Valtioneuvoston kirjelmä U 47/2004 vp

Rakennerahastojen yleisasetus

Rakennerahastojen yleisasetus on osa komission alue- ja rakennepolitiikan uudistusta koskevaa asetuskokonaisuutta. Yleisasetuksen lisäksi tähän kokonaisuuteen kuuluvat Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevat rahastokohtaiset asetukset sekä erillinen yhteistyöyhtymäasetus. Rakennerahastojen täytäntöönpanoa koskeva asetusehdotus annetaan valtioneuvoston kirjelmän mukaan myöhemmin syksyllä.

Yleisasetusehdotus sisältää yleiset säännöt, jotka koskevat Euroopan aluekehitysrahaston, Euroopan sosiaalirahaston ja koheesiorahaston tukea. Ehdotuksen mukaan yhteisön alue- ja rakennepolitiikkaa toteutetaan rakennerahastokaudella 2007—2013 kolmella eri tavoitteella, jotka ovat lähentyminen eli konvergenssi, alueellinen kilpailukyky ja työllisyys sekä eurooppalainen alueellinen yhteistyö. Konvergenssitavoite vastaa nykyistä tavoitetta 1. Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoite korvaa nykyiset tavoitteet 2 ja 3. Eurooppalainen alueellinen yhteistyö -tavoite on uusi, mutta sen perustana on nykyinen Interreg-yhteisöaloite.

Asetusehdotuksessa esitetään, että rakennerahastojen kokonaisrahoituskehys vuosille 2007—2013 on 336,1 miljardia euroa. Nykyiseen kauteen verrattuna tämä vastaa suurin piirtein samaa osuutta EU:n yhteenlasketusta kansantulosta eli noin 0,41 prosenttia. Keskittämisperiaatteen mukaisesti köyhimmille maille ja alueille kohdennettaisiin konvergenssitavoitteen kautta varoista lähes 79 prosenttia, mikä tarkoittaisi 264 miljardia euroa. Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteeseen esitetään runsaan 17 prosentin ja eurooppalainen alueellinen yhteistyö -tavoitteeseen vajaan neljän prosentin rahoitusosuutta.

Komission esittämien kriteerien mukaan koko Suomi kuuluisi alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen piiriin. Itä-Suomi kokonaisena NUTS II- ja tavoite 1 -alueena saisi siirtymäajan erityistukea. Pohjois-Suomelle ei esitetä siirtymäajan erityistukea, vaan korotettua tukea harvan asutuksen perusteella.

Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen toimenpiteet ovat suppeampia kuin konvergenssitavoitteessa. EAKR-asetuksessa on avattu mahdollisuus osarahoittaa joitakin tuotannollisia investointeja harvaanasutuilla alueilla. Mahdollisuudet toteuttaa koulutusjärjestelmien uudistamiseen liittyviä toimenpiteitä konvergenssitavoitteiden ulkopuolisilla alueilla heikkenevät kirjelmän mukaan verrattuna nykyiseen ohjelmakauteen. Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteessa painottuvat toimet, jotka auttavat ihmisiä ennakoimaan ja sopeutumaan työ- ja elinkeinoelämän muutoksiin. Tärkeitä asioita ovat elinikäinen oppiminen ja osaavan työvoiman saatavuus sekä ikääntyminen ja rakennetyöttömyyden vähentäminen.

Komission rahoitusesityksellä siirretään rahoituksen painopistettä uusille ja köyhimmille jäsenvaltioille. Komission laskelmien mukaan runsaat puolet kaikista varoista, 173 miljardia euroa kohdennettaisiin vanhoihin jäsenvaltioihin ja 162 miljardia uusiin jäsenvaltioihin. Bulgarialle ja Romanialle varattu osuus olisi 22 miljardia euroa. Lopullisesti rahoituksen kohdentuminen uusiin ja vanhoihin jäsenvaltioihin riippuu pääasiassa siitä, mikä tulee olemaan kokonaisrahoitus ja mistä säästetään. Mikäli komission esittämästä 336 miljardin euron tasosta liikutaan alaspäin, leikkaukset kohdistuvat ensisijaisesti vanhojen jäsenmaiden korkeimpiin tuki-intensiteetteihin ja siirtymäkauden tukeen sekä alueellinen kilpailukyky ja työllisyys- sekä eurooppalainen alueellinen yhteistyö -tavoitteen rahoitukseen.

Komissio on valtioneuvoston kirjelmän mukaan esittänyt epävirallisen arvion, että Suomen saama tuki tulisi komission esityksen toteutuessa sellaisenaan säilymään suurin piirtein nykytasolla, mikä tarkoittaa noin 320 miljoonaa euroa vuosittain. On kuitenkin epävarmaa, turvaako komission asetusehdotus Suomen harvaanasutuille alueille Itä- ja Pohjois-Suomessa nykyistä tukitasoa ja keinovalikoimaa alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteessa.

