Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki yhdistyslain muuttamisesta

17 §. Jäsenten päätösvalta.

Pykälän 2 momentissa mahdollistetaan jäsenten osallistuminen yhdistyksen kokoukseen postitse taikka tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla ennen kokousta tai sen aikana. Etäosallistumisen käyttöönotosta määrätään yhdistyksen säännöissä. Lisäksi laissa mahdollistetaan tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen kautta tapahtuva päätöksenteko jäsenäänestyksessä (lakiehdotuksen 17 §:n 3 momentti) ja liittoäänestyksessä (19 §:n 2 momentti). Näissä etäosallistuminen on mahdollista jo nykyisin postiäänestyksen ja erillisissä äänestystilaisuuksissa tapahtuvan äänestyksen muodossa.

Etäosallistumisella pyritään madaltamaan osallistumiskynnystä. Nykyisin on verrattain yleistä, että vain pieni osa yhdistyksen jäsenistä osallistuu yhdistyksen kokoukseen, ja erityisesti nuorten kokousosallistuminen on vähäistä. Etäosallistuminen parantaa myös monien erityisryhmien ja maantieteellisesti laajalla toiminta-alueella toimivien yhdistysten jäsenten osallistumismahdollisuuksia. Etäosallistumisen avulla yhä useammat voivat osallistua päätöksentekoon yhdistykselle kuuluvissa asioissa, minkä voidaan arvioida lisäävän jäsenten kiinnostusta ja sitoutumista yhdistyksen toimintaan.

Valiokunta pitää yhdistysautonomia huomioon ottaen perusteltuna sitä, että etäosallistumisen edellytyksistä määrätään yhdistyksen säännöissä. Siten jää yhdistyksen itsensä päätettäväksi, ottaako se etäosallistumisen käyttöön ja missä muodossa. Valiokunta tähdentää, että yhdistyksen säännöissä ja päätöksillä voidaan määritellä edellytykset, joilla esimerkiksi etäosallistujat tunnistetaan, etä-äänen oikeellisuus varmistetaan, etä-äänten vaalisalaisuus ennen kokousta varmistetaan ja etä-äänet otetaan huomioon kokouksen päätöstä tehtäessä. Lakia ja sääntöjä täydentävät tarvittavat määräykset annetaan yhdistyksen äänestys- ja vaalijärjestyksessä.

Valiokunta pitää ennen kokousta tapahtuvan etäosallistumisen mahdollistamista laissa tarpeellisena muun muassa sen vuoksi, että pienet yhdistykset voivat ottaa etäosallistumisen käyttöön lähitulevaisuudessa. Etäosallistuminen kokouksen aikana voi edellyttää sellaista tekniikkaa, johon ainakaan pienillä yhdistyksillä ei välttämättä vielä ole varaa.

Valiokunnan näkemyksen mukaan etäosallistujan tunnistamisessa ei ole eroa sillä, onko kysymys ennen kokousta tai kokouksen aikana tietoliikenneyhteyden kautta tapahtuvasta etäosallistumisesta. Esimerkiksi pienessä harrasteyhdistyksessä etäosallistujan tunnistamiseksi voi riittää se, että kannanotto tulee yhdistykselle ilmoitetusta jäsenen sähköpostiosoitteesta tai että kannanotto sisältää yhdistyksen jäsenelle etukäteen annetun salasanan.

Etäosallistuminen on nykyisin mahdollista osakeyhtiöissä osakeyhtiölain 5 luvun 16 §:n 2 momentin (585/2009) perusteella ja osuuskunnissa osuuskuntalain (1488/2001) 4 luvun 9 §:n perusteella. Yhteisöjen toiminnassa on jo syntynyt käytäntöä siitä, miten voidaan tarvittaessa esimerkiksi teknisillä ratkaisuilla varmistaa hyvin runsaslukuisenkin jäsenistön tunnistaminen ja äänten oikeellisuus ja estää se, että yhteisön johto saa ennen kokousta tiedon ennakkoäänestyksen tuloksesta.

Etäosallistumisen mahdollistaminen ei estä fyysisessä kokouksessa käytävää keskustelua ja uusien ehdotusten tekemistä. Jos etä-äänen antanut tulee kokouspaikalle, hänellä on lähtökohtaisesti oikeus osallistua kokoukseen ja käyttää siellä äänioikeutta yhdistyslain yleisten periaatteiden mukaisesti.

