Perustelut

Yleistä

Prümin sopimus on seitsemän EU:n jäsenvaltion — Belgian, Saksan, Espanjan, Ranskan, Luxemburgin, Alankomaiden ja Itävallan — välinen yleissopimus rajat ylittävän yhteistyön tehostamisesta kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa. Sopimuksen tarkoituksena on etenkin parantaa vastavuoroista tietojen vaihtoa. Sopimuksella luodaan oikeudelliset puitteet sopimusvaltioiden poliisi- ja muiden lainvalvontaviranomaisten käytännön yhteistyön tehostamiselle erityisesti terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman maahanmuuton torjumisessa. Asia kuuluu keskeisesti hallintovaliokunnan toimialaan.

DNA- ja sormenjälkitietojen vaihto

Prümin sopimuksen mukaan kukin sopimuspuoli perustaa kansalliset DNA-analyysitiedostot rikosten tutkimiseksi sekä ylläpitää niitä. Tietojen kysely, käsittely ja käyttö tapahtuvat kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jokainen sopimuspuoli nimeää tietojen etsintää ja vertailua varten kansallisen yhteyspisteen, jolle annetaan pääsy toisen sopimuspuolen DNA-tietojärjestelmän viitetietoihin rikosten tutkimista varten yksittäistapauksissa. Haku tapahtuu automaattisen hakurobotin avulla. Sopimuspuolilla olisi pääsy ainoastaan sellaisiin DNA-tietueisiin, joista ilmenee vain DNA-profiili ja viitenumero, joita ei ole mahdollista yhdistää suoraan kehenkään henkilöön. Vastaavalla tavalla toimittaisiin sormenjälkitietojen haun osalta. Mikäli syntyy osuma eli haettu tieto löytyy, tapahtuu varsinainen henkilötietojen pyytäminen sekä DNA-tietojen että sormenjälkitietojen osalta rikosoikeudellista yhteistyötä koskevien sopimusten ja säännösten mukaisesti.

Valiokunnan näkemyksen mukaan menettely tehostaisi ja nopeuttaisi rikostutkintaa, kun oikeusapupyyntö osattaisiin viitetieto-osuman perusteella lähettää suoraan oikealle valtiolle. Kiinnijäämisriski kasvaisi. Menettely lisäisi tutkinnan kustannustehokkuutta. Tietojen laajempi vertailu on tarpeen myös EU:n piirissä toteutettu henkilöiden vapaa liikkuvuus huomioon ottaen.

Valiokunta toteaa, että Prümin sopimuksen määräykset DNA-tietojen vaihdosta eivät tee eroa sen suhteen, onko henkilö rikoksesta epäilty vai esimerkiksi asianomistaja tai sivullinen henkilö. Tietojen vaihto voisi koskea siten myös viimeksi mainittuja koskevia tietoja. Lisäksi sopimuksen mukaan, jos meneillään olevan tutkinnan tai rikosoikeudenkäynnin aikana DNA-tunnistetta ei ole saatavilla sellaisesta henkilöstä, joka on läsnä oikeusapupyynnön kohteena olevan valtion alueella, kyseisen valtion tulee tarjota oikeudellista apua kyseessä olevan henkilön solumateriaalin keräämiseksi ja toimittamiseksi pyynnön esittäneeseen valtioon, jos 1) pyynnön esittänyt valtio määrittää, mihin tarkoitukseen DNA-tunnistetta tarvitaan, 2) pyynnön esittäneen valtion toimivaltainen viranomainen tekee tutkintapyynnön tai -lausuman näyttääkseen, että DNA-tunnisteen määrittämistä varten tarvittavan solumateriaalin keräämisen edellytykset olisivat täyttyneet, jos henkilö olisi pyynnön esittäneen valtion alueella, ja 3) pyynnön kohteena olevan valtion lainsäädännön mukaan DNA-tunnisteen määrittämistä varten tarvittavan solumateriaalin keräämisen edellytykset ja edellytykset määritetyn DNA-tunnisteen toimittamiseksi pyynnön esittäneeseen valtioon täyttyvät.