Valtioneuvoston kanta

Hallituksen yleiset kannanotot vastaavat rahoituskehyskirjelmän kannanoton vastaavia kohtia. Suomi katsoo, että alueellisen koheesion, kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämisen tulee olla uusien rahoituskehysten 2007—2013 sisällön ja resursoinnin kulmakivi. Rakennepolitiikan uudistus tuleekin kytkeä Lissabonin ja Göteborgin strategioiden toimeenpanoon. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan komission esitysten pohjalta alue- ja rakennepoliittisia resursseja suunnilleen 0,40 prosenttia EU:n bruttokansantulosta.

Suomi pitää kynnyskysymyksenä, että sen pohjoiset ja itäiset, erittäin harvaanasutut alueet saadaan korkeimman aluetuen piiriin myös jatkossa. Merkityksellisintä tässä suhteessa on tuen mahdollisimman korkea taso ja pysyvyys sekä yritystukien ja maaseudun kehittämistukien säilyminen nykyisessä laajuudessa. Paras menettelytapa tämän tavoitteen toteuttamiseksi on näiden erittäin harvaan asuttujen alueiden sisällyttäminen rakennerahastojen yleisasetuksen artiklan 5 (konvergenssitavoite) omaksi alakohdaksi. Suomen näkemyksen mukaan komission ehdottama rakennerahastojen määrän vähentäminen kolmeen on hallintoa ja eri menettelyjä yksinkertaistava sekä alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanoa tehostava toimi.

Komission esittämä tavoitteiden välinen, edellä todettu rahoitusosuusjakauma mahdollistaa rakennepoliittisen rahoituksen painopisteen siirtämisen köyhimmille ja syrjäisimmille alueille. Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen sekä eurooppalainen alueellinen yhteistyö -tavoitteen rahoituksen tulisi säilyä vähintään komission esittämällä euromääräisellä tasolla, jotta kasvua ja kilpailukykyä sekä työllisyyttä voitaisiin edistää koko unionin alueella.

Suomi on esittänyt, että ulkorajayhteistyölle kehitetään uusi rahoitusväline edellyttäen, että sen täytäntöönpanossa sovelletaan samoja periaatteita kuin alueellisen yhteistyön tavoitteessa. Suomi myös katsoo, että rakennerahastojen osarahoitusta (ml. maaseuturahasto) tulee voida käyttää alueellisten investointitukien vastinrahoituksena nykyisillä tavoite 1 -alueilla.

Valtioneuvoston selvitys E 106/2004 vp

EAKR-asetus

Asetusehdotus Euroopan aluekehitysrahastosta määrittelee rahaston tehtävät ja tuettavan toiminnan laajuuden konvergenssi-, alueellinen kilpailukyky ja työllisyys- sekä eurooppalainen alueellinen yhteistyö -tavoitteissa. Komission asetusehdotus korostaa tuen keskittämistä rajalliseen määrään painopisteitä, erityisesti alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteessa. Uusi näkökulma asetusehdotuksessa on sosiaalisen koheesion lisääminen. Ympäristöön liittyvät toimenpiteet korostuvat asetusehdotuksessa.

EAKR:n tuki kohdistetaan tuotannollisiin investointeihin, infrastruktuurin parantamiseen, kehittämishankkeisiin ja uusiin toimintamuotoihin sekä tekniseen apuun. Suuret ympäristö- ja infrastruktuurihankkeet rahoitetaan koheesiorahastosta.

Asetusehdotuksessa luetellaan erikseen Euroopan aluekehitysrahaston toimet konvergenssitavoitteessa, alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteessa ja eurooppalainen alueellinen yhteistyö -tavoitteessa. Näistä Suomea keskeisesti koskettavassa alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteessa toimet keskittyvät kolmeen pääteemaan, jotka ovat innovaatiot ja osaamispohjainen talous, ympäristö ja riskien ehkäisy sekä liikenneverkostojen ja tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen saavutettavuus. Kirjelmän mukaan tutkimus- ja teknologinen kehittäminen sekä alueellisten innovaatiojärjestelmien kehittäminen ja yrittäjyys korostuvat merkittävästi verrattuna nykyisiin tavoite 1- ja tavoite 2 -ohjelmiin.

Valtioneuvoston kanta

Suomi korostaa aluekehitysrahaston perustehtävää vähentää alueiden kehittyneisyyseroja vahvistamalla heikompien alueiden kilpailu- ja innovaatiokykyä ja ympäristön kannalta kestävää kasvua. Työllisyyden turvaaminen rakennemuutoksesta kärsivillä alueilla on Suomen kannalta keskeinen kysymys. Suomi pitää tärkeänä, että luonnonhaitoista kärsivien alueiden erityiskohtelu koskee myös alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitetta ja että se kattaa pk-yritysten kasvua ja kilpailukykyä edistävät tuotannolliset investoinnit.

Valtioneuvoston selvitys E 103/2004 vp

ESR-asetus

Asetusehdotus sisältää yksityiskohtaisia säännöksiä Euroopan sosiaalirahaston keskeisistä painopisteistä ja tuettavan toiminnan periaatteista. Rahastolla pyritään edistämään työntekijöiden työnsaantia sekä heidän alueellista ja ammatillista liikkumistaan yhteisössä sekä helpottamaan mukautumista teollisiin muutoksiin ja tuotantojärjestelmien muutoksiin erityisesti ammatillisella koulutuksella ja uudelleenkoulutuksella.