Esitetyn pykälän 2 momentin mukaan, jos yhdistyksen varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen, etäosallistuminen on mahdollista vain kokouksen aikana. Valiokunta viittaa voimassa olevan yhdistyslain esitöihin, joiden mukaan "valtiollisena yhdistyksenä ei pidetä yhdistystä, jonka varsinaisena tarkoituksena on joku muu kuin valtiollisiin asioihin vaikuttaminen, vaikka tämäkin kuuluisi yhtenä osana yhdistyksen tarkoitukseen ja toimintaan. Niinpä esimerkiksi työmarkkinajärjestöt eivät ole valtiollisia yhdistyksiä, vaikka niiden toiminta ulottuukin monessa asiassa valtiollisina pidettäviin kysymyksiin. (...) Tärkeimpiä valtiollisia yhdistyksiä ovat rekisteröidyt puolueet jäsenjärjestöineen. Valtiollisina yhdistyksinä pidettäviä puolueiden jäsenjärjestöjä voivat olla esimerkiksi piiri- ja kunnallisjärjestöt sekä perusosastot samoin kuin nuoriso-, opiskelija- ja naisjärjestöt. (...) Muutkin poliittiset yhdistykset kuin puoluerekisteriin merkityt puolueet voivat olla valtiollisia, kuten puolueiksi tarkoitetut yhdistykset, joita ei ole merkitty puoluerekisteriin tai jotka on poistettu siitä." (HE 64/1988 vp, s. 30, LaVM 15/1988 vp). Käytännössä valtiollisia yhdistyksiä ovat lähinnä poliittiset puolueet (HE 195/1989 vp, s. 3). Oikeuskirjallisuuden mukaan valtiollisina ei pidetä myöskään sosiaalialan järjestöjä, jotka pyrkivät vaikuttamaan sosiaalipolitiikkaan, eikä rauhanjärjestöjä, jotka pyrkivät vaikuttamaan ulkopolitiikkaan. Yhdistyksen varsinaista tarkoitusta arvioidaan ensi sijassa yhdistyksen sääntöjen perusteella. Huomiota voidaan kiinnittää myös yhdistyksen tosiasialliseen toimintaan, jotta säännöksen kiertäminen ei olisi mahdollista.

38 §. Tilintarkastus.

KHT- ja HTM-tilintarkastajan käyttövelvollisuutta laajennetaan siten, että se vastaa muita yksityisoikeudellisia yhteisöjä koskevia vaatimuksia. Uuden tilintarkastuslain 4 §:n 2 momentin mukaan tilintarkastaja on valittava, mikäli vähintään kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta täyttyy: taseen loppusumma on yli 100 000 euroa, liikevaihto tai vastaava tuotto on yli 200 000 euroa ja palveluksessa on keskimäärin enemmän kuin kolme henkilöä.

Esitetty ammattitilintarkastajan käyttövelvollisuus ei koske pieniä yhdistyksiä. Pienenä yhdistyksenä pidetään hallituksen perusteluissa todetun mukaisesti yhdistystä, joka täyttää enintään yhden edellä mainituista raja-arvoista.

Selvityksen mukaan KHT- ja HTM-tilintarkastajan käyttövelvollisuuden laajennuksen myötä ammattitilintarkastuksen piiriin arvioidaan tulevan enintään 2 000 uutta yhdistystä. Laajennuksen suhteellista merkitystä voidaan sinänsä pitää periaatteessa huomattavana, sillä voimassa olevien raja-arvojen mukainen ammattitilintarkastajan käyttövelvollisuus koskee enintään 1 640 yhdistystä. Valiokunta pitää kuitenkin esitettyjä raja-arvoja perusteltuina, koska uudet raja-arvot ylittävät yhdistykset harjoittavat laajuudeltaan yhteiskunnan kannalta yhtä merkittävää taloudellista toimintaa kuin muut kirjanpitolain mukaan kirjanpitovelvolliset yksityiset yhteisöt. Käytännössä suuri osa uusien ja vanhojen raja-arvojen väliin jäävistä yhdistyksistä käyttää jo nykyisin ammattitilintarkastajaa avustusten ehtojen tai yhdistyksen omien tarpeiden vuoksi.

Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että raja-arvojen ylittymistä laskettaessa ei oteta huomioon järjestömuotoisen yhdistyksen kohdalla jäsenyhdistysten tuottoja, tasetta eikä henkilöstöä.

Lisäksi valiokunta tähdentää, että lain täytäntöönpanon yhteydessä tulee varmistaa se, että avustuksia myöntävät ja avustustoimintaa ohjaavat ja valvovat viranomaistahot hyväksyvät avustusten yhteydessä toiminnantarkastajan lausunnon ainakin niissä tilanteissa, joissa nykyisin riittää maallikkotilintarkastajan lausunto.

38 a §. Toiminnantarkastus.

Yhdistyksellä on oltava toiminnantarkastaja, jos yhdistyksellä ei ole tilintarkastajaa. Pykälän 2 momentissa säädetään toiminnantarkastajan kelpoisuusvaatimuksista. Ne ovat lähtökohtaisesti samat kuin tilintarkastajaa koskevat tilintarkastuslain mukaiset yleiset kelpoisuusvaatimukset. Lisäksi toiminnantarkastajalla on oltava sellainen taloudellisten ja oikeudellisten asioiden tuntemus kuin yhdistyksen toimintaan nähden on tarpeen tehtävän hoitamiseksi.

Valiokunta toteaa säännöksen merkitsevän käytännössä sitä, että pienessä yhdistyksessä toiminnantarkastajaksi ainoana tarkastajana voidaan valita henkilö, jolla on riittävät valmiudet hoitaa hallituksen jäsenen tehtäviä. Sellaisessa pienessä yhdistyksessä, jonka tulot muodostuvat pääosin jäsenmaksuista ja muista jäseniltä kerättävistä maksuista, jolla ei ole päätoimista henkilökuntaa, jolla ei ole muita kuin vähäisiä toimistotiloja eikä muuta merkittävää varallisuutta ja jonka saamien avustusten ehdoissa ei määrätä vaativammasta tilitys- tai tarkastusvelvollisuudesta, toiminnantarkastajaksi voi yleensä ryhtyä henkilö, joka hoitaa oman taloutensa tavanomaisella tavalla ja joka on valmis käyttämään yhdistyksen tarkastukseen riittävästi aikaa.

Suuremmassa yhdistyksessä esimerkiksi arvonlisäverojen, työnantajamaksujen, palkkojen ja avustusten käytön tilityksen tarkastaminen edellyttää yleensä yksityistaloudesta poikkeavien sääntöjen tuntemista, mikä on syytä ottaa huomioon harkittaessa toiminnantarkastajan tehtävän vastaanottamista ja toiminnantarkastajaksi kouluttamista. Valiokunta tähdentää, että ensi sijassa hallitus vastaa yhdistyksen hallinnon järjestämisestä siten, että yhdistys huolehtii lakisääteisistä ja sopimuksiin perustuvista velvoitteistaan. Toiminnantarkastajan tehtävänä on tarkastaa, miten yhdistyksessä on toimittu.

Pykälän 4 momentin mukaan toiminnantarkastajan on tarkastettava yhdistyksen talous ja hallinto yhdistyksen toiminnan edellyttämässä laajuudessa sekä annettava tarkastuksestaan kirjallinen toiminnantarkastuskertomus tilinpäätöksestä päättävälle yhdistyksen tai valtuutettujen kokoukselle. Lisäksi momentissa säädetään yksityiskohtaisemmin toiminnantarkastuskertomuksen sisällöstä.

Toiminnantarkastus on uudentyyppinen valvontakeino. Vastaavanlainen toiminnantarkastus sisältyy uuteen asunto-osakeyhtiölakiin (1599/2009). Valiokunta korostaa, että toiminnantarkastus poikkeaa tilintarkastuksesta olennaisesti muun muassa tarkastuksen tavoitteen, sisällön ja tarkastajan kelpoisuusvaatimusten suhteen.