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota muun muassa edellä kuvattuun solumateriaalin keräämistä koskevaan velvoitteeseen. Toisaalta sääntelyn on arvioitu olevan ongelmaton Suomen lainsäädännön kannalta tai sen ongelmallisuutta ainakin vähentävän sen, että sopimuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaan on noudatettava luovuttavan valtion lainsäädännössä määriteltyjä tiedon keräämisen ja käsittelyn edellytyksiä. Suomessa DNA-tunnisteiden määrittämisestä ja tallettamisesta säädetään pakkokeinolain 5 §:ssä (646/2003). Sen perusteella DNA-tietojen keräämistä ei voi kohdistaa muihin kuin rikoksesta epäiltyihin. Selvityksen mukaan Prümin sopimus ei edellyttäisi muutoksia niihin kansallisiin säädöksiin, jotka koskevat DNA- tai sormenjälkitietojen hankkimista ja tallettamista. Jos kansallinen lainsäädäntö ei salli joidenkin tietojen keräämistä lainvalvontaviranomaisten toimesta, ei niitä valiokunnan käsityksen mukaan voida myöskään Prümin sopimuksen perusteella käsitellä. Valiokunta katsoo, että edellä mainittu kysymys on aiheellista kuitenkin vielä selvittää.

Ajoneuvorekisteritietojen vaihto

Sopimuksen mukaan sopimuspuolet sitoutuvat vaihtamaan keskenään ajoneuvorekisteritietoja rikosten torjuntaa ja tutkintaa varten sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Jokainen sopimuspuoli nimeää myös tältä osin kansallisen yhteyspisteen tiedonvaihtoa varten ja sallii muiden sopimuspuolten vastaaville yhteyspisteille suoran pääsyn ja hakuoikeuden ajoneuvon omistajaa ja/tai haltijaa sekä ajoneuvoja koskeviin tietoihin.

Suorat käyttöyhteydet merkitsisivät uudistusta nykyisiin viranomaisten tiedonsaantimenettelyihin nähden. Valtakunnallisesta ajoneuvorekisteristä säädetään ajoneuvoliikennerekisteristä annetussa laissa (541/2003). Suomessa ajoneuvorekisteriä pitää ajoneuvohallintokeskus. Valiokunta toteaa, että Suomessa on edellä mainitun lain mukaan jokaisella oikeus yksittäisluovutuksena saada tieto tai kopio rekisteriin tallennetuista julkisista tiedoista, esimerkiksi ajoneuvon rekisteritunnuksen perusteella rekisteriin talletetuista ajoneuvoista ja ajoneuvon omistajan ja haltijan nimestä sekä osoite- ja yhteystiedoista sekä henkilötunnuksen perusteella ajokorttiluokasta ja ajokortin myöntämisajankohdasta. Laissa säädetään myös muun muassa salassa pidettävistä rekisterin tiedoista ja niiden luovuttamisesta salassapidon estämättä. Laissa on säännökset myös tietojen luovuttamisesta ulkomaille. Poliisin oikeudesta saada ajoneuvoja koskevia tietoja ajoneuvohallintokeskuksen tieliikenteen tietojärjestelmästä säädetään henkilötietojen käsittelyssä poliisihallinnossa annetussa laissa (761/2003).

Valiokunta korostaa, että sopimus koskee vain viranomaisten tiedonsaantia. Suora käyttöyhteys toisen sopimusvaltion ajoneuvotietoihin helpottaisi ja nopeuttaisi ajoneuvoja koskevien tietojen saantia, mikä osaltaan tehostaisi rikostutkintaa. Sopimuksessa tarkoitettu menettely näyttäisi todennäköisesti edellyttävän muutoksia ainakin ajoneuvoliikennerekisteristä annettuun lakiin. Valiokunta katsoo, että jatkoselvityksissä on tarpeen vielä selvittää tarkemmin, mitä tietoja suoran käyttöyhteyden piirin kuuluisi, ja kiinnittää huomiota myös rekisteritietoihin liittyvään toimi- ja valvontavaltaan.

Muita tietojenvaihtoon liittyviä seikkoja

Valiokunta pitää tärkeänä, että Prümin sopimuksessa tarkoitetun tietojenvaihdon osalta analysoidaan edellä todettujen seikkojen lisäksi esimerkiksi käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen ja tietojen säilytysaikojen toteutumista ja valvonta- ja oikeusturvamekanismeja sekä selvitetään tietojen vaihtoon liittyviä teknisiä yksityiskohtia. Valiokunta toteaa, että Prümin sopimuksella on yhtymäkohtia muun muassa Haagin ohjelmaan liittyvään saatavuusperiaatetta koskevaan puitepäätökseen, joka myös sisältää säännöksiä suoriin käyttöyhteyksiin ja viitetietokantoihin perustuvasta tietojen saannista. Valiokunta viittaa tältä osin lausuntoihinsa HaVL 6/2006 vp — U 50/2005 vp ja HaVL 17/2005 vp — E 26/2005 vp. Sopimuksen yhteydessä on tarpeen ottaa huomioon myös voimassa olevat kansainväliset rikosoikeusapuinstrumentit.

Selvityksen mukaan kansallisiin tietojärjestelmiin tehtävistä muutoksista tulee aiheutumaan kustannuksia, jotka todennäköisesti tulevat asianomaisten jäsenvaltioiden kannettaviksi. Samansuuruisten taloudellisten vaikutusten on arvioitu syntyvän Prümin sopimuksesta riippumatta saatavuusperiaatteen toteuttamisesta johtuen. Kustannukset riippuvat kuitenkin pitkälti kunkin tietoluokan teknisistä ratkaisuista. Valiokunta tähdentää kustannusvaikutusten asianmukaista selvittämistä.

Sekä DNA- ja sormenjälkitietojen että ajoneuvorekisteritietojen osalta asiassa on valiokunnan käsityksen mukaan yhtymäkohtia valtion täysivaltaisuuteen liittyviin kysymyksiin, joita on arvioitava perustuslain näkökulmasta.

Rajat ylittävä operatiivinen yhteistyö

Sopimuksen mukaan yhteistyön tehostamiseksi sopimuspuolet voivat järjestää yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi ja rikosten torjumiseksi yhteisiä partioita ja muuta yhteistyötä, jossa toisen sopimuspuolen viranomaiset tekevät operatiivista yhteistyötä toisen sopimuspuolen alueella. Hätätilanteessa toisen sopimuspuolen virkamiehet voivat lupaa etukäteen pyytämättä ylittää valtioiden välisen rajan toteuttaakseen toisen sopimuspuolen raja-alueella sen lainsäädäntöä noudattaen toimenpiteitä ihmisten henkeä tai fyysistä turvallisuutta uhkaavien vaarojen torjumiseksi. Lisäksi sopimuspuolet antaisivat toisilleen tukea joukkotapahtumien sekä katastrofien ja vakavien onnettomuuksien yhteydessä.

Valiokunta toteaa, että nykyisinkin valtiot ovat perustaneet tilapäisiä yhteisiä toimintoja esimerkiksi suurten yleisötapahtumien, kuten urheilukilpailujen, turvallisuuden varmistamiseksi. On myös mahdollista sopia, että vieraan valtion viranomaiset osallistuvat rikoksen paljastamiseen tai estämiseen liittyvään operaatioon toisessa valtiossa. Lähtökohtana on, että se valtio, jonka alueella toimitaan, vastaa operaatiosta. Selvityksen mukaan yleensä yhteistyössä on ollut kyse tietojen vaihdosta. Valtio voi kansallisen lainsäädäntönsä sen mahdollistaessa sallia, että vieraan valtion virkamiehet osallistuvat joiltain osin operatiiviseen toimintaan, esimerkiksi yksittäisten toimenpiteiden suorittamiseen.

Rikosten selvittämiseen liittyvien yhteisten operaatioiden menettelytapoja koskevia määräyksiä sisältyy yhteisiä tutkintaryhmiä koskevaan puitepäätökseen ja EU:n jäsenvaltioiden väliseen rikosoikeusapua koskevaan yleissopimukseen. EU:n oikeusapusopimuksessa on määräykset myös muun muassa peitetoiminnasta ja valeostosta, joissa toisen jäsenvaltion viranomainen voi toimia toisen jäsenvaltion alueella. EU:n oikeusapusopimus ja yhteisiä tutkintaryhmiä koskeva puitepäätös rajoittuvat rikosten esitutkintaan. Prümin sopimuksen lisäarvo tältä osin olisi ennen kaikkea siinä, että se laajentaisi yhteisten operaatioiden alaa myös rikosten paljastamiseen ja estämiseen liittyviin operaatioihin. Käytännössä sopimuksen määräykset olisivat merkityksellisiä muun muassa järjestäytyneitä rikollisryhmiä, kansainvälistä huumekauppaa ja ihmissalakuljetusta koskevien rikosten estämiseksi ja paljastamiseksi. Samoin hyötyä voi olla suurien yleisötapahtumien turvallisuuden varmistamiseen liittyvissä operaatioissa. Välittömästi rajan yli tapahtuvassa yhteistyössä sopimuksen merkitys Suomelle olisi valiokunnan käsityksen mukaan vähäinen.

Asiantuntijakuulemisen perusteella operatiivista yhteistyötä koskeviin määräyksiin liittyy valtion täysivaltaisuutta koskevia näkökohtia, joita myös on arvioitava perustuslain kannalta. Hallintovaliokunta toteaa vain, että sopimuksen mukaan toimivalta annetaan toisen valtion viranomaiselle toimivaltaa luovuttavan valtion lainsäädännön puitteissa ja suostumuksella. Lisäksi toiminnassa on noudatettava toimivaltaa luovuttavan valtion lainsäädäntöä. Operaatio suoritetaan isäntävaltion ohjauksessa ja pääsäännön mukaan isäntävaltion poliisimiehen läsnä ollessa.

Sopimuksessa edellytetään, että virkamiehiä, jotka toimivat toisen sopimusvaltion alueella, kohdellaan samalla tavoin kuin tämän valtion omia virkamiehiä heidän tehdessään rikoksia tai rikosten kohdistuessa heihin. Suomessa rikosoikeudellinen virkavastuu on sinänsä rikoslain 40 luvun 12 §:n 3 momentin (604/2002) mukaan jo ulotettu koko laajuudessaan muun muassa ulkomaiseen virkamieheen, joka toimii Suomen alueella kansainvälisen sopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen nojalla tarkastus-, tarkkailu-, takaa-ajo- tai esitutkinta-tehtävissä. Mainitut ulkomaiset virkamiehet rinnastetaan kotimaisiin virkamiehiin myös silloin, kun virkamiehiä vastustetaan tai heihin kohdistetaan rikoksia (rikoslain 17 kuvun 20 § ja 21 luvun 18 §). Ulkomaisen virkamiehen käsitettä voidaan pitää kattavana (rikoslain 40 luvun 11 §:n 4 kohta). Saadun selvityksen perusteella suomalainen lainsäädäntö vaikuttaisi alustavan arvion mukaan näiltä osin ongelmattomalta.

Toimenpiteet terrorismin ehkäisemiseksi

Sopimuksen mukaan terrorismin ehkäisemiseksi sopimuspuolet voivat toimittaa ("may supply") kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti yksittäistapauksessa toiselle sopimuspuolelle sopimuksessa tarkemmin määriteltyjä henkilötietoja silloin, kun se on tarpeen siksi, että erityiset olosuhteet ja seikat antavat aiheen uskoa ("give reason to believe") asianomaisen henkilön syyllistyvän EU:n terrorismin vastaisen puitepäätöksen 1—3 artikloissa tarkoitettuihin rikoksiin. Sopimuspuolet nimeävät kansallisen yhteyspisteen tietojen vaihtoa varten. Tiedon haku ei tapahdu viitetietojen perusteella, vaan sopimuspuolen on osattava kohdentaa kysely muutoin. Tiedot toimittava valtio voi asettaa tietoja koskevia sitovia käyttörajoituksia. Selvityksen mukaan tämä edellyttäisi todennäköisesti Suomessa kansallisen lainsäädännön muuttamista. Selvityksen mukaan salassapidon osalta tulisi antaa ehdoton säännös, jossa todettaisiin, että Prümin sopimuksen 16 artiklassa tarkoitetulla tavalla toiselta sopimuspuolelta saadut tiedot ovat salaisia. Asiantuntijakuulemisessa on tullut esiin myös se, että myös sopimuksessa edellytetyn olosuhteita ja seikkoja koskevan kuvauksen tulisi olla salassa pidettävä, koska tällaiset olosuhteita ja seikkoja koskevat tiedot useimmissa tapauksissa perustuisivat suojelupoliisin toiminnallisessa tietojärjestelmässä oleviin salassa pidettäviin tietoihin.

Terrorismin torjumiseen liittyy myös sopimusvaltion oikeus asettaa oman maansa lentoyhtiön koneisiin lentoturvallisuusvartijoita ("sky marshal"). Sopimuksen mukaan kukin valtio päättää itse ja oman lentoturvallisuuspolitiikkansa mukaisesti lentoturvallisuusvartijoiden käytöstä oman maansa lentoyhtiön koneissa. Ennen vartijoiden käyttöä valtion tätä tarkoitusta varten nimeämän kansallisen yhteyspisteen on annettava asiasta kirjallinen ilmoitus vähintään kolme päivää ennen lentoa sille valtiolle, jonka lentokentälle lento saapuu tai jonka kentältä lento lähtee. Välittömän vaaran uhatessa ilmoitus on annettava viipymättä, säännönmukaisesti ennen koneen laskeutumista.

Sopimuksen mukaan sopimuspuolet antavat pyynnöstä toistensa lentoturvallisuusvartijoille oikeuden kantaa asetta, ammuksia ja muita tarvittavia varusteita lennoilla sopimusvaltioon tai sopimusvaltiosta. Aseita ja ampumatarvikkeita kantavat vartijat eivät saa poistua koneesta niiden kanssa ilman kohdemaan viranomaisen saattuetta. Edellä mainitut varusteet on välittömästi koneesta poistumisen jälkeen saatettuna jätettävä kohdemaan viranomaisen osoittamaan valvottuun säilöön.

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, että Suomessa ei suunnitella lennon turvallisuushenkilöiden käyttöön ottoa. Myös ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöksistä, jäljempänä turva-asetus, sisältää säännöksiä lennon turvahenkilöistä. Hallintovaliokunta on sitä koskevassa lausunnossaan (HaVL 30/2005 vp — U 38/2005 vp) yhtynyt valtioneuvoston kantaan suhtautua hyväksyvästi lennoilla olevien ilma-alusten turvaamisen sisällyttämiseen asetuksen soveltamisalaan. Valiokunta on korostanut erityisesti, että aseistettujen turvahenkilöiden käytön salliminen lennoilla on jätettävä jäsenvaltioiden omaan päätösvaltaan.

Saadun tiedon mukaan lentoturvallisuusvartijoita on ollut käytössä joidenkin ulkomaisten lentoyhtiöiden lennoilla. Suomalaisilla ilmailuviranomaisilla ei ole käytännössä mahdollisuuksia estää turvahenkilöiden mukana oloa ulkomaisten yhtiöiden lennoilla. Ilmailulaitoksen toimivalta rajoittuu kysymykseen turvahenkilöiden päästämisestä lentoasemien turvavalvotulle alueelle. Aseiden tuonti alueelle ei ole sallittua, paitsi poliisin, tullin tai rajavartiolaitoksen valvonnassa.

Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että sopimuksessa asetetaan pelisäännöt turvahenkilöiden käyttämiselle ja niistä ennakolta ilmoittamiselle, mikä tuo selvennystä nykyiseen tilanteeseen. Valiokunta katsoo, että sopimuksen suhteesta edellä mainittuun turva-asetukseen tulee vielä tehdä selkoa. Valiokunta korostaa, että jos lentoliikennettä uhkaa sellainen turvariski, jota ei voida ratkaista lentoasemalla tehtävillä toimenpiteillä, ensisijaisena ratkaisuna tulee olla lennon tai lentojen peruuttaminen.

