Yleisperustelut

Yleistä

Esityksen mukaan Metsähallitus säilyisi nykyisenkaltaisena liikelaitoksena, joka harjoittaa liiketoimintaa säädettyjen yhteiskunnallisten velvoitteiden puitteissa ja hoitaa sille säädetyt julkiset hallintotehtävät. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Metsähallituksen hallinnassa on kolmannes valtakunnan alueesta. Liiketaloudellisten vaatimusten lisäksi Metsähallituksen alueiden käyttöön kohdistuu jo tästä syystä myös yhteiskunnallisia odotuksia. Alueiden sijainnista pääasiassa Pohjois- ja Itä-Suomessa johtuu lisäksi, että Metsähallituksen toiminnalla on huomattava alueellinen merkitys.

Ympäristövaliokunnan lausunnon mukaisesti valiokunta katsoo, että tähänastisen kokemuksen perusteella Metsähallituksen eri tehtävät on voitu sovittaa hyvin yhteen koko yhteiskunnan kannalta. Järjestelyllä on vältetty päällekkäisiä kustannuksia ja saatu muita synergiaetuja sekä toimiva lähtökohta sovittaa tehokkaasti yhteen ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden vaatimukset. Kun Metsähallituksen taloudelliset toimintamahdollisuudet säilytetään, se myös vahvistaa laitoksen edellytyksiä hoitaa sille säädetyt yhteiskunnalliset tehtävät.

Läpinäkyvyyden ja kilpailuoikeudellisten vaatimusten turvaamiseksi julkiset hallintotehtävät ja liiketoiminta erotettaisiin nyt kuitenkin sekä toiminnallisesti että rahoituksellisesti aikaisempaa selvemmin toisistaan. Esityksen mukaan julkisten hallintotehtävien rahoituksessa siirryttäisiin valtion talousarvion kautta tapahtuvaan rahoitukseen ja nykyiset ristisubventoinnit purettaisiin. Talousarvion kautta tapahtuva rahoitus lisääntyisi noin 17 miljoonaa euroa vuodessa Metsähallituksen tuloutuksen valtiolle kasvaessa vastaavasti. Organisatorisesti erottaminen tarkoittaisi julkisten hallintotehtävien keskittämistä liiketoiminnasta erilliseen yksikköön, jonka päällikkönä toimisi luontopalvelujohtaja.

Metsähallituksen yleisiä yhteiskunnallisia velvoitteita ovat muun muassa luonnonvarojen kestävä hoito ja käyttö, mukaan lukien biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen, virkistyskäytön ja työllisyyden edistäminen, saamelaisten kulttuurin harjoittamisen edellytysten turvaaminen, varautuminen tehtävien hoitamiseen poikkeusoloissa sekä metsäpalojen ehkäisyyn ja torjuntaan liittyvät tehtävät. Metsähallituksen yhteiskunnallisten velvoitteiden asianmukainen huomioon ottaminen käytännön toiminnassa edellyttää velvoitteiden erityistä huomioon ottamista tulos- ja muun omistajaohjauksen yhteydessä sekä Metsähallituksen toiminnan suunnittelussa, jota on tarkoitus toteuttaa laajaan kansalais- ja sidosryhmäkuulemiseen perustuvana osallistavana luonnonvarasuunnitteluna. Esityksen mukaisesti tavoitteena tulee olla aktiivisen keskusteluyhteyden luominen ja rakentava yhteistyö sidosryhmien, viranomaisten ja yritysten sekä järjestäytyneiden ryhmien ja yksittäisten kansalaistenkin kesken.