Toiminnantarkastus on lähinnä yhdistyksen jäsenten tiedontarpeita varten, ja yhdistys voi suurelta osin itse määrittää toiminnantarkastuksen yksityiskohtaisen sisällön toisin kuin lakisääteisen tilintarkastuksen sisällön. Tilintarkastuksen sisältö määritellään huomattavasti yksityiskohtaisemmin tilintarkastuslaissa ja hyvää tilintarkastustapaa ilmentävissä yleisesti noudatettavaksi tarkoitetuissa kansainvälisissä standardeissa. Toiminnantarkastajalta ei edellytetä tilintarkastajalta vaadittavia laskentatoimen ja tilintarkastuksen opintoja, kokemusta ja tilintarkastustutkintoa eikä toiminnantarkastukseen sovelleta tilintarkastusta koskevia yksityiskohtaisia kansainvälisiä standardeja.

Laissa esitetään säädettäväksi toiminnantarkastuksen ja toiminnantarkastuskertomuksen vähimmäisvaatimuksista. Niiden tarkempi sisältö voidaan määrittää yhdistyksen säännöissä tai yhdistyksen kokouksen päätöksellä. Myös järjestöt ja yhdistyksille avustuksia antavat tahot voivat antaa toiminnantarkastusta koskevia ohjeita ja suosituksia, joissa vaatimukset voidaan sovittaa erilaisten yhdistysten tarpeisiin ja joiden perusteella yhdistykset, niiden jäsenet ja toiminnantarkastajat voivat etukäteen saada riittävän kuvan tarkastusta koskevista vaatimuksista.

Toiminnantarkastuksen tavoitteena on kirjanpidon ja tilinpäätöksen tarkastuksen osalta yleiskuvan saaminen siitä, vastaako tilinpäätös olennaisilta osin yhdistyksen toimintaa ja taloudellista asemaa. Hallinnon tarkastuksen tavoitteena on yleiskuva siitä, onko yhdistyksen johto ja hallinto järjestetty muissa vastaavissa yhdistyksissä tavanomaisella ja yhdistyksen kokouksen päätösten mukaisella tavalla, onko johto pannut täytäntöön yhdistyksen kokouksen päätökset, ovatko johdon ja hallinnon palkat, palkkiot ja muut taloudelliset etuudet yhdistyksen kokouksen linjausten mukaisia ja ettei yhdistyksen johto tai hallinto ole suosinut itseään, jotakin jäsentä tai sivullista.

Edellä todettu huomioon ottaen valiokunta pitää 4 momentissa toiminnantarkastuskertomukselle asetettuja vaatimuksia tarpeettoman vaativina ja yksityiskohtaisina. Yhtenäisen käytännön varmistamiseksi on säännöksessä kuitenkin tarpeen edellyttää, että jos tarkastuksessa on ilmennyt, että yhdistykselle on aiheutunut vahinkoa tai yhdistyslakia tai yhdistyksen sääntöjä on rikottu, siitä mainitaan tarkastuskertomuksessa. Valiokunta ehdottaa 4 momenttia muutettavaksi tässä tarkoitetuin tavoin.

Valiokunnan ehdottamassa muodossa 4 momentin säännökset toiminnantarkastuksen sisällöstä ja toiminnantarkastuskertomuksesta ovat huomattavasti vähäisemmät kuin voimassa olevat yhdistyksen maallikkotilintarkastusta koskevat vaatimukset, joista säädetään vuoden 1994 tilintarkastuslain 19 §:ssä. Voimassa olevasta laista poiketen 4 momentissa ei edellytetä lausuntoja, joiden antaminen vaatisi erityistä tietämystä yhdistyksen toiminnasta, kirjanpidosta ja tilintarkastuksesta (vuoden 1994 tilintarkastuslain 19 §:n 1 momentin 1—3 kohta), yhdistyksen rahoituksesta ja toiminnasta (4 kohta) eikä vahingonkorvauslainsäädännöstä ja -käytännöstä (1 momentin 5 kohta ja 2 momentti). Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, ettei yhdistyksen tarvitse muuttaa sääntöjään toiminnantarkastukseen siirtymisen vuoksi.