Sopimuksen mukaan vahingonkorvausvastuun määräytymiseen sovellettaisiin Schengenin sopimuksen 43 artiklaa, jonka mukaan sopimusvaltioiden välisessä vastuunjaossa lähtökohtana on, että sopimusvaltio vastaa viime kädessä aina omien virkamiestensä rajat ylittävissä tehtävissä aiheuttamista vahingoista sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jossa tehtävä suoritettiin. Säännöstä ei sovellettaisi ilma-aluksissa toimivien lentoturvallisuusvartijoiden toiminnasta johtuvaan vastuuseen. Esityksestä ei kuitenkaan ilmene rajauksen perusteluja eikä sitä, miten sopimusvaltioiden keskinäinen korvausvastuu määräytyisi kyseisessä tapauksessa. Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että rajaus vaikuttaisi Suomen valtion isännänvastuuseen perustuvan vahingonkorvausvastuun alueelliseen ulottuvuuteen. Valiokunta katsoo, että asia on tarpeen selvittää.

Toimenpiteet laittoman maahanmuuton torjumiseksi

Laittoman maahantulon torjuntaan liittyvät toimet, jotka koskevat asiakirja-asiantuntijoita ja avustamista maahantulijoiden palautustoimenpiteissä. Asiakirja-asiantuntijoiden tehtävät rajataan ulkomaanedustustojen neuvontaan ja tuloksista tiedottamiseen, kuljetusyhtiöiden koulutukseen ja neuvontaan sekä rajatarkastuksista vastuussa olevien sijoitusvaltion viranomaisten neuvontaan. Asiakirjaväärennökset ja väärinkäytökset ovat keskeisessä asemassa laittoman maahantulon järjestämisessä ja laittomassa maahantulossa. Suomi toimii maahanmuuttoalan yhdyshenkilöverkoston perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 377/2004 mukaisesti. Saadun selvityksen mukaan Prümin sopimuksen ala olisi asetusta laajempi kuljetusyhtiöiden koulutusta ja neuvontaa sekä sijoitusvaltion rajatarkastusviranomaisten neuvontaa koskevilta osin. Ulkomaalaisvirasto on arvioinut, että asiantuntijoiden toiminnalla olisi konkreettista merkitystä viraston toiminnalle. Rajavartiolaitos on omalta osaltaan arvioinut, että nykyinen asetus antanee sen toimille riittävän perustan.

Sopimuspuolet avustavat toisiaan kolmansien maiden kansalaisia koskevissa palauttamistoimissa. Sopimuksen mukaan sopimuspuolten tulee informoida toisiaan suunnitelluista palauttamistoimenpiteistä ja antaa mahdollisuus osallistua niihin. Mahdollisuudella osallistua yhteisille palautuslennoille voidaan valiokunnan näkemyksen mukaan tehostaa laittomasti maassa oleskelevien palauttamista sellaisiin lähtömaihin, jonne Suomesta palauttaminen on muutoin teknisesti vaikeaa. Sopimuksen mukaan sopimuspuoli voi tarvittaessa toteuttaa palauttamismenettelyn toisen sopimusvaltion kautta myös maateitse. Valiokunta katsoo, että palauttamismenettelyä koskevien sopimusmääräysten merkitystä tulee vielä selvittää muun muassa kauttakulkuvaltion aseman ja palautettavien kolmansien maiden kansalaisten kannalta. Samassa yhteydessä on tarpeen arvioida menettelyn vaikutuksia Suomen lainsäädäntöön ottaen huomioon myös valtion täysivaltaisuuteen liittyvät näkökohdat.

Tietosuojan tasoon liittyviä kysymyksiä

Valiokunta on edellä tässä lausunnossaan käsitellyt tietojen luovutukseen liittyviä näkökohtia ja selvittämistarpeita. Prümin sopimuksen sisältämät määräykset henkilötietojen suojasta ovat asialliselta sisällöltään hyvin pitkälle samansisältöisiä kuin vastaavat, joskin yksityiskohtaisemmat III pilarin tietosuojaa koskevan puitepäätösehdotuksen säännökset. Puitepäätöksen tarkoituksena on varmistaa tietosuojan riittävä taso III pilarin yhteistyössä liittyen etenkin tietojen saatavuusperiaatteen täytäntöönpanoon. Valiokunta on asiassa antamassaan lausunnossa (HaVL 5/2006 vp — U 48/2005 vp) katsonut, että komission ehdotukseen III pilarin puitepäätökseksi voidaan suhtautua lähtökohtaisesti myönteisesti, mutta samalla todennut, että ehdotuksessa on vielä useita avoimia ja jatkoselvittelyä vaativia kohtia. Myös Prümin sopimuksen määräysten osalta on tarpeen varmistua tietosuojan riittävästä tasosta.

Prümin sopimuksen periaatteiden mukaisesti III pilarin tietosuojapuitepäätöksellä on voimaan tullessaan etusija Prümin sopimuksen määräyksiin nähden siltä osin kuin Prümin sopimuksen määräykset ovat ristiriidassa puitepäätöksen kanssa. Puitepäätös on tarkoitus panna täytäntöön vuoden 2006 loppuun mennessä. Täytäntöönpanolle varattua määräaikaa on toisaalta pidetty lyhyenä tarvittaviin lainsäädäntö- ja muihin toimenpiteisiin nähden.

Sopimuksen mukaan henkilötietojen käsittelyssä tulee taata vähintään Euroopan neuvoston vuoden 1981 yleissopimuksen ja siihen liittyvän vuoden 2001 lisäpöytäkirjan mukainen taso ja ottaa huomioon myös vuoden 1987 suositukset henkilötietojen käsittelystä poliisialalla. Lisäksi sopimuspuolet ovat Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoittamia. Valiokunta tähdentää, että mainitut sopimukset ja perusoikeuskirja muodostavat tietosuojan vähimmäistakeet Prümin sopimuksen piiriin kuuluvassa yhteistyössä riippumatta III pilarin puitepäätöksen voimaantulosta. Tarvetta yhteisten tietosuojasääntöjen aikaansaamiseen III pilarin alalla on kuitenkin syytä korostaa.

Lopuksi

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon Prümin sopimuksen merkityksestä vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjunnan ja unionin sisäisen turvallisuuden kehittämisen kannalta. Suomen näkökulmasta sopimuksen lisäarvo on ennen kaikkea lainvalvontaviranomaisten välisen tietojenvaihdon tehostamisessa ja siitä koituvassa rikostutkinnallisessa hyödyssä. Rajat ylittävissä yhteisissä operaatioissa sopimuksen merkitys Suomelle olisi käytännössä vähäinen.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Prümin sopimusta ei ole valmisteltu EU:n perussopimusten tiiviimpää yhteistyötä koskevien määräysten mukaisesti vaan hallitustenvälisesti. Prosessina se ei siten ole Suomen EU-politiikan yleisten tavoitteiden mukainen, mikä myös valtioneuvoston kirjelmässä todetaan. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston käsitykseen siitä, että sopimukseen liittymisen mahdolliset haitat Suomen EU-politiikan yleisten tavoitteiden kannalta ovat pienemmät kuin sopimukseen liittymisestä saatavat käytännön hyödyt. Valiokunnan mielestä on tärkeää, että Suomi pyrkii unionin jäsenenä aktiivisesti ja rakentavalla tavalla vaikuttamaan politiikan sisältöön.

Edellä olevan perusteella ja ottaen huomioon etenkin sopimuksen käytännön merkitys ja lisäarvo kansainvälisen viranomaisyhteistyön tehostamisen kannalta valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan edellä esitetyin huomautuksin ja katsoo, että valmisteluja Prümin sopimukseen liittymistä koskevan hallituksen esityksen valmistelemiseksi voidaan jatkaa edellyttäen, että valiokunnan edellä esiin nostamat kysymykset perusteellisesti selvitetään.