Metsähallituksen hallinnassa olevien alueiden käyttöä koskevat yhteiskunnalliset tarpeet liittyvät myös paikallisen väestön perinteisiin ja eri laeissa vahvistettuihin oikeuksiin käyttää Metsähallituksen hallinnassa olevia valtion alueita lähinnä poronhoidon ja luontaiselinkeinojen harjoittamiseen. Oman kokonaisuutensa tässä mielessä muodostavat vapaata metsästysoikeutta valtion mailla koskevat metsästyslain säännökset. Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että esityksellä ei muuteta kyseisiä paikallisen väestön oikeuksia. Metsähallituslaki olisikin niin sanottu hallintolaki, jolla säädettäisiin, millä tavalla Metsähallituksen hallinnassa olevien alueiden hallinnointi ja asioiden käsittely muutoinkin Metsähallituksen sisällä järjestetään. Säädettävällä lailla ei ratkaista Metsähallituksen hallinnassa nykyisin olevien alueiden omistusoikeutta eikä alueisiin kohdistuvia muita oikeuksia.

Edellä selostetut yhteiskunnalliset velvoitteet rajoittavat kuitenkin Metsähallituksen liiketoimintaa. Liiketoiminnan harjoittaminen ja yhteiskunnallisten tehtävien hoito samassa organisaatiossa asettaa sellaisenaan vaatimuksia eri toimintojen yhteensovittamiselle ja läpinäkyvyydelle. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden tarvetta lisää se, että yhteiskunnalliset velvoitteet tulee ottaa huomioon Metsähallituksen tavoitteita asetettaessa. Esityksen perustelujen mukaan lakiehdotuksen tavoitteena onkin luoda edellytykset sille, että Metsähallitus kykenee huolehtimaan tehtävistään kestävästi ja tuloksellisesti koko yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.

Kun Metsähallituksen tulee toimia kestävästi ja tuloksellisesti, kestävyyden keskeisiä elementtejä olisivat ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Esityksen mukaisesti valiokunta pitää tärkeänä, että kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi Metsähallituksen toiminnot suunnitellaan ja sovitetaan yhteen siten, että ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden vaatimukset tulevat huomioon otetuiksi kulloinkin käytettävissä olevan parhaan tietämyksen mukaisesti. Edellä mainittu Metsähallituksessa jo nykyisin käytössä oleva luonnonvarasuunnittelu on keskeinen keino näiden tavoitteiden yhteensovittamiseksi.

Vaikka Metsähallitus on liikelaitos ja vaikka sen hallinnassa olevien valtion alueiden käyttö tulee olla taloudellisesti tarkoituksenmukaista, ei taloudellisuusnäkökohta saa edellä todetun mukaisesti olla ainoa Metsähallituksen toimintaa ohjaava periaate. Edellä esitetystä käy myös ilmi, että yhteiskunnan kokonaisetuun kuuluu kannattavan liiketoiminnan harjoittamisen ohella se, että Metsähallituksen hallinnassa oleviin alueisiin liittyvät muut yhteiskunnalliset tarpeet tulevat asianmukaisella tavalla huomioon otetuiksi. Siten jo Metsähallituksen tulostavoitetta asetettaessa tulee sen yhteiskunnalliset velvoitteet ottaa huomioon. Tulostavoitetta ei tule asettaa niin korkeaksi, että se vaarantaisi yhteiskunnallisten velvoitteiden täyttämisen.

Valiokunta pitää tärkeänä myös sitä, ettei Metsähallitus käytä asemaansa siten, että kilpailutilanne joillakin aloilla vääristyy. Ei ole myöskään tarpeen, että Metsähallitus harjoittaa aina liiketoimintaa itse kaikilla sen toiminta-aloilla, vaan tarkoituksenmukaista voi olla, että Metsähallitus on eräillä aloilla vain mukana luomassa edellytyksiä ulkopuoliselle yritystoiminnalle.

