Yleistä

Esityksessä ehdotetaan merkittäviä muutoksia rikoslain aserikoksia koskevaan sääntelyyn. Rikoslain 41 luku uudistetaan kokonaisuudessaan ja siihen sisällytetään uusi rangaistussäännös ampuma-aseen käsittelystä vakavan rikoksen tekemistä varten. Lisäksi törkeää ampuma-aserikosta koskevaan rangaistussäännökseen lisätään uusi ankaroittamis- eli kvalifiointiperuste. Myös rikosten rangaistuksia ankaroitetaan.  

Ehdotetut muutokset pohjautuvat pitkälti hallitusohjelman kirjauksiin. Hallitusohjelmassa korostetaan vakavan rikollisuuden, erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden, vastaisia toimenpiteitä. Ehdotetuilla muutoksilla pyritään varmistamaan aserikoksia koskevan sääntelyn kattavuus sekä asianmukaisuus myös rangaistustasojen osalta. Muutosten arvioidaan vaikuttavan rikoksia estävästi.  

Hallituksen esityksessä ehdotettuja muutoksia perustellaan aserikollisuuden tilannekuvalla ja kehitysnäkymillä sekä niihin liittyvällä tarpeella puuttua tuntuvasti aserikollisuuteen ja estää sitä (ks. HE, s. 26—28). Ampuma-aserikollisuuden todetaan aiempaa enemmän liittyvän vakavaan ja ryhmissä tapahtuvaan toimintaan. Lisäksi huomiota kiinnitetään järjestäytyneen rikollisuuden toiminnan vahvistumiseen, ampuma-aserikollisuuden kansainvälistymiseen, ampuma-aseiden pimeään verkkokauppaan ja ampuma-aseiden 3D-tulostamiseen. Huomionarvoisena toimintaympäristön muutoksena pidetään myös Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, sillä sodasta arvioidaan todennäköisesti kulkeutuvan aseita myös Suomeen. Lisäksi esityksessä kiinnitetään huomiota Ruotsin ampuma-aseväkivallan vakavaan tilanteeseen. Vaarallisten esineiden sekä toisen vakavaan vahingoittamiseen soveltuvien esineiden osalta vuorostaan tuodaan esiin teräaseiden mukana pitämisen lisääntyminen etenkin nuorten ja nuorten muodostamien ryhmien keskuudessa sekä nuorten ryöstörikollisuuden lisääntyminen. 

Hallintovaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota Keskusrikospoliisin vuonna 2023 tekemään selvitykseen, jonka mukaan noin neljännes ampuma-aserikoksista ja sen törkeistä tekomuodoista liittyi vakavaan tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen tarkasteluvuosina 2020—2022 (ks. HaVL 3/2025 vp, s. 3). Ampuma-aseet kuuluvat järjestäytyneen rikollisuuden perusvälineistöön, mihin liittyen niitä voidaan käyttää erilaisten rikosten tekemiseen, välienselvittelyihin ja myös täysin ulkopuolisiin kohdistuviin rikoksiin. Järjestäytyneen rikollisuuden puitteissa ampuma-aserikollisuuden kytkentä huumausainerikollisuuteen on merkittävä. Hallintovaliokunta toteaa ampuma-aserikollisuuden olevan pääosin piilorikollisuutta, joka paljastuu usein muiden poliisitehtävien yhteydessä erityisesti väkivalta- ja huumausainerikosten tutkinnan yhteydessä. Henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten ja ryöstörikosten tekovälineinä merkityksellisiä ovat hallintovaliokunnan mukaan myös vaaralliset esineet ja toisen vakavaan vahingoittamiseen soveltuvat esineet, erityisesti teräaseet. Keskusrikospoliisin poliisilaitoksille tekemän kyselyn tulosten perusteella teräaseiden mukana pitäminen on lisääntynyt etenkin nuorten ja nuorten muodostamien ryhmien keskuudessa. Nuorten ryöstörikoksissa teräase mainitaan yli kolmasosassa rikosilmoituksista. Hallintovaliokunta pitää ehdotettuja muutoksia esityksessä todetuista syistä tarpeellisina ja kannatettavina.  

Perustuslakivaliokunnan mukaan esitykseen sisältyvät lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (PeVL 7/2025 vp). Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota rangaistussäännösten täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen sekä rangaistusten oikeasuhtaisuuteen. 

Lakivaliokunta pitää rikoslain 41 luvun sääntelyn kokonaistarkastelua aiheellisena, sillä luvun säännöksiä ei ole muutettu pitkään aikaan. Aserikollisuuden tehokas torjuminen on tärkeää ottaen huomioon rikollisuuden yleisesti vaarallinen luonne ja vahvat liittymät järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja laittomaan asekauppaan. Ampuma-aseita ja muita esityksessä tarkoitettuja vaarallisia esineitä voidaan käyttää erilaisten vakavien rikosten tekovälineinä. Jo ampuma-aseiden ja teräaseiden mukana pitäminen on omiaan luomaan uhkaavia ja pelottavia tilanteita sekä vaarantamaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta, sillä niiden mukana pitämiseen liittyy riski niiden käyttämisestä ja vakavien seurauksien syntymisestä. Vaikka ampuma-aserikosten tai vaarallisten esineiden hallussapitorikosten määrissä ei tilastotietojen valossa ole tapahtunut viime vuosina suuria muutoksia, aserikollisuuden arvioidaan erityisesti poliisin tilannekuvan ja kehitysnäkymien valossa voivan lisääntyä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ampuma-aseilla varautumisen on arvioitu lisääntyneen vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden toimijoiden keskuudessa. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyviltä tai heidän lähipiiriin kuuluvilta henkilöiltä on aika ajoin takavarikoitu huomattavan suuria asemääriä. Erilaisilla rikollisryhmillä voi ulkomaisten verkostojensa kautta olla suoria kansainvälisiä yhteyksiä laittomien aseiden salakuljetusorganisaatioihin. Lisäksi uutena ja erittäin vakavana laittoman asekaupan ilmiönä on valiokunnan saaman selvityksen mukaan noussut esiin 3D-tulostettujen aseiden pimeä verkkokauppa. Varoittavana esimerkkinä viitataan myös Ruotsin vakavaan ampuma-aseväkivallan tilanteeseen ja sen nopeaan heikentymiseen. Edellä esitetyn ja saamansa selvityksen valossa lakivaliokunta katsoo, että aserikollisuuteen ja sen muodostamiin uhkiin on perusteltua varautua ja puuttua aiempaa tehokkaammin ja tuntuvammin. 

