Ehdotus

Euroopan yhteisöjen komissio on 5 päivänä joulukuuta 2007 julkaissut ns. puolustusalan paketin, joka pitää sisällään tiedonannon puolustusteollisuudesta (KOM (2007) 764 lopullinen) sekä kaksi lainsäädäntöehdotusta (KOM (2007) 766 lopullinen, KOM (2007) 765 lopullinen). Puolustuspaketin tavoitteena on parantaa Euroopan puolustusalan kilpailukykyä.

Komission toinen direktiiviehdotus koskee yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamista (KOM (2007) 765 lopullinen). Direktiivialoite on ensimmäinen yhteisötason johdettu lainsäädäntöaloite ehdotuksen alalla.

Puolustus- ja turvallisuusalan hankintoja koskeva direktiiviehdotus (KOM (2007) 766 lopullinen) pyrkii tuomaan käyttöön uuden, näiden alojen erityispiirteisiin mukautetun oikeudellisen välineen. Tarkoituksena on asettaa jäsenvaltioiden käyttöön julkisten hankintojen tekemistä koskevat yhteiset säännöt, joilla varmistetaan sekä EY:n perustamissopimuksen periaatteiden noudattaminen että puolustus- ja turvallisuusalan hankintojen erityispiirteiden, kuten tietoturvallisuus, toimitusvarmuus ja menettelyjen joustavuus, huomiointi.

Valtioneuvoston kanta sisäisten siirtojen direktiiviin

Direktiiviehdotuksen muuttumattomien kohtien osalta Suomen kanta on entisellään (VN:n kirjelmä eduskunnalle, U 16/2008 vp).

Valtioneuvosto katsoo, että komission toimivallan osalta tehdyt tarkennukset ovat tärkeitä. Tehdyillä muutoksilla vahvistetaan jäsenvaltioiden oikeutta tarvittaessa asettaa esteitä puolustustarvikkeiden vienneille kansallisten turvallisuusetujen niin vaatiessa.

Järjestelmän luotettavuutta ja toimivuutta on lisätty useilla eri muutoksilla, jotka tukevat Suomen tavoitetta saavuttaa kilpailukykyiset ja toimivat puolustustarvikkeiden sisämarkkinat. Tuotekatteen tarkentaminen ja sertifiointikriteerien täsmentäminen vahvistavat järjestelmää. Vaatimus kansallisten sanktioiden mahdollistamisesta on Suomelle hyväksyttävissä.

Näin ollen ehdotusta voidaan pitää riittävänä, vaikka siihen ei ole lisätty ajantasaista valvontajärjestelmää, jota Suomi alun perin piti yhtenä hyvänä vaihtoehtona.

Valtioneuvoston kanta puolustus- ja turvallisuusalan hankintoja koskevaan direktiiviehdotukseen

Direktiiviehdotuksen muuttumattomien kohtien osalta Suomen kanta on entisellään (VN:n kirjelmä eduskunnalle U 17/2008 vp).

Oikeussuojakeinot

Valtioneuvosto katsoo, että ehdotettujen oikeussuojakeinojen sisällyttäminen direktiiviin on ongelmallista. Oikeussuojadirektiivin (2007/66/EY) kaltainen muotoilu ei sellaisenaan riittävässä määrin ota huomioon puolustus- ja turvallisuussektorin erityispiirteitä, vaan on lähtökohtaisesti siviilihankintoihin soveltuva. Suomi ei sulje pois mahdollisuutta säätää muutoksenhakumenettelyistä EU:n tasolla, kunhan tietyt puolustus- ja turvallisuushankintoihin liittyvät erityispiirteet otetaan riittävässä määrin huomioon.

Alihankinnat

Hankintaviranomaisella tai jäsenvaltiolla tulee olla mahdollisuus vaatia, että tietty osa hankinnasta toteutetaan alihankintana. Tällä tavoin pystytään avaamaan eurooppalaisia puolustusteollisuuden alihankintaketjuja. Tämä on etenkin pienten tuottajamaiden — kuten Suomen — intressissä. On pyrittävä ratkaisuun, joka mahdollistaa aidon Euroopan laajuisen kilpailun luomatta kuitenkaan turhaa byrokratiaa.

Teollinen yhteistyö ja vastakaupat

Kysymys alihankintojen kilpailuttamisesta liittyy olennaisesti myös mahdollisuuteen asettaa teollisen yhteistyöhön velvoite. Perinteisesti vastakaupat ovat olleet pienille tuottajamaille tapa päästä kiinni suurten tuottajien alihankintaketjuihin. Suomelle teollinen yhteistyö ja vastakaupat ovat myös merkittävällä tavalla vahvistaneet huoltovarmuutta.

