimin
ja järjestelmämuutoksin.
Olemme useassa yhteydessä todenneet, että euroalueella
pitäisi ottaa nopeasti käyttöön pankkivero
ja globaalilla tasolla saada aikaan kattava rahoitusmarkkinavero.
Näillä toimilla rahoitusmarkkinoiden ja rahoituslaitosten
vastuuta kasvatettaisiin tulevien kriisien kustannusten kattamisessa.
Voimassa oleva vakausjärjestelmä ei ole saanut
rahoitusmarkkinoilla aikaan kaivattua vakautta. Epävarmuus
kohdistuu siihen, miten Portugali ja Espanja pystyvät saamaan
rahaa markkinoilta. Keskeinen syy on siinä, kun on luvattu tietty
summa käytettäväksi kriisin hoitoon.
Niin kauan kuin myönnettyä parhaalla luottoluokituksella
olevaa luottokysyntää on ollut, velkaisten maiden
luotottajat pyrkivät pääsemään
eroon alemman luottoluokituksen saatavista ja niihin sisältyvistä riskeistä.
Tämä on siten ollut omiaan ruokkimaan
kriisin siirtymistä velkaisista maista toiseen. Julkisuudessa
on tähän esitetty uutta kokonaisvaltaisempaa joukkovelkakirjajärjestelmää.
Kesäkuussa 2010 perustetussa Euroopan rahoitusvakausvälineessä (ERVV)
on huomattu käyttöönoton jälkeen
"valuvika". Tämän takia rahastosta voidaan antaa
luottoja vain noin puolella siitä summasta, jonka euromaat
ovat rahaston varainhankinnasta taanneet.
Saksan keskuspankin johtaja on esittänyt, että vakausvälineen
rahoitusmahdollisuuksia pitää kasvattaa. Julkisuudessa
olleiden tietojen mukaan euromaiden takaamille luotoille on haluttu saada
korkein eli kolmen A:n luottoluokitus, jolloin rahastoon on pitänyt
jättää vakuuksia lähes sama
määrä, joilla vaikeuksiin joutuneita
maita on luototettu. Tämä on merkinnyt käytännössä sitä,
että jos esimerkiksi Espanjan kokoinen talous ajautuu vaikeuksiin,
rahat eivät yksinkertaisesti riitä. Uusia ratkaisuja
vakausrahaston käytön tehostamisesta
ei euromaiden kesken saatu aikaan viimeisessä EU:n valtiovarainministereiden
kokouksessa.
Toisaalta kyse ei olekaan valuviasta vaan siitä, että rahoitusvakausvälineellä ei
ole ollut tarkoitus hoitaa mahdollisesti vaikeuksiin ajautuvaa Espanjaa
ja sen vuoksi sen nimi puuttui kesäkuun Euroopan rahoitusvakausvälineen
puitesopimuksesta ja takauspäätöksestä,
jota käsiteltiin eduskunnassa. Valiokunnalle ei ole annettu selvitystä tästä kolmen
A:n luottoluokitustarpeen aiheuttamasta luototusmahdollisuuden puolittumisesta
kesäkuun 2010 Euroopan talouden vakauttamispakettiin nähden.
Epävarmuus rahoitusmarkkinoilla ei ole rauhoittunut,
ja riski siitä, että se laajenee edelleen, on
suuri. Suomen ei pidä hyväksyä euromaiden velkojen
yhteisvastuuta, vaan jokaisen maan on itse hoidettava velkansa ja
rahoituslaitosten ongelmat niin, että riskinottajat kantavat
osaltaan vastuun syntyneistä tappioista.
Rahoitusmarkkinoiden riskien ja kriisien ehkäisemisen
kannalta on keskeistä, että yksittäisten
jäsenmaiden finanssipolitiikka on selkeässä ja
tiukassa linjassa yhteisesti hyväksytyn kasvuja vakaussopimuksen
kanssa.
Vaikka Suomen taloudellinen tilanne on euroalueen moniin muihin
maihin nähden paremmassa kunnossa, on meidänkin
liikkumavaramme kaventunut oikeistohallituksen aikana nopeasti. Velkamme
on kasvanut tällä hallituskaudella kovaa vauhtia,
ja ensi vuonna valtionvelan arvioidaan kasvavan 85 miljardiin euroon.
Hallitus siirtää tuleville hallituksille ylisuurten
veronkevennysten rasitteen ja julkisen talouden sopeutustoimet sekä kasvattaa
suomalaisten veronmaksajien ja Suomen taakkaa muille maille myönnettävillä lainoilla
sekä takausvelvoitteilla huolestuttavalla tavalla.
Suomessa hallituksen olisi pitänyt selvittää tuen
läpinäkyvyys jo tehtyjenkin ratkaisujen osalta.
Olisi syytä harkita, pitäisikö osa tuesta kirjata
menoksi ja tuoda asia lisäbudjetin yhteydessä eduskunnan
käsittelyyn lisälainaa ottamatta ja muita budjettiolettamuksia
muuttamatta? Näin saataisiin parempi tieto Suomen valtion velkaantumisen
riskeistä.
Suuret luotot ja takausvastuut saattavat vaarantaa Suomen valtiontalouden
kestävyyden, samalla kun valtiolla on tarve tukea riittävää kasvua
ja mahdollisimman hyvää työllisyyskehitystä sekä hyvinvointiyhteiskunnan
palveluiden tuottamista.
Asian käsittely loukkaa vakavalla tavalla eduskunnan
budjettivaltaa eikä ole mahdollistanut, asian valtiontaloudellinen
merkitys huo- mioon ottaen, riittäviä vaikutusmahdollisuuksia
(VaVM 30/2010 vp).