Hallituksen esityksestä ilmenevän ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin. 

Ampuma-aserikoksen ja lievän ampuma-aserikoksen tekotavat

Eräät ampuma-aserikoksen tekotavat ehdotetaan muutettaviksi lieväksi ampuma-aserikokseksi. Esityksen mukaan kyse on hallinnollisten velvoitteiden rikkomisiksi luonnehdittavista teoista, kuten ampuma-aselain (1/1998) vastaisesta ilmoitusten ja merkintöjen tekemisen laiminlyömisestä, joita pidetään ampuma-aserikosta lievempinä. Vastapainoksi ehdotetaan lievän ampuma-aserikoksen rangaistusasteikon muuttamista siten, että teosta voidaan tuomita myös kuuden kuukauden vankeusrangaistus, kun nykyisin siitä voidaan määrätä vain sakkoa.  

Ehdotetuille muutoksille on sinänsä perustellut ja hyväksyttävät syyt (ks. HE, s. 33, 34 ja 56—58). Lakivaliokunta kiinnittää huomiota kuitenkin siihen, että ampuma-aselaissa säädetyillä velvollisuuksilla pyritään turvaamaan ampuma-aseiden viranomaisvalvontaa sekä estämään laitonta asekauppaa. Ampuma-aselaissa säädettyjen velvollisuuksien laiminlyöminen voi heikentää näiden tavoitteiden toteuttamista, minkä vuoksi velvollisuuksien rikkomisesta on aiheellista seurata asianmukaiset ja oikeasuhtaiset rangaistukset. Ampuma-aseita koskevassa sääntelyssä tulee huomioida myös YK:n ns. ampuma-asepöytäkirjaan liittyvät sekä EU:n sääntelyn velvoitteet. Edellä esitetyn valossa lakivaliokunta on päätynyt esityksestä poiketen katsomaan, että eräiden esityksessä lievän ampuma-aserikoksen piiriin siirrettäviksi ehdotettujen tekotapojen on jatkossakin perustelua säilyä ampuma-aserikoksena. Valiokunnan muutosehdotuksia käsitellään tarkemmin jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa (1. lakiehdotuksen 41 luvun 1 ja 4 §).  

Ampuma-aseen käsittely vakavan rikoksen tekemistä varten

Rikoslain 41 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi rangaistussäännös ampuma-aseen käsittelystä vakavan rikoksen tekemistä varten (1. lakiehdotuksen 41 luvun 2 §). Sen mukaan rangaistavaksi tulee ampuma-aseen tai kaikkien sen kokoamiseen tarvittavien osien hallussa pitäminen, lainaaminen tai luovuttaminen olosuhteissa, joissa ase on omiaan päätymään käytettäväksi sellaisen rikoksen tekemiseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, tai tietyn terrorismirikoksen tekemiseen (1 mom.). Sen mukaan tuomitaan myös se, joka lainaa tai luovuttaa taikka yrittää lainata tai luovuttaa järjestäytyneelle rikollisryhmälle ampuma-aseen tai kaikki sen kokoamiseen tarvittavat osat (2 mom.). Rangaistukseksi ehdotetaan enintään neljä vuotta vankeutta.  

Ehdotetussa rangaistussäännöksessä on kyse tilanteista, joissa ampuma-aseen käsittelyyn liittyy abstrakti vaara tulevaisuudessa tapahtuvasta vakavasta rikoksesta, ja se on kohdistettu erityisesti järjestäytyneissä rikollisryhmissä tapahtuvaa toimintaa vastaan. Ampuma-aseen käsittelyrikos on luonteeltaan teko, joka sijoittuu esimerkiksi törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelua edeltävään aikaan. Rangaistavuus ehdotetaan ulotettavaksi entistä varhaisempaan vaiheeseen, sillä tiettyjen rikosten valmistelun nykyistä rangaistavuutta ja järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumista koskevaa rikoslain sääntelyä ei ole esityksen valmistelussa pidetty riittävänä (ks. HE, s. 15, 39 ja 49).  

Lakivaliokunta puoltaa uuden rangaistussäännöksen lisäämistä rikoslakiin ampuma-aseita koskevan rangaistussääntelyn kattavuuden varmistamiseksi. Vaikka ehdotettu säännös on kohdistettu erityisesti järjestäytyneissä rikollisryhmissä tapahtuvaa toimintaa vastaan, sen soveltamisalan on perusteltua olla tätä laajempi, sillä ampuma-asetta käyttäen tehtävien rikosten merkittävä vaara voi liittyä myös yksittäisiin henkilöihin ja ryhmiin, jotka eivät täytä järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmää. 

Rangaistussäännöksiä säädettäessä on otettava asianmukaisesti huomioon lakivaliokunnan aiemmin eri yhteyksissä esiin tuomat rikosoikeuden käytön yleiset rajoitusedellytykset ja niiden kanssa osin samoja kysymyksiä käsittelevät kriminalisointiperiaatteet sekä perusoikeuksista tällaiselle sääntelylle asettuvat rajoitukset (ks. LaVM 4/2025 vp ja siinä viitatut aiemmat mietinnöt ja lausunnot). Koska uusi rangaistussäännös laajentaa rangaistavuuden alan entistä varhaisempaan vaiheeseen, erityistä huomiota tulee oikeusturvasyistä ja laillisuusperiaatteen mukaisesti kiinnittää sääntelyn täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen (ks. PeVL 7/2025 vp ja LaVM 8/2013 vp). Näissä suhteissa pykälää on aiheellista tarkistaa sekä sen perusteluja täsmentää ja täydentää jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin selvitetyin tavoin.  