Ns. erityisperusteiset paikallisten oikeudet ja poronhoidon huomioon ottaminen

Asiantuntijakuulemisen yhteydessä on tuotu esiin eri perusteista johdettavat paikallisten asukkaiden samoin kuin kiinteistökohtaiset oikeudet käyttää Metsähallituksen hallinnassa olevia alueita muun muassa kalastukseen, metsästykseen ja luontaiselinkeinojen harjoittamiseen. Valiokunta korostaa uudelleen sitä, että ehdotetulla lailla annettaisiin ainoastaan säännökset siitä, millä tavalla Metsähallituksen hallinnassa olevia alueita hallinnoidaan ja miten asioiden käsittely muutoinkin Metsähallituksen sisällä järjestetään. Säädettävällä lailla ei siten ratkaista Metsähallituksen hallinnassa nykyisin olevien alueiden omistusoikeutta eikä alueisiin kohdistuvia muita oikeuksia. Metsähallituksen on vastaisuudessakin otettava toiminnassaan huomioon kaikki oikeusjärjestelmämme tunnustamat oikeudet. Valiokunta tuo lisäksi esiin sen, että nyt käsiteltävänä oleva laki eroaa kansallispuistoja koskevista laeista muun muassa siinä, että metsähallituslaissa ei säädetä, toisin kuin jälkimmäisissä, nimenomaisista alueiden käyttöä koskevista rajoituksista. Siten siinä ei myöskään puututa nyt kysymyksessä olevien oikeuksien käyttöön.

Lain 4 §:n 2 momentissa säädettäisiin Metsähallituksen yhteiskunnallisista velvoitteista saamelaisten kotiseutualueella ja poronhoitoalueella. Esityksen perustelujen mukaan saamelaiskäräjistä annetussa laissa tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella Metsähallituksen hallinnassa olevien luonnonvarojen hoito, käyttö ja suojelu olisi sovitettava yhteen siten, että saamelaisille alkuperäiskansana perustuslaissa säädetty oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan olisi mahdollista. Saamelaisten kulttuuriin kuuluviksi katsottaisiin myös saamelaisten perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito, metsästys ja kalastus. Esityksessä velvoite ehdotetaan siirrettäväksi Metsähallituksesta annetusta asetuksesta lakiin. Valiokunta kiinnittää esityksen perustelujen mukaisesti huomiota siihen, että säännös ei tarkoittaisi, että sanottujen luontaiselinkeinojen harjoittamiseen liittyvät oikeudet kuuluisivat vain saamelaisille ottaen huomioon, että oikeudet ovat jo kauan kuuluneet osaksi kaikkien Pohjois-Suomen paikallisten asukkaiden elämää. Säännös ei siten muuttaisi nykytilaa. Saamelaisten kulttuurinharjoittamiseen liittyvän säännöksen ottaminen lakiin tarkoittaisi asiallisesti vain nykyisin asetukseen sisältyvän säännöksen siirtämistä lakiin, jonne se luonteensa puolesta kuuluu ottaen huomioon, että saamelaiset ovat perustuslaissa tunnustettu vähemmistö.

Valiokunta toteaa myös, että poronhoitoon liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä säädetään poronhoitolaissa, jonka velvoitteiden huomioon ottamisesta lakiehdotukseen sisältyy luonteeltaan informatiivinen säännös. Valiokunta katsoo, että poronhoitoon liittyvien aineellisten säännösten tulee jatkossakin sisältyä poronhoitolakiin eikä lähinnä hallinnollisia säännöksiä sisältävään lakiin Metsähallituksesta. Lakiehdotuksen säännös poronhoitolaissa olevien velvoitteiden huomioon ottamisesta korostaa kuitenkin sitä, että Metsähallituksen tulostavoitteita tulee tarpeen niin vaatiessa tarkistaa.

Kuntalaisilla on Pohjois-Suomen alueella vapaa metsästysoikeus Metsähallituksen hallinnassa olevilla valtion mailla. Oikeudesta on säännökset metsästyslain (615/1993) 8 §:ssä, jota koskevia perusteluja on valiokunnan metsästyslakia koskevassa mietinnössä (MmVM 7/1993 vp — HE 300/1992 vp). Oikeuden toteutumisesta huolehditaan muun muassa siten, että Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi vuosittain oikeuden käytöstä aiheutuvat vaikutukset riistakantojen kestävyyteen. Tieto paikallisen asukkaan metsästyksestä ja saaliista on ensiarvoisen tärkeää kiintiöpäätösten määrittämiseksi. Tältä osin tiedot ovat osittain puutteellisia, minkä vuoksi yhteistyötä on kehitettävä. Metsähallituksen metsästyslupien myynti tapahtuu sanotun arvioinnin tuloksen sallimissa puitteissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että menettely säilyy jatkossakin samanlaisena.