ESR:n tavoitteena on vahvistaa taloudellista ja sosiaalista koheesiota tukemalla jäsenmaiden pyrkimyksiä täystyöllisyyden saavuttamiseksi, työn laadun ja tuottavuuden parantamiseksi ja sosiaalisen osallisuuden lisäämiseksi sekä alueellisten työllisyyserojen vähentämiseksi.

Asetusehdotus on kirjelmän mukaan nykyistä ESR-asetusta yksityiskohtaisempi, mikä saattaa rajoittaa joustavuutta kansallisella tasolla rahoitettavien toimien valinnassa. Nykyisestä asetuksesta poiketen ESR-rahoitteiset toimet on ehdotuksessa eriytetty eri tavoitteiden välillä siten, että konvergenssitavoitteessa keinovalikoima olisi laajempi kuin alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteessa. Konvergenssitavoitteessa on asetusehdotuksen mukaan mahdollista rahoittaa erityisiä toimenpiteitä koulutusjärjestelmien uudistamiseksi sekä inhimillisen pääoman kehittämiseksi tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa.

Valtioneuvoston kanta

Suomi tukee pääpiirteissään komission ehdotusta Euroopan sosiaalirahastoasetukseksi. Suomen kannalta on tärkeää, että asetusehdotuksessa konvergenssitavoitteen sisältöinen koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatioiden kehittämisen rahoitus olisi mahdollista uuden konvergenssitavoitteen lisäksi myös alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteessa.

Valtioneuvoston selvitys E 115/2004 vp

Koheesiorahastoasetus

Asetusehdotus määrittelee koheesiorahaston tehtävät ja konvergenssitavoitetta tukevan toiminnan soveltamista koskevat säännökset, tuen ehdollisuus ja tuettavat toiminta-alat mukaanluettuna. Koheesiorahaston tarkoituksena on kestävän kehityksen edistämiseksi vahvistaa yhteisön taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota kolmella osa-alueella: TEN-liikenneverkot, ympäristöinvestoinnit sekä energian tehokkuuden ja uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen ja TEN-verkkojen kytkeminen kansallisiin kuljetusjärjestelmiin.

Koheesiorahasto olisi uuden konvergenssitavoitteen keskeinen rahoitusinstrumentti ja toimet kohdistuisivat siten ennen muuta uusiin jäsenvaltioihin. Sen kautta rahoitettaisiin suuret liikennettä ja ympäristöä koskevat perusrakenneinvestoinnit. Alustavien suunnitelmien mukaan yli 25 miljoonan euron ympäristöhankkeet ja yli 50 miljoonan euron muut investointihankkeet rahoitettaisiin koheesiorahaston tuella. Tarkoituksena on parantaa alueellista koheesiota tukemalla liikenneinvestointeja uusissa jäsenvaltioissa sekä auttaa maita täyttämään yleiseurooppalaiset ympäristönormit.

Valtioneuvoston kanta

Suomi tukee yhteiseurooppalaisten painotusten vahvistamista koheesiorahastohankkeessa sekä asetusehdotuksessa mainittuja painopisteitä.

Valtioneuvoston selvitys E 114/2004 vp

Yhteistyöyhtymäasetus

Asetusehdotuksen tarkoituksena olisi helpottaa ja edistää EU:n sisärajojen raja-alueyhteistyötä jäsenvaltioiden ja niiden paikallis- ja alueviranomaisten välillä. Asetuksen mukaan voitaisiin perustaa rajat ylittävää yhteistyötä varten erillinen yhtymä. Yhtymän voisivat ehdotuksen mukaan perustaa sen jäseninä jäsenvaltiot, alueelliset tai paikalliset viranomaiset taikka paikalliset julkiset toimielimet. Tällaisina alueellisina viranomaisina voisivat tulla kysymykseen kunnat ja yhteistyömuotona kuntayhtymät.

Valtioneuvoston kanta

Suomi kannattaa lähtökohtaisesti komission tavoitetta löytää sellaisia hallinnollisia ratkaisuja, joilla voidaan helpottaa ja edistää rajat ylittävää yhteistyötä. Suomi ei kuitenkaan pidä esitettyä asetusta tarpeellisena.

Ehdotus ei sellaisenaan tuo lisäarvoa raja-alueyhteistyön menettelyihin. Se toimisi vain Euroopan unionin alueella eikä siten voisi toimia hallinnon välineenä Venäjälle suuntautuvissa alueellisen yhteistyön ohjelmissa. Suomen ja Ruotsin välillä, erityisesti Tornion ja Haaparannan välillä, rajat ylittävä yhteistyö on perustunut sopimuksiin. Suomi katsoo, että ehdotus ei sellaisenaan tuo lisäarvoa raja-alueyhteistyön menettelyihin.

Komission ehdotus on Suomen kannalta ongelmallinen myös siinä mielessä, ettei kuntien tehtäviä ja vastuita voida siirtää ilman erityissäädöstä asetusehdotuksessa tarkoitetulla tavalla. Valtioneuvoston kirjelmän mukaan ehdotus näyttäisi olevan perustuslain vastainen.