Eduskunta instituutiona

​Eduskunta instituutiona

Eduskunnan institutionaaliset rakenteet pysyivät muuttumattomina koko sodan ajan. Talvisodan syttyä eduskunta teki päätöksen siirtyä Kauhajoelle, jossa se toimi 2.12.1939–12.2.1940. Myös siellä eduskunta järjestäytyi työjärjestyksen edellyttämällä tavalla, vaikka olosuhteet poikkesivatkin huomattavasti perinteisestä ja tavanomaisesta. Täysistunnon äänestysmaljana käytettiin esimerkiksi keksilaatikkoa.

​Eduskunta Kauhajoella

Kauhajoella yhteislyseon rakennuksessa toiminut eduskunta pyrki noudattamaan vakiintuneita parlamentaarisia työtapoja, vaikka aina niitä ei voitu toteuttaa. Kauhajoki oli turvallinen sijaintipaikka, mutta lainsäädäntötyön järjestäminen 360 kilometrin päässä Helsingistä oli vaikeata. Asiantuntijoiden matka valiokuntien kuultavaksi oli hankala ja pitkä. Ministeriöt työskentelivät Helsingissä, kuten myös muut keskeiset yhteiskunnalliset vaikuttajat. Yhteydenpitoa Helsinkiin rajoittivat sensuurin määräykset: kirjeissä ja puhelinkeskusteluissa ei saanut paljastaa luottamuksellisia asioita. Niinpä huomattava osa edustajista vietti paljon aikaansa Helsingissä, koska kokivat ainoastaan siellä saavansa luottamuksellista tietoa sodasta ja pystyvänsä vaikuttamaan asioihin.

Talvisodan aikana Kauhajoella järjestettiin 34 istuntoa. Ne järjestettiin usein myöhään illalla, jolloin vihollisen oli mahdotonta nähdä lentokoneesta pimennettyä eduskuntarakennusta. Istunnoissa vallitsi suuri yksimielisyys ja vain harvoin keskusteluissa esitettiin poikkeavia näkemyksiä. Valtaosa hallituksen esityksistä hyväksyttiin keskusteluitta. Valtion vuoden 1940 talousarvio käsiteltiin täysistunnossa 23 minuutissa. Myös valiokuntatyö Kauhajoella oli vähäistä. Useat valiokunnat eivät Kauhajoella kokoontuneet kertaakaan, valtiovarainvaliokuntakin vain yhden kerran.

​Sota-ajan erityispiirteet

Jatkosodan aikana parlamentaarisen työn tyyli säilyi pitkään hyvin samankaltaisena kuin Kauhajoella. Vasta vuoden 1943 aikana kansanedustajien väliset poliittiset erimielisyydet alkoivat kärjistyä, kun rauhanoppositio eri puolueista alkoi järjestäytyä. Nämä erimielisyydet eivät tulleet ilmi muussa lainsäädäntötyössä, jonka tavoitteena oli kansallisen eheyden ylläpitäminen. Eduskunta sääti sodan keskellä useita sosiaalipoliittisia lakeja, joiden tarkoituksena oli säilyttää kansakunta niin yhtenäisenä, että kaikki voivat tuntea kuuluvansa siihen. Vuonna 1943 säädettiin esimerkiksi perhelisälaki, joka velvoitti valtion maksamaan yli 30 000 vähävaraiselle ja suurelle perheelle erityistä taloudellista avustusta. Vuonna 1944 eduskunta päätti kunnan kätilöiden ja kunnallisten terveyssisarten virkojen perustamisesta sekä kunnallisen äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan aloittamisesta.

Lainvalmistelu ei sotatilanteessa toiminut yhtä sujuvasti kuin tavallisesti. Ministeriöt eivät kyenneet valmistelemaan kuin tärkeimpiä esityksiä, joten kansanedustajien oli tehtävä aloitteita saadakseen asioita käsiteltäviksi. Ministeriöiden lisäksi lainvalmistelua teki myös päämaja, joka valmisteli armeijan toimintaan liittyvän lainsäädännön. Päämajan työhön vaikutti rintamatilanne, joka joskus pakotti tekemään hyvin kiireellisesti uusia säädöksiä. Kun Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi kesäkuussa 1944, päämaja teki nopeasti esityksen sotaväen rikoslain muuttamisesta. Sen mukaan rintamakarkurit oli mahdollista tuomita kuolemaan. Eduskunnan lakivaliokunnalla oli vain viisitoista minuuttia aikaa ottaa asiaan kantaa.

Sodan aikana eduskunnassa käsiteltiin poikkeuksellisen paljon myös verolainsäädäntöä ja talouden säännöstelyä. Sota maksoi paljon. Vuonna 1940 valtion veroista ja maksuista keräämät tulot olivat vain 30 prosenttia sen menoista. Valtio joutui rahoittamaan sodankäyntiä keskuspankin setelirahoituksella, mikä johti voimakkaaseen inflaatioon. Väinö Tannerin tultua valtiovarainministeriksi keväällä 1942 valtio ryhtyi kiristämään verotusta voidakseen hillitä inflaatiota. Vuoden 1943 aikana eduskunnassa esimerkiksi säädettiin uusi säästöpankkivero, suhdannevero, ylimääräinen metsä- ja varallisuusvero sekä korotettiin maalaiskuntien kunnallisverotusta. Samalla tiukennettiin talouden säännöstelyä. Eduskunta teki päätöksiä mm. hevoskaupan, naulojen, vuotien, turkisten, luonnonkumin ja hylkeenrasvan tiukemmasta säännöstelystä.

Instituution toimintaan kuuluvat vakiintuneet työtavat. Sodan kaltaisessa poikkeustilanteessa eduskunta joutui toimimaan niin, että usein eri tilanteissa ei löytynyt toimintaa ohjaavia ennakkotapauksia. Elokuussa 1941 edustaja Cay Sundström tuomittiin valtiopetoksen valmistelusta vankeuteen, minkä johdosta hän menetti myös edustajantoimensa. Ennen vangitsemista Sundström oli tehnyt eduskunta-aloitteen oikeusasiamiehen viran perustamisesta armeijaan. Eduskunnassa syntyikin periaatteellinen keskustelu: voidaanko vangitun edustajan aloitetta käsitellä, jos se on tehty ennen vangitsemista ja edustajatoimen lakkauttamista? Lopulta aloite käsiteltiin, mutta se ei saanut riittävää kannatusta.

 

Eduskunnan toiminta sota-aikana -tietopaketti | Pitkän parlamentin asema | Toimeenpanovalta vs. lainsäädäntövalta | Eduskunta instituutiona | Kansanedustajat ihmisinä | ​”Kreml ei ole mikään kihlakunnanoikeus”