Perustelut
Yleistä
Vuoden 2000 hallitusten välisen konferenssin (jäljempänä HVK)
tarkoituksena oli mukauttaa EU:n päätöksentekomenettelyjä,
jotta unioni pystyisi toimimaan tehokkaasti myös laajentumisen
jälkeen. HVK:ssa käytyjen neuvottelujen asialistan
runko sisältyi jo Amsterdamin sopimukseen.
Suomen valmistautuminen vuoden 2000 hallitusten väliseen
konferenssiin
Valtioneuvosto antoi ulkoasiainvaliokunnan lausunnossaan (UaVL
9/1999 vp) edellyttämän selonteon
Suomen lähtökohdista ja tavoitteista Euroopan
unionin vuoden 2000 hallitusten välisessä konferenssissa
(VNS 1/2000 vp). Ulkoasiainvaliokunta
laati selontekoa koskevan mietinnön (UaVM 2/2000
vp) saatuaan sitä koskevat lausunnot suurelta
valiokunnalta (SuVL 1/2000 vp) ja perustuslakivaliokunnalta
(PeVL 2/2000 vp).
Mietinnössään valiokunta korosti
laajentumisen ensisijaisuutta EU:n toiminnassa sekä laajentumiseen
valmistautumista perussopimusten uudistamisen keskeisenä perusteena.
Yhteistyö valtioneuvoston ja eduskunnan välillä neuvottelujen
aikana
Ulkoasiainvaliokunta voi yhtyä suuren valiokunnan lausuntoon
(SuVL 5/2001 vp) sisältyvään
arvioon, jonka mukaan valtioneuvosto huolehti koko neuvotteluprosessin
ajan moitteettomasti eduskunnan myötävaikuttamisen
turvaamisesta kaikissa neuvottelujen vaiheissa ja kaikkien neuvoteltavina
olevien asiakysymysten osalta.
Suuren valiokunnan lausunnossa viitataan yhteydenpidon valtioneuvoston
ja eduskunnan asianomaisten valiokuntien (ulkoasiainvaliokunta ja
suuri valiokunta) välillä jatkuneen myös Nizzan
Eurooppa-neuvoston kokouksen aikana. Valiokunta pitää suuren
valiokunnan tavoin tätä menettelyä hyvänä osoituksena
valtioneuvoston ja eduskunnan toimivasta yhteistyöstä,
mutta toteaa, että epävirallinen yhteydenpito
itse neuvottelujen aikana ei oikeuta valtioneuvostoa ainakaan merkittävällä tavalla
poikkeamaan eduskunnan perustuslain 97 §:n mukaisesti hyväksymistä kannoista.
Yleisarvio Nizzan sopimuksesta
Valiokunta yhtyy hallituksen esityksen arvioon, jonka mukaan
Nizzan sopimus mahdollistaa unionin laajentumisen, vaikka neuvottelujen
tuloksena syntynyt sopimus ei vastaakaan kaikilta osiltaan Suomen
tavoitteita.
Valiokunta toteaa, että Nizzan sopimus ei vastaa Suomen
tavoitteita EU:n päätöksentekomenettelyjen
selkeyden ja läpinäkyvyyden parantamisessa. Valiokunta
arvioi myös, että sopimuksella puututaan unionin
toimivuuden kannalta tärkeään ja herkkään
tasapainoon pienten ja suurten jäsenvaltioiden vaikutusvallan
välillä tavalla, joka heikentää pienten
jäsenvaltioiden suhteellista asemaa.
Nizzan sopimusta koskevien neuvottelujen painottuminen aivan
neuvottelujen loppuvaiheeseen siten, että Nizzan Eurooppa-neuvoston
kokouksessa käytiin vielä pitkällisiä neuvotteluja suuresta
osasta HVK:n asialistaa, korostaa valiokunnan mielestä tarvetta
kehittää menettelyjä, joilla EU:n perussopimusten
muutoksia valmistellaan. Valiokunta toteaa, että vuoden 2004
hallitusten välisen konferenssin valmistelujen voidaan
ainakin tämän hetken arvioiden mukaan merkitsevän
parannusta tähän kysymykseen.
Nizzan sopimuksen julistus unionin tulevaisuudesta
Euroopan unionin tulevaa kehittämistä koskeva valmistelu
on käynnistynyt Nizzan sopimuksen hyväksyneen
konferenssin päätösasiakirjaan sisältyvän
julistuksen (n:o 23) nojalla. Valiokunta toteaa unionin tulevaisuuskeskustelua
koskevan valtioneuvoston selonteon (VNS 3/2001
vp) olevan valiokunnan käsiteltävänä mietinnön
laatimista varten.
Nizzan sopimuksen keskeiset muutokset EU:n perussopimuksiin
Äänten painotus neuvostossa
Valmistauduttaessa neuvotteluihin valtioneuvoston lähtökohta,
johon eduskunta yhtyi ulkoasiainvaliokunnan mietinnön mukaisesti,
oli, että ääntenpainotusjärjestelmään
voidaan hyväksyä muutoksia sillä edellytyksellä,
että muissa institutionaalisissa kysymyksissä päästään tyydyttäviin
tuloksiin. Tavoitteena oli löytää äänten
painotukseen yksinkertainen ja selkeä ratkaisu, joka olisi
sovellettavissa laajentumisprosessin joka vaiheessa. Äänten
painotuksen muuttamisessa lähtökohtana oli sellainen ääniasteikko,
joka ottaa riittävästi huomioon myös pienten
jäsenvaltioiden keskinäiset erot ja joka turvaa
myös sen, että määräenemmistö edustaa aina
myös jäsenvaltioiden enemmistöä.
Nizzan sopimuksen mukaan äänten painotusta
neuvostossa muutetaan 1 päivästä tammikuuta
2005 alkaen. Kaikkien jäsenvaltioiden äänimäärä kaksinkertaistetaan,
jonka lisäksi kaikille jäsenvaltioille Luxemburgia
lukuun ottamatta annetaan myös lisä-ääniä,
jotka jakautuvat niin, että suurempien jäsenvaltioiden
suhteellinen osuus äänistä kasvaa. Määräenemmistön
muodostamiseen vaadittavaa ääniosuutta, joka on nykyisin
71,26 prosenttia jäsenvaltioiden yhteenlasketusta äänimäärästä neuvostossa,
muutetaan niin, että se 27 jäsenvaltion unionissa nousisi
73,91 prosenttiin kokonaisäänimäärästä. Neuvoston
määräenemmistöpäätöksentekoon
lisätään äänien määräenemmistön
lisäksi kaksi uutta edellytystä. Kun tehdään
päätös komission ehdotuksesta, tulee
puoltavien äänien edustaa jäsenvaltioiden
enemmistöä. Lisäksi neuvoston määräenemmistöpäätöksen
edellytyksenä on erillinen väestökynnys,
jonka mukaan määräenemmistön
muodostavien jäsenvaltioiden yhteenlaskettu väkiluku
on oltava vähintään 62 prosenttia unionin
koko väestöstä.
Valiokunta toteaa, että äänten painotukseen tehtävät
muutokset täyttävät tyydyttävästi
Suomen asettamat tavoitteet. Valiokunta yhtyy hallituksen esityksen
kantaan, jonka mukaan hyväksytty kokonaisratkaisu ei kuitenkaan
vastaa Suomen tavoitetta tasapainoisesta kokonaisratkaisusta, koska äänten
jakautuminen ei perustu objektiivisiin kriteereihin eikä lopputulosta voida
päätöksenteon tehokkuuden ja järjestelmän
selkeyden kannalta pitää hyvänä.
Sopimukseen sisältyvän 62 prosentin väestökynnyksen merkitys
suurten jäsenvaltioiden vaikutusmahdollisuuksien kannalta
voi valiokunnan mielestä olla suurempi kuin hallituksen
esityksessä todetaan. Väestökynnyksen
käyttöönoton myötä kolme
suurinta EU:n jäsenvaltiota pystyvät yhdessä estämään
päätösten synnyn ja siten ne saavat käyttöönsä veto-oikeuden.
Komissio
Suomen selkeä lähtökohta komission
kokoonpanon suhteen oli, että komissiossa tulee jatkossakin
olla yksi jäsen kustakin jäsenvaltiosta, koska
tämä turvaa parhaiten komission legitimiteetin
ja jäsenvaltioiden tasavertaisen aseman laajentumisten
jälkeenkin vaarantamatta kollegion työskentelyn
tehokkuutta.
Nizzan sopimuksella komission kokoa muutetaan 1 päivästä tammikuuta
2005 siten, että muodostettavassa uudessa komissiossa on
enää yksi kansalainen kustakin jäsenvaltiosta.
Nizzan sopimuksessa asetetaan komissiolle myös enimmäisjäsenmäärä.
Sopimuksen siirtymäjärjestelyn mukaisesti komission
jäsenmäärää vähennetään
jäsenvaltioiden lukumäärää pienemmäksi, kun
unionin jäsenmäärä nousee 27:ään.
Myös komission muodostamismenettely uudistetaan Nizzan
sopimuksella siten, että komission puheenjohtaja ja jäsenet
valitaan määräenemmistöllä.
Hallituksen esityksessä todetaan, että Suomen
neuvottelutavoitteet komission kokoonpanon suhteen eivät
täysin toteutuneet, koska komission jäsenmäärä voi
jossain vaiheessa olla pienempi kuin jäsenvaltioiden lukumäärä,
jolloin kaikilla jäsenvaltioilla ei ole kansalaistaan kollegiossa.
Toisaalta komissiossa on yksi jäsen jokaisesta jäsenvaltiosta
varsin pitkään, koska kokoonpanoa rajoitetaan
vasta silloin, kun unionissa on 27 jäsenvaltiota. Valiokunta
pitää hallituksen tavoin merkittävänä sopimukseen
kirjattua ehdotonta tasapuolisen vuorottelun periaatetta komission
kokoonpanossa sen jälkeen, kun EU:n jäsenenä on
enemmän kuin 27 valtiota.
Komission valintatavan suhteen ulkoasiainvaliokunta viittaa
suuren valiokunnan lausuntoon, jonka mukaan Nizzan sopimukseen sisältyvää siirtymistä
määräenemmistöpäätöksentekoon
komission puheenjohtajan ja jäsenten valinnassa ei viime
hetken aloitteena ehditty käsitellä eduskunnan
valiokunnissa. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy suuren valiokunnan kantaan, jonka
mukaan ratkaisu on kuitenkin täysin tyydyttävä,
koska se vahvistaa komission asemaa vähentämällä niitä mahdollisuuksia
jäsenvaltioiden väliseen kaupankäyntiin,
jotka liittyvät yksimielisyysvaatimukseen.
Suuri valiokunta korostaa lausunnossaan, että Euroopan
unionin institutionaalisen kehityksen nykyvaiheessa komission kollegiaalinen
luonne ja sen jäsenten keskinäinen tasa-arvo ovat
pienelle jäsenvaltiolle erityisen tärkeitä.
Ulkoasiainvaliokunta pitää suuren valiokunnan
tavoin tärkeänä, että valtioneuvosto
seuraa ja tarvittaessa selvittää eduskunnalle,
miten komissiolle annettu valta päättää varapuheenjohtajiensa
lukumäärästä ja valinnasta sekä komission puheenjohtajan
tehostettu ohjausvalta suhteessa komission toimintaan vaikuttavat
EU:n instituutioihin kokonaisuutena.
Euroopan parlamentti
Suomen lähtökohtana oli, ettei Euroopan parlamentin
jäsenten enimmäismäärään
tehtäisi muutoksia. Suomen näkemyksen mukaan ratkaisun tuli
olla sellainen, että se takaisi kaikille jäsenvaltioille
mahdollisuuden asianmukaiseen edustautumiseen Euroopan parlamentissa.
Ulkoasiainvaliokunta suhtautui mietinnössään UaVM 2/2000
vp myös kielteisesti yleiseurooppalaisten listojen
käyttöönottoon Euroopan parlamentin vaalissa.
Nizzan sopimuksella vahvistettu Suomesta valittavien edustajien
määrä (13) on hallituksen esityksen mukaan
Suomen tavoitteiden mukainen ja mahdollistaa asianmukaisen edustautumisen.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy suuren valiokunnan lausunnossa esitettyyn
kantaan, jonka mukaan Nizzan konferenssissa sovittua Euroopan parlamentin
paikkajakoa ei kuitenkaan voi pitää hyväksyttävänä siltä osin,
kuin eräille hakijavaltioille on varattu vähemmän
paikkoja kuin väkimäärältään
vastaaville nykyisille jäsenvaltioille. Ulkoasiainvaliokunta
katsoo, että hakijavaltioita koskevat epäjohdonmukaisuudet
tulee korjata liittymissopimuksissa. Valiokunta huomauttaa myös,
että hallituksen esityksestä on jostain syystä jäänyt
pois tätä asiaa koskeva julistukseen 20 sisältyvä taulukko,
joka sisältää mm. äänimäärät
neuvostossa ja Euroopan parlamentin jäsenmäärät
27 jäsenen unionissa.
Nizzan sopimuksella artiklaan lisätään
uusi toinen kohta, jonka mukaan neuvosto vahvistaa yhteispäätösmenettelyä noudattaen
Euroopan tasolla toimivia poliittisia puolueita ja erityisesti niiden
rahoitusta koskevat säännöt. Valiokunta korostaa
hallituksen esityksen mainintaa, jonka mukaan uusi oikeusperusta
ei mahdollista yleiseurooppalaisten listojen käyttöönottoa.
Määräenemmistöpäätösten
sekä yhteispäätösmenettelyn
käyttöalan laajentaminen
Suomi on ollut valmis tukemaan määräenemmistöpäätöksenteon
laajentamista unionin toimintakyvyn varmistamiseksi. Suomi on tämän
yleiskannan mukaisesti johdonmukaisesti tukenut määräenemmistöpäätöksenteon
laajentamista sekä vuoden 1996 että vuoden 2000
HVK:ssa. Tavoitteena on ollut turvata päätöksenteon
tehokkuus laajentuneessa unionissa.
Suomi ei ollut valmis määräenemmistöpäätöksenteon
laajentamiseen kysymyksissä, jotka liittyivät
unionin perusluonteeseen. Tällaisina kysymyksinä pidettiin
perussopimuksia ja muuta primäärioikeutta, jäsenvaltioiden
erillistä hyväksymistä edellyttäviä neuvoston
päätöksiä, yhteistä toimielinjärjestelmää,
eräitä talousarvion ulkopuolisia rahoitusjärjestelyjä sekä unionin
ja jäsenvaltioiden välistä toimivaltaa
koskevia muutoksia.
Nizzan sopimuksella yksimielisyysvaatimus korvataan määräenemmistöpäätöksenteolla
37:ssä EY:n
perustamissopimuksen tai unionisopimuksen artiklassa. Näistä 22
artiklassa siirrytään määräenemmistöpäätöksentekoon
Nizzan sopimuksen voimaan tullessa. Muissa artikloissa määrätään
määräenemmistöpäätöksenteko otettavaksi
käyttöön sopimuksen nojalla tiettynä myöhempänä ajankohtana
tai neuvoston yksimielisellä päätöksellä.
Yhteispäätösmenettely otetaan käyttöön
viidessä tapauksessa sopimuksen voimaantulon yhteydessä sekä tietyissä maahanmuutto-
ja turvapaikkapolitiikkaa koskevissa kysymyksissä myöhempänä ajankohtana
neuvoston yksimielisellä päätöksellä.
Valiokunta voi yhtyä hallituksen esityksen arvioon,
jonka mukaan määräenemmistöpäätösten käyttöalan
laajentaminen vastaa kohtuullisen hyvin Suomen neuvotteluille asettamia
tavoitteita.
EY:n perustamissopimuksen 133 artikla.
Yhteistä kauppapolitiikkaa koskevan 133 artiklan muuttaminen
on valiokunnan mielestä merkittävimpiä Nizzan
sopimuksen sisältämiä muutoksia. Sopimuksella
muutetaan 133 artiklaa siten, että artiklan soveltamisalaan
eli yhteisen kauppapolitiikan piiriin sisällytetään
palvelut tietyin poikkeuksin (kulttuuri- ja audiovisuaalipalvelut sekä koulutus-,
sosiaali- ja terveyspalvelut) sekä henkisen omaisuuden
kaupalliset näkökohdat. Kauppapolitiikkaa koskevia
sopimusmääräyksiä on tarkennettu
esimerkiksi kirjaamalla 133 artiklaan aiempaa tarkemmin ne alat,
joilla sopimuksen tekeminen edellyttää yksimielisyyttä.
Eduskunnan valiokunnat käsittelivät konferenssin
aikana kysymystä useaan otteeseen (esimerkiksi UaVL
8/2000 vp ja SuVL 5/2000 vp). Ulkoasiainvaliokunta
toteaa, että muutetun 133 artiklan sisällössä otetaan
huomioon keskeiset em. ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan
lausuntoihin sisältyvät kannanotot.
Sopimuksella tarkennettiin myös menettelyjä,
joiden mukaan komission on kuultava neuvoston nimeämää erityiskomiteaa
neuvottelujen aikana. Jäsenvaltioiden mahdollisuuksia seurata nykyistä paremmin
yhteistä kauppapolitiikkaa koskevia neuvotteluja korostettiin
ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan toimesta konferenssin
aikana (UaVL 8/2000 vp ja SuVL 5/2000
vp).
Valiokunta edellyttää suuren valiokunnan lausuntoon
(SuVL 5/2001 vp) viitaten, että valtioneuvoston
on kiinnitettävä erityistä huomiota jäsenvaltioiden
seurantamahdollisuuksien parantamista koskevan sopimusmääräyksen
täytäntöönpanoon. Valiokunta
pitää myös tärkeänä yhteisen
kauppapolitiikan kehityksen kannalta, että muutettua 133
artiklan 3 kohdan määräystä, jonka
mukaan neuvoston ja komission tehtävänä on
huolehtia, että neuvotellut sopimukset ovat yhteisön
sisäisten politiikkojen ja sääntöjen
mukaisia, noudatetaan huolellisesti.
Tiiviimpi yhteistyö
Suomen lähtökohta tiiviimpää yhteistyötä eli joustavuutta
koskevien sopimusmääräysten muuttamiseen
HVK:ssa oli varauksellinen. Valtioneuvosto ei selonteossaan pitänyt
tarpeellisena Amsterdamin sopimuksen joustavuusmääräysten
perusteellista muuttamista, mutta oli kuitenkin valmis käsittelemään
joustavuuden käyttökynnystä osana määräenemmistöpäätöskysymystä.
Ulkoasiainvaliokunta ei mietinnössään UaVM
2/2000 vp pitänyt perusteltuna perussopimusten
joustavuutta koskevien määräysten muuttamista.
Kun tiiviimpi yhteistyö HVK:n kuluessa nousi neuvottelujen
kohteeksi, valtioneuvoston toimittamien lisäselvitysten
pohjalta eduskunta hyväksyi tiettyjen joustavuutta koskevien
sopimusmuutosten tekemisen (UaVL 9/2000 vp ja SuVL
5/2000 vp).
Nizzan sopimuksessa määritellään
joustavuuden aloittamiseen vaadittava jäsenvaltioiden määrä nykyisen
jäsenmaiden enemmistön sijasta kahdeksaksi. Nizzan
sopimuksella poistetaan myös mahdollisuus niin sanottuun
hätäjarruun EY:n perustamisopimuksen soveltamisalalla
ja oikeus- ja sisäasioiden yhteistyössä.
Muutoksen jälkeen tiiviimpään yhteistyöhön
siirtyminen voidaan esitellä Eurooppa-neuvoston keskusteltavaksi,
ei sen sijaan enää yksimielisesti ratkaistavaksi.
Yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskee muutos,
joka mahdollistaa tiiviimmän yhteistyön yhteisen
toiminnan tai kannan täytäntöönpanossa.
Myös joustavuusmääräysten rakennetta
selkeytetään kokoamalla joustavuuden yleiset edellytykset
yhteen. Valiokunta yhtyy hallituksen esityksen kantaan, jonka mukaan
tiiviimmän yhteistyön edellytykset eivät
sisällöllisesti poikkea merkittävästi
voimassa olevista määräyksistä.
Ulkoasiainvaliokunta yhtyy hallituksen esityksessä todettuun
Suomen joustavuutta koskevaan neuvottelutavoitteeseen, jonka mukaan
tiiviimmän yhteistyön tulisi olla houkuttelevampaa
unionin toimielinjärjestelmän puitteissa kuin
sen ulkopuolella. Valiokunta voi myös yhtyä hallituksen
esityksen arvioon, jonka mukaan joustavuutta koskevaa neuvottelutulosta
voidaan Suomen näkökulmasta pitää hyvänä.
Yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat
muutokset
Vuoden 2000 HVK:n alkaessa ei Suomen taholta pidetty tarpeellisena
yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevien unionisopimuksen määräysten
muuttamista. HVK:n aikana myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa
koskevat unionisopimuksen määräykset
nousivat neuvottelujen kohteeksi.
Nizzan sopimuksella unionisopimuksen 17 artiklasta poistetaan
osuudet, jotka koskevat Länsi-Euroopan unionin (WEU) mahdollista
sulauttamista Euroopan unioniin ja asemaa unionin kriisinhallinnassa.
Nizzan sopimuksella YUTP:a koskevat määräykset
muutetaan siten vastaamaan unionin kriisinhallintakykyä kehitettäessä käytännössä
jo
toteutettuja muutoksia. Määräenemmistöpäätökset
otettiin käyttöön YUTP:n erityisedustajien
nimittämisessä sekä niissä unionisopimuksen
24 artiklan mukaan tehdyissä sopimuksissa, jotka tehdään
yhteisen toiminnan tai yhteisen kannan täytäntöönpanemiseksi.
Valiokunta suhtautui mietinnössään UaVM
2/2001 vp varauksellisesti määräenemmistöpäätösten
käyttöalan laajentamiseen YUTP-kysymyksissä.
Valtioneuvoston toimittaman lisäselvityksen pohjalta valiokunta
kuitenkin hyväksyi määräenemmistöpäätösten
käyttöalan laajentamisen edellä mainittuihin
kysymyksiin (UaVL 7/2000 vp).
Valiokunta toteaa, että unionisopimuksen 17 ja 25 artiklaa
(poliittisten ja turvallisuusasiain komitea) koskevat muutokset
tehtiin vasta
Nizzan Eurooppa-neuvoston kokouksessa,
joten niitä ei voitu käsitellä etukäteen
valiokunnassa. Valiokunta yhtyy kuitenkin hallituksen esityksen
kantaan, jonka mukaan tehdyt muutokset vastaavat kehitystä,
joka on tapahtunut etenkin YUTP:n päätöksenteon
tehostamisessa ja unionin kriisinhallintakyvyn vahvistamisessa,
ja pitää tästä syystä näitä muutoksia
hyväksyttävinä.
Valiokunta viittaa tiiviimpää yhteistyötä YUTP-kysymyksissä koskevien
muutosten osalta edellä asianomaisessa kohdassa esitettyyn.
EY:n tuomioistuimia koskevat muutokset
Vuoden 2000 HVK:n valmistelujen yhteydessä kiinnitettiin
sekä valtioneuvoston että eduskunnan kannanotoissa
huomiota EY:n tuomioistuinjärjestelmän toimivuuteen.
Yhteisöjen tuomioistuimessa ja ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa vireille saatettujen oikeudenkäyntiasioiden
lukumäärä on lisääntynyt
jatkuvasti. Laajentumisen myötä tuomioistuimen
käsiteltäväksi tulevien asioiden määrän
arvioidaan edelleen kasvavan. Tuomioistuimille on myös
annettu uusia lainkäyttötehtäviä.
Lakivaliokunta on lausunnossaan LaVL 16/2001
vp käsitellyt Nizzan sopimuksella EY:n tuomioistuinjärjestelmään
tehtyjä muutoksia. Lakivaliokunnan mukaan uudistus on laajakantoinen
ja välttämätön tehostamaan ja
nopeuttamaan EU:n lainkäyttöjärjestelmää.
Valiokunta viittaa tuomioistuinjärjestelmän muuttamista koskevien
yksityiskohtien osalta mainittuun lakivaliokunnan lausuntoon.
Lakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että Nizzan sopimuksella
tehtyjen muutosten jälkeen määräenemmistöllä päätettävään
tuomioistuimen työjärjestykseen jää sellaisia
laillista oikeudenkäyntijärjestystä ja
asianosaisen oikeusasemaa koskevia säännöksiä,
joiden säätäminen edellyttäisi
parlamentaarista myötävaikutusta. Ulkoasiainvaliokunta
yhtyy siihen lakivaliokunnan lausunnossa esitettyyn käsitykseen,
että Euroopan unionista tehty sopimus ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen
takaamat oikeusvaltiolliset ja kansanvaltaiset periaatteet edellyttävät unionin
tason lainkäyttöelinten noudattaman oikeudenkäyntijärjestyksen
sääntelemistä tavalla, joka turvaa EU-tason
ja kansallisen tason parlamentaarisen päätösvallan.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa lakiasiainvaliokunnan lausuntoon
viitaten, että hallituksen tulee ryhtyä toimenpiteisiin
edistääkseen tällaisen sääntelyn
aikaansaamista.
Unionisopimuksen 7 artiklan täydentäminen
Nizzan sopimus muuttaa unionisopimuksen 7 artiklaan sisältyviä määräyksiä unionin
perusperiaatteiden rikkomistapauksiin sovellettavista menettelyistä.
Nämä muutokset edellyttivät myös
EY:n perustamissopimuksen 309 artiklan teknistä muuttamista.
Artiklan 1 kohtaan sisältyvän uuden menettelyn
nojalla unionissa voidaan käsitellä jäsenvaltion
toimia jo siinä vaiheessa, kun on olemassa selvä vaara,
että se rikkoo vakavasti unionisopimuksen 6 artiklan 1
kohdassa mainittuja periaatteita. Mainitun määräyksen
mukaan unioni perustuu jäsenvaltioille yhteisiin vapauden,
kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen
sekä oikeusvaltion periaatteisiin. Neuvosto voi 1 kohdassa
määrätyn päätöksentekomenettelyn
mukaisesti antaa jäsenvaltiolle suosituksia.
Varsinaisista jäsenvaltioihin perusperiaatteiden rikkomisen
takia kohdistettavista sanktioista päätetään
edelleen valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa
kokoontuvassa neuvostossa. EY:n tuomioistuimelle annetaan unionisopimuksen
46 artiklan muutoksella toimivalta käsitellä 7
artiklaan liittyviä kysymyksiä rajoitetusti eli
vain menettelyjä koskevilta osin.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 38/2001
vp käsitellyt unionisopimuksen 7 artiklan muutosta
perustuslain kannalta. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan arvioon,
jonka mukaan uuden menettelyn voidaan katsoa nostavan kynnystä turvautua
varsinaiseen sanktiomenettelyyn. Valiokunta pitää perustuslakivaliokunnan
tavoin muutosta aiheellisena.
Muut Nizzan sopimuksen ja päätösasiakirjan sisältämät
määräykset
Valiokunnalla ei ole huomauttamista Nizzan sopimuksen sisältämiin
tilintarkastustuomioistuinta, talous- ja sosiaalikomiteaa, alueiden komiteaa
sekä Euroopan investointipankkia ja Euroopan keskuspankkia
koskeviin määräyksiin. Valiokunta pitää hyväksyttävinä myös
sopimukseen sisältyviä määräyksiä sosiaalisen
suojelun komitean perustamisesta sekä Euroopan hiili- ja
teräsyhteisön perustamissopimuksen voimassaolon
päättymisen takia suoritettavista toimenpiteistä.
Sopimukseen sisältyvien Eurojust-yhteistyötä koskevien
määräysten osalta valiokunta viittaa
lakivaliokunnan lausuntoon (LaVL 16/2001 vp).
Valiokunta kiinnittää huomiota Nizzan sopimukseen
liittyvään julistukseen numero 22, jonka mukaan
vuodesta 2002 alkaen yksi Eurooppa-neuvoston kokous pidetään
kunakin puheenjohtajakautena Brysselissä. Saman julistuksen
mukaan kaikki Eurooppa-neuvoston kokoukset pidetään
Brysselissä sen jälkeen, kun unionissa on 18 jäsentä.
Valiokunta pitää päätöstä erityisesti uusien
jäsenvaltioiden kannalta valitettavana, koska Eurooppa-neuvoston
kokousten järjestäminen jäsenvaltiossa
on tarjonnut hyvän mahdollisuuden lisätä EU:n
tuntemusta ja kiinnostusta unionissa käsiteltäviä asioita
kohtaan.
Nizzan sopimuksen hyväksyminen
Perustuslakivaliokunnan lausunto (PeVL 38/2001 vp)
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että Nizzan
sopimuksen sisältämät yhteisön
toimielin- ja päätöksentekojärjestelmän
muutokset ovat periaatteellisesti hyvin olennaisia EU:n yksittäiselle
jäsenvaltiolle, joka käyttää "osaa
suvereniteetistaan yhdessä muiden täysivaltaisten jäsenvaltioiden
kanssa eurooppalaisen yhteistoiminnan hyväksi" (PeVL
14/1994 vp, s. 3/I). Perustuslakivaliokunta
yhtyy lausunnossaan hallituksen käsitykseen, jonka mukaan
se kuuluu eduskunnan hyväksyttäviin sopimuksiin
perustuslain 94 §:n 1 momentin "merkitykseltään
huomattava" -perusteen nojalla.
Lausunnossa todetaan perustuslakivaliokunnan yhtyvän
hallituksen esityksen käsitykseen siitä, mitkä Nizzan
sopimuksen määräykset kuuluvat lainsäädännön
alaan. Lisäksi perustuslakivaliokunta toteaa, että hallituksen
esityksessä budjettivallan kannalta merkittäviksi
mainitut määräykset kuuluvat lainsäädännön
alaan.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa käsitellään
kattavasti Nizzan sopimuksen voimaansaattamista Suomen perustuslain
säännösten kannalta. Perustuslakivaliokunta
päätyy lausunnossaan siihen, että sopimus
ei sisällä määräyksiä, jotka
edellyttäisivät supistetun perustuslainsäätämisjärjestyksen
käyttämistä. Nizzan sopimuksen voimaansaattamista
koskeva lakiehdotus voidaan siten perustuslakivaliokunnan mukaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.