Kansanedustajat ihmisinä

​Kansanedustajat ihmisinä

Eduskunta on instituutio, mutta samalla se on myös ihmisten yhteisö.

Instituution toimintaan kuuluvat vahvat perinteet, voimakkaat rooliodotukset, sovinnaiset toimintatavat. Kansanedustajat sen sijaan ovat poliitikkoja, jotka tekevät työtä omalla persoonallaan. Monet heistä kokevatkin ristiriitaa instituution asettamien vaatimusten ja oman persoonallisen tyylin välillä. Sodan kaltaisessa poikkeustilanteessa eduskunnan asema instituutiona heikkeni, mikä antoi kansanedustajille enemmän mahdollisuuksia toimia oman tahdon ja tyylin mukaisesti.

Talvisodan sytyttyä IKL:n edustaja Paavo Susitaival lähti välittömästä rintamalle odottamatta eduskunnan lupaa. Kauhajoella eduskuntaan muodostettiin esikunta, jota johti edustaja Taavi Vilhula. Hän kulki eduskuntarakennuksessa uniformu päällä – ja pistooli kotelossa.

​Sodan vaikutus kansanedustajiin

Sodan seurauksena monet vakiintuneetkin poliittiset roolit murtuivat. Eduskuntaan syntyi kokonaan uudenlainen ryhmittymä, joka keskittyi Karjalan aseman puolustamiseen. Nämä kansanedustajat liittyivät Karjalan liittoon ja siihen kuului jäseniä kaikista eduskuntapuolueista RKP:ta lukuun ottamatta. Kun keskusteltiin rauhan solmimisesta, evakkojen asuttamisesta, sodan aiheuttamien omaisuusvahinkojen korvaamisesta, Karjalasta kotoisin olevat kansanedustajat muodostivat oman epävirallisen liittouman, jonka jäsenet usein äänestivät myös oman eduskuntaryhmänsä kantaa vastaan.

Sota-ajan eduskunnassa puhe usein vaimeni, vaikka parlamentit ovat puhumisen paikkoja. Jatkosodan alkuvaiheessa puhemies Hakkila saattoi keskeyttää kansanedustajan puheenvuoron, jos se sisälsi kovin voimakasta arvostelua armeijaa tai sotaa kohtaan. Moni kansanedustaja koki myös rauhanehdot ja Karjalan menettämisen niin raskaana asiana, ettei niistä pysynyt edes puhumaan. Kun talvisodan rauhasta tehtiin päätöstä eduskunnassa, entinen puhemies Paavo Virkkunen totesi toivovansa, että ”eduskunta tekisi vaieten päätöksen tässä asiassa, jonka raskaus on meille kaikille yhteinen”.

Sota vaikutti kansanedustajiin myös psykologisesti. Hallitus varoi luottamuksellisten tietojen levittämistä kansanedustajille, koska näiden ajateltiin suhtautuvan taipumattomasti ja torjuvasti rauhanneuvotteluihin ja myönnytyksiin. Kansanedustajien taipumattomuuteen vaikutti se, että monet heistä olivat menettäneet läheisiään rintamalla. Kokoomuksen kansanedustaja Väinö Havas oli ainoa istuva kansanedustaja, joka kaatui taistelussa. Monet edustajista menettivät kuitenkin poikansa kaatuneena. Pelkästään jatkosodan ensimmäinen vuoden aikana 11 edustajaa menetti poikansa rintamalla. Nämä menetykset vahvistivat ajattelutapaa, jonka mukaan sodasta on maksettu niin kallis hinta, että rauhaa on mahdoton tehdä huonoilla ehdoilla (valtioneuvoston tiedonanto 19.9.1944).

 

Eduskunnan toiminta sota-aikana -tietopaketti | Pitkän parlamentin asema | Toimeenpanovalta vs. lainsäädäntövalta | Eduskunta instituutiona | Kansanedustajat ihmisinä | ​”Kreml ei ole mikään kihlakunnanoikeus”