Ehdotus
Ehdotus raja- ja merivartiojärjestelmäasetukseksi sisältää Euroopan raja- ja merivartiojärjestelmän sekä rajavalvonnan jaetun vastuun. Euroopan raja- ja merivartiojärjestelmään (EuRMV) kuuluisivat EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontexin pohjalle perustettava Euroopan raja- ja merivartiovirasto ja kansalliset rajavartioviranomaiset sekä rannikkovartiostot niiltä osin, kuin ne tekevät rajavalvontatehtäviä.
Ehdotuksen tarkoituksena on hallita muuttoliikettä tehokkaasti ja varmistaa korkea turvallisuuden taso unionissa ja samalla suojata henkilöiden vapaa liikkuvuus unionin sisällä.
Euroopan raja- ja merivartiovirastolla olisi oikeus kehottaa jäsenvaltiota korjaamaan rajavalvonnassa havaitut puutteet ja haavoittuvuudet. Jos niitä ei korjattaisi ja ne aiheuttaisivat vaaraa Schengen-järjestelmälle, komissio voisi komitologiamenettelyssä velvoittaa jäsenvaltion ottamaan vastaan tilapäistä rajavalvonta-apua. Viraston käyttöön perustettaisiin nopean toiminnan rajavartijareservi, johon jäsenvaltiot velvoitettaisiin osoittamaan 2—3 % niiden rajavartijavahvuudesta. Suomen osuus olisi noin 40 rajavartijaa. Jäsenvaltio ei voisi kieltäytyä antamasta tukeaan nopean toiminnan reservin käyttöön. Ryhmien jäsenet voisivat toimia vain vastaanottavan jäsenvaltion ohjeiden ja lainsäädännön mukaisesti ja pääsääntöisesti sen rajavartijoiden läsnä ollessa. Myös oikeus voimankäyttöön edellyttäisi isäntävaltion rajavartijoiden läsnäoloa, jollei tämä valtuuta heitä toimimaan puolestaan.
Oikeusperusta
Komissio ehdottaa Euroopan raja- ja merivartioasetuksen oikeusperustaksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 77 artiklan 2 kohdan b ja d alakohtaa ja 79 artiklan 2 kohdan c alakohtaa, Euroopan meriturvallisuusvirastoasetuksen muuttamisen oikeusperustaksi 100 artiklan 2 kohtaa ja Euroopan kalastusvalvontavirastoasetuksen muuttamisen oikeusperustaksi 43 artiklan 2 kohtaa.
Valtioneuvoston kirjelmässä tehdään tarkemmin selkoa siitä, millaisille oikeusperustoille ehdotettuihin unionin säännöksiin sisällytettävät toimivaltuudet perustuisivat. Komissio on katsonut, että unionilla on toimivalta antaa säädökset tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Oikeusperustan perussopimusten mukaisuuden arviointi ei kuulu suoraan perustuslakivaliokunnalle perustuslaissa osoitettuihin tehtäviin. Oikeusperustan asianmukaisuus on EU-oikeudellinen kysymys, jonka ratkaisee viime kädessä EU-tuomioistuin. Valiokunta on pitänyt kuitenkin tärkeänä, että unionilainsäädäntöä kehitetään ensijaisesti perussopimusten puitteissa. Lisäksi valiokunta on korostanut, ettei EU-lainsäädäntöön saa sisällyttää jäsenvaltioille perussopimusten vastaisia tai perussopimuksissa määriteltyihin velvoitteisiin nähden merkittäviä uusia menettelyjä tai muitakaan sellaisia elementtejä, joita ei olisi jo hyväksytty perussopimusten voimaansaattamisen yhteydessä. Valiokunta on pitänyt tärkeänä myös sitä, ettei sekundäärilainsäädännöllä tai hallitustenvälisin sopimuksin välillisestikään horjuteta perussopimuksissa määriteltyä EU:n toimi-elinten välistä institutionaalista tasapainoa (PeVL 28/2013 vp, s. 3 ja siinä viitatut lausunnot).
Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotuksen oikeusperustat vaikuttaisivat asianmukaisilta. Valiokunta kuitenkin yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan ehdotuksen suhdetta SEUT 72 artiklaan tulee pohtia erityisesti siltä osin kuin jäsenvaltio voitaisiin velvoittaa ottamaan viraston koordinoimaa apua alueelleen.
Täysivaltaisuus
Valtioneuvoston kirjelmässä on tarkasteltu yksityiskohtaisesti asetusehdotuksen suhdetta perustuslain 1 §:n sisältämään täysivaltaisuussääntelyyn ja etenkin perustuslakivaliokunnan aiempaan rajavalvontasääntelyä koskevaan käytäntöön (PeVL 9/2009 vp, PeVL 1/2007 vp ja PeVL 28/2002 vp). Perustuslakivaliokunta toteaa, että arvioinnin perusteet ovat kuitenkin jossain määrin muuttuneet mainittujen lausuntojen antamisen jälkeen. Ensinnäkin on otettava huomioon, että Lissabonin sopimus tuli voimaan 1.12.2009. Lissabonin sopimuksella poistettiin entisiin perussopimuksiin sisältynyt ns. pilarirakenne. Tämän mukaisesti ns. III pilarin muodostaneet poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla siirtyivät selkeästi unionin toimivaltaan. Nykyisin vapauden turvallisuuden ja oikeuden aluetta (SEUT V osasto) koskevaa lainsäädäntöä annetaan unionilla olevan toimivallan perusteella. Lisäksi perustuslain 1 §:n 3 momenttiin on lisätty vuonna 2012 voimaan tulleella muutoksella nimenomainen maininta Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa.
