Perustelut

Valiokunta on edellä mainitussa lausunnossaan todennut pitävänsä säännösehdotuksia tarpeellisina, mutta katsonut, etteivät ne ole yksityiskohtiensa puolesta hyväksyttävässä kunnossa. Lausunnossa on tarkasteltu kolmea seikkaa: rangaistusmaksimin vähimmäispituuden suhteetonta ankaruutta, ankaroittamisperusteiden kaavamaisuutta ja sisältöä sekä humanitäärisiin syihin perustuvien vastuuvapausperusteiden puuttumista. Kahden viimeksi mainitun osalta on todettavissa, että ehdotusta on näiltä osin korjattu karsimalla ongelmalliset ankaroittamisperusteet ja lisäämällä humanitäärisiin syihin perustuva toiminta vastuuvapausperusteeksi.

Valiokunnan käsityksen mukaan säännösehdotusten arvioinnin kannalta on merkityksellistä, mitä oikeushyviä säännöksillä oikeastaan pyritään suojaamaan. Ehdotuksesta ei käy selkeästi ilmi, onko ensisijaisena tarkoituksena velvoittaa valtiot säätämään ankarasti rangaistavaksi maahantuloa ja matkustusasiakirjoja koskevien säännösten rikkominen vai luvattomasti maahan pyrkivien hengen ja terveyden vaarantaminen tai heidän asemansa törkeä taloudellinen hyödyntäminen.

Ehdotuksen tämänhetkiset ankaroittamisperusteet: taloudellisen hyödyn tavoittelu, rikoksen tekeminen järjestäytyneen ryhmän jäsenenä ja hengen vaarantaminen ovat perusteltuja ja hyväksyttäviä. Näistä kaksi ensimmäistä ovat rikoslain 6 luvun 2 §:n mukaisia rangaistuksen koventamisperusteita. Useat rikoslain rangaistussäännöksistä suojaavat henkeä ja terveyttä. Lisäksi hengen tai terveyden vaarantaminen ovat ankaroittamisperusteena esimerkiksi törkeässä raiskauksessa ja törkeässä vapaudenriistossa.

Valtioneuvoston kannanotosta ilmenee, että nykyisessä muodossaan puitepäätöksen hyväksyminen edellyttää mm. rikoslain 17 luvun täydentämistä laittoman maahantulon järjestämisen törkeällä tekomuodolla. Törkeän tekomuodon rangaistusmaksimin tulisi olla ehdotetun puitepäätöksen mukaan vähintään kuusi vuotta. Se on vuonna 1998 säädetyn perustustunnusmerkistön kahden vuoden enimmäisrangaistukseen ja muihin rikoslain 17 luvun säännöksiin nähden korkea. Enimmäisrangaistus on sama kuin törkeässä kuolemantuottamuksessa, mutta korkeampi kuin esimerkiksi vaaran aiheuttamisessa, jonka tunnusmerkistöön yksi ankaroittamisperusteista on verrattavissa. Kuuden vuoden enimmäisrangaistus merkitsisi myös poikkeamista rikoslain kokonaisuudistuksessa lähtökohtaisesti noudatetuista yhtenäisistä rangaistusasteikoista. Valiokunta katsoo kuitenkin, ettei kuuden vuoden enimmäisrangaistus ole aikaisemman ehdotuksen tavoin liiallinen. Sitä ei voida myöskään pitää suhteellisuusperiaatteen vastaisena, jos rikoksen tunnusmerkistö ja ankaroittamisperusteet ovat riittävän täsmällisiä ja selkeästi teon törkeyttä korostavia. Valiokunta pitää tärkeänä, että puitepäätöksen velvoitteet ovat pantavissa täytäntöön noudattaen rikoslain kokonaisuudistuksessa noudatettua kirjoittamistapaa. Rikoksen törkeän tekomuodon kvalifiointiperusteet on määriteltävä laissa täsmällisesti ja tyhjentävästi. Lisäksi teon on oltava kokonaisuutena arvostellen törkeä. Ehdotuksesta puuttuu tällä hetkellä teon kokonaisarvostelua koskeva edellytys.