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että selkeyden vuoksi direktiiviehdotukseen sisällytettäisiin vastakauppoja koskeva sääntely tai vähintäänkin huomioitaisiin vastakauppojen merkitys huoltovarmuuden varmistajana. Jos direktiivi ei riittävässä määrin mahdollista teollisen yhteistyön ja vastakauppavelvoitteen asettamista, joutuu Suomi nykytilanteessa turvautumaan 296 artiklan mahdollistamaan poikkeamaan EY:n sisämarkkinasäännöistä varmistaakseen oikeutensa asettaa merkittävien puolustusmateriaalihankintojen yhteydessä vastakauppavelvoite. Tämä vaihtoehto tulisi kaventamaan teollisen yhteistyön ja vastakauppojen käyttöaluetta.

Soveltamisala

Direktiivin soveltamisalaa on muutettu siten, että vuoden 1958 listaa (aseet, ammukset ja sotatarvikkeet) ei enää mainita 1 artiklan a kohdassa. Viittaus listaan löytyy nyt 5 a artiklan johdanto-osan perustelukappaleesta, jossa todetaan, että kyseistä listaa tulee tulkita teknologian kehittymisen valossa. Näin ollen lista ei ole luonteeltaan tyhjentävä.

Kyseinen muutos selventää direktiivin soveltamisalaa ja lisää joustavuutta. Rajanveto direktiivin soveltamisalaan kuuluvien sekä niiden hankintojen osalta, joihin sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, jää edelleen jäsenmaiden tehtäväksi.

Myös sensitiivisten tuotteiden (niin sanotut turvallisuushankinnat) määritelmää on laajennettu. Kyseinen ratkaisu liittyy useiden jäsenmaiden kriittiseen suhtautumiseen turvallisuushankintojen sisällyttämisestä direktiiviin.

Valtioneuvosto katsoo, että puheenjohtajan kompromissiesityksessä artikla on muotoilultaan alkuperäistä selkeämpi ja on tällaisena Suomen hyväksyttävissä.

Kynnysarvot

Kynnysarvo on nostettu 1 miljoonaan euroon (alkuperäisessä ehdotuksessa 211 000 euroa). Uusi ehdotus on Suomen kannan mukainen ja voidaan hyväksyä.

Kansainvälisten sääntöjen nojalla tehtävät hankintasopimukset

Uudessa ehdotuksessa poissuljennan piiriin on nostettu myös kansainvälisten yhteistoiminta-asiakirjojen (Memorandum of Understanding) puitteissa tehtävät hankinnat. Valtioneuvosto katsoo, että lisäys on Suomen hyväksyttävissä.

Erityiset poikkeukset

Alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna poissuljentaperusteita on laajennettu. Nyt muun muassa kolmansissa maissa suoritettavien kriisinhallintaoperaatioiden yhteydessä tehtävät hankinnat on mahdollista lukea poissuljennan piiriin. Samoin hankinnat, joiden tekemisen yhteydessä jäsenvaltio joutuisi paljastamaan sensitiivistä informaatiota vastoin sen keskeisiä turvallisuusetuja.

Valtioneuvosto katsoo, että esitetyt poissuljentaperusteiden laajennukset ovat perusteltuja ja Suomen hyväksyttävissä.

Tietoturvallisuus

Yhteisön tason tietoturvasäännösten puuttuessa jäsenvaltioilla on oikeus asettaa kansallisia vaatimuksia tietoturvallisuuden osalta. Jäsenvaltioiden on kuitenkin tässä tapauksessa hyväksyttävä toisessa jäsenvaltiossa myönnetty vastaavantasoinen turvallisuusselvitys.

Edellä mainittu ehdotus on Suomen hyväksyttävissä. Lisäksi on huomattava, että Euroopan unionin puitteissa on käynnistetty työ EU:n laajuisen tietoturvallisuussopimuksen laatimiseksi.

Toimitusvarmuus (huoltovarmuus)

Hankintaviranomaisen on mahdollista pyytää todisteita siitä, että tarjoajan toimitusketjun organisointi ja sijainti mahdollistaa hankintaviranomaisen määrittelemien huoltovarmuusvaatimusten täyttämisen.

Valtioneuvosto katsoo, että 15 artiklassa tulisi pystyä paremmin huomioimaan kotimaisen puolustusteollisuuden liityntäkohta huoltovarmuuteen. Teollisen yhteistyön velvoitteiden avulla on mahdollista vahvistaa huoltovarmuutta, ja tämä tulisi artiklassa tuoda riittävässä määrin esiin.