Perustuslain täysivaltaisuussääntely ei perustuslakivaliokunnan mielestä ole kuitenkaan käynyt kokonaan merkityksettömäksi tarkasteltaessa sellaisia perinteisesti valtion täysivaltaisuuteen liittyviä unionin lainsäädäntöehdotuksia, josta raja- ja merivartiojärjestelmää koskevassa unionitason sääntelyssäkin on kysymys. Suomen kantaa ehdotettavaan unionilainsäädäntöön muodostettaessa on perustuslakivaliokunnan mielestä siten edelleen asianmukaista ottaa huomioon myös perustuslain 1 §:n täysivaltaisuussääntely. Etenkin perustuslain 1 §:n 3 momentin osoittamat päämäärät kansainväliseen yhteistyöhön osallistumiselle kohdistuvat myös Suomen toimintaan Euroopan unionin jäsenenä (HE 60/2010 vp, s. 34—35).
Perustuslain täysivaltaisuussäännöksiä tulkittaessa on jo vakiintuneesti otettu huomioon Suomen jäsenyys useissa kansainvälisissä järjestöissä ja erityisesti Euroopan unionissa (HE 1/1998 vp, s. 71—72, PeVL 56/2006 vp, s. 2/II ja PeVL 1/2007 vp, s. 2/II, PeVM 9/2010 vp, s. 10/I)). Perustuslain täysivaltaisuussäännösten tulkitseminen siitä lähtökohdasta, että Suomi on Euroopan unionin jäsen, on valiokunnan aiempien kantojen mukaisesti tarkoittanut sen seikan huomioon ottamista, että jäsenyys on merkinnyt nimenomaan täysivaltaisuuden rajoituksia julkisen vallan eri lohkoilla (PeVL 1/2007 vp, s. 2—3, PeVL 36/2006 vp, s. 5/I). Käytännössä tulkinta on vaikuttanut siihen, että sellaisia velvoitteita, joilla on liityntä Euroopan unioniin, on lähtökohtaisesti pidetty täysivaltaisuussäännösten kannalta ongelmattomina (PeVM 9/2010 vp, s. 10/I).
Komission ehdotuksessa Euroopan raja- ja merivartiojärjestelmästä on eräitä täysivaltaisuusarvioinnissa huomioon otettavia säännöksiä. Komissio esittää jäsenvaltioiden ulkorajavalvonnassa havaittujen haavoittuvuuksien korjaamiseen kolmiportaista järjestelmää, jossa jäsenvaltio voidaan kolmannessa vaiheessa velvoittaa tekemään yhteistyötä viraston kanssa. Euroopan raja- ja merivartiovirasto olisi vastuussa rajavalvonnasta kriisitilanteissa pakotetun avun aikana, mutta asetuksessa ei muutettaisi nykyisin käytössä olevia toimivaltasuhteita, joiden mukaan viraston kyseisen jäsenvaltion alueelle lähettämät ryhmät olisivat isäntävaltion johdossa. Lisäksi viraston käyttöön perustettaisiin vähintään 1 500 vartijan nopean toiminnan reservi, johon jäsenvaltioiden pitäisi osoittaa 2—3 % niiden rajavartijavahvuudesta. Suomen osuus reservistä olisi noin 40 rajavartijaa.
Ehdotetussa sääntelyssä on valiokunnan mielestä kysymys lähinnä EU:n ulkorajojen valvontaa koskevien yhteistyömuotojen edelleen kehittämisestä. Huolimatta ylikansallisten piirteiden selvästä lisääntymisestä on valiokunnan mielestä selvää, että Euroopan unionin perussopimuksessa annetun toimivallan puitteissa toimittaessa tällainen sääntely ei ole perustuslain täysvaltaisuussääntelyn kannalta ongelmallista.
Perustuslakivaliokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että päätös jäsenvaltion velvoittamisesta ottamaan vastaan tilapäistä apua rajavalvontatehtäviinsä olisi komitologiamenettelyn asemesta syytä tehdä neuvostossa. Tämä on perusteltua myös eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi.
Ehdotettua unionisääntelyä on valtioneuvoston kirjelmässä arvioitu myös perustuslain 94 §:n 2 momentin sen säännöksen näkökulmasta, jossa säädetään menettelystä hyväksyttäessä velvoitetta, joka koskee Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille. Perustuslakivaliokunta toteaa, että kyseinen perustuslain säännös ei ole merkityksellinen arvioitaessa ehdotuksia unionin asetuksiksi.
Perusoikeudet
Komissio katsoo ehdotusten noudattavan Euroopan perusoikeuskirjassa määriteltyjä oikeuksia, kuten oikeutta turvapaikkaan sekä suojaa palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa. Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä, että oikeuksien toteutumisesta varmistutaan ehdotusten jatkokäsittelyn aikana.
Henkilötietojen suojan osalta on valtioneuvoston kannan mukaisesti vielä syytä täsmentää niitä tarkoituksia, joihin virasto saa käsitellä henkilötietoja.
Perustuslakivaliokunta pitää myönteisenä, että tämäntyyppisen perusoikeusherkän sääntelyn yhteydessä perusoikeussuojan menettelyllisiä takeita on tarkoitus varmistaa virastolle laadittavalla perusoikeusstrategialla, viraston hallintoneuvostoa perusoikeuskysymyksissä konsultoivalla neuvoa-antavalla ryhmällä ja perusoikeuksien mahdollisia loukkauksia koskevalla valitusmekanismilla.