Käytännössä toiminnantarkastukseen sisältyvä yhdistyksen talouden tarkastus on pienessä yhdistyksessä lähinnä tosite- ja asiakirjatarkastusta, joka sisältyy vuoden 1994 tilintarkastuslain 19 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun kirjanpidon ja tilinpäätöksen tarkastukseen. Jos yhdistyksellä on omaa pääomaa tai se on antanut vakuuksia, myös näiden tarkastaminen sisältyy talouden tarkastukseen. Omalla pääomalla tarkoitetaan esimerkiksi edellisten tilikausien ylijäämää. Jäsenten kannalta on tärkeää, että yhdistyksen eri tilikausien toimintaa ja taloudellista asemaa koskevat tilinpäätös- ja toimintakertomustiedot ovat vertailukelpoisia. Myös tästä syystä toiminnantarkastuksessa tulee kiinnittää huomiota myös siihen, miten edellisten tilikausien ylijäämää on käytetty tai tappiota katettu. Suuressa osassa pieniä yhdistyksiä ei ole lainkaan omaa pääomaa, velkaa eikä vakuuskelpoista omaisuutta.

Vastaavasti toiminnantarkastukseen sisältyvä hallinnon tarkastus on pienessä yhdistyksessä lähinnä pöytäkirjojen ja yhdistyksen kirjeenvaihdon tarkastamista.

Hallituksen esityksen perusteluissa (s. 19) kuvataan seikkoja, joita toiminnantarkastus lähtökohtaisesti koskisi. Valiokunta toteaa, että suuri osa mainituista seikoista on sellaisia, että niitä ei esiinny lainkaan pienimmissä yhdistyksissä. Sekä yhdistyksen hallinnon järjestämisessä että toiminnantarkastuksessa otetaan huomioon, että hallintoon ja tarkastukseen ei tarvitse panostaa yhdistyksen toimintaan ja talouteen nähden suhteettoman paljon pienessä yhdistyksessä, jolla on vähän tuloja, menoja, varoja ja palkattua henkilökuntaa. Kaikkein pienimmissä yhdistyksissä hallinnon asianmukaiseksi järjestämiseksi yleensä riittää, että nimetään laskutuksesta, laskujen maksamisesta, kirjanpidosta, kirjeenvaihdosta sekä hallituksen ja yhdistyksen kokousten pöytäkirjoista vastaava henkilö tai henkilöt.

Jos yhdistyksen toiminta on vähäistä laajempaa ja talous on vähäistä suurempi, tavanomaista on, että yhtäältä kirjanpidosta ja laskutuksesta ja toisaalta laskujen hyväksymisestä vastaavat eri henkilöt. On myös tavallista ja hyväksyttävää, että suuremmankaan yhdistyksen toiminnantarkastuksessa ei joka vuosi paneuduta yksityiskohtaisesti kaikkiin hallituksen esityksen perusteluissa mainittuihin yhdistyksen hallintoon liittyviin tarkastuskohteisiin.

Toiminnantarkastajan on annettava tarkastuksestaan kirjallinen toiminnantarkastuskertomus sille kokoukselle, joka päättää tilinpäätöksen vahvistamisesta. Tarkastuskertomuksessa on mainittava, mitä tilinpäätöstä se koskee. Jos yhdistyksessä on useita toiminnantarkastajia, he voivat antaa yhteisen kertomuksen. Kertomuksessa on mainittava, jos tarkastuksessa on ilmennyt olennaista huomautettavaa yhdistyksen talouden tai hallinnon osalta. Jos tarkastuksessa ilmenee, että yhdistykselle on aiheutunut vahinkoa tai yhdistyslain tai yhdistyksen sääntöjä on rikottu, siitä on mainittava toiminnantarkastuskertomuksessa. Yhdistyslailla tarkoitetaan tässä myös muuta lakia, jonka soveltamisesta yhdistykseen säädetään yhdistyslaissa, kuten kirjanpitolakia (1336/1997).