Valiokunta toteaa, että Metsähallitus on viimeisten kymmenen vuoden aikana kehittänyt asiakaslähtöisesti tavanomaisten metsästys-, kalastus- ja maastoliikennelupien jakelua. Luvilla myönnetään yksittäisille kansalaisille metsästys- ja kalastusoikeuksia sekä oikeuksia ajaa moottorikelkalla vakiintuneilla ja merkityillä moottorikelkkaurilla yhtenäisin lupaehdoin. Kaikki metsästysluvat sekä osa kalastusluvista myönnetään erikseen harkitun kiintiön puitteissa ja kaikkiin metsästyslupiin ja osaan kalastusluvista kuuluu lisäksi lupakohtainen saaliskiintiö. Kiintiöiden vahvistaminen tapahtuu yhteistyössä riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä riistanhoitoviranomaisten kanssa. Lupia myyvillä ei ole mahdollisuutta muuttaa lupaehtoja eikä lupiin liittyviä kiintiöitä, vaan ne on aina päätetty lupatyyppikohtaisesti Metsähallituksen omin päätöksin ennen lupamyynnin aloittamista.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on myös tuotu esiin, että myynti- ja markkinointikanavina tavanomaisissa luvissa käytetään tällä hetkellä asiakkaiden toivomuksiin perustuen muun muassa Internetiä, valtakunnallisessa palvelupuhelimessa tapahtuvaa puhelinmyyntiä, Metsähallituksen luontokeskuksia ja ulkopuolista jakeluverkkoa, jossa on noin 300 jälleenmyyjää, muun muassa erä- ja urheiluliikkeitä, huoltoasemia ja matkailuyrityksiä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tyypillisiä joustavia jakelukanavia käyttäen myönnettäviä lupia ovat retkeilyalueiden viehekalastusluvat. Yksittäisellä luvalla on selkeästi määritelty hinta, kestoaika, saaliskiintiö ja siihen on otettu ehdot muun muassa sallituista pyyntivälineistä ja niiden määristä. Kalastusluvista myönnetäänkin tällä hetkellä arviolta noin 70 prosenttia ulkopuolisista luvanmyyntipisteistä sekä Internetiä käyttäen. Pääosa metsästysluvista myönnetään Metsähallituksen oman puhelinmyynnin kautta, mutta niitä voi myös ostaa alueellista kiintiötä käyttäen Internetin kautta. Erityisesti Itä-Lapissa ja Pohjois-Lapissa myydään merkittävä osa metsästysluvista matkailuyritysten toimesta. Matkailuyrityksille on lupia luovutettu myytäviksi tiukoin yrittäjäkohtaisin kiintiöin, ja kaikkiin lupiin kuuluu yksiselitteinen ja selkeä saaliskiintiö. Kaikki lupamyyntiin osallistuvat yritykset ja yhteisöt on valittu tarkoin siten, että ne pystyvät suoriutumaan tehtävistään asianmukaisesti. Valiokunta pitää lupien myynnin osalta tärkeänä, että myynti voidaan toteuttaa jatkossakin joustavasti ja asiakaslähtöisesti sekä matkailuyritysten tarpeet huomioon ottaen.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 47/2004 vp) edellytetty siirtymäsäännöksen (23 §:n 5 momentti) poistaminen merkitsee sitä, että Metsähallituksen metsästys-, kalastus- ja maastoliikennelupien jakelun tulee täyttää kaikki viranomaistoiminnalta edellytettävät vaatimukset heti lain tullessa voimaan. Kun tavoitteena on saada lupien myöntäminen jatkumaan vuodenvaihteen jälkeen mahdollisimman pienin häiriöin, tämä merkitsee sitä, että kiintiöt on vahvistettava heti lain voimaantulon jälkeen. Valiokunta pitää tärkeänä, että kiintiöiden vahvistamista koskevien toimien ja delegointipäätösten valmistelu aloitetaan välittömästi siten, että lupien myöntäminen voi jatkua ilman katkoksia uuden lain tullessa voimaan.