Törkeän ampuma-aserikoksen tunnusmerkistö

Esityksessä ehdotetaan, että ampuma-aselain 2 §:n1 momentissa tarkoitetun ampuma-aseen mukana pitäminen järjestyslain 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla yleisellä paikalla tai kulkuneuvossa ilman oikeutta sellaisen aseen hallussapitoon lisätään törkeän ampuma-aserikoksen uudeksi kvalifiointiperusteeksi (1. lakiehdotuksen 41 luvun 3 §:n 1 mom. 4 kohta). Nykyisin tällainen teko on rangaistava perusmuotoisena ampuma-aserikoksena. Teon katsominen törkeäksi ampuma-aserikokseksi edellyttää rikosten törkeille tekomuodoille ominaisesti sitä, että rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.  

Oikeusministeriössä tehdyn kolmen käräjäoikeuden vuoden 2022 ratkaisukäytäntöä koskevan selvityksen mukaan ampuma-aserikoksista ja törkeistä ampuma-aserikoksista noin 90 prosentissa on ollut kyse oikeudettomasta hallussapidosta. Lisäksi on arvioitu, että noin 20 prosenttia ampuma-aserikoksista koskee hallussapitoa yleisellä paikalla tai kulkuneuvossa (ks. HE, s. 24).  

Hallintovaliokunta pitää ehdotettua muutosta perusteltuna todeten, että aseita voidaan käyttää henkirikosten ja muiden väkivaltarikosten tekovälineinä ja myös henkilöiden vapautta voidaan loukata esimerkiksi aseella uhkaamalla (ks. HaVL 3/2025 vp). Väkivallan käyttöön soveltuvien välineiden hallussapito yleisellä paikalla on myös omiaan herättämään turvattomuuden tunnetta. Hallintovaliokunta katsoo, että ilman oikeutta mukana pidetty ampuma-ase vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta ja mahdollistaa sen käyttämisen tahallisen rikoksen tekemiseen. Ampuma-asetta oikeudettomasti tahallaan mukanaan pitävän voidaan katsoa varautuvan käyttämään asetta ja käyttäminen voi jossakin tilanteessa olla jopa hänen tarkoituksenaan, vaikka käytön tarkoitus ei olisikaan vielä tarkasti selvillä. Hallintovaliokunta kuitenkin katsoo, että lain soveltajan kannalta olisi vielä tarpeen selventää uuden rangaistussäännöksen tulkintaa ja antaa lisäeväitä teon törkeysarviointiin.  

Lakivaliokunta yhtyy hallintovaliokunnan esittämään ja puoltaa uuden kvalifiointiperusteen sisällyttämistä törkeää ampuma-aserikosta koskevaan rangaistussäännökseen. Koska oikeus pitää ampuma-asetta hallussa perustuu viranomaisen myöntämään, tarkoin säänneltyyn ja valvottuun lupaan, voidaan esityksen lähtökohtien mukaisesti katsoa, että luvattoman ampuma-aseen tahallinen mukana pitäminen yleisellä paikalla ilmentää valmiutta aseen rikolliseen käyttöön. Kyse on siten erityistä vaaraa ilmentävästä teosta, jolla voi olla vakavat seuraukset.  

Uuden kvalifiointiperusteen perusteluja on kuitenkin aiheellista täsmentää ja täydentää jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatuin tavoin erityisesti sen selventämiseksi, millaisiin tilanteisiin sitä on tarkoitus soveltaa ja millaisiin ei. Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on hallituksen esityksen perusteella katsottu jäävän epäselväksi, miten arvioidaan sellaisia tilanteita, joissa henkilöllä on sinänsä lupa aseen hallussapitoon, mutta hän pitää asetta yleisellä paikalla tai kulkuneuvossa aselupansa ja siten ampuma-aselain vastaisesti. Tulkinnanvaraa on katsottu liittyvän myös uuden kvalifiointiperusteen soveltumiseen muun muassa harrastukseen liittyvissä tilanteissa sekä perintöaseiden kohdalla (ks. myös HaVL 3/2025 vp, s. 5). Tulkinnanvaraisena on pidetty myös sitä, voiko uuden kvalifiointiperusteen täyttyminen sellaisenaan riittää siihen, että teko katsotaan törkeäksi ampuma-aserikokseksi. Tulkinnanvaraisuuksilla katsotaan olevan erityinen merkitys, kun otetaan huomioon törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistukseen ehdotettu huomattava korotus. 

Törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistuksen korottaminen

Hallitusohjelmakirjaukseen perustuen törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistus ehdotetaan korotettavaksi neljästä kuukaudesta kahteen vuoteen vankeutta, jotta varmistetaan niistä tuomittavien vankeusrangaistusten pääsääntöinen ehdottomuus. Enimmäisrangaistukseen ei ehdoteta muutoksia, joten se säilyisi neljässä vuodessa vankeutta.  

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota rangaistusseuraamuksen oikeasuhtaisuuteen (ks. PeVL 7/2025 vp). Perustuslakivaliokunnan mielestä törkeän ampuma-aserikoksen rangaistusasteikkoon ehdotettu muutos on erittäin huomattava. Vähimmäisrangaistuksen ankaroittamisen todetaan johtavan lisäksi siihen, että törkeästä ampuma-aserikoksesta tuomittavat vankeusrangaistukset muodostuvat pääasiallisesti ehdottomiksi.  

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota myös ehdotetun rangaistusasteikon huomattavaan kapeuteen, minkä arvioidaan voivan johtaa siihen, ettei törkeää ampuma-aserikosta koskevan säännöksen soveltamisalaan kuuluvien tekojen moitittavuutta koskevaa arviointia voida toteuttaa tavalla, joka riittävästi erottelisi moitittavuudeltaan erilaiset teot toisistaan. Perustuslakivaliokunnan mukaan toteutuessaan ehdotus kaventaisi merkittävästi tuomioistuimen harkintavaltaa rangaistuksen määräämisen suhteen.  

Perustuslakivaliokunnan mielestä rangaistusasteikon tulee mahdollistaa tuomioistuinten toteuttama tietyn teon tunnusmerkistön kattamien tekojen moitittavuudessa ilmenevien erojen riittävä ja oikeudenmukainen huomioon ottaminen. Siten ehdotetun rikoslain 41 luvun 3 §:n sisältämä rangaistusasteikko on jossakin määrin ongelmallinen oikeasuhtaisuusvaatimuksen kannalta. Seuraamus ei kuitenkaan ole perustuslakivaliokunnan mukaan mielivaltainen, eikä sääntely ottaen huomioon lainsäätäjän harkintavallankin vaikuta lakiehdotuksen säätämisjärjestykseen. Perustuslakivaliokunnan mielestä lakivaliokunnan tulisi kuitenkin valtiosääntöoikeudellisista syistä muuttaa rikoslain 41 luvun 3 §:n seuraamuksia koskevaa sääntelyä.  

Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisvankeusrangaistuksen korottamista on sinällään kannatettu, mutta useat asiantuntijat ovat suhtautuneet vähimmäisrangaistuksen korottamiseen juuri kahteen vuoteen vankeutta kriittisesti ja pitäneet ehdotusta ongelmallisena rangaistusten oikeasuhtaisuuden kannalta. Esiin on tällöin tuotu, että vähimmäisrangaistuksen korottaminen esimerkiksi vuoteen tai puoleentoista vuoteen vankeutta olisi riittävä.  

Toisaalta myös nykyisen vähimmäisrangaistuksen säilyttämistä on asiantuntijakuulemisissa kannatettu. Nykyisen vähimmäisrangaistuksen on katsottu kuvastavan parhaiten törkeän ampuma-aserikoksen rangaistusarvoa, kun huomioidaan myös se, ettei hallituksen esitys sisällä erityisen kattavia tai painavia perusteita ehdotetulle vähimmäisrangaistukselle ja sille, minkä vuoksi törkeästä ampuma-aserikoksesta tulisi lähtökohtaisesti tuomita ehdotonta vankeutta.  

Kuten perustuslakivaliokunnan lausunto ja lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa esiin tulleet seikat osoittavat, ehdotettua vähimmäisrangaistusta tulee arvioida huolellisesti. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen lausuntokäytännön mukaan rangaistusseuraamuksen ankaruuden tulee olla oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen, ja rangaistusjärjestelmän kokonaisuudessaan tulee täyttää suhteellisuuden vaatimukset (alun perin PeVL 23/1997 vp, s. 2/II; ks. myös esim. PeVL 9/2016 vp, s. 6, PeVL 56/2014 vp, s. 3 ja PeVL 16/2013 vp, s. 2 ja PeVL 37/2024 vp, 3 kohta). Perustuslaki ei sinänsä aseta tiukkoja rajoja rangaistusten korottamiselle, kunhan muutokset kytketään hyväksyttäviin perusteisiin. Perustuslakivaliokunta on huomauttanut, ettei perustuslain säätäjän tarkoituksena ole ollut kontrolloida rangaistusjärjestelmän yleistä kehittämistä (PeVL 9/2016 vp). Perustuslakivaliokunta on yleisesti todennut lainsäätäjän harkintamarginaalin olevan kriminalisointien suhteen varsin väljä (PeVL 23/1997 vp, s. 2/I). Lisäksi suhteellisuusvaatimus edellyttää ehdotetun rikosoikeudellisen lainsäädännön välttämättömyyden arviointia (PeVL 23/1997 vp, s. 2/II). 

Yleisellä tasolla lakivaliokunta toteaa, että rangaistusasteikkoja säädettäessä tai niitä muutettaessa keskeinen kysymys on rikoksen rangaistusarvo, jota arvioidaan rikoksen tekomuotojen vahingollisuuden ja vaarallisuuden sekä paheksuttavuuden perusteella. Jos rikoksen rangaistusarvon arvioidaan myöhemmin muuttuneen, rangaistusasteikkoa voidaan tarkistaa. Rangaistusasteikkoa asetettaessa tai sitä tarkistettaessa huomiota tulee lisäksi kiinnittää asteikon oikeasuhtaisuuteen sekä johdonmukaisuuteen rikoslain sisäisessä systematiikassa. 

Hallituksen esityksessä ehdotettu muutos nostaa esiin kysymyksen siitä, onko törkeän ampuma-aserikoksen rangaistusarvossa tapahtunut muutoksia, joiden vuoksi vähimmäisrangaistusta on perusteltua ja tarpeen ylipäänsä korottaa, sekä siitä, onko vähimmäisrangaistuksen korottaminen neljästä kuukaudesta juuri kahteen vuoteen vankeutta perusteltua ja oikeasuhtaista.  

Lakivaliokunta katsoo edellä yleisperusteluissa esittämäänsä viitaten, että aserikollisuuden luonne on viime vuosina muuttunut entistä vakavammaksi, minkä vuoksi myös käsitystä kyseisen rikollisuuden rangaistusarvosta on aiheellista tarkistaa. Vaikka ehdotetun muutoksen taustalla on hallitusohjelman kirjaus, törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistuksen korottamista puoltavat erityisesti ampuma-aserikollisuuden yleisesti vaarallinen luonne sekä kyseisen rikollisuuden yleiskuva ja kehitysnäkymät. Erityistä huomiota on syytä kiinnittää aserikollisuuden läheisiin kytkentöihin vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen sekä laittomaan asekauppaan. 

Myös muiden Pohjoismaiden tilanne ja lainsäädäntöratkaisut on tässä yhteydessä hyvä huomioida, vaikka on selvää, että rikoslainsäädäntöä säädetään ja tarkistetaan kansallisten lähtökohtien ja tarpeiden perusteella. Ruotsissa aserikoslainsäädäntö on viime vuosina kiristetty merkittävästi vakavan ampuma-aserikollisuuden huomattavan lisääntymisen vuoksi. Törkeän aserikoksen vähimmäisrangaistus on nykyisin neljä vuotta vankeutta ja enimmäisrangaistus seitsemän vuotta vankeutta. Lisäksi, jos kyse on erityisen törkeästä aserikoksesta, vähimmäisrangaistus on kuusi vuotta ja enimmäisrangaistus kymmenen vuotta vankeutta. Norjassa laittomasta aseistautumisesta yleisellä paikalla tuomitaan sakkoon tai enintään yhden vuoden vankeusrangaistukseen, törkeissä tapauksissa sakkoon tai enintään kolmen vuoden vankeusrangaistukseen. Muuten törkeästä ampuma-aserikoksesta tuomitaan siellä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi vuodeksi. Tanskassa ampuma-aseita koskevan sääntelyn rikkomisesta erityisen raskauttavien seikkojen vallitessa tuomitaan vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi, eräiden tekojen osalta enimmäisrangaistus on kuitenkin kuusi vuotta vankeutta. Raskauttavaksi seikaksi katsotaan ampuma-aseen hallussa pitäminen yleisellä paikalla. Enimmäisrangaistus on eräissä tilanteissa 16 vuotta vankeutta. 

