Perustelut
Yleistä
Tasavallan presidentin vahvistamatta jättämä laki
palautuu perustuslain 77 §:n 2 momentin mukaan eduskunnan
käsiteltäväksi. Jos eduskunta hyväksyy
lain uudelleen asiasisällöltään muuttamattomana,
laki tulee voimaan ilman vahvistusta. Lain katsotaan rauenneen,
jos eduskunta ei ole sitä uudelleen hyväksynyt.
Vahvistamatta jäänyt laki otetaan perustuslain
78 §:n mukaan eduskunnassa viipymättä käsiteltäväksi.
Näin on pyritty varmistamaan, ettei presidentin oikeus
palauttaa laki eduskuntaan muodostu esteeksi eduskunnan mahdollisuudelle
säätää haluamansa sisältöistä lakia
ja että eduskunta voi ilman aiheetonta lykkäystä ryhtyä heti
käsittelemään vahvistamatta jätettyä lakia (ks. HE
1/1998 vp, s. 129/I). Sääntely
korostaa lain säätämistä koskevan
ratkaisun kuuluvan lopullisesti eduskunnalle (HE 1/1998
vp, s. 39/II).
Vahvistamatta jääneen lain eduskuntakäsittelystä säädetään
perustuslain 78 §:ssä. Sen mukaan laki on valiokunnan
annettua siitä mietintönsä hyväksyttävä asiasisällöltään
muuttamattomana tai hylättävä eduskunnan
täysistunnossa yhden käsittelyn asiana äänten
enemmistöllä. Eduskunta ei siten voi tehdä vahvistamatta
jätettyyn lakiin sen asiasisältöön
vaikuttavia muutoksia. Säännöstä eduskunnan
muutosmahdollisuuden rajauksesta on tulkittava hyvin supistavasti.
Lakiin voidaan tehdä vain vähäisiä tarkistuksia,
jos on täysin kiistatonta, että muutoksilla ei
voi olla mitään vaikutusta lain asialliseen sisältöön
(ks. PeVM 11/1986 vp, s. 3, HE
1/1998 vp, s. 129/I).
Vahvistamatta jääneen arpajaislain eduskuntakäsittely
Korkein oikeus on lausunnossaan katsonut, että eduskunnan
hyväksymän arpajaislain 5 §:n 2 ja 3 momentti
eivät ole sopusoinnussa Ahvenanmaan itsehallintolain mukaisen
valtakunnan ja maakunnan välisen toimivallan jaon kanssa.
Ahvenanmaan itsehallintolain kanssa ristiriidassa olevan lain
erityisestä säätämisjärjestyksestä säädetään
itsehallintolain 69 §:n 1 momentissa. Sen mukaan itsehallintolakia
voidaan muuttaa tai se voidaan kumota tai siihen voidaan tehdä poikkeuksia
vain eduskunnan ja maakunnan yhtäpitävin päätöksin.
Eduskunnassa päätös on tehtävä siinä järjestyksessä kuin
perustuslain muuttamisesta ja kumoamisesta on säädetty
ja maakuntapäivillä siten, että sitä on kannattanut
vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
Vahvistamatta jäänyt arpajaislaki on käsitelty
tavallisen lain säätämisjärjestyksessä perustuslakivaliokunnan
annettua lakiehdotuksesta lausuntonsa (PeVL 23/2000
vp ja PeVL 22/2001 vp).
Tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä voidaan
käsitellä vain sellaiset lakiehdotukset, jotka
ovat sopusoinnussa sekä perustuslain että Ahvenanmaan
itsehallintolain kanssa. Jos arpajaislaki olisi hyväksytty
eduskunnassa virheellisessä käsittelyjärjestyksessä,
tällaista virhettä ei voitaisi korjata käsiteltäessä lakia
sen vahvistamatta jättämisen vuoksi eduskunnassa
uudelleen. Tällaisessa tapauksessa eduskunta ei voisi hyväksyä arpajaislakia
perustuslain 78 §:ssä säädetyssä menettelyssä.
Käsiteltävänä olevassa asiassa
perustuslakivaliokunta arvioi eduskunnan mahdollisuutta hyväksyä sen
käsiteltäväksi palautunut arpajaislaki.
Säätämisjärjestyksen valvonta
lakeja säädettäessä
Eduskunnan puhemiehen tehtävänä on
perustuslain 42 §:n 1 momentin mukaan valvoa, että asioita
täysistunnossa käsiteltäessä noudatetaan perustuslakia.
Ahvenanmaan itsehallintolaki rinnastuu puhemiehen valvontatehtävän
kannalta perustuslakiin itsehallintolain vaikeutetun säätämisjärjestyksen
vuoksi (ks. HE 1/1998 vp, s. 127/I).
Rinnastusta tukevat myös perustuslain 120 §:n
säännös Ahvenanmaan itsehallinnollisesta
erityisasemasta ja 75 §:n säännös
Ahvenanmaan erityislaeista.
Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on
perustuslain 74 §:n mukaan antaa lausuntonsa sen käsittelyyn
tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta
sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Perustuslakivaliokunta
on vakiintuneesti arvioinut lakiehdotusten suhdetta myös
Ahvenanmaan itsehallintolakiin ja antanut lausuntoja siitä,
tuleeko ne käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä vai
Ahvenanmaan itsehallintolain 69 §:ssä (ja
59 §:ssä) säädetyssä järjestyksessä (ks.
esim. PeVL 9/1938 vp, PeVL
1/1950 vp, PeVL 1/1982 vp, PeVL
45/1996 vp, PeVL 10/1998 vp).
Ahvenanmaan itsehallintolaki rinnastuu perustuslakiin myös
perustuslakivaliokunnan perustuslain 74 §:ssä säädetyn
tehtävän kannalta.
Perustuslain 74 § ilmaisee perustuslakivaliokunnan
keskeisen aseman perustuslakien noudattamisen valvojana lakien säätämisvaiheessa (ks.
HE
1/1998 vp, s. 125/II). Säännös
ja sitä koskevat perustuslakiesityksen perustelut vastaavat
jo ennen perustuslakiuudistusta vakiintunutta käytäntöä,
jonka mukaan perustuslakivaliokunnan lausuntoja perustuslakikysymyksissä pidetään
sitovina eduskuntakäsittelyn eri vaiheissa (PeVM
10/1998 vp, s. 23/I). Perustuslakivaliokunnan
kannan viimekätinen ja ratkaiseva merkitys lain eduskuntakäsittelyssä ilmenee myös
perustuslain 42 §:n 2 momentin viimeisessä virkkeessä säännellyssä menettelyssä.
Perustuslakivaliokunnan keskeistä asemaa lakien perustuslainmukaisuuden
valvonnassa on korostettu myös perustuslain etusijaa koskevan perustuslain
106 §:n perusteluissa (ks. HE 1/1998
vp, s. 162—164, PeVM 10/1998
vp, s. 30—32). Niiden mukaan perustuslakivaliokunnan
lain säätämisvaiheessa esittämille
kannanotoille on annettava merkitystä, kun tuomioistuimen
on sen käsiteltävänä olevassa
yksittäisessä asiassa arvioitava, tulisiko lain
säännöksen soveltaminen ilmeiseen ristiriitaan
perustuslain kanssa, jollei perustuslaille anneta asiassa etusijaa.
Ristiriitaa ei perustuslakiuudistuksen perustelujen mukaan voida
pitää perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla
tavalla selvänä ja riidattomana siltä osin
kuin perustuslakivaliokunta on jo arvioinut tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa
yksittäistapauksessa esillä olevan kaltaista tulkintatilannetta
ja todennut lain perustuslainmukaisuuden (PeVM 10/1998
vp, s. 31). Valtiosääntötraditioon
perustuvan ja perustuslakiuudistuksessa vahvistetun lakien perustuslainmukaisuuden
ennakkovalvontajärjestelmän periaatteiden mukaista
on, että perustuslakivaliokunnan kannanotot otetaan huomioon
silloinkin, kun ne koskevat lain yhteensopivuutta Ahvenanmaan itsehallintolain
kanssa.
Edellä esitetyn perusteella on selvää,
että korkeimman oikeuden lain vahvistamisvaiheessa tasavallan
presidentille antama lausunto ei sido eduskuntaa ja että perustuslakivaliokunta
ratkaisee eduskuntatyössä, onko eduskuntaan palautunut
arpajaislaki sopusoinnussa Ahvenanmaan itsehallintolain kanssa.
Arpajaislain 5 §:n 2 ja 3 momentti Ahvenanmaan itsehallintolain
kannalta
Eduskunnan hyväksymän arpajaislain 5 §:n 2 momentin
mukaan arpajaisia puhelimen, Internetin tai muun niihin verrattavan
tietoteknisen sovelluksen välityksellä Ahvenanmaan
maakunnassa toimeenpanevan on huolehdittava siitä, että valtakunnan
alueella pysyvästi asuva henkilö ei voi täällä osallistua
tällaisiin arpajaisiin. Saman pykälän
3 momentin mukaan Ahvenanmaan lääninhallitus voi
sisäasiainministeriön esityksestä määrätä 2
momentissa säädettyä velvollisuutta rikkovan
täyttämään velvollisuutensa
sekä asettaa määräyksen tehosteeksi
uhkasakon.
Korkein oikeus on katsonut arpajaislain näiden säännösten
olevan ristiriidassa Ahvenanmaan itsehallintolain mukaisen valtakunnan
ja maakunnan välisen toimivallan jaon kanssa. Lausunnossa
todetaan toimivallan jaon määräytyvän
muodollisin perustein eli sääntelyn kohdealueen
mukaan. Rahapelejä ja muita arpajaisia koskeva lainsäädäntö kuuluu
maakunnan toimivaltaan.
Perustuslakivaliokunta on katsonut arpajaislain 5 §:n
2 ja 3 momentin säännösten olevan sopusoinnussa
Ahvenanmaan itsehallintolaissa säädetyn valtakunnan
ja maakunnan välisen toimivallan jaon kanssa (PeVL
22/2001 vp, s. 5/I—II). Valiokunta
on arviossaan antanut keskeisen merkityksen tietotekniikkaa hyväksi
käyttävän pelitoiminnan maantieteelliset
rajat ylittäville vaikutuksille. Valiokunta on siksi katsonut,
että valtakunnan lailla voidaan itsehallintolain estämättä säätää arpajaistoimintaa
puhelin- tai tietoverkossa maakuntalainsäädännön
mukaisesti harjoittavalle velvoitteita siltä osin kuin
tämän toiminnan vaikutukset ilmenevät
valtakunnan alueella ja siinä on sen vuoksi asiallisesti
kyse arpojen myymisestä valtakunnan alueella. Lainsäädäntövallan
kuuluminen näiltä osin valtakunnalle merkitsee,
että myös hallinnollinen toimivalta ja sen sääntely
kuuluvat vastaavilta osiltaan valtakunnalle.
Perustuslakivaliokunta ja korkein oikeus ovat päätyneet
erilaisiin näkemyksiin Ahvenanmaan itsehallintolain tulkinnasta
tilanteessa, jossa on arvioitava tietoteknisten sovellusten käyttämisestä aiheutuvia
vaikutuksia alueellisesti määräytyviin
toimivaltarajoihin valtakunnan ja maakunnan välillä.
Selvää kummankin kannanoton perusteella on, että valtakunnan
toimivallassa on puuttua maakunnassa harjoitettavan toiminnan valtakunnan
alueella ilmeneviin vaikutuksiin.
Näkemysero koskee lähinnä sitä,
millaisilla keinoilla näihin vaikutuksiin voidaan puuttua. Korkein
oikeus tekee esimerkiksi eron rikosoikeudellisen ja hallinto-oikeudellisen
sääntelyn välille ja katsoo, että valtakunnan
ja maakunnan välisen toimivallan jaon kannalta ei ole estettä kieltää ja
kriminalisoida arpojen myymistä ja välittämistä valtakunnan
alueella ilman laissa säädettyä lupaa
toimeenpantuihin arpajaisiin. Yleisemmin lausunnossa katsotaan,
että puuttuminen maakunnassa harjoitettavan toiminnan valtakunnan
alueella ilmeneviin vaikutuksiin on mahdollista sellaisin sääntelytoimin, jotka
ovat toteutettavissa valtakunnan lainkäyttöpiirin
alueella valtakunnan viranomaisten toimesta.
Perustuslakivaliokunta on arvioinut, että rikosoikeudellinen
sääntely voisi — sen toteuttamisen tavasta
riippuen — käytännössä johtaa verkkopelitoiminnan
lopettamiseen Ahvenanmaan maakunnassa. Sellaista tilannetta ei valiokunnan
mielestä voida aineellisesti pitää Ahvenanmaan
itsehallintolain mukaisena (ks. PeVL 22/2001 vp,
s. 4/II). Koska pelitoiminnan valtakunnan alueella ilmenevien
vaikutusten sääntely kuuluu valtakunnan lainsäädäntövallan
piiriin, valtakunnan toimivalta kattaa myös niiden estämistä tarkoittavien
hallinnollisten toimenpiteiden sääntelemisen.
Valtakunnan toimivallassa olevan lain täytäntöönpano
kuuluu valtakunnan viranomaisille. Valiokunta on pitänyt
arpajaisia Ahvenanmaan maakunnassa toimeenpanevaan kohdistuvaa hallinto-oikeudellista
sääntelyä tässä teknisesti
ja varsinkin oikeudellisesti erikoislaatuisessa asetelmassa parempana
vaihtoehtona kuin rikosoikeudellisten rangaistus- ja menettämisseuraamusten
käyttöön perustuvaa sääntelyä.
Ahvenanmaan itsehallinnon kannalta on olennaista, että valtakunnan
alueella ilmeneviin vaikutuksiin kohdistuvat valtakunnan toimet
eivät käytännössä merkitse
verkkopelitoiminnan lopettamista maakunnassa, vaan maakunnalle jää asiallisesti
toimivalta päättää verkkopelitoiminnan
harjoittamisen oikeudesta maakunnan alueella. Eduskunnan hyväksymän
arpajaislain 5 §:n 2 ja 3 momentti täyttävät
nämä ehdot eikä laki sen vuoksi ole ristiriidassa
Ahvenanmaan itsehallintolain kanssa.