Jos tarkastuksessa ilmenee, että kirjanpito tai tilinpäätös ei olennaisilta osin sisällä yhdistyksen tuottoja, kuluja, varoja ja velkoja tai että yhdistyksen kuluiksi on kirjattu esimerkiksi johdon tai henkilöstön henkilökohtaisia kuluja, tästä on mainittava toiminnantarkastuskertomuksessa. Jos yhdistyksellä on omaa pääomaa tai se on antanut vakuuksia ja tarkastuksessa on havaittu olennaisia puutteita näiden osalta, kertomuksessa tulee mainita myös näistä puutteista. Kirjanpidon ja tilinpäätöksen yhteyden tarkastaminen on yhdistyksen jäsenten kannalta välttämätöntä, koska jäsenillä ei lähtökohtaisesti ole mitään muuta keinoa varmistua siitä, että tilinpäätös perustuu kirjanpitoon. Vaatimus on lievempi kuin voimassa olevan lain vaatimus, jonka mukaan maallikkotilintarkastajankin on lausuttava siitä, onko tilinpäätös tehty voimassa olevien säännösten mukaisesti ja antaako se kirjanpitolaissa tarkoitetulla tavalla oikeat ja riittävät tiedot yhdistyksen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Uudesta asunto-osakeyhtiölaista poiketen kirjanpidosta ja tilinpäätöksestä tarvitsee mainita yhdistyksen toiminnantarkastuskertomuksessa vain, jos tarkastuksessa havaitaan niitä koskevia olennaisia puutteita.

Käytännössä kertomuksessa on mainittava lähinnä sellaisesta vahingosta, jonka korvaamisesta hallituksen jäsen tai yhdistyslain 39 §:ssä tarkoitettu toimihenkilö voi olla vastuussa, koska yhdistyksen kokous voi yleensä päättää korvauksen vaatimisesta oikeusteitse vain mainituilta henkilöiltä. Yhdistyksen toiminnan lainmukaisuuden tarkastaminen ei lähtökohtaisesti koske toimintaa koskevan muun lain, viranomaisen määräysten ja päätösten ja sopimusten noudattamista. Kertomuksessa on kuitenkin mainittava myös sellainen tarkastuksessa havaittu olennainen vahinko, joka liittyy viimeksi mainittujen säännösten, määräysten, päätösten tai sopimusten rikkomiseen. Valiokunnan ehdotus poikkeaa uudesta asunto-osakeyhtiölaista siten, että yhdistyksen toiminnantarkastajan ei tarvitse ottaa kantaa siihen, kuka on aiheuttanut vahingon ja täyttyvätkö vahingonkorvauksen vaatimisen edellytykset.

Valiokunta katsoo, että vaatimus tarkastuksessa havaittujen olennaisten väärinkäytösten ja laiminlyöntien mainitsemisesta tarkastuskertomuksessa on tarpeen, koska yhdistyksen yksittäisellä jäsenellä ei ole yleensä mitään muuta keinoa saada tietoa tällaisesta menettelystä. Se on myös tarpeen julkisista varoista annettavien etujen myöntäjien, yhdistyksen velkojien ja sopimuskumppanien kannalta.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännös.

Hallituksen esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen voimaantulo- ja siirtymäsäännöksen 3 momentin toinen virke soveltuu vain yhdistykseen, joka ei ole lainkaan velvollinen valitsemaan KHT- tai HTM-tilintarkastajaa tilintarkastuslain tai muun lain perusteella. Käytännössä on yleistä, että suuren yhdistyksen säännöissä määrätään kahdesta tilintarkastajasta, jotka yleensä valitaan siten, että toinen heistä on KHT- tai HTM-tilintarkastaja ja toinen maallikkotilintarkastaja. Jotta tätä hyväksi havaittua käytäntöä voidaan jatkaa sääntöjä muuttamatta, siirtymäsäännöksiä on tarpeen muuttaa siten, että sääntöjä muuttamatta toiminnantarkastajan voi valita toiseksi tarkastajaksi myös suurempi yhdistys, jonka on lain mukaan valittava ainakin yksi KHT- tai HTM-tilintarkastaja. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että lakiehdotukseen sisältyvän voimaantulo- ja siirtymäsäännöksen 3 momentin toinen virke siirretään säännökseen lisättävään uuteen 4 momenttiin ja että siihen lisäksi sisällytetään edellä tarkoitettu säännös suuremmista yhdistyksistä.

2. Laki tilintarkastuslain 57 §:n muuttamisesta

57 §. Siirtymäsäännökset.

Pykälän 3 momenttia on muutettu lailla 1604/2009. Esitetyn 3 momentin yhteensovittamiseksi mainitun lain kanssa momenttiin tulee tehdä tätä koskevat korjaukset. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että 3 momentin viimeisen virkkeen sanamuotoa selvyyden vuoksi tarkistetaan.

Johtolause.

Edellä 57 §:n yhteydessä todetun lainmuutoksen vuoksi myös lain johtolausetta on tarkistettava.