Edellä esitetyn valossa lakivaliokunta pitää aserikollisuuden ja sen muodostamisen uhkien tehokkaaksi torjumiseksi tärkeänä, että törkeän ampuma-aserikoksen rangaistukset ovat oikeassa suhteessa niiden moitittavuuteen. Erityisesti vähimmäisrangaistuksen korottamisella on vaikutusta rangaistuskäytäntöön. Tämä johtuu siitä, että rangaistusten määräämisessä noudatettavan käytännön mukaan rangaistus mitataan rangaistusasteikon alimman neljänneksen tuntumasta.  

Asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota törkeän ampuma-aserikoksen uuteen kvalifiointiperusteeseen (1. lakiehdotuksen 41 luvun 3 §:n 1 mom. 4 kohta) ja katsottu, ettei uuden tekomuodon rangaistusarvo vastaa nykyisiä tekomuotoja, koska uusi kvalifiointiperuste tuo törkeän ampuma-aserikoksen soveltamisalaan aiempaa vähemmän moitittavia tekoja. Lakivaliokunta kuitenkin katsoo, että uudessa kvalifiointiperusteessa tarkoitettua tekoa voidaan pitää erityisen paheksuttavana ja vaaraa ilmentävänä, sillä siinä on kyse siitä, että henkilö on lähtenyt tahallaan liikkeelle luvattoman aseen kanssa. Tällainen teko voi olla vaarallisempi ja lähempänä vakavan seurauksen aiheuttamista kuin törkeän ampuma-aserikoksen nykyisissä kvalifiointiperusteissa tarkoitetut teot. Luvattomien ampuma-aseiden kantamista yleisillä paikoilla on siten syytä estää mahdollisimman tehokkaasti. On kuitenkin selvää, että nykyiset kvalifiointiperusteet koskevat erityisen vakavia tekoja, sillä niissä on kyse esimerkiksi rikoksen kohdentumisesta erityisen vaaralliseen ampuma-aseeseen tai suureen määrään ampuma-aseita, huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelusta tai rikoksen tekemisestä erityisen suunnitelmallisesti. Tällaiset teot viittaavat laittomaan asekauppaan sekä järjestäytyneeseen ja muuhun vakavaan rikolliseen toimintaan ja voivat siten edistää laajamittaista rikollisuutta ja yksittäistapauksissa vakavan rikoksen tekemistä. Törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistusta on siten perusteltua korottaa kaikkien kvalifiointiperusteiden osalta.  

Törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistuksen korottamisessa esityksen mukaisesti kahteen vuoteen vankeutta on kyse useassa suhteessa poikkeuksellisesta rikoslain muutoksesta. Törkeän ampuma-aserikoksen nykyinen rangaistusasteikko (4 kuukautta—4 vuotta vankeutta) on törkeille tekomuodoille ominainen. Ehdotettu rangaistusasteikko (2—4 vuotta vankeutta) sen sijaan eroaa rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksutuista rangaistusasteikoista (sakko, sakko— 6 kuukautta vankeutta, sakko—1 vuosi vankeutta, sakko—2 vuotta vankeutta, 4 kuukautta—4 vuotta vankeutta, 1—10 vuotta vankeutta ja 2—10 vuotta vankeutta), eikä vastaavaa ole rikoslaissa tällä hetkellä. Lisäksi ehdotettu asteikko on kapea. Kyse on myös erittäin huomattavasta rangaistusasteikon ankaroittamisesta, sillä ehdotuksen toteutuessa vähimmäisrangaistus kuusinkertaistuu. Tällä on merkittävät seurannaisvaikutukset, sillä tuomittavat vankeusrangaistukset muodostuvat pääasiallisesti ehdottomiksi, millä on huomattavia taloudellisia vaikutuksia erityisesti rikosseuraamusten täytäntöönpanoon.  

Rikoslaissa käytetään kuitenkin jo ennestään rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksutuista asteikoista poikkeavia asteikkoja. Esimerkiksi eräistä rikoslain 34 a luvun terrorismirikoksista tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Vähemmän vakaville rikoksille rikoslaissa on säädetty asteikkoja, joissa vankeuden asteikko on vankeusrangaistuksen osalta kapea, mutta joissa on lisäksi sakon määräämismahdollisuus (sakko—3 kuukautta vankeutta, sakko—6 kuukautta vankeutta, sakko—1 vuosi vankeutta ja sakko—2 vuotta vankeutta). Yleisimmin käytetyistä sellaisista rangaistusasteikoista, joiden mukaan voidaan tuomita vain vankeutta, kapein on rikosten törkeissä tekomuodoissa yleisesti käytetty asteikko 4 kuukautta—4 vuotta vankeutta. Eräillä törkeäksi nimetyillä rikoksilla on kuitenkin sitä kapeampia ja poikkeuksellisia rangaistusasteikkoja. Törkeän viestintäsalaisuuden loukkauksen asteikko on 14 vuorokautta—3 vuotta vankeutta sekä törkeän tulliselvitysrikoksen ja eräiden terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten asteikko on 4 kuukautta—3 vuotta vankeutta. Eräillä rikoslain 45 luvussa rangaistaviksi säädetyillä sotilasrikoksilla on vielä kapeampia vankeusrangaistusta koskevia, rikoslaissa täysin poikkeuksellisia rangaistusasteikkoja (14 vuorokautta—3 kuukautta vankeutta, 14 vuorokautta—6 kuukautta vankeutta, 14 vuorokautta—1 vuosi vankeutta ja 14 vuorokautta—2 vuotta vankeutta), mutta kyseisten sotilasrikosten seuraamusvaihtoehtona on myös kurinpitorangaistuksen määrääminen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tiedossa ei ole poikkeuksellisten ja kapeiden rangaistusasteikkojen soveltamisongelmia, joskin kyseiset rikokset ovat rikosprosessissa harvoin käsiteltäviä.  