Metsähallituksen toimintaa koskeva suunnitteluvelvollisuus

Lakiehdotuksen 4 §:n 1 momentin mukaan luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön olennaisena osana Metsähallituksen on riittävästi otettava huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen metsien ja muiden luonnonvarojen hoidolle, käytölle ja suojelulle asetettujen muiden tavoitteiden kanssa. Säännöksen mukaan Metsähallituksen on lisäksi otettava huomioon luonnon virkistyskäytön sekä työllisyyden edistämisen vaatimukset.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että Metsähallituksen alueiden käytössä sovelletaan jo nyt vuorovaikutteista luonnonvarasuunnittelua, johon osallistuvat kaikki keskeiset intressitahot. Jo edellä esittämäänsä viitaten valiokunta katsoo esityksen perustelujen mukaisesti, että Metsähallituksen liiketoiminnan ja muiden tehtävien sekä yhteiskunnallisten velvoitteiden yhteensovittaminen edellyttää, että velvoitteiden merkitystä tarkastellaan säännönmukaisesti osana asianomaisten ministeriöiden ja Metsähallituksen välistä tulos- ja muuta omistajaohjausta. Metsähallituksen sisällä velvoitteet on otettava huomioon toiminnan kokonaissuunnittelussa, johon sidosryhmille ja kansalaisille on varattava mahdollisuus osallistua mahdollisimman laajasti sen lisäksi, että suunnittelun ja velvoitteiden käsittelyn yhteydessä huolehditaan lakisääteisistä neuvottelu- ja kuulemisvelvoitteista. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että maa- ja metsätalousministeriö seuraa omistajaohjauksen puitteissa myös suunnittelutoiminnan toimivuutta ja sen kehittämistarpeita ottaen erityisesti huomioon, että velvoitteiden yhteensovittamisessa tulee mahdollisimman laajasti ottaa huomioon eri tahojen näkemykset. Toisaalta valiokunta pitää tärkeänä myös sitä, että menettely säilyy riittävän joustavana.

Valiokunta toteaa myös, että biologisen monimuotoisuuden suojelu tai sen tarkoituksenmukainen lisääminen Metsähallituksen alueilla voi tapahtua Metsähallituksen yhteiskunnalliseksi velvoitteeksi ehdotettavan biologisen monimuotoisuuden suojelua koskevan säännöksen puitteissa. Tuolloin alueet säilyvät tuottovaateen alaisessa peruspääomassa, mutta biologisen monimuotoisuuden suojelulle asetettavat tavoitteet rajoittavat liiketoiminnan harjoittamista. Menettelyn tarvittava perussuunnittelutyö on tehtävä vuorovaikutteisen luonnonvarasuunnittelun yhteydessä ja käyttörajoitukset sekä asiaan liittyvät muut näkökohdat on otettava huomioon ministeriön ja Metsähallituksen välisessä tulosohjauksessa.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kuntia ja paliskuntia kuullaan jo nyt Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelun yhteydessä, jolloin ne saavat yleistä tietoa Metsähallituksen maankäytön tavoitteista ja käytön kohdentumisesta. Paliskuntain kanssa on jo tehty ja on myös jatkossa tarkoitus tehdä maankäyttöä koskevia yhteiskäyttösopimuksia toimintojen yhteensovittamiseksi.

Kilpailuoikeudellinen moitteettomuus

Esityksen mukaan Metsähallitus olisi valtion liikelaitoslain alainen liikelaitos. Sitä koskisi kilpailulainsäädäntö. Lakiehdotuksen perusteluissa korostetaankin Metsähallituksen kilpailuoikeudellisen neutraliteetin turvaamista. Tähän liittyy ehdotettu liiketoiminnan ja julkisten hallintotehtävien selkeä erottaminen laissa toisistaan sekä toiminnallisesti että rahoituksellisesti. Valiokunta kiinnittää tässäkin yhteydessä kuitenkin erityistä huomiota lakiehdotuksen 4 §:ssä säädettyihin yleisiin yhteiskunnallisiin velvoitteisiin, jotka tulee ottaa huomioon Metsähallituksen tulostavoitetta asetettaessa. Velvoitteet perustuisivat suoraan lakiin. Tämä asettaa erityisiä vaatimuksia velvoitteiden vaikutusten arvioimiseksi laadittaville seuranta- ja laskentajärjestelmille. Samalla tulos- ja muun hallinnollisen ohjauksen asema korostuu Metsähallituksessa. Metsähallituksen liiketoiminnan tulee olla läpinäkyvää ja kilpailuoikeudelliset vaatimukset täyttävää kaikilta osin.

Esityksen perusteluissa on myös tuotu esiin, että kilpailuneutraliteetin kannalta on tärkeää, ettei Metsähallituksen merkittävimmän liiketoiminnan, metsätalouden, tuotoilla ylläpidetä kannattamattomia liiketoimintoja muuta yritystoimintaa rajoittaen. Valiokunta painottaa kuitenkin sitä, että mikäli kannattamattoman liiketoiminnan harjoittamista pidetään yhteiskuntapoliittisista syistä tärkeänä, tulee sen voida tapahtua läpinäkyvästi siten, että tehtävän hoitoa tuetaan valtion talousarvioon otettavalla määrärahalla.

Asiantuntijataholta on kiinnitetty huomiota Metsähallituksen kilpailuoikeudellisen moitteettomuuden varmistamiseen myös suhteessa muihin toimijoihin. Keskeistä kilpailuoikeudellisen neutraliteetin kannalta onkin myös se, että otetaan huomioon harjoitettavien liiketoimintojen sopivuus Metsähallituksen kaltaiselle valtion liikelaitokselle aloilla, joissa jo on ulkopuolista kilpailuolosuhteissa toimivaa palvelutarjontaa. Annettavassa laissa ei kuitenkaan voida säätää yksityiskohtaisesti Metsähallituksen liiketoiminnan aloista. Niistä päättäisi liikelaitoksen toimiva johto, toimitusjohtaja ja hallitus, liiketoiminnan toimialaa koskevan säännöksen puitteissa yhteistyössä tulosohjaavan ministeriön kanssa. Asiantuntijakuulemisen yhteydessä on käynyt ilmi, että eräillä aloilla voi olla tarvetta joidenkin toimintojen yhtiöittämiseen. Toisaalta liiketoimintojen yhtiöittäminen ei kuulu nyt säädettävän lain alaan, vaan sen perusteista säädetään valtion liikelaitoslaissa. Liikelaitoslain 3 §:stä käy ilmi, että liikelaitoksella voi olla tytäryrityksiä. Taloudelliselta arvoltaan huomattavat tai muuten merkittävät tytäryritysasiat on sanotun lain (3 §:n 2 mom.) mukaan saatettava valtioneuvoston ratkaistaviksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus seuraa aktiivisesti Metsähallituksen kilpailuoikeudellisen tilanteen muotoutumista ja tuo tarvittaessa kilpailuneutraliteetin turvaavat lainsäädäntömuutokset eduskunnan käsiteltäviksi.

Erityiskysymyksiä

Valiokunta toteaa, että Metsähallitus ja metsäoppilaitokset ovat solmineet määräaikaisia sopimuksia opetusmetsien käytöstä. Sopimusten mukaan oppilaitokset saavat metsistä kertyvät puunmyyntitulot, mutta vastaavat metsien hoito- ja muista kuluista. Kyseisten opetusmetsien yhteispinta-ala on noin 20 000 hehtaaria. Sopimukset ovat määräaikaisia, ja niiden voimassaoloajat ovat jopa 25 vuotta. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että nykyinen opetusmetsien hallintaa koskeva käytäntö ei ole esityksen mukainen siltä osin kuin esityksessä on ehdotettu ristisubventioiden purkamista. Tulevan kevään aikana maa- ja metsätalousministeriön ja opetusministeriön on tarkoitus neuvotella sopimuksista. Valiokunta edellyttää, että hallitus osoittaa valtion talousarvioesityksessä korkeakouluille ja/tai oppilaitoksille tarvittaessa lisärahoituksen, jos valtionmaalla sijaitsevien opetus- ja/tai tutkimusmetsien pysyttäminen korkeakoulujen ja/tai oppilaitosten hallinnassa sitä vaatii (Valiokunnan lausumaehdotus).

Valiokunta toteaa, että täydennysesityksessä lain 11 §:ään ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan erävalvonnasta säädettäisiin erikseen lailla. Sisäasiainministeriö on poliisilain (493/1995) ja esitutkintalain (449/1987) nojalla antanut Metsähallituksen erävalvojille rajoitettuja toimivaltuuksia, joiden nojalla erävalvojat toimivat nykyisin. Valiokunta korostaa erävalvojien toiminnan keskeistä merkitystä erävalvonnan kannalta ja pitää erittäin tärkeänä, että Metsähallituksen virkamiehet, joille sisäasiainministeriö on myöntänyt edellä todetun mukaisesti poliisilakiin ja esitutkintalakiin perustuvia rajoitettuja toimivaltuuksia, jatkavat tehtäviensä hoitamista nykyisin oikeuksin ja velvollisuuksin siihen saakka, kunnes erävalvonnasta annetaan täydennysesityksessä ehdotetun 11 §:n mukaiset säännökset ja ne ovat tulleet voimaan.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 47/2004 vp) todennut, että täydennysesityksen 13 §:ssä säädetty muutoksenhaku on asianmukaisesti järjestetty. Muun muassa ehdotuksen 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuja kiintiöitä koskevasta päätöksestä saa valittaa hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että lakiehdotuksen perusteluista ei selviä, ketkä olisivat oikeutettuja hakemaan muutosta kiintiöpäätöksiin. Perustuslakivaliokunta on jättänyt maa- ja metsätalousvaliokunnan ratkaistavaksi, onko ja miten muutoksenhakuun oikeutetuista säädettävä erikseen laissa. Valiokunta toteaa, että 13 §:n 2 momentin mukaan kiintiöitä koskevista päätöksistä haettaisiin valittamalla muutosta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Siten valitusoikeus olisi hallintolainkäyttölain 6 §:n mukaisesti asianosaisella eli sillä, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Valitusoikeus olisi siten kaikilla niillä tahoilla, joiden erityisperusteiseen oikeuteen kiintiöpäätös vaikuttaisi. Viime kädessä asianosaispiirin ratkaisisi korkein hallinto-oikeus. Näillä perusteilla valiokunta katsoo, ettei muutoksenhakusäännöksiä ole tarvetta täydentää.

Täydennysehdotuksessa ehdotetun 8 §:n 3 momentin mukaan metsästystä ja kalastusta koskevat julkiset hallintotehtävät (eräasiat) hoitaisi julkisten hallintotehtävien yksikössä erätalouspäällikkö. Ehdotetussa 9 §:n 1 momentissa erätalouspäällikölle säädettäisiin kalastukseen ja metsästykseen liittyviä lupa-asioita koskeva ratkaisuvalta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että 9 §:ssä tarkoitetuilla lupa-asioilla tarkoitetaan varsinaisten kalastusta ja metsästystä koskevien lupien lisäksi kalastus- ja metsästysoikeutta koskevien vuokrasopimusten tekemistä.

Hallituksen esitysten perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esityksiä tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin ja jäljempänä esitettävin muutosehdotuksin.