Törkeää ampuma-aserikosta ja sen ehdotettua vähimmäisrangaistusta on lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa myös verrattu muihin vakaviin rikoksiin, kuten törkeään huumausainerikokseen, törkeään pahoinpitelyyn, törkeään raiskaukseen, lapsenraiskaukseen ja törkeään ryöstöön, ja niiden rangaistusasteikkoihin. Tässä vertailussa törkeän ampuma-aserikoksen ei ole katsottu moitittavuudeltaan rinnastuvan muihin vakaviin rikoksiin.  

Lakivaliokunta toteaa, että useille vakaville rikoksille on säädetty yhden tai kahden vuoden vähimmäisvankeusrangaistus. Esimerkiksi törkeän pahoinpitelyn ja törkeän huumausainerikoksen vähimmäisrangaistukseksi on säädetty vähintään vuosi vankeutta. Vähintään kahden vuoden vankeusrangaistus puolestaan on säädetty esimerkiksi lapsenraiskaukselle, törkeälle ihmiskaupalle ja törkeälle ryöstölle. Enimmäisrangaistukseksi edellä mainituissa rikoksissa on kuitenkin säädetty kymmenen vuoden vankeusrangaistus. Törkeän ampuma-aserikoksen enimmäisvankeusrangaistus sen sijaan on nykyisin enintään neljä vuotta vankeutta, eikä esityksessä ehdoteta tähän muutoksia. Erot enimmäisrangaistuksissa ilmentävät siten sitä, että niiden rikosten, joiden enimmäisrangaistukseksi on säädetty kymmenen vuoden vankeusrangaistus, vakavimmat tekomuodot ovat merkittävästi moitittavampia kuin törkeän ampuma-aserikoksen vakavimmat tekomuodot. Muiden rikosten laajemmat rangaistusasteikot myös mahdollistavat merkittävästi ankarampien vankeusrangaistusten tuomitsemisen kuin mitä törkeästä ampuma-aserikoksesta voidaan tuomita ehdotetun vähimmäisrangaistuksen korottamisen toteutuessa.  

Valiokunta viittaa tässä yhteydessä myös törkeän pahoinpitelyn ja törkeän huumausainerikoksen tuomioiden tilastotietoihin. Tilastokeskuksen tietojen mukaan törkeästä pahoinpitelystä vuonna 2023 tuomittu ehdoton vankeusrangaistus oli keskimäärin 25,6 kuukautta ja törkeästä huumausainerikoksesta samana vuonna tuomittu ehdoton vankeusrangaistus oli keskimäärin 51,8 kuukautta. Nämä tiedot koskevat tuomioita, joissa mainitut rikokset olivat tuomion ainoita rikoksia tai rikoskokonaisuuden vakavimpia rikoksia. Jos törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistus korotetaan ehdotetulla tavalla, rangaistusasteikon alin ja rangaistuksen määräämisessä erityisesti merkityksellinen neljännes on 2—2 vuotta 6 kuukautta vankeutta, kun se törkeällä pahoinpitelyllä on 1—3 vuotta 3 kuukautta vankeutta. Törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistuksen korottaminen ehdotettuun kahteen vuoteen vankeutta ei johda törkeistä huumausainerikoksista tuomittavien ehdottomien vankeusrangaistusten keskimääräiseen kestoon.  

Erot rangaistusasteikkojen laajuudessa on otettava huomioon myös, kun rangaistusta mitataan useammasta kuin yhdestä teosta esimerkiksi syyllistyttäessä yleisellä paikalla luvattomalla aseella tehtyyn törkeään pahoinpitelyyn, sillä luvattoman ampuma-aseen hallussapidon arvioidaan tällöin käytännössä olevan usein tiettyyn vakavampaan tekoon liittyvä niin sanottu liitännäisrikos. Se, että törkeän pahoinpitelyn vähimmäisrangaistus on matalampi kuin törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistus, ei tällöin tarkoita sitä, että rikoskokonaisuuden vakavimmaksi rikokseksi rangaistusta tuomittaessa katsottaisiin törkeä ampuma-aserikos. Samanlaiset näkökohdat koskevat myös esimerkiksi ampuma-asetta käyttäen tehtyä törkeää ryöstöä, jonka enimmäisrangaistus on kymmenen vuotta vankeutta. Tilanteen voidaan kuitenkin saadun selvityksen mukaan arvioida muodostuvan epäjohdonmukaiseksi suhteessa laittomaan uhkaukseen, josta voidaan tuomita myös sakkorangaistus. Kyse voi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa laiton uhkaus toteutetaan yleisellä paikalla tavalla, jossa henkilö nostaa luvattoman aseen toista vastaan ja uhkaa tätä rikoksella. Saadun selvityksen mukaan törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistukseen ehdotettu muutos johtaa tällöin tilanteeseen, jossa rangaistusjärjestelmä ei kokonaisuudessaan täytä oikeasuhtaisuuden vaatimuksia.  

Asiantuntijakuulemisissa on kannettu huolta myös vähimmäisrangaistuksen korottamisen mahdollisista vaikutuksista nuoriin henkilöihin. Hallituksen esityksen tilastotiedoista kuitenkin ilmenee, että ampuma-aserikoksesta ja törkeästä ampuma-aserikoksesta ei juurikaan tuomita nuoria henkilöitä. Alle 18-vuotiaiden rikoksentekijöiden kohdalla rikoslain 6 luvun säännökset johtavat siihen, ettei ehdotonta vankeusrangaistusta yleensä tuomittaisi tilanteessa, jossa ikäryhmään kuuluva on syyllistynyt törkeään ampuma-aserikokseen. 

Ehdotetun muutoksen huolelliseksi arvioimiseksi ja ottaen huomioon, ettei esityksen valmistelussa ole hallitusohjelmakirjauksen vuoksi pohdittu vaihtoehtoisia rangaistusasteikkoja, lakivaliokunta on saanut oikeusministeriöltä tietoja seuraavista rangaistusasteikoista ja niiden kustannus- ja vankilukuvaikutuksista: 

• yksi—neljä vuotta vankeutta 

• yksi—viisi vuotta vankeutta 

• yksi vuosi kuusi kuukautta—neljä vuotta vankeutta 

• yksi vuosi kuusi kuukautta—viisi vuotta vankeutta 

• kaksi—viisi vuotta vankeutta.  

Jotta tiedot ovat vertailukelpoisia, laskelmissa on hyödynnetty hallituksen esityksestä tarkemmin ilmeneviä tuomio- ja rangaistustietoja ja vaikutusten laskentaperusteita, mukaan lukien 15 prosentin rangaistusjousto.  

Valiokunnan saamasta selvityksestä ilmenee tiivistetysti, että edellä mainittujen vaihtoehtojen täytäntöönpanokustannusten ja vankilukuvaikutusten arvioidaan olevan seuraavat verrattuna hallituksen esityksessä ehdotettuun.  

Taulukko 1

Törkeän ampuma-aserikoksen muutosten vankeusrangaistuksen täytäntöönpanokustannus- ja vankilukuvaikutukset  

Taulukko 2

Kaikkia ehdotuksia koskevat vankeusrangaistuksen täytäntöönpanokustannus- ja vankilukuvaikutukset (törkeä ampuma-aserikos, ampuma-aseen käsittely vakavan rikoksen tekemistä varten, vaarallisen esineen hallussapito ja toisen vakavaan vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapito)  

Lakivaliokunta toteaa, että jos törkeän ampuma-aserikoksen rangaistusasteikko olisi vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään neljä vuotta, rangaistusasteikko olisi ehdotettua laajempi, vaikkakin poikkeuksellinen siinä mielessä, ettei tällaista asteikkoa käytetä rikoslaissa muutoin. Vähimmäisrangaistuksen korottaminen yhteen vuoteen vankeutta olisi huomattava nykytilaan nähden ja aiheuttaisi merkittävää siirtymää ehdollisista vankeusrangaistuksista ehdottomiin vankeusrangaistuksiin ja pidentäisi ehdottomia vankeusrangaistuksia, mutta mahdollistaisi myös ehdollisten vankeusrangaistusten tuomitsemisen.  

Jos törkeän ampuma-aserikoksen rangaistusasteikko olisi vankeutta vähintään yksi vuosi kuusi kuukautta ja enintään neljä vuotta, rangaistusasteikko olisi hieman ehdotettua laajempi, vaikkakin siinä mielessä poikkeuksellinen, ettei tällaista vähimmäisrangaistusta käytetä rikoslaissa nykyisin. Korotus olisi nykytilaan nähden huomattava mahdollistaen kuitenkin edelleen ehdollisten vankeusrangaistusten tuomitsemisen. Vankeusrangaistuksen lähestyessä kahta vuotta ehdollisten rangaistusten määrä ei olisi kuitenkaan merkittävä. Tämä johtuu rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentista, jonka mukaan enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan tuomita ehdollisena.  

Jos törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistus korotettaisiin vuoteen tai puoleentoista vuoteen vankeutta ja samalla enimmäisrangaistusta korotettaisiin viiteen vuoteen vankeutta, rangaistusasteikko olisi ehdotettua laajempi. Voidaan arvioida, että ehdollisia vankeusrangaistuksia tuomittaisiin vähemmän kuin silloin, jos enimmäisrangaistus säilyisi neljässä vuodessa vankeutta. Jos taas törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistus korotettaisiin kahteen vuoteen vankeutta ja enimmäisrangaistus korotettaisiin viiteen vuoteen vankeutta, ehdollisia vankeusrangaistuksia ei juurikaan tulisi ottaen huomioon rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin sääntely.  

Viiden vuoden enimmäisrangaistuksen osalta on kuitenkin huomattava, että vaikka sitä käytetään rikoslaissa nykyisin jossain määrin, taustalla ovat EU-velvoitteet, joiden täytäntöönpanossa ei ole ollut kansallista liikkumavaraa. Lakivaliokunta ei tällöinkään ole pitänyt viiden vuoden enimmäisrangaistusta ongelmattomana rikoslain sisäisen johdonmukaisuuden näkökulmasta (ks. LaVM 2/2025 vp, s. 4 ja siinä viitatut LaVL 34/2022 vp, s. 4 ja siinä viitatut LaVL 17/2022 vp, s. 5—6, LaVL 2/2022 vp, s. 7, LaVM 9/2021 vp, s. 4, LaVL 7/2021 vp, s. 9—10, LaVL 15/2017 vp, s. 4, LaVM 29/2014 vp, s. 3 ja LaVL 16/2013 vp, s. 3—4). Viiden vuoden enimmäisrangaistuksen käyttöönottoon puhtaasti kansallisista syistä on siten jo edellä mainitun valossa perusteltua suhtautua kriittisesti. 

Edellä esitetyn valossa relevanteimpana vaihtoehtona ehdotetulle rangaistusasteikolle voidaan pitää rangaistusasteikkoa, jonka mukaan vankeutta voidaan tuomita vähintään yksi vuosi ja enintään neljä vuotta. Taloudellisilta vaikutuksiltaan tämä vaihtoehto olisi merkittävästi ehdotettua edullisempi.  

Toisaalta on huomioitava törkeän ampuma-aserikoksen läheinen kytkentä järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja laittomaan asekauppaan sekä nykyinen rangaistuskäytäntö, jota voidaan hallituksen esityksen valossa pitää varsin lievänä. Vuosina 2019—2023 törkeistä ampuma-aserikoksista tuomituista rangaistuksista 48 prosenttia oli ehdottomia vankeusrangaistuksia ja 46 prosenttia oli ehdollisia vankeusrangaistuksia (ks. HE, s. 21 ja 22). Lisäksi tuomittiin yksittäisiä valvonta- ja yhteiskuntapalvelurangaistuksia. Ehdottomien vankeusrangaistusten keskipituus oli alle yhden vuoden (lyhimmillään 9,5 kuukautta vuonna 2021 ja pisimmillään 12,3 kuukautta vuonna 2019). Valiokunnan näkemyksen mukaan törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistuksen korottamisella yhteen vuoteen vankeutta ei vielä saataisi merkittävää muutosta rangaistuskäytäntöön, koska rangaistusten määräämisessä noudatetaan yleisesti sitä linjaa, että vankeusrangaistuksen kesto mitataan rangaistusasteikon alimman neljänneksen tuntumasta. 

Edellä esitetyn valossa lakivaliokunta on johtopäätöksenään päätynyt puoltamaan törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistuksen korottamista kahteen vuoteen vankeutta hallituksen esityksessä ehdotetuin tavoin. Kyse on huomattavasta ja poikkeuksellisesta vähimmäisrangaistuksen korottamisesta, mutta valiokunta on päätynyt pitämään sitä edellä selvitetyin erityisin syin hyväksyttävänä. Valiokunta painottaa, että kyse ei ole ennakkotapauksesta, josta voisi tehdä yleistäviä johtopäätöksiä muiden rikosten rangaistusasteikkojen muuttamisesta, vaan valiokunnan johtopäätös koskee vain käsiteltävää lainmuutosta. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että vaihtoehtoisia vähimmäisrangaistuksia ja rangaistusasteikkoja sekä niiden vaikutuksia on selvitetty ja arvioitu vasta eduskunnassa valiokuntavaiheessa. Lainvalmistelun laadun, avoimuuden ja tehokkuuden sekä eduskunnan tietopohjan ja päätöksenteon kannalta on tärkeää, että muut toteuttamisvaihtoehdot ja niiden vaikutukset arvioidaan jo hallituksen esityksen valmistelussa hallituksen esitysten laatimisohjeiden mukaisesti.  

Koska kyse on merkittävästä ja poikkeuksellisesta vähimmäisrangaistuksen korottamisesta, lakivaliokunta edellyttää, että lainmuutoksen soveltamista, toimivuutta ja vaikutuksia on seurattava tarkoin. Lakivaliokunta ehdottaa jäljempänä asiasta lausuman hyväksymistä.  

Törkeän ampuma-aserikoksen nykyinen neljän vuoden enimmäisvankeusrangaistus on valiokunnan saaman selvityksen valossa asianmukainen ja myös edistää oikeasuhtaisuutta suhteessa muiden vakavien rikosten rangaistusasteikkoihin. Nykyinen enimmäisrangaistus on siten perusteltua säilyttää. Rangaistusasteikko muodostuu tällöin kapeaksi, mutta valiokunnan näkemyksen mukaan se mahdollistaa tästä huolimatta rikoksen eri tekomuotojen moitittavuuden erojen riittävän ja oikeudenmukaisen huomioon ottamisen. 

Lakivaliokunta kiinnittää lopuksi huomiota hallituksen esityksen perusteluihin, joiden mukaan törkeyden kokonaisarvostelulauseke mahdollistaa jatkossa rangaistuksen määräämisessä rangaistusasteikon merkittävästä kaventumisesta mahdollisesti aiheutuvien kohtuuttomien lopputulosten välttämisen (ks. HE, s. 37). Perustuslakivaliokunta ei pidä tällaista tukeutumista kokonaisarvosteluun asianmukaisena (ks. PeVL 7/2025 vp). Lakivaliokunta korostaa, että törkeän ampuma-aserikoksen kokonaisarvostelulauseketta ei tule käyttää törkeille tekomuodoille ominaisesta kokonaisarvostelusta poikkeavalla tavalla rangaistusasteikkomuutoksesta aiheutuvien nykyistä ankarampien rangaistusten välttämiseksi.  

Vaikutukset

Ehdotetuilla muutoksilla arvioidaan olevan useita myönteisiä vaikutuksia. Ampuma-aseisiin liittyvien lainsäädäntömuutosten arvioidaan voivan vähentää vuositasolla useita henkirikoksia. Vaarallisten esineiden sekä toisen vakavaan vahingoittamiseen soveltuvien esineiden ja aineiden kohdalla rangaistusasteikkomuutosten arvioidaan vuorostaan vähentävän merkittävässä määrin etenkin pahoinpitely- ja ryöstörikoksia. Muutosten arvioidaan myös edistävän yleistä järjestystä ja turvallisuutta.  

Ehdotetuilla muutoksilla on toteutuessaan huomattavia taloudellisia vaikutuksia. Vankien määrän arvioidaan lisääntyvän merkittävästi, mistä arvioidaan syntyvän noin 23 miljoonan euron vuosittaiset lisäkustannukset. Lisäksi tulee kertaluonteinen vankipaikkojen perustamiskustannus noin 8,1 miljoonaa euroa. Myös poliisi- ja syyttäjäviranomaisten sekä tuomioistuinten työmäärän arvioidaan lisääntyvän, mikä lisää rikosprosessiin liittyviä vuosittaisia kustannuksia reilulla 1 miljoonalla eurolla vuodesta 2026 lähtien.  

Lakivaliokunta pitää välttämättömänä, että uudistuksen taloudellisista vaikutuksista poliisin, syyttäjien, tuomioistuinten ja Rikosseuraamuslaitoksen määrärahoihin huolehditaan asianmukaisesti. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota Rikosseuraamuslaitoksen resursointiin, sillä rangaistusten kiristäminen lisää vankimäärää huomattavasti ja edellyttää siten lisää vankipaikkoja ja henkilöstöä. Rikosseuraamuslaitoksen määrärahatilanne on kuitenkin jo pitkään ollut tiukka ja suljetut vankilat ja tutkintavankilat ovat jo tällä hetkellä täynnä ja vaikeassa yliasutustilanteessa. Lakivaliokunta on käsitellyt Rikosseuraamuslaitoksen voimavaratilannetta tarkemmin vastikään julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2026—2029 antamassaan lausunnossa (ks. LaVL 1/2025 vp, s. 3 ja 4).  

Seuranta

Lakivaliokunta edellyttää rikoslain 41 luvun kokonaisuudistuksen seurantaa. Erityisesti uuden kvalifiointiperusteen lisääminen törkeää ampuma-aserikosta koskevaan rangaistussäännökseen ja törkeän ampuma-aserikoksen vähimmäisrangaistuksen korottaminen ovat periaatteellisesti ja käytännön kannalta erittäin merkittäviä muutoksia, joilla on myös huomattavia taloudellisia vaikutuksia. Muutosten soveltamista, taloudellisia ja muita vaikutuksia sekä rangaistuskäytännön muotoutumista on tämän vuoksi seurattava tarkoin, ja jos ongelmia ilmenee, on ryhdyttävä välittömästi tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi. Rangaistuskäytännön ja vaikutusten seurannasta tulee toimittaa lakivaliokunnalle selvitys vuoden 2030 loppuun mennessä. Valiokunta ehdottaa